Rakas päiväkirja,
Olen taas vääryyttä tehnyt. Tutustuin tähän naiseen chatissa ja kirjoittelimme sitten muutaman kuukauden yksityisestikin. Mikäs oli kirjoitellessa, sinkkujahan olimme molemmat.
Nainen rupesi kuitenkin kirjoittelemaan halustaan tavata yhä useammin, ja lopulta sitten tapasimmekin. Kuitenkin, jo etukäteen kerroin naiselle, etten ole kovinkaan halukas luopumaan sinkkuelämästäni. No, nainen ilmoittautui ikisinkuksi itsekin, joten nou hätä ...
Vein naisen kiinalaiseen syömään, sitten leffaan, sitten kävelimme ja juttelimme, minkä jälkeen tarjouduin viemään hänet kotiinsa. Mutta hänpä ei tahtonut kotiinsa vaan minun luokseni.
Loput voi arvata : hän on ihan mukava ihminen niin sisäisesti kuin ulkoisestikin, mutta ... Hän itkee tätä nykyä PÄIVITTÄIN ( puhelimessa ) että mitä on tehnyt väärin ja onko ruma, tyhmä tms. kun minä en "syty". Toisinaan hän käy vakoilemassa tekemisiäni ( olen bongannut hänet ikkunasta ) ; hän saattaa myös soitella ovikelloa ja "jäädä asumaan" rappuun jos minulle ei kävelylenkki tai kahvillakäynti sovi.
Kirjeitä ja sähköpostia satelee - olen kuulema henkilö, jota varten hän on olemassa.
Olen sanonut SUORAAN että ystävyyttä enempää en tahdo, ja olen ilmaissut toiveenani, että kylään tulemisesta jne. olisi hyvä sopia puhelimitse etukäteen jne. Mutta tämä nainen ei ymmärrä tai ainakin hän käyttäytyy kuin ei ymmärtäisi.
Olen kyllästynyt uteluihin : onko sulla toinen ? Kuka se on ? Oonko mä ruma ? Lihava ? Tyhmä ? Miksen kelpaa ? Kuka sulle kelpaa ? Ootko homo ? Minkälainen mun pitäisi olla ? Rakastan sinua, rakastan, rakastan.
Mitä teen ? Ahdistaa nimittäin jo jonkun verran.
Olen taas vääryyttä tehnyt. Tutustuin tähän naiseen chatissa ja kirjoittelimme sitten muutaman kuukauden yksityisestikin. Mikäs oli kirjoitellessa, sinkkujahan olimme molemmat.
Nainen rupesi kuitenkin kirjoittelemaan halustaan tavata yhä useammin, ja lopulta sitten tapasimmekin. Kuitenkin, jo etukäteen kerroin naiselle, etten ole kovinkaan halukas luopumaan sinkkuelämästäni. No, nainen ilmoittautui ikisinkuksi itsekin, joten nou hätä ...
Vein naisen kiinalaiseen syömään, sitten leffaan, sitten kävelimme ja juttelimme, minkä jälkeen tarjouduin viemään hänet kotiinsa. Mutta hänpä ei tahtonut kotiinsa vaan minun luokseni.
Loput voi arvata : hän on ihan mukava ihminen niin sisäisesti kuin ulkoisestikin, mutta ... Hän itkee tätä nykyä PÄIVITTÄIN ( puhelimessa ) että mitä on tehnyt väärin ja onko ruma, tyhmä tms. kun minä en "syty". Toisinaan hän käy vakoilemassa tekemisiäni ( olen bongannut hänet ikkunasta ) ; hän saattaa myös soitella ovikelloa ja "jäädä asumaan" rappuun jos minulle ei kävelylenkki tai kahvillakäynti sovi.
Kirjeitä ja sähköpostia satelee - olen kuulema henkilö, jota varten hän on olemassa.
Olen sanonut SUORAAN että ystävyyttä enempää en tahdo, ja olen ilmaissut toiveenani, että kylään tulemisesta jne. olisi hyvä sopia puhelimitse etukäteen jne. Mutta tämä nainen ei ymmärrä tai ainakin hän käyttäytyy kuin ei ymmärtäisi.
Olen kyllästynyt uteluihin : onko sulla toinen ? Kuka se on ? Oonko mä ruma ? Lihava ? Tyhmä ? Miksen kelpaa ? Kuka sulle kelpaa ? Ootko homo ? Minkälainen mun pitäisi olla ? Rakastan sinua, rakastan, rakastan.
Mitä teen ? Ahdistaa nimittäin jo jonkun verran.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eikö hälytyskellot soinut? kun nainen liian auliisti oli samaa mieltä. Teidän miestenkin olisi hyvä opetella sitä kuudetta aistia käyttämään. Mutta kyllä aika tasoittaa, anna ajan kulua äläkä sorru myöntymään tapaamisiin.
.... olisin varmaan vähintään ihastunut. vaikutat sen verran fiksulta kaverilta. mut älä anna tän naisen luulla liikoja, vaan ole rehellinen.
Ennenkuin se sekopää suuttuu ja laittaa jonkun sun kimppuun, mulle kävi niin.
En ollut alunperinkään kiinnostunut mutta säälistä osoitin hänelle huomiota kun jutut oli yhtä itsaria yms.
Vuosia tapahtuneen jälkeen (en viitsi kertoa mitä kaikkea, mutta paljon siinä tapahtui) ja eri kaupungissa on yhä salainen osoite.
... haluaisi turvautua hätävarjelun liioitteluun, mutta... Eilenkin tämä nainen soitteli noin tuhat kertaa itkuisena, kysellen oliko luonani joku toinen.
En todellakaan tiedä mitä tehdä - naisen jutut alkavat lentää pahasti yli hilserajan, ja jonkin asteisesta kotirauhan häiritsemisestä voidaan kai jo puhua ?
- Mun elämälläni ei ole tarkoitusta ilman sua, hän hokee.
- Minkälainen mun pitäisi olla, että sulle kelpaisin ? hän kyselee.
Apua !
Kuulostaa liian hurjalta! Voiko tollaisia naisia olla olemassakaan. Eikä tuossa voi puhua muusta kuin erittäin vaikeasta läheisriippuvuudesta. Minusta sinun kannattaisi sanoa erittäin selkeästi ja suoraan, ettet ole kiinostunut hänestä. Jos ei viesti mene perille, uhkaa kotirauhan häirinnällä ja sano, että tulee poliisijuttu. Jos nainen on täyspäinen, oletan että viesti menee perille. Jos henkilö on sairas, sinä olet suuremmassa kuin pulassa. Luulen,että jostakin löytyy informaatiota, mitä tehdä tuolaisessa tapauksessa.
Viisautta sulle, toivottavasti tilanne selviää!!
Nainen makaa lamaantuneena kotona ja itkee. Sanoin puhelimessa etten halua olla missään tekemisissä vedoten siihen, että jo alun alkaen ilmoitin olevani haluton pariutumaan.
Nainen meni sekaisin, tai sitten hän on helvetin hyvä näyttelemään seonnutta. Huusi kuin hinaaja.
En tosiaan tiedä minkälaista psygologista peliä hän pelaa, vai pelaako mitään ? Ehkä hän on aidosti tärähtänyt tai ainakin läheisriippuvainen tai jotain ?
... pimahtaneelta muija vaikuttaa. unohda moinen.
nyt se että vein asian poliisille.
Mahdottomaksi meni.
Hulluja on oikeasti olemassa - sen karvaasti opin.