Euroopan unioni on jo pitkällä kriisinhallintakyvyn kehittämisessä. Jäsenmaat ovat suunnitelleet myös perinteisen puolustusyhteistyön tiivistämistä: nyt tuumaustauolle siirretyssä perustuslaillisessa sopimuksessa ne sopivat keskinäisistä turvatakuista. EU:n perussopimukset tarjoavat jo nykyiselläänkin mahdollisuuden, että jäsenmaat voivat yksimielisellä päätöksellä edetä puolustusyhteistyössään
Tämä tie, enemmän Eurooppaa eurooppalaiseen puolustukseen, merkitsee tietysti myös enemmän eurooppalaista äänivaltaa. On selvää, että kiinteä yhteys Pohjois-Amerikan ja Euroopan puolustuspolitiikassa tulee säilymään. Tälläkin tiellä, enemmän Eurooppaa, on määriteltävä tärkeä suhde transatlanttiseen yhteistyöhön ja Natoon.
Suomen etu on olla kiinteästi mukana tässä eurooppalaisen turvallisuusyhteistyön kehittämisessä. Se antaa myös meille mahdollisuuden vaikuttaa lopputulokseen, ja jättää päätöksen sitoutumisesta omiin käsiimme.
Tämän vuoksi olen peräänkuuluttanut keskustelua Suomen linjasta niin ulkopolitiikan kuin turvallisuuspolitiikankin saralla.
Siihen ei näytä olevan haluja. Jos turvallisuudesta puhuminen koetaan turvallisuusriskiksi, on turvallisuuden käsite ymmärretty väärin.
Tämä tie, enemmän Eurooppaa eurooppalaiseen puolustukseen, merkitsee tietysti myös enemmän eurooppalaista äänivaltaa. On selvää, että kiinteä yhteys Pohjois-Amerikan ja Euroopan puolustuspolitiikassa tulee säilymään. Tälläkin tiellä, enemmän Eurooppaa, on määriteltävä tärkeä suhde transatlanttiseen yhteistyöhön ja Natoon.
Suomen etu on olla kiinteästi mukana tässä eurooppalaisen turvallisuusyhteistyön kehittämisessä. Se antaa myös meille mahdollisuuden vaikuttaa lopputulokseen, ja jättää päätöksen sitoutumisesta omiin käsiimme.
Tämän vuoksi olen peräänkuuluttanut keskustelua Suomen linjasta niin ulkopolitiikan kuin turvallisuuspolitiikankin saralla.
Siihen ei näytä olevan haluja. Jos turvallisuudesta puhuminen koetaan turvallisuusriskiksi, on turvallisuuden käsite ymmärretty väärin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
...
Täsä edellisen päivän blogi Niinistön omilta sivuilta:
Perjantai 11.11. - Valkoisen paperin pelko
Aamuherätys tuntuu koittavan päivä päivältä aiemmin. Jos paikkakunnalla olisi kukkoja, tänään ne eivät olisi ennen kerinneet kiekaista.Käyn päivän aluksi älyllisen keskustelun erään älykkään ihmisen kanssa. Se sujuu hyvin, koska kuuntelen paljon.
Sitten caféssa palaveri heidän kanssaan, jotka puolestani vastaavat, omalla nimellään, sähköpostikeskustelussa kaikille kyselijöille. Vastaavat niin viisaasti, sen olen huomannut, että toivoisin heidän vastailevan nimelläni. Käymme läpi laajan kirjon asioita, jotka suomalaisia askarruttavat.
Palaveri on ennen cafén aukioloaikaa, mutta saamme silti vieraita. Kemistä oli tullut kaupunkiin lähetystö. Matka oli eduskuntaan, mutta matkalla sinne tuli kahvin tarvetta. Tervetuloa vaan, neljä miestä, varmaan neljästä eri puolueesta. En osaa päätellä, kuka kustakin enkä edes välitä päätellä. Päättäväisiä suomalaisia yhtä kaikki, nyt pitää saada tierahoja kotipuoleen. Yritän vielä, että kaupatkaa yksi tie Salon puoleenkin, niin olisimme yksimielisiä. Heidän karttansa kuulemma ei ulottunut sinne.
Tämä on paha päivä. Huomenna on puhe, oikein paperilta pidettävä. Inhoan puhua, lue lukea, paperista. Siinä ei ole kaikkea henkeä mukana, joka herää päästessäni puhumaan suroaan yleisölle - ilman paperinmakua suussa. Puhetta tehdessä minulle tulee tunne, että siinä missä paperi virallistuu, siinä olevien ajatusten arvo alenee. Puhe valmistuu kuitenkin
Niin kuin aina, kun tulee tosi tiukka paikka, nukahdin varhain ja nukuin hyvin.