Kaipaa tietoa siitä mikä on akatistos ja onko sitä ennen paastottava? Kertokaa viisaat.
Kysymys?
tietoa kaipaava
8983
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Akatistos on siis seisten laulettu ja luettu lyhyt rukouskilvoitus Kristukselle, Jumalansynnyttäjälle tai jollekin pyhälle ihmiselle. Akatistokseen kuuluu 13 lyhyttä kontakkia ja 12 pitempää iikossia sekä alku- loppurukoukset. Akatistos toimitetaan usein maallikkopalveluksena. Akatistokseen ei tarvitse paastota.
Kaikkein tunnetuin akatistos lienee 600-luvulla kirjoitettu Akatistos kaikkeinpyhimmälle Jumalansynnyttäjälle. Siinä on mieleenjäävä kertosäe: "Iloitse morsian, aviota tuntematon." Akatistoksia on paljon muitakin, en nyt muista niitä kaikkia. Katso tarkemmat tiedot ortodoksinetin tietolippaasta www.ortodoksi.net.fi .
... http://www.ortodoksi.net
siis ilman fi-loppua
tai suoraan liturgisista teksteistä, ei tietopankista:
http://www.ortodoksi.net/liturgiset_tekstit/liturgiset_tekstit.htm#akatistos
Siis vain www.ortodoksi.net
Sieltähän ne löytyvät!
Reilut puoli tuntia akatistoksessa vierähtänee. Yleensä se toimitetaan jonkin muun jumalanpalveluksen yhteydessä, jolloin kestoa kertyy vastaavasti enemmän.
Sanaan Akatistos oikeahko käännös lienee sana istumatta.
Ainoa ja oikea akatistos on vain ja ainoastaan jumalansynnyttäjällle tarkoitettu rukousrunoelma. Joka on kotoisin Kaupungista (knopoli). Muut ns. kyhäelmät ovat rukouspalveluksia kyseiselle pyhälle.
Neitsyt Marian kuva Akatistoshymnissä
Humanistisessa tiedekunnassa esitettiin 25.3.2000 tarkastettavaksi FM Leena Mari Peltomaan väitöskirja "The Image of the Virgin Mary in the Akathistos Hymn".
Tutkimus kuuluu kreikan kielen ja kirjallisuuden alaan.
Vastaväittäjänä oli professori Pauline Allen (Australian Catholic University) ja kustoksena professori Maarit Kaimio.
Akatistoshymni on kreikankielisen kristillisen hymnikirjallisuuden mestariteos, joka vuosisatojen saatossa on tullut ortodoksisen kirkon ja sen kulttuurin piirissä verrattoman tunnetuksi ja suosituksi. Hymnin aiheena on Neitseestä syntyneen Jumalan Sanan ihmiseksituleminen. Siinä Mariaa kiitetään Jumalansynnyttäjänä (kreikaksi Theotokos) tervehdyslausein, jotka antavat teokselle voitonhymnin luonteen. Akatistos on tärkeä teologinen dokumentti varhaisbysanttilaiselta ajalta, sillä sitä pidetään yleisesti teoksena, jossa ensimmäisten vuosisatojen Mariaa koskevan opetus ja Marian kultti heijastuvat. Kuitenkaan koskaan Akatistoksen pitkän tutkimushistorian aikana sen tekstiä ei ole vakavasti asetettu mihinkään oppihistorialliseen kontekstiin, jossa sen sisältöä olisi tarkasteltu sekä filologiselta että teologiselta kannalta. Sitä enemmän onkin sitten esitetty sen syntyaikaa, tekijää ja sisältöä koskevia oletuksia, jotka usein ovat keskenään ristiriitaisia. Tutkimukseni on ensimmäinen koko tekstin huomioonottava ja yksityiskohtiin menevä sisällön analyysi ja se eroaa jo lähtökohdassaan aikaisempien tutkijoiden esittämistä oletuksista sekä tavanomaisesta filologisesta tutkimusmetodista.
Testaan tutkimuksessani hypoteesia hymnin syntyajasta: Akatistos on luotu Efesoksen kirkolliskokouksen (431) jälkeen, kuitenkin ennen Khalkedonin kirkolliskokousta (451). Efesoksen kirkolliskokoukseen päättyi oppiriita, joka koski termiä Theotokos, Jumalansynnyttäjä. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin, Khalkedonin kokouksessa, Theotokos-aihe ei ollut enää ajankohtainen. Akatistos on varsin pitkä (24 säkeistöä) ja sen Marian kuvauksessa heijastuu koko hymnin sisältö ja sanoma. Sen vuoksi olen tekstin analysointia varten laaatinut kolme peruskäsitettä (Neitsyt, Toinen Eeva ja Theotokos), jotka vastaavat Efesoksen aikakautena tunnettuja käsityksiä ja opetusta Mariasta. Käsiteanalyysi täydentää tavanomaista filologisessa tutkimuksessa käytettyä metodia, sillä sen avulla paljastuu hymnin kertomukseen kätkeytyvän Maria-kuvan rakenne, jota pelkästään vertailuaineistoa tutkimalla ei voi saada selville. Laatimiani käsitteitä voi sellaisenaan hyödyntää kaikissa Efesoksen aikakautta koskevien tekstien tutkimuksissa ja itse metodia voi soveltaa yleisesti kaikkiin teksteihin, joiden metaforinen, kuvallinen, kieli muodostaa tulkinnan ongelman.
Tutkimukseni tulos osoittaa, että Akatistoksen Maria-kuva heijastaa sitä teologista ja askeettista opetusta Mariasta, joka vallitsi ennen Efesoksen kirkolliskokousta, Theotokos-oppiriidan aikaan (428–431) ja välittömästi sen jälkeen. Väitteet, että hymni olisi luotu Khalkedonin kirkolliskokouksen jälkeen tai 500-luvulla tai että se olisi Bysantin kuuluisimman hymnirunoilijan, Romanos Melodoksen, teos, osoittautuvat kestämättömiksi. Hymnin terminus ante quem on Khalkedonin kirkolliskokous – toisin sanoen Akatistos on Khalkedonia edeltävältä ajalta. Tämä tulos selittää myös Akatistoksen voitonhymnin luonteen. Efesoksen kirkolliskokouksen päätös, että Maria on Jumalansynnyttäjä, sai roomalaisen tavan mukaan ilmauksensa voittajalle osoitettuina tervehdyslauseina.
Tutkimustyö tuotti välillisesti sen tärkeän tuloksen, että "varhainen mariologia" eli kirkon isien opetukset ja käsitykset Mariasta ja Marian kultti ennen Efesosta on käytännöllisesti katsoen jäänyt systemaattisen tieteellisen tutkimuksen ulkopuolelle. Akatistoshymnin Maria-kuva viittaa siihen, että meillä ei ole vielä täyttä käsitystä varhaiskirkon Maria-kuvasta. Sen tutkiminen toisi valaistusta m.m. joihinkin tänä päivänä avoinna oleviin kysymyksiin myöhäisantiikin ihmisten ajatustottumuksista ja erityisesti naisten elämästä.
Tutkimukseni ohessa Akatistoshymnin metaforisen kielen ymmärtämiseksi on syntynyt teoria, jonka esittelen liitteessä. Aristoteleen metaforakuvaus lähtökohtana teoria selittää, mikä metafora on ja mikä on sen tehtävä kielessä.
Akatistos on runoelmamuodon nimi. Olen kuullut, että joku on kirjoittanut akatistoksen samovaarille. Tietääkö joku, mistä saisin sen käsiini? Pitäähän sitä vähän huumoriakin olla elämässä!
Tämä menee nyt viihdeosaston puolelle.
Vahvistamattoman huhun mukaan on Laatokan Valamossa on ollut olemassa akatistos samovaarille. Kysymys ei tietenkään ole liturgisessa käytössä olleesta tekstistä, vaan ylistyslaulusta, joka on sepitetty siitä ilosta, että munkit saattoivat keittää teetä ja juoda sitä rajoituksetta - olosuhteissa jossa yksityinen ruokailu oli kielletty. Fraasi kuuluukin, että Valamossa nautittiin teetä "kolmanteen hikeen asti".
Samovaari-akatistoksen tekstiä tuskin on säilynyt. Se on häipynyt samalla tavoin, kuin valitettavan suuri määrä muutakin Valamon suullista perimätietoa.