Ihmisestä jota ei yleensä kiinnostanut dokaaminen, eikä rafloissa pörrääminen mitenkään muotoa. No eräs kaunis päivä tai oikeastaan ruma päivä ihminen muutti kelkkansa suuntaa ja päätti ruveta renttuilemaan. Niin kului viikko ja toinen, kuukaus ja toinen. Kului yli vuosi, kun ihminen dokasi ja dokasi, joka päivä pyörien rafloissa minkä kerkesi.
Yhtä-äkkiä ihmistä alkoi kyllästyttämään, eikä hän saanut renttuilustaan mitään irti. Hän päätti lopettaa, mutta se ei enää ollutkaan helppoa. Helppoa oli lopettaa rafloissa pörrääminen, mutta dokaaminen ei loppunutkaan, tosta noin vaan.
Ihminen voi pahoin, päivä päivältä pahemmin. Meni kaksi ja puoli kuukautta, kunnes ihminen päätti nyt riittää ja dokaaminen loppui siihen, mutta ei ihan kokonaan.
Taustalla oli merkillisiä asioita, joista ihminen ei varmuudella tiennyt uskoako vai eikö. Koska ihminen muutenkin vihasi kaiken maailman rajoituksia. Päätti hän itsepäisenä ihmisenä lähteä rafloihin dokaamaan, mutta ei hän saanut niistä irti muuta kuin krapulan.
Ihmistä muutenkin ärsytti raflassa hilluminen kännissä ja kuunnella muiden tyhmyyttä, näin hän ei lähtenyt edes yhden yön panoillekaan. Muutaman kerran hän jaksoi käydä, kunnes päätti nyt riittää, ei kiinnosta.
Mielummin ihminen pitää päänsä selvänä, lukien kirjoja, tehden käsitöitä ynnä muuta mielenkiintoisempia asioita, kuin hillua rafloissa. No mutta kun taustalla edelleen kummittelee asiat, joista ei tiedä uskoako vai eikö. Ihminen on vähän kahden vaiheilla, jos ne onkin totta. Pakkohan se on lähteä raflaa hillumaan ja vielä niille panoillekin lähteä, ihan vain siitä syystä, ettei luulla hänen noudattavan rajoitteita. Mielummin hän olisi kuiteskin ihan vaan kotosalla.
Yhtä-äkkiä ihmistä alkoi kyllästyttämään, eikä hän saanut renttuilustaan mitään irti. Hän päätti lopettaa, mutta se ei enää ollutkaan helppoa. Helppoa oli lopettaa rafloissa pörrääminen, mutta dokaaminen ei loppunutkaan, tosta noin vaan.
Ihminen voi pahoin, päivä päivältä pahemmin. Meni kaksi ja puoli kuukautta, kunnes ihminen päätti nyt riittää ja dokaaminen loppui siihen, mutta ei ihan kokonaan.
Taustalla oli merkillisiä asioita, joista ihminen ei varmuudella tiennyt uskoako vai eikö. Koska ihminen muutenkin vihasi kaiken maailman rajoituksia. Päätti hän itsepäisenä ihmisenä lähteä rafloihin dokaamaan, mutta ei hän saanut niistä irti muuta kuin krapulan.
Ihmistä muutenkin ärsytti raflassa hilluminen kännissä ja kuunnella muiden tyhmyyttä, näin hän ei lähtenyt edes yhden yön panoillekaan. Muutaman kerran hän jaksoi käydä, kunnes päätti nyt riittää, ei kiinnosta.
Mielummin ihminen pitää päänsä selvänä, lukien kirjoja, tehden käsitöitä ynnä muuta mielenkiintoisempia asioita, kuin hillua rafloissa. No mutta kun taustalla edelleen kummittelee asiat, joista ei tiedä uskoako vai eikö. Ihminen on vähän kahden vaiheilla, jos ne onkin totta. Pakkohan se on lähteä raflaa hillumaan ja vielä niille panoillekin lähteä, ihan vain siitä syystä, ettei luulla hänen noudattavan rajoitteita. Mielummin hän olisi kuiteskin ihan vaan kotosalla.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihminen päätyi kuiteskin tulokseen, ettei häntä huvita vielä, nyt viikonloppuna lähteä mihinkään raflaan dokaan, vaan nauttii kotona olostaan.
Varmuuden vuoksi vaikkakin touhu onkin perin pohjaisen puuduttavaa ihminen lähtee ensi viikonloppuna renttu/ryyppy reissulle, ihan siitä syystä, ettei luulla hänen noudattavan soopa rajoituksia, jos niissä jotain perää sattuiskin olemaan.
Ainaski siitä seuraa krapula se on varmaa, vaikkakaan muusta voi varmuutta ollakaan.
kesti vuosia ennenkuin huomasin dokaamisen lopettaa,ei se antanut enää mitään,kulutti vaan
pakko, mikä pakko, kerran vielä lähteä pörräämään.