help

Kasvatuslaitoksissa ei varmaan sitä oikein saa. Kuulostat mielestäni ihan "normaalilta" (minun visioni normaalista :)), ainakin tekstisi perusteella. Voitko muuten kertoa, että miksi olit kasvutuslaitoksella?

Minäkin yritin aikani elää normaalia elämää, mutta huomasin virheen logiikassa. Yrittäessäni muuttua normaaliksi leimaan itseni normaalin ulkopuolelle. Myöhemmin annoin palttua koko lokeroivalle määritelmälle ja ahdistus väheni kerralla.

Ihmisistä löytyy erilaisia yksilöitä aina, eikä normaaliutta tai keskivertoa kannata tavoitella. Uskon tylsistyväni, jos törmäisin tavalliseen ihmiseen, siihen "normiin". Mitä hienoja kokemuksia tai mullistavia näkemyksiä hän voisi tarjota elettyään pelkkää normaalia elämää?

Jos haluat sanoa kaiken mitä pääsi sisällä liikkuu, olen valmis kuuntelemaan. :-)

Haluun tietää, haluun tietää missä onnelliset kohtaa.. Tää kirjoittaminenki tuntuu jotenki tosi jäykältä, ennen oli jotenki helpompi kirjoittaa, kaikki oli ennen helpompaa. Kaikki tuntuu nyt niin erinlaiselta. . Mä kaipaan ihmistä, ihmistä rakastavaa vierelleni. Läheisyyttä, sitä mun sisin huutaa. Huutaa niin että halkean. Vapaus sitä mä oon aina hakenut, nyt oon vankina itseni sisällä. Teen itselleni olemattomia ongelmia. Vapauden, sen mä haluun takas, muuta en huoli. Naisen sen mä haluun, naisen vierelleni. Nyt loppu heteroiminen, mikä ei oo mua. Miestä, kaipaanko? kaverina, ystävänä, läheisyytenä. En seksuaalisesti, tai ehkä kunnon pano ois poikaa, että tunnen eläväni,mutta rakastelu ei onnistu, olen lesbo. Ehkä tässä tekstin luomisessa on nyt se hankaluus, että nyt kirjoitan oikeita ajatuksiani. Ei sillä että aikaisemmin ois ollu muitten, vaan se oli pelkkää tuskaa, en tunne enää niin voimaakkaasti sitä tuskaa. Olen tajunnut itsestäni asioita, ei ole epätietoisuutta omasta itsestäni. Epäluulo aiheutti järkyn tuskan, se etten halunnut/kyennyt/tajunnut kohdata itseäni ja omaa seksuaalisuuttani.
Mä oon ollu niin hukassa, etsinyt rakkauden janoisena rakkautta, olen sitä paljon saanut ja saanut antaa, kaikki tuntuu vaan jotenki niin tekaistulta, kaikki ei ole ollut sitä mitä olen luullut/haluunnut luulla. Aika moisessa kulississa olen elänyt, miten viel uskltautuis ulostautua kaapista?Vetää esiriput auki. Kuinka monen miehen kanssa sitä on tullut oltua..apua, ei voi muistaa kaikkia. Mä oon antanu käyttää itseäni hyväksi/käyttänyt hyväksi,pannut, nussinut,nainut, eestä takaa, sivusta mutten koskaan rakastellut. On ollu panoja, mutta on ollut päivän, kuukauden,vuosienki suhteita. Aina mietin kyl tää tästä, näin mä oon niin ku muut(heterot) ja sillä painoin itseäni vaan syvemmälle paskaan, kaivoin itselleni kuoppaa. Pelkäsin ja häpesin niin lesbouttani muitten ihmisten silmissä ja omissa. Nyt ku miettii sitä on kantanut aika moisen salaisuuden sisällään koko elämän, elänyt tavallaan valheessa mielyttääkseen muita.
Koskaan en kuitenkaan ole menettänyt toivoa paremmasta. Paljon on pitänyt kokea että tähän oon päässy, helpottaa, niin perkeleesti, enää ei ole taakka, mä tiedän mikä olen. Saman arvoinen ku muut, en parenpi, enkä huonompi.
Viel on paljo edessä, uskaltautua kävellä lesbona pää pystyssä, ja kertoa siitä läheisilleni, nyt se on vaan suurena salaisuutena sisälläni ,ja tässä hyvät naiset ja herrat teidän luettavana. Mutta nyt tiedän että olen oikealla tiellä, voiman oikealla puolella.