Kiertuepäiväkirja

MAANANTAI 7.11.

En enää halua kuulla sanaakaan Kymenlaaksosta. En viitsi edes tähän kirjoittaa, millä nimellä kutsun Kymenlaaksoa pääni sisällä.

Onneksi se etappi on nyt loppu, ja pääsen takaisin Helsinkiin.

Toivottavasti ne eivät raahaa minua Café Niinistöön jatkamaan tätä kättely- ja rupatteluhelvettiä, josta ei ole hyötyä kuin 5-vuotiaalle kurahousulle, joka saa päiväkodissa kertoa kätelleensä "Niinustoa".

Ja siltäkin kurahousulta kysytään, ketä ihmeen Niinustoa.

Jep, jep. "Kuka ihmeen Niinusto?" Se on kysymys, jota itsekin toistelen.

TIISTAI 8.11.

Kuka helvetti tällaista elämää haluaisi?

Yhden päivän aikana Lahti, Hämeenlinna, Hattula, Riihimäki ja Hyvinkää.

Lahdessa juutun sentään hetkeksi vialliseen sairaalan hissiin.

Viallinen sairaalan hissi - en osaa päättää, onko siinä metafora tälle maalle vai kampanjalle.

KESKIVIIKKO 9.11.

Ovat tehneet virheen ja saan pysyä Helsingissä koko päivän.

Pesen pyykkiä ja yritän laskea, kuinka monta vuorokautta elämästäni kuluu mustien sukkien lajitteluun. Pitäisi varmaan lajittelun helpottamiseksi hankkia sukat, joissa lukee Left ja Right, mutta tieto siitäkin kulkeutuisi julkisuuteen, ja loppukampanja menisi, kun saisi vastata tärkeilevälle medialle, että kyllä, tiedän, kumpi on vasen ja kumpi oikea, en vain jaksa lajitella sukkiani.

Vaalitiimin palaverissa joku pullukkapoika kertoo, että meidän pitää hioa "game planiamme". Mikä helvetin "game plan"? Jos puhuisit suomea, sinulla ei olisi mitään sanottavaa, ja miten olisi omana "game planina" laihduttaminen?

Ja mikä tämä "Café Niinistö" oikein on? Miksei kutsuta asioita niiden oikeilla nimillä. Miten olisi Café We Don't Have a Life?

TORSTAI 10.11.

Pirkanmaa on täynnä mykkiä pölvästejä, ja kun ne avaavat suunsa, jokin mielessäni repeää. "Mitä sää aijot tehrä nääs veroille?" Opettele ensin puhumaan ja seuraavaksi presidentin valtaoikeudet ja avaa sitten vasta suusi.

Jollekin lehdelle kerroin, että hemmetti on yleisimmin käyttämäni kirosana. Katselen Pirkanmaata ja ajattelen: Vitut se mikään hemmetti ole.

PERJANTAI 11.11.

Café Niinistön palaverissa keskustelemme mainoskampanjastani. Kuten olen jo oppinut, pidän ajatukseni omana tietonani.

Englannissa on käytössä termi "koiranpillikampanja". Sillä tarkoitetaan kampanjaa, joka menee suurelta osalta yleisöstä ohi, mutta osuu juuri niihin, joihin sen on tarkoitettu osuvan.

Oma kampanjani alkaa vaikuttaa koiranpillikampanjalta. Sääli vain, että kampanjan täsmäkohteeksi on valittu kampanjan luoneen mainostoimiston tulevat asiakkaat.

LAUANTAI 12.11.

No juuri tätä sitä tässä iässä haluaakin. 24 tunnin juopporisteilyn 1 600 kokoomuslaisen hullun seassa.

Risteilyn kohokohta on, kun kaksi kokoomusurpoa vetelee toisiaan turpiin.

Muualla laivassa kokoomusnuoret tappelevat keskenään pahvisista Sauli-hahmoista. Pitäisi varmaan sanoa, että näissä nuorissa on tulevaisuus, ja niin ehkä onkin, jos sillä tarkoitetaan avohoidon tulevaisuutta.

Hytissä yritän kirjoittaa hiljaisuudesta kertovaa haikurunoa.

Runosta tulee tynkä, mutta se rauhoittaa mieltä.

http://www.iltalehti.fi/osastot/kolumnistit/200511173737295_ko.shtml
064
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Bloggerino kirjoitti:

MAANANTAI 7.11.

En enää halua kuulla sanaakaan Kymenlaaksosta. En viitsi edes tähän kirjoittaa, millä nimellä kutsun Kymenlaaksoa pääni sisällä.

Onneksi se etappi on nyt loppu, ja pääsen takaisin Helsinkiin.

Toivottavasti ne eivät raahaa minua Café Niinistöön jatkamaan tätä kättely- ja rupatteluhelvettiä, josta ei ole hyötyä kuin 5-vuotiaalle kurahousulle, joka saa päiväkodissa kertoa kätelleensä "Niinustoa".

Ja siltäkin kurahousulta kysytään, ketä ihmeen Niinustoa.

Jep, jep. "Kuka ihmeen Niinusto?" Se on kysymys, jota itsekin toistelen.

TIISTAI 8.11.

Kuka helvetti tällaista elämää haluaisi?

Yhden päivän aikana Lahti, Hämeenlinna, Hattula, Riihimäki ja Hyvinkää.

Lahdessa juutun sentään hetkeksi vialliseen sairaalan hissiin.

Viallinen sairaalan hissi - en osaa päättää, onko siinä metafora tälle maalle vai kampanjalle.

KESKIVIIKKO 9.11.

Ovat tehneet virheen ja saan pysyä Helsingissä koko päivän.

Pesen pyykkiä ja yritän laskea, kuinka monta vuorokautta elämästäni kuluu mustien sukkien lajitteluun. Pitäisi varmaan lajittelun helpottamiseksi hankkia sukat, joissa lukee Left ja Right, mutta tieto siitäkin kulkeutuisi julkisuuteen, ja loppukampanja menisi, kun saisi vastata tärkeilevälle medialle, että kyllä, tiedän, kumpi on vasen ja kumpi oikea, en vain jaksa lajitella sukkiani.

Vaalitiimin palaverissa joku pullukkapoika kertoo, että meidän pitää hioa "game planiamme". Mikä helvetin "game plan"? Jos puhuisit suomea, sinulla ei olisi mitään sanottavaa, ja miten olisi omana "game planina" laihduttaminen?

Ja mikä tämä "Café Niinistö" oikein on? Miksei kutsuta asioita niiden oikeilla nimillä. Miten olisi Café We Don't Have a Life?

TORSTAI 10.11.

Pirkanmaa on täynnä mykkiä pölvästejä, ja kun ne avaavat suunsa, jokin mielessäni repeää. "Mitä sää aijot tehrä nääs veroille?" Opettele ensin puhumaan ja seuraavaksi presidentin valtaoikeudet ja avaa sitten vasta suusi.

Jollekin lehdelle kerroin, että hemmetti on yleisimmin käyttämäni kirosana. Katselen Pirkanmaata ja ajattelen: Vitut se mikään hemmetti ole.

PERJANTAI 11.11.

Café Niinistön palaverissa keskustelemme mainoskampanjastani. Kuten olen jo oppinut, pidän ajatukseni omana tietonani.

Englannissa on käytössä termi "koiranpillikampanja". Sillä tarkoitetaan kampanjaa, joka menee suurelta osalta yleisöstä ohi, mutta osuu juuri niihin, joihin sen on tarkoitettu osuvan.

Oma kampanjani alkaa vaikuttaa koiranpillikampanjalta. Sääli vain, että kampanjan täsmäkohteeksi on valittu kampanjan luoneen mainostoimiston tulevat asiakkaat.

LAUANTAI 12.11.

No juuri tätä sitä tässä iässä haluaakin. 24 tunnin juopporisteilyn 1 600 kokoomuslaisen hullun seassa.

Risteilyn kohokohta on, kun kaksi kokoomusurpoa vetelee toisiaan turpiin.

Muualla laivassa kokoomusnuoret tappelevat keskenään pahvisista Sauli-hahmoista. Pitäisi varmaan sanoa, että näissä nuorissa on tulevaisuus, ja niin ehkä onkin, jos sillä tarkoitetaan avohoidon tulevaisuutta.

Hytissä yritän kirjoittaa hiljaisuudesta kertovaa haikurunoa.

Runosta tulee tynkä, mutta se rauhoittaa mieltä.

http://www.iltalehti.fi/osastot/kolumnistit/200511173737295_ko.shtml

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu