Kristinuskon armo käsitys on kovin brutaali. Tarvitseeko Jumala verta antaakseen anteeksi? Tällainen käsitys on ollut aina vallalla pakanauskonnoissa. Verta on vuodatettu jumalille erilaisissa seremonioissa, eikä juutalaisuus ole tästä poikkeus.
Veren vuodatus jäi myös kristillisen alkuseurakunnan oppiin armosta. Apostolit ajattelivat, että heidän mestarinsa verellä sovitettiin muutoin niin kiivas ja vihainen Jumala. Jumala vaati kostoa synneistä, eikä suostunut antamaan anteeksi ennenkuin näki veren valuvan. Tämän veren piti vuotaa vieläpä hänen suosikki poikansa ruumiista. Kristinopin mukaan brutaali Jumala ei leppynyt ennenkuin murhautti tämän juutalaisen toisinajattelijan, jonka tunnemme nimellä Jeesus.
Jeesuksesta tehtiin juutalaisen uskonnon viimeinen uhri. Tosin ihmisuhrit eivät loppuneet Jeesukseen. Sillä vielä lähes kaksituhatta vuotta tämän jälkeen yli kuusi miljoonaa juutalaista näki saman kohtalon Kristuksen kanssa.
Hitlerin Saksan vainojen ympärille ei syntynyt uutta uskontoa. Kukaan ei lähtenyt julistamaan, että Jumala sovitti maailman synnin uhraamalla oman kansansa.
Tämän päivän ihminen kykenee ymmärtämään, ettei Jumala tarvitse eikä hän ole koskaan tarvinnutkaan veren vuodatusta pystyäkseen antamaan anteeksi. Jos ihminen pystyy antamaan anteeksi ilman julmia uhrausmenoja, eikö sitten Taivaallinen isämme?
Jumala on rakkaus. Rakkaus ei vaadi keneltäkään yhtään mitään ollakseen armollinen. Rakkaus on täynnä armoa ja totuutta. Armoa siksi, että jokainen meistä on eksynyt liian kauas olemuksensa ytimestä. Ja totuutta, koska jokainen meistä tuleva jälleen totuuteen.
Minun Jumalani ei tarvinnut Jeesuksen uhria. Minun Jumalani asuu jokaisen ihmisen sydämessä. Minun Jumalani on loputtoman hyvä ja armollinen kaikille. Kuulkaa sydäntänne veljet!
Veren vuodatus jäi myös kristillisen alkuseurakunnan oppiin armosta. Apostolit ajattelivat, että heidän mestarinsa verellä sovitettiin muutoin niin kiivas ja vihainen Jumala. Jumala vaati kostoa synneistä, eikä suostunut antamaan anteeksi ennenkuin näki veren valuvan. Tämän veren piti vuotaa vieläpä hänen suosikki poikansa ruumiista. Kristinopin mukaan brutaali Jumala ei leppynyt ennenkuin murhautti tämän juutalaisen toisinajattelijan, jonka tunnemme nimellä Jeesus.
Jeesuksesta tehtiin juutalaisen uskonnon viimeinen uhri. Tosin ihmisuhrit eivät loppuneet Jeesukseen. Sillä vielä lähes kaksituhatta vuotta tämän jälkeen yli kuusi miljoonaa juutalaista näki saman kohtalon Kristuksen kanssa.
Hitlerin Saksan vainojen ympärille ei syntynyt uutta uskontoa. Kukaan ei lähtenyt julistamaan, että Jumala sovitti maailman synnin uhraamalla oman kansansa.
Tämän päivän ihminen kykenee ymmärtämään, ettei Jumala tarvitse eikä hän ole koskaan tarvinnutkaan veren vuodatusta pystyäkseen antamaan anteeksi. Jos ihminen pystyy antamaan anteeksi ilman julmia uhrausmenoja, eikö sitten Taivaallinen isämme?
Jumala on rakkaus. Rakkaus ei vaadi keneltäkään yhtään mitään ollakseen armollinen. Rakkaus on täynnä armoa ja totuutta. Armoa siksi, että jokainen meistä on eksynyt liian kauas olemuksensa ytimestä. Ja totuutta, koska jokainen meistä tuleva jälleen totuuteen.
Minun Jumalani ei tarvinnut Jeesuksen uhria. Minun Jumalani asuu jokaisen ihmisen sydämessä. Minun Jumalani on loputtoman hyvä ja armollinen kaikille. Kuulkaa sydäntänne veljet!
Vastaukset 13
Vanhimmat
"Kuulkaa sydäntänne veljet!"
SYDÄMET EIVÄT PUHU! Sydämen tehtävä on kierrättää verta eläimen kehossa. Menepäs koulun penkille takaisin ja sassiin.
Saivartelua. Tarkoitan sydämellä ihmisen sisintä, hänen olemuksensa keskusta. Sillä kaikella, mikä on, on keskus. Niin myös ihmisellä. Ihmisolemuksen keskuksesta on käytetään montaa nimeä: sydän, henki, sielu, ydin jne. Kuulkaa siis keskustanne, olemuksenne hiljaista ydintä. Siellä asuu Jumala, ja siellä asut sinä.
Kun en Raamatuntuntemuksellani pysty snobbailemaan, kysyn: Antaako Raamattu kuvan, että ihmisen ajattelu ja kaikki sielullinen toiminta tapahtuu nimen omaan sydämessä?
...että sekä raamattu että muut uskonnollis-filosofiset kirjoitukset puhuvat sydämen salatusta viisaudesta. Tätä viisautta ovat osakseen saaneet monet suuret ajattelijat kautta aikojen kuten Laotse, Sokrates, Platon, Jeesus, Budha Gautama tai vaikkapa Gandhi tai Radhakrishnan.
Lieneekö asia niin, että Raamattua kirjoitettaessa on todellakin uskottu, että sielu sijaitsee konkreettisesti sydämessä? Tästä sitten kehittyneemmän yhteiskunnan ihmiset ovat vääntäneet kielikuvan, joka rinnastaa sielun ja sydämen. Raamatun aikaiset käsitykset niin fysiikasta kuin biologiastakin ovat tietysti olleet alkeellisia, joten todennäköisesti nimen omaan sydäntä on pidetty ajattelun ja tunne-elämän keskuksena.
Veressä on elämä,sanoo raamattu.Ja iänkaikkinen elämä on ainoastaan Jeesuksen veressä.
Älä anna fanaatikkojen sekoittaa ymmärrystäsi.
Jumala on täydellinen olento, täynnä absoluuttista rakkautta. Absoluuttinen rakkaus ei pidä sisällään mitään pahaa, siis syntiä, eikä voi hyväksyä pahuutta itseensä missään muodossa. Tämä olento täynnä absoluuttista rakkautta tarvitsee rakkaudelleen kohteen, jota rakastaa ja joka rakastaa takaisin. Siihen tarkoitukseen Jumala loi ihmisen. Jotta rakkaus olisi aitoa, sen on oltava vapaaehtoista, ei siis pakotettua, ohjelmoitua tms. Ihmiselle annettiin vapaa tahto. Ihmisen valittua väärin ja langettua syntiin, joutui hän eroon Jumalasta.
Absoluuttista rakkautta täynnä oleva Jumala on johdonmukainen ja oikeudenmukainen, hän rakastaa ihmistä ja haluaa saada ihmiseltä rakkautta mutta täydellinen hyvyys ei voi sisältää mitään pahaa. Ongelma, eikö vaan? Tarvitaan ratkaisu, jolla Jumala voi ottaa ihmisen yhteyteensä, liittämättä samalla pahaa itseensä. Kuulostaa mahdottomalta?
Jotta Jumalan ei tarvitsisi perua luomistyötään, on ratkaisun toimittava nykyisessä maailmanjärjestyksessä. Antaa anteeksi? Pelkkä anteeksianto ei poista ihmisestä pahuutta, se ainoastaan unohdettaisiin ja Jumala joutuisi liittämään yhteyteensä pahuutta, mikä taas ei ole mahdollista koska silloin Jumala ei olisi enää hyvä. Siirretään pahuus muualle. Se ei kuitenkaan olisi täydellinen ratkaisu koska pahuus jäisi vielä olemaan. Pitää muistaa ihmisen vapaa tahto. Jossain vaiheessa ihminen valitsisi taas väärin.
Pitää siis tuhota eli tappaa se, mihin kaikki pahuus eli synti on siirretty. Pitää vielä löytää jokin, mikä kestää kantaa kaiken synnin, mitä kaikissa ihmisissä on ollut, on ja on tuleva. Nyt lähestytään ratkaisua. Kun kaikki maailman pahuus voidaan laittaa ainoastaan sellaisen päälle, joka pystyy sen kantamaan, tietäen kuolevansa sen kanssa ja haluaa tehdä sen, niin tällöin puhutaan sovituksesta.
Sovittamiseen on siis oltava halu. Ainoa, mikä voi antaa halun tehdä sellainen sovitus, missä joutuu kantamaan maailman kaiken pahuuden, tuhotakseen sen kuolemalla itse, on rakkaus. Kukaan ei voi tehdä suurempaa rakkauden tekoa, kuin kuolemalla toisen puolesta. Sovitus ei olisi täydellinen, mikäli sen tekisi joku, joka on itsekin tehnyt pahaa. Silloinhan hän oikeastaan vaan sovittaisi omat pahat tekonsa ja muut jäisivät ilman sovitusta. Koska ehdoton oikeudenmukaisuus ei voi sallia oikeutetun uhrin kumoamista, ihminen kuolisi lopullisesti sovittaessa itseään, eikä Jumalan yhteyteen jäisi ihmistä, jota rakastaa. Ei meitä luotu kuolemaan vaan elämään Jumalan yhteyteen.
Ainoaksi ratkaisuksi jää Jumala itse. Hän on ainoa, joka kykenee kantamaan päällään kaiken pahuuden. Hän on ainoa, jossa ei ole mitään väärää ja voi sovittaa muiden vääryydet.
Tulemalla toisessa persoonassaan, Jeesuksena maan päälle, saattoi Jumala viedä sovitustyönsä täydellisesti päätökseen. Olemalla yhtä aikaa Jumala ja ihminen, Jumala varmisti sen, ettei uhrissa ollut mitään väärää. Tulemalla maan päälle Jumalana, uhri ei olisi ollut oikeanlainen. Eihän Jumala ollut tehnyt mitään pahaa, joka tarvitsisi sovitusta. Mutta ihminen uhrina ihmisestä on oikeanlainen. Tämä ei ole ainoa syy miksi Jeesus oli myös ihminen.
Ristillä kuollessaan Jeesus joutui eroon Jumalasta meidän ihmisten pahuuden tähden. Koska Jeesus oli viaton, eikä ansainnut kuolemaa, saattoi Jumala herättää hänet kuolleista ja ottaa hänet yhteyteensä. Ehdoton oikeudenmukaisuus ei salli muun kuin viattoman uhrin herättämisen kuolleista sovittamisen jälkeen. Viaton siis sovitti synnit ja kaikkivaltias kukisti pahuuden ja kuoleman. Jeesushan on kaikkivaltiaan Jumalan toinen persoona. Kuolema on osa pahuutta. Kuolema tuli synnin seurauksena.
Paha on siis jo voitettu vaikka sitä esiintyy vielä. Tarttumalla tähän täydelliseen sovitukseen – lahjana saatavaan armoon, voimme olla varmoja siitä, ettei meitä ikinä tuomita pahuudesta. Synnit, kaikki sekä menneet, nykyiset että tulevat, on siis sovitettu ja saadaan anteeksi pyytämällä sitä Jumalalta – joka ikinen kerta.
Kuulehan "brutaalin armon" kirjoittaja. Toivon, että Jumala johdattaa Sinut ymmärrykseen tuntemaan Hänen armonsa runsauden, kun Hän näki hyväksi luoda Poikansa Ristin kautta uuden ihmissuvun antaen meille anteeksi kaikki rikoksemme. Siitä on kysymys; uudesta luomuksesta joka on totta Jeesuksessa Kristuksessa.
Jumalan ilmoitus raamatussa on mustavalkoinen; joko kuulut uuteen ihmissukuun ja olet pelastettu tai olet vanhan ihmissuvun jäsen ja kadotettu. Luontomme laatu määrää perintömme sisällön. Näin nyt raamatun jakeita käyttämättä.
Eikö heillä sitten ole samoja oikeuksia kun uusilla.
Kyllä kuulostaa omituiselta.
Sääliksi käy niitä jotka moista uskovat.
Olen samaa mieltä aloittajan kanssa.
..päähän lyömättä mikä meille muuten niin tyypillistä onkin.
Kysyt
>Eikö heillä sitten ole samoja oikeuksia kun uusilla<
Ei ole.
>Kyllä kuulostaa omituiselta<
Ramatun ilmoituksessa meitä käsitellään joko "Kristuksessa" tai "Aadamissa", pelastettuina tai kadotettuina, uusina luomuksina tai vanhoina luomuksina. Jeesus Kristus on uuden luomakunnan ja ihmissuvun ensimmäinen. Tämä on perustavaa laatua oleva Jumalan ilmoitus raamatussa. Mutta jos Kristusta ei ole herätetty kuolleista eikä Hän olisikaan uuden ihmissuvun esikoinen, niin turha on meidän saarnamme ja turha myös teidän uskonne ja me kaikki olemme yhä synneissämme.
Asiaa. Tässä se vaikein hengellistettävä asia onkin, millä ´oikeat´ uskovaiset jopa hieman kehuvat.
Verellähän kyllä pelastetaan ihmishenkiä. Mutta ei kuolleilla ihmisillä mitään pelasteta. Vaatiiko tämä erityistä synnintuntoa asian ymmärtämiseksi ?
Miksi Jeesus ristiinnaulittiin omien syntieni ja maailman syntien tähden. Koska synnit ovat lisäksi samanarvoisia, voiko kerran omenavarkaissa käynyt sisäistää tämän asian samalla tavalla kuin paatunut rikollinen omiin ja maailman synteihin nähden. Kyllä tässä ihminen on ottanut Jumalalta tuomitsemisen ja rangaistuksen toimeenpanon omiin käsiinsä. Sitä todistaa myös juutalaisten kohtalo. Ylin tuomio tulee Jumalalta. Kuitenkin sanotaan, että Jumala on rakkaus ja rakkaushan antaa sokeudessaankin anteeksi, eikä kaipaa siitä verta vakuudeksi.
Kovasti kiistelty asia kuitenkin on ja jakaa ihmiset kahteen leiriin.