Suomi sai törkeän provokaation (Mainila) jälkeen kimppuunsa Neuvostoliiton suunnattoman armeijan. Suolaisten sotilaiden rohkeuden ansiosta Suomi säilytti itsenäisyytensä. Miten tämä oli mahdollista? Minäpä kerron:
Stalinilla oli ensisijaisesti mielessä suomalaisten uudelleenkouluttaminen. Siksi hyökkäävät joukot valittiinkin poliittisin perustein. Joukot olivat erittäin heikosti koulutettuja sotilaallisesti. Voisi jopa väittää puna-armeijan joukkojen olleen täysin sotaan kelpaamattomia. Ihmekös tuo, kun heidän tehtävänsä oli uudelleenkoulutus. Tämän takia suomalaiset, määrällisesti alivoimaiset joukot lopulta pystyivät pysäyttämään punaisen vyöryn.
Stalinilla oli ensisijaisesti mielessä suomalaisten uudelleenkouluttaminen. Siksi hyökkäävät joukot valittiinkin poliittisin perustein. Joukot olivat erittäin heikosti koulutettuja sotilaallisesti. Voisi jopa väittää puna-armeijan joukkojen olleen täysin sotaan kelpaamattomia. Ihmekös tuo, kun heidän tehtävänsä oli uudelleenkoulutus. Tämän takia suomalaiset, määrällisesti alivoimaiset joukot lopulta pystyivät pysäyttämään punaisen vyöryn.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sinä saat varmaan erkiltä koviakin kikcsejä :)
Miksei sokeriset?
"Joukot olivat erittäin heikosti koulutettuja sotilaallisesti. Voisi jopa väittää puna-armeijan joukkojen olleen täysin sotaan kelpaamattomia."
Ei pidä ihan paikkaansa. Parempi ilmaus voisi olla Suomen talvisiin olosuhteisiin kelpaamattomia. Muistaakseni se Suomussalmen kohdalta yrittänyt venäläinen divisioona oli jonkin sortin mitalein palkittu eliittijoukko, mutta äijät siirrettiin sinne palelemaan hieman lämpimämmistä olosuhteista.
Suomen sodanjohdolle oli täydellinen yllätys että venäläiset hyökkäsivät Suomen vyötärön korkeudella niin suurin voimin, oletettiin kuljetusyhteyksien rajoittavan. Siitä johtuen, ja koska rajalliset reservitkin olivat ensin "kiinni" muualla, pääsi 163.divisioona tunkeutumaan Suomussalmen kirkonkylän raunioihin, jossa se sitten kyllä joutui kuseen ja perääntyi menettäen suuren osan raskaasta kalustostaan suomalaisille. Sen avuksi Raatteentietä pitkin lähetetty 44.divisioona (Sininen Divisioona) oli täysin moottoroitu ja keskieurooppalaisiin oloihin koulutettu valiodivisioona. Ja sellaisen taisteluarvo talvella, arktisessa aarniometsässä kulkevalla tiepahasella, saattaa olla kyseenalainen, ainakin niihin olosuhteisiin kasvaneista miehistä koostuvan ja jo korpisotaan tottuneen vastustajan kynsissä.
Eivät Suomeen vapauttajina tulossa olleet Puna-Armeijan voimat mitään rupusakkia tai valistuslautakuntaa olleet, sanottavaa vastarintaa ei vaan odotettu kohdattavan ja joukkojen piti näyttää komealta voitonparaateissa Helsingissä, Oulussa jne.; eli ne olivat "väärässä paikassa väärään aikaan" jos noin voisi karrikoiden sanoa