milloin

että uskonto ja usko ovat eri asia?

Uskonnossa on Jumala jotenki määritelty ja sitten uskotaan uskonnon mukaisesti vaikka siinä olisi selvästi syntejäkin mukana.


Jeesus sanoi, että lähtekää KAIKISTA uskonnoista ja kirkoista ja niiden lahkoista ulos. Ei kait täydellistä seurakuntaa olekaan, mikäli seurakunnassa edes ykskään hyväksyy synnin niin minkä synnin he seuraavaksi hyväksyvät..
Laki on ja pysyy,ihminen tahtois muuttaa laittomaksi, ettei olisi uskoa..


Tuomitseminen on herkässä, armottomuus jne..
Toki ihmisen vaikeuksia voi toki ymmärtää jne.. mutta kuiteski etsitään ensin Jumalaa Raamatun ilmoittamalla tavalla.. Hänen tahtoaa.
Jos Jumala on tuominnut, jonkun asian raamatussa niin uskovienkö sen pitäis Jumala tuomita, eikö silloin Jumala tuomitse samalla heidät. Eli silloin uskovat ei olekaan enään uskovia. Vaan ovat luopuneita -- antikristuksen palvelijoiksi. Nimikristitys luopuvat ensin, heillä ei ole aidosti elävää uskoa. Mutta taas on tuomitseminen. Mutta ihmisen omat teot tuomisevat hänet itsensä.
Ja samalla mitä suusta tulee ulos sekin saastuttaa.

Kristityssä seurakunnassa etsitään yhdessä Jumalan tahtoa ja myös uskotaan se. juuri uskominen on se vaikeinta, sillä se pelkästään pelastaa. Toki pitää uskaltaa koetella sanoja jne..