kastekäsitys on vaarallinen. koska se tuudittaa ihmiset lapsikasteen armoon, eikä ne tule uskoon sillä tavalla ja ne menee helvettiin. olen itsekin nähnyt miten vanhukset luulee että niillä on asiat kunnossa, kun ne on lapsena kastettu ja kun niile on selittänyut ettei se vielä riitä ja ne on ottaneet Jeesuksen vastaan henkilökohtaisesti sydämiinsä, niin he ovat ensikertaa elämässään varmoja pelastuksenta ja tässä yksi todistus että se on saatanan oppi ja se estää uskoon tulevia ja etsiviä löytämään Jeesusta-
- Kerran mä tempasin kavereitten kanssa sellaseen yhteiskristilliseen nuortentapahtumaan, mokkarotsi päällä ja hämähäkkihousut jalassa. Viimiset röökit tumpattiin siinä ruksan pihalla.
Yksin Päivi ei olisi sinne uskaltanut mennä, kavereita piti olla mukana. Tilaisuudessa oli puhumassa uskovia jääkiekkoilijoita.
- Tänäkään päivänä mä en tiedä, keitä ne oli. Mutta sen mä tiedän, että ne oli Jumalan miehiä. Oikeassa paikassa oikeaan aikaan. En mä muista sitäkään, mitä siellä puhuttiin tai laulettiin.
Sen hän muistaa, että lopuksi yleisöä kehotettiin nousemaan ylös, puhujat halusivat rukoilla heidän puolestaan.
- Mä virnuilin kavereille, että nythän ne jumppahommat vasta alkaakin. Ei kun ylös, alas, seisomaan ja istumaan.
Päivin hymy hyytyi silloin, kun alettiin rukoilemaan.
- Sellanen kumman kuuma olo tuli. Näin jälkeenpäin se on tietty helppo laittaa Pyhän Hengen piikkiin. Mua rupes pyörryttään ja mä funtsin, että mun täytyy pitää tiukasti kii penkistä, etten mä lanttua lattialle.
Päiviä alkoi itkettään ja hän tunsi, miten joku ravisteli hänen sisimpäänsä. Rukouksen jälkeen hän katsoi kyyneleidensä läpi kavereitaan ja näki näidenkin itkevän.
- Mä rukoilin siinä Jeesusta ihan tosissani ja se kuuma olo pysy koko ajan mun päällä. Mä tajusin ihan selvästi, että nyt on jotain tapahtunut.
Välittömästi yhteisen rukouksen jälkeen yksi jääkiekkoilijoista kysyi, oliko paikalla joku, joka haluaisi tulla sinä iltana uskoon. Voisi esittää asiansa vaikkapa nostamalla kätensä ylös.
- Se sano, ettei Jumala sun merkkejäs tarvi, mutta jos sä itses tai muiden takia haluat toimia niin, niin nyt on se hetki. Mä aattelin heti, että jess, tota mä just haluun.
Päivi oli juuri nostamassa kättään, kun siihen eteen ryntäsi nuorisotyöntekijä, joka ei pitänyt puhujien esittämästä vaihtoehdosta.
- Se tempas siihen ja huomautti, ettei me tarvita tällaista ratkaisukristillisyyttä kukaan, Se väitti, että me ollaan kaikki uskossa kasteen armosta ja näin matkalla taivaaseen. Että kiitti vaan teille, siunausta ja hyvää kotimatkaa ja nähdään ensi kerralla.
Päivi Niemi jäi paikalleen istumaan yhtenä kysymysmerkkinä. Juuri kun hän oli tahtonut tehdä julkisen ratkaisun Jeesuksen puoleen, niin nyt yht`äkkiä sellaisen tekeminen olikin väärin. Päivi epäilee, että hän olisi sinä iltana saattanut helposti katkeroitua. Nuorisotyöntekijän teologinen näkemys oli sellainen, ettei Päivi olisi enää tiennyt, mikä on oikein ja mikä väärin.
- Se lämpö ja kaikki, mitä mä sinä iltana koin, oli kummiskin niin voimakasta, etten mä voinu sille mitään. Sinä iltana mä rakastuin Jeesukseen.
Päivi ei siis osannut sanoa, mitä hänelle oli tapahtunut, mutta sen hän tiesi, että jotakin valtavaa oli tapahtunut.
- Se Jeesus juttu oli niin mahtava, etten mä ois pystyny pitään sitä sisälläni, vaikka oisin halunnutkin. Mä paukutin koko matkan himaan sitä kavereille ja ne vaan, että joo joo ja niin varmaan.
Päivi istui Escortin ohjauspyörän takana ja rautatieaseman kohdalla kaikki se riemu, ilo ja kiitollisuus tunki ulos niin väkevänä, että jotain oli pakko tehdä.
- Rautatieaseman kohalla mä veivasin ikkunan auki ja huusin täyttä kurkkua, että jee, Jeesus on paras ystävä, ja päälle hirvee tuuletus. Se, mitä mä olin kokenu oli niin konkreettista, että sitä olis oikeestaan pystyny käsin kosketteleen. Mä koin Jeesuksen rakkauden niin mahtavana, että mä sekosin vastarakkaudesta Jeesusta kohtaan.
Siinä vaiheessa Päivi teki päätöksen, jonka takana aikoi myös seistä. Hän halusi kertoa Jeesuksesta kaikille mahdollisille ihmisille. Päivi halusi kasvaa uskossaan, jotta hänen kertomansa evankeliumi voisi saattaa ihmisiä uskoon. Yhden ehdon hän kuitenkin asetti.
- Saatananpalvonnasta mä en halunnu puhua kellekään yhtä ainutta sanaa. Se oli sellanen musta möykky mun sisällä, se oli liian vaikee asia. Mä sanoin ton rukouksessa Jumalalle ja heti musta tuntu, niinkun Jumala ois taputtanu mua olkapäälle ja vastannu: "älä nyt, laps kulta, ala riehuun siellä. Pistetään, kato, nää asiat ensin kuntoon, niin sä tuut puhuun ihan mistä vaan."
Mielessään Päivi ajatteli, ettei missään tapauksessa, mutta asia jäi kuitenkin vaivaamaan häntä. Jotenkin hän vakuuttui, että Jumala johdattaisi vielä häntä puhumaan juuri tästä asiasta.
eli nämä kaverit oli saatnanpalvojia ja se työntekijä sanoi että te olette pelastettuja kasteen armossa. mitä sontaa.
- Kerran mä tempasin kavereitten kanssa sellaseen yhteiskristilliseen nuortentapahtumaan, mokkarotsi päällä ja hämähäkkihousut jalassa. Viimiset röökit tumpattiin siinä ruksan pihalla.
Yksin Päivi ei olisi sinne uskaltanut mennä, kavereita piti olla mukana. Tilaisuudessa oli puhumassa uskovia jääkiekkoilijoita.
- Tänäkään päivänä mä en tiedä, keitä ne oli. Mutta sen mä tiedän, että ne oli Jumalan miehiä. Oikeassa paikassa oikeaan aikaan. En mä muista sitäkään, mitä siellä puhuttiin tai laulettiin.
Sen hän muistaa, että lopuksi yleisöä kehotettiin nousemaan ylös, puhujat halusivat rukoilla heidän puolestaan.
- Mä virnuilin kavereille, että nythän ne jumppahommat vasta alkaakin. Ei kun ylös, alas, seisomaan ja istumaan.
Päivin hymy hyytyi silloin, kun alettiin rukoilemaan.
- Sellanen kumman kuuma olo tuli. Näin jälkeenpäin se on tietty helppo laittaa Pyhän Hengen piikkiin. Mua rupes pyörryttään ja mä funtsin, että mun täytyy pitää tiukasti kii penkistä, etten mä lanttua lattialle.
Päiviä alkoi itkettään ja hän tunsi, miten joku ravisteli hänen sisimpäänsä. Rukouksen jälkeen hän katsoi kyyneleidensä läpi kavereitaan ja näki näidenkin itkevän.
- Mä rukoilin siinä Jeesusta ihan tosissani ja se kuuma olo pysy koko ajan mun päällä. Mä tajusin ihan selvästi, että nyt on jotain tapahtunut.
Välittömästi yhteisen rukouksen jälkeen yksi jääkiekkoilijoista kysyi, oliko paikalla joku, joka haluaisi tulla sinä iltana uskoon. Voisi esittää asiansa vaikkapa nostamalla kätensä ylös.
- Se sano, ettei Jumala sun merkkejäs tarvi, mutta jos sä itses tai muiden takia haluat toimia niin, niin nyt on se hetki. Mä aattelin heti, että jess, tota mä just haluun.
Päivi oli juuri nostamassa kättään, kun siihen eteen ryntäsi nuorisotyöntekijä, joka ei pitänyt puhujien esittämästä vaihtoehdosta.
- Se tempas siihen ja huomautti, ettei me tarvita tällaista ratkaisukristillisyyttä kukaan, Se väitti, että me ollaan kaikki uskossa kasteen armosta ja näin matkalla taivaaseen. Että kiitti vaan teille, siunausta ja hyvää kotimatkaa ja nähdään ensi kerralla.
Päivi Niemi jäi paikalleen istumaan yhtenä kysymysmerkkinä. Juuri kun hän oli tahtonut tehdä julkisen ratkaisun Jeesuksen puoleen, niin nyt yht`äkkiä sellaisen tekeminen olikin väärin. Päivi epäilee, että hän olisi sinä iltana saattanut helposti katkeroitua. Nuorisotyöntekijän teologinen näkemys oli sellainen, ettei Päivi olisi enää tiennyt, mikä on oikein ja mikä väärin.
- Se lämpö ja kaikki, mitä mä sinä iltana koin, oli kummiskin niin voimakasta, etten mä voinu sille mitään. Sinä iltana mä rakastuin Jeesukseen.
Päivi ei siis osannut sanoa, mitä hänelle oli tapahtunut, mutta sen hän tiesi, että jotakin valtavaa oli tapahtunut.
- Se Jeesus juttu oli niin mahtava, etten mä ois pystyny pitään sitä sisälläni, vaikka oisin halunnutkin. Mä paukutin koko matkan himaan sitä kavereille ja ne vaan, että joo joo ja niin varmaan.
Päivi istui Escortin ohjauspyörän takana ja rautatieaseman kohdalla kaikki se riemu, ilo ja kiitollisuus tunki ulos niin väkevänä, että jotain oli pakko tehdä.
- Rautatieaseman kohalla mä veivasin ikkunan auki ja huusin täyttä kurkkua, että jee, Jeesus on paras ystävä, ja päälle hirvee tuuletus. Se, mitä mä olin kokenu oli niin konkreettista, että sitä olis oikeestaan pystyny käsin kosketteleen. Mä koin Jeesuksen rakkauden niin mahtavana, että mä sekosin vastarakkaudesta Jeesusta kohtaan.
Siinä vaiheessa Päivi teki päätöksen, jonka takana aikoi myös seistä. Hän halusi kertoa Jeesuksesta kaikille mahdollisille ihmisille. Päivi halusi kasvaa uskossaan, jotta hänen kertomansa evankeliumi voisi saattaa ihmisiä uskoon. Yhden ehdon hän kuitenkin asetti.
- Saatananpalvonnasta mä en halunnu puhua kellekään yhtä ainutta sanaa. Se oli sellanen musta möykky mun sisällä, se oli liian vaikee asia. Mä sanoin ton rukouksessa Jumalalle ja heti musta tuntu, niinkun Jumala ois taputtanu mua olkapäälle ja vastannu: "älä nyt, laps kulta, ala riehuun siellä. Pistetään, kato, nää asiat ensin kuntoon, niin sä tuut puhuun ihan mistä vaan."
Mielessään Päivi ajatteli, ettei missään tapauksessa, mutta asia jäi kuitenkin vaivaamaan häntä. Jotenkin hän vakuuttui, että Jumala johdattaisi vielä häntä puhumaan juuri tästä asiasta.
eli nämä kaverit oli saatnanpalvojia ja se työntekijä sanoi että te olette pelastettuja kasteen armossa. mitä sontaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Todistuksesta! Herra teitä runsaasti siunatkoon.
Kasteen armo on todella luterilaisuudessa pelottavaa. Moni on mennyt ajasta iäisyyteen tuntematta Jeesusta! Oma isänikin olisi mennyt jollen olis saanut aamulla sydämelleni Sanan paikkaa Raamtusta, että nyt on Isän aika antaa elämäsnä Jeesukselle, päivällä äiti soitti, "Isä pelkää kuolemaa" tiesin että nuo sanat Raamatusta tulivat Jumalalta. Siinä sanottiin:
Roomalaiskirje:
10:10 sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
Sain johdattaa isäni taivastielle. Kun olin rukoillut hänen puolestaan, kysyinkin häneltä, kenen oma olet, ja sieltä tuli selkeäsit, Jeesuksen oma, suun tunnustus tuli samalla kertaa.
Jumala on armollinen vahallekkin ihmiselle joka ei ole kääntänyt selkäänsä Hänelle, mutta monet luottavat lapsikasteeseen, eivätkä koskaan tee parannusta.
Näin Jumala vaikuttaa niinkuin ylläkirjoittanut kertoi, älkää estäkö ketään tulemasta Hänen tykönsä. Amen.
"kastekäsitys on vaarallinen. koska se tuudittaa ihmiset lapsikasteen armoon, eikä ne tule uskoon sillä tavalla ja ne menee helvettiin. olen itsekin nähnyt miten vanhukset luulee että niillä on asiat kunnossa, kun ne on lapsena kastettu ja kun niile on selittänyut ettei se vielä riitä ja ne on ottaneet Jeesuksen vastaan henkilökohtaisesti sydämiinsä, niin he ovat ensikertaa elämässään varmoja pelastuksenta"
*** joo. olen kuullut, vaikka itse en ole ollut paikalla... Että monet vanhukset ovat siellä sairaalan/hoitolaitoksen vuoteella todella hukassa ja ahdistuneita. He eivät ole ollenkaan varmoja pelastuksestaan, VAIKKA heidät on kastettu lapsena ja VAIKKA he uskovatkin Jumalaan. kumma juttu??
Mutta sitten tiedän tapauksia, joissa uudelleensyntynyt kristitty on (jostain syystä) mennyt/ajautunut tämänlaisen vanhuksen luokse, ja rukoillut tämän puolesta ja julistanut synnit anteeksi Jeesuksen kristuksen nimeen. Ja kuinka ihanaaa se on ollut sille vanhukselle; myös muut ulkopuoliset ovat nähneet sen helpotuksen ja riemun siinä vanhuksessa. :) Siis aivan ihanaa kuulla tällaisia tarinoita!
Eli onko pelkkä KASTE ja USKO riittänyt? no, en tiedä - Jumala tietää. "joka uskoo ja kastetaan, pelastuu..." Mutta kyllä silti ihmisellä pitäisi olla jonkunnäköinen pelastus-VARMUUS, jos hän taivaaseen on menossa! Eihän sitä EVANKELIUMIA muuten vietäisi eteen päin!
vai?
t.eiza
tuon tytön puolesta ei kukaan sillalailla rukoillut että olisi pannut kädet sen päälle ja ajanut siitä niitä riivaajia, joit siinä varmaan oli paljonkin, kun sen elämä oli täynnä saatananpalvontaa.
se vain uskoi sen sanan ja ulkona alkoi siitä iloitsemaan ja julistamaan ja rakastamaan Jeesusta, jota ennen vihasi. Jeesus jo siellä salissa koski sitä sydämeen ja otti sen omakseen ja se murtuminen oli Pyhän Hengen työtä.
näinkin se voi mennä eikä aina tarvitse näkyvää eteen menemistä eikä kommervenkkejä.
Joissakin radikaalipiireissä olisi joukolla alettu väärin lihassa ajamaan niitä demoneja ja sehän ei olisi ollut mitään kaunista katseltavaa, eli Jumalan sanan mukaan pitää toimia ja se on se että sydämen uskolla tullaan autuaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan ja oli sitten miten syvällä pahuudessa tahansa, niin ne siteet aukee vain näin, kun ite Jumala ne sanansa tähden avaa. aamen.
Tämä todistus todellisesta elämästä osoittaa hyvin kuinka väärä lapsikaste-evankeliumi pyrkii tuudittamaan ihmiset väärään rauhaan niin, ettei oikeaa parannusta ja uudestisyntymistä pääsisi tapahtumaan.
Mikä on vastuu niillä, jotka ovat tuudittaneet sieluja helvettiin väärällä opetuksella!
Herra armahda!
väärästä kasteesta, ja todellakin väärää rauhaa tuudittaa, ja kun rohkeasti kysy ,että Missä välissä luterilainen on tunnustanut uskovansa ja sitten ottanut kasteen. Siis riparipelleily ja sitten uskontunnusta lausutan, mutta sydämestä ei oikeasti ja perinteen vuoksi, ei niinkuin raamatussa opetetaan. Harvassa on uskovia..
minäkin jouduin väkisin tunnustamaan yhteen ääneen että seuraan Jeesusta, muuten en olisikaan päässyt ripille, mikä kauhea eksytys! , mutta mitä rippikoulu todistaakaan, he eivät olekaan varmoja lapsen taivaaseen pääsystä kun se kahdesti pitää todistaa ;)
Joten ottakaa nyt hyvät ihmiset se järki käteenne! ja nähkää mikä eksytys se on!
kielillä puhuminen toimii. Nyt siis voit lähteä vaikka venjälle ja siellä puhua täydellistä venäjää vai miten?
Todella tärkeä, ilman sitä ihmiset eivät voi tulla tietoisuuteen Jeesuksen sovitustyöstä!
On aivan eri asia - "uskoa Jumalaan"!
Kuin "uskoa - "Jumalaa"!
Tiedän tapauksia joissa eräskin vanhemmalla iällä uskoontullut naishenkilö todisti toiselle samanikäiselle naapurin naiselle, että tunnetko jo Jeesuksen henkilökohtaisena vapahtajanasi!?
Toinen vastasi; "minulle riittä se Jumala joka oli vanhemmillanikin"! En tarvitse siihen enään mitään jeesustelua!
Hänelläkin oli siis tieto että Jumala on olemassa ja Jeesus, mutta hän ei tuntenut Jeesusta henkilökohtaisesti vapahtajanaan ja siksi häneltä sen myötä puuttuu myös kaikki muukin!
Ei siis riitä se pelastukseksi että "uskotellaan tietavämme Jumalan olevan olemassa", vaan että tiedämme Jumalan ja Jeesuksen olemassaolon olevan meissä, sisimmässämme, hengen uudistuksen kautta jonka Jumalan Sana ja Pyhä Henki on meissä tuon uudistuksen vaikuttanut! Se on "vakuutta" se!
Siunausta!