Olin onnellinen. Rakastan häntä. Kun hän sai haluamansa,lakkasin olemasta onnellinen. Hän alkoi valehdella. Ja hän valehtelee huonosti. Hän ei taida tietää kuinka onneton olen. Olen hänelle itsestään selvyys. Kumpa kaikki olisi paremmin. Tai hän edes tekisi täysin selväksi meidän tarumme olevan ohi. Itse en uskalla,koska rakastan liikaa.
Rakas Päiväkirja . . .
onneton
3312
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tiedän tunteen raastavan,mutta silti niin ihanan..hetken vain se kestää.mutta silti jättäen sydämmeen arvet,joita ei edes neoamiseptilla voi puhdistaa.Hukuttamalla saat ne vähän turvoksiin,hetkelliseen hurmioon...mutta taas arki koittaa haavereineen.Joskus sitä rakastuu itse rakkauteen,mutta kun tunne on ajanut ylitsesi...on huominen vain ensimmäinen päivä tuskasta jota tuntee vieläkin(monen vuoden päästä)
Onko siihen lääkettä??
en ymmärrä kuinka viitsit alentua moiseen ?
jos ei ole hyvä olla niin tee jotain äläkä jää vinkumaan menetetyn "onnen" perään. kyseessä on sentään SUN elämä - tee siitä elämisen arvoinen.
...hän ei huijaa. Jos hän peittelee tunteitaan. Hän taitaa ihan liikaa rakastaa, vaikka ei ole kohdetta nähnyt kuin muutaman kerran...