Kiertuepäiväkirja

MAANANTAI 7.11.

En enää halua kuulla sanaakaan Kymenlaaksosta. En viitsi edes tähän kirjoittaa, millä nimellä kutsun Kymenlaaksoa pääni sisällä.

Onneksi se etappi on nyt loppu, ja pääsen takaisin Helsinkiin.

Toivottavasti ne eivät raahaa minua Café Niinistöön jatkamaan tätä kättely- ja rupatteluhelvettiä, josta ei ole hyötyä kuin 5-vuotiaalle kurahousulle, joka saa päiväkodissa kertoa kätelleensä "Niinustoa".

Ja siltäkin kurahousulta kysytään, ketä ihmeen Niinustoa.

Jep, jep. "Kuka ihmeen Niinusto?" Se on kysymys, jota itsekin toistelen.

TIISTAI 8.11.

Kuka helvetti tällaista elämää haluaisi?

Yhden päivän aikana Lahti, Hämeenlinna, Hattula, Riihimäki ja Hyvinkää.

Lahdessa juutun sentään hetkeksi vialliseen sairaalan hissiin.

Viallinen sairaalan hissi - en osaa päättää, onko siinä metafora tälle maalle vai kampanjalle.

KESKIVIIKKO 9.11.

Ovat tehneet virheen ja saan pysyä Helsingissä koko päivän.

Pesen pyykkiä ja yritän laskea, kuinka monta vuorokautta elämästäni kuluu mustien sukkien lajitteluun. Pitäisi varmaan lajittelun helpottamiseksi hankkia sukat, joissa lukee Left ja Right, mutta tieto siitäkin kulkeutuisi julkisuuteen, ja loppukampanja menisi, kun saisi vastata tärkeilevälle medialle, että kyllä, tiedän, kumpi on vasen ja kumpi oikea, en vain jaksa lajitella sukkiani.

Vaalitiimin palaverissa joku pullukkapoika kertoo, että meidän pitää hioa "game planiamme". Mikä helvetin "game plan"? Jos puhuisit suomea, sinulla ei olisi mitään sanottavaa, ja miten olisi omana "game planina" laihduttaminen?

Ja mikä tämä "Café Niinistö" oikein on? Miksei kutsuta asioita niiden oikeilla nimillä. Miten olisi Café We Don't Have a Life?

TORSTAI 10.11.

Pirkanmaa on täynnä mykkiä pölvästejä, ja kun ne avaavat suunsa, jokin mielessäni repeää. "Mitä sää aijot tehrä nääs veroille?" Opettele ensin puhumaan ja seuraavaksi presidentin valtaoikeudet ja avaa sitten vasta suusi.

Jollekin lehdelle kerroin, että hemmetti on yleisimmin käyttämäni kirosana. Katselen Pirkanmaata ja ajattelen: Vitut se mikään hemmetti ole.

PERJANTAI 11.11.

Café Niinistön palaverissa keskustelemme mainoskampanjastani. Kuten olen jo oppinut, pidän ajatukseni omana tietonani.

Englannissa on käytössä termi "koiranpillikampanja". Sillä tarkoitetaan kampanjaa, joka menee suurelta osalta yleisöstä ohi, mutta osuu juuri niihin, joihin sen on tarkoitettu osuvan.

Oma kampanjani alkaa vaikuttaa koiranpillikampanjalta. Sääli vain, että kampanjan täsmäkohteeksi on valittu kampanjan luoneen mainostoimiston tulevat asiakkaat.

LAUANTAI 12.11.

No juuri tätä sitä tässä iässä haluaakin. 24 tunnin juopporisteilyn 1 600 kokoomuslaisen hullun seassa.

Risteilyn kohokohta on, kun kaksi kokoomusurpoa vetelee toisiaan turpiin.

Muualla laivassa kokoomusnuoret tappelevat keskenään pahvisista Sauli-hahmoista. Pitäisi varmaan sanoa, että näissä nuorissa on tulevaisuus, ja niin ehkä onkin, jos sillä tarkoitetaan avohoidon tulevaisuutta.

Hytissä yritän kirjoittaa hiljaisuudesta kertovaa haikurunoa.

Runosta tulee tynkä, mutta se rauhoittaa mieltä.

http://www.iltalehti.fi/osastot/kolumnistit/200511173737295_ko.shtml