ansiomenetykset korvattava!
Nuoren miehen ollessa siinä 20 vuoden korvilla, kutsuu valtio hänet pakkotyöhön. Usein opiskelut viivästyvät vuodella, yksityiselämä rakoilee, henkiset ongelmat tulevat esille jne. Mahdollinen työpaikkakin vaihtuu orjapalkaksi.
Armeija on vihdoinkin hyväksynyt näkyvästi varusmiesten mielenterveysongelmat:
http://www.verkkoklinikka.fi/teemat/mielenterveys/tartu.xsp
Erityisen huomattavaa on: "Palveluksen keskeyttämistä ilmoitti joskus miettineensä lähes puolet (47 prosenttia); yhtenä syynä mainittiin motivaation puute."
Miehetkö vapaaehtoisesti armeijassa? Mikä tuo määrä olisi jos koko asevelvollisuuslakia ei olisi ikinä ollutkaan.
Asevelvollisuus aiheuttaa vielä lisäksi alle 25-vuotiaiden miesten itsemurhien hälyttävän määrän. Tuon ikäiset nuoret miehet tekevät itsemurhia huomattavasti enemmän kuin vastaavan ikäiset naiset. Mutta mitä asille tehdään? Vaietaan hiljaa ja toistellaan mantraa "mies ei itke, kyllä mies kestää". Valitettavasti lain mukaan on kestettävä, muuten kutsuu vankila. Kas tässä hyvä kasvualusta nuorelle miehelle hänen matkalleen elämään ja oikeudenmukaisuuteen.
Nuoren miehen ollessa siinä 20 vuoden korvilla, kutsuu valtio hänet pakkotyöhön. Usein opiskelut viivästyvät vuodella, yksityiselämä rakoilee, henkiset ongelmat tulevat esille jne. Mahdollinen työpaikkakin vaihtuu orjapalkaksi.
Armeija on vihdoinkin hyväksynyt näkyvästi varusmiesten mielenterveysongelmat:
http://www.verkkoklinikka.fi/teemat/mielenterveys/tartu.xsp
Erityisen huomattavaa on: "Palveluksen keskeyttämistä ilmoitti joskus miettineensä lähes puolet (47 prosenttia); yhtenä syynä mainittiin motivaation puute."
Miehetkö vapaaehtoisesti armeijassa? Mikä tuo määrä olisi jos koko asevelvollisuuslakia ei olisi ikinä ollutkaan.
Asevelvollisuus aiheuttaa vielä lisäksi alle 25-vuotiaiden miesten itsemurhien hälyttävän määrän. Tuon ikäiset nuoret miehet tekevät itsemurhia huomattavasti enemmän kuin vastaavan ikäiset naiset. Mutta mitä asille tehdään? Vaietaan hiljaa ja toistellaan mantraa "mies ei itke, kyllä mies kestää". Valitettavasti lain mukaan on kestettävä, muuten kutsuu vankila. Kas tässä hyvä kasvualusta nuorelle miehelle hänen matkalleen elämään ja oikeudenmukaisuuteen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Nykyinen asevelvollisuusikä on kaukainen kaiku niiltä ajolta, jolloin kaksitoistavuotiaat pojat lähtivät kokopäivätöihin kansakoulun jälkeen. Armeijahan taisi olla heille suorastaan jännittävää vaihtelua! Siellä sai ruokaakin
vatsansa täyteen.
Nykyisen yleisen asevelvollisuuteen kutsumisen pitäisi tapahtua vasta nykynuoren herkimmän murrosvaiheen (huom. myös pitkä koulutus, ammattiin valmistuminen) jälkipuoliskolla. Kahdenksantoistavuotiaista taas halukkaat tietennkin olisivat "tervemmenneitä". Nykyäänhän pitää hakea lykkäystä; siirrytään siihen. että haetaan oikeutta päästä suorittamaan asevelvollisuutta jo ennen vaikkapa 22 vuoden ikää.
tuo sitten poistaa asevelvollisuuden aiheuttamat ongelmat? Tuolla ainoastaan siirretään ongelmaa.
Etkö usko ihmisen "kypsymiseen" esim. neljän vuoden aikana? On ehkä hankittu ammatti, suhde rakastetun kanssa on jo ehkä vakiintunut, on muutettu jo kotoa "äidin helmoista". On ehkä itsetutkiskelujen myötä päästy parempaan selvyyteen esim. suhteesta aseelliseen palvelukseen yleensä. On saatettu realistisesti hankkia "vasikkaiän" loputtua fyysistä peruskuntoa. On selviydytty itsenäisesti monista sellaisista asioista, joita täysikäiselle (18 vuotta) ihmiselle yhteiskunnassa tulee vastaan. Väittäisin, että tulisi vähemmän asepalveluksen keskeyttäneitä; nuorella olisi jo selvempi käsitys kyvyistään, heikkouksistaan ja tulevaisuudestaan (esim. ammatin kannalta). Kaikille osapuolille urhat lyhytaikaiset armeijassaolokokeilut vähenisivät.
En kysynyt sitä, miten asevelvollisuutta voitaisiin muuttaa, vaan sitä olisiko mikään asevelvollisuuden uudistus mitä tälläiselle asevelvollisuudelle ikinä voitaisi tehdä oikein tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden kannalta?
Pelkkä kutsuntaiän muuttaminen ei poista asevelvollisuuden perusasetelmaa. Suomessa miespuoliseksi synnyttyään on velvoitettu suorittamaan vähintään 6kk palvelus. Edustaako tämän lain olemassa olo sellaista oikeudenmukaisuutta jonka toivoisit leviävän myös muille elämän osa-alueille?
Kannatan ammattiarmeijaa.
Hei!
Ihan asia tekstiä kirjoitat. Tuosta varusmiesten mielenterveysongelmista tuli pari viikkoa sitten todella mielenkiintoinen juttu aamu-tv:ssä. Siellä haastateltiin tuon tutkimuksen tehneitä.
Olen ihmetellyt yhtä asiaa, miksi monet miehet kokevat asepalvelua vastenmielisenä pakkona? Ymmärrän, että tuntuu pahalta menettää 6-12 kk "tehokasta peliaikaa" sekä mahdollisia ansioita tai opiskeluaikaa, mutta miksi se koetaan henkisesti rasittavaksi? Olen jutellut mieheni kanssa sekä miespuolisten kavereiden kanssa, ja kaikki ovat sanonut että henkisesti se oli piece of cake! Mutta ihmiset ovat erillaisia, ja kaikki eivät välttämättä kestä käskytystä. En tajua miten nämä tulevat pärjäämään työelämässä. Miksi armeja koetaan pahana pakkona, miksi ei katota sen antamia mahdollisuuksia? Itse olen välissä vähän kateellinen miehille, sillä te löydätte aina jotakin yhteistä puhuttavaa. Voitte muistella menneitä yhdessä. Meillä naisilta tällainen yhdistävä tekijä puuttuu, tai noh, onhan meillä kuukautiset josta voi puhua.
Johtuukohan nuorten miesten itsemurhat pelkästään armejasta vai löytyykö syy jostakin muualta? En usko, että pelkästään armeja on syy itsemurhiin, sillä niin raskasta se ei voi olla. Vaikka mistä minä tietäisin, en oo käyny armejaa :)
Niin, enkä nyt ottanut kantaa asevelvollisuutta vastaan tai sen puolesta.
t: Miina
Kirjoitat alussa siitä miksi monet miehet kokevat asepalvelun (ilmeisesti asevelvollisuuden) pakkona, ja lopussa kirjoitat ettet ota kantaa aasevelvollisuuden puolesta tai vastaan. Miten asevelvollisuus, pakkotyö voisi tuntua kenestäkään oikealta, etenkin kun se on määrätty vain toiselle sukupuolelle?
Työelämän kanssa ei tällä ole mitään tekemistä. Silloin olisi jos työelämässä säädettäisiin lailla toiselle sukupuolelle palkatonta pakkotyötä. Tuskin voisin kuvitella että työteho olisi riippuvainen tuosta pakkotyöstä ja kyvykkyydestä suorittaa se. Miksi siis epäoikeudenmukaisen asevelvollisuuden pitäisi olla mikään kriteeri työelämässä pärjäämiselle? Ihmettelen hyvin paljon.
Tuosta verkkoklinikan keskustelusta (jos luin oikein) oli poistettu kohta jossa puututtiin armeijan keskeytyksen suhteesta itsemurhiin. Armeija luo niin tarkan ja rajoittuneet "mies ei itke" kaavaa tukevan asetelman ettei siitä irrottauduttaessa välttämättä kestetä niitä seurauksia. Miksi mielenterveysongelmia pitäisi vähätellä? Vai onko syy sama kuin siinä "En tajua miten nämä tulevat pärjäämään työelämässä" asiassa jossa vaaditaan ehdotonta henkistä kylmyyttä ja vahvuutta, vain "heikot" sortuvat? Juuri nämä "ongelmat ovat heikkous, eikä niihin saa hakea apua" tilanteet näkyvät miesten korkeissa itsemurhamäärissä.
Monet miehet ei koe armejaa vastenmielisenä pakkona, vaan kokemuksena joka kuuluu miehenä olemiseen. Tämä on mielestäni oikea asenne, ei armeja ole tylsä pakkopulla vaan kokemus joka yhdistää maamme miehiä.
Minun mielestäni on ihan "luonnollista" että asepalvelus on pakollinen vain miehille, ainakin sen nykyisessä muodossa. Mitä siitäkin tulis, jos armeja olis sodan syttyessä täynnä akkoja? Tuoreen brittitutkimuksen mukaan naiset ovat huomattavan huonompia sotilaita kuin miehet.
Naisille voisi ehkä miettiä jonkinlainen maanpuolustuskoulutus, jossa opetettaisiin esim. ensiapua ja aseenkäyttöä perinteisen armejan sijasta.
Kyllä armejasta oppii kykyjä joita tarvitaan työelämässä, näin minä ainakin uskon. Mutta minullahan ei ole omia kokemuksia asioista. Käskyjen/neuvojen ottamista, pitkäjänteisyyttä, ryhmässä toimimista, esimiehenä oleminen/esimiehen kuunteleminen jne. ovat mielestäni työelämässä tarvittavia taitoja joita voi oppia armejassa.
Jos en väärin muista, niin tuossa aamu-tv:n haastattelussa tutkijat sanoivat, että nämä armejan keskeyttäneet ovat ennestään miehiä joilla on henkisiä ongelmia. Monet ovat koulukiusattuja joilla on huono itseluottamus, tai miehiä joiden lapsuus on ollut traumaattinen. Joten ongelma ei välttämättä synny armejassa. Eli ongelmatapauksiin pitäisi puuttua paljon aikaisemmin, jo koulussa tai aikaisemmin.
Kuvaile miksi asevelvollisuus on miehille luonnollisempaa kuin naisille? Tiedät varmaan sen että asepalveluksenkin voi suorittaa hyvin monitasoisena, naisillekin löytyisi paikka kuskina, tykistössä jne. jos ajateltaisiin asioita ilman että otettaisiin mukaan näitä vanhoja sukupuolirooleja. Jos ylläpidämme yhtä syrjivää sukupuoliroolia, on väärin kieltää muutkaan vastaavat. Tullaan tilanteeseen jossa millään arvoilla ei ole enää väliä, tasa-arvokin voitaisiin muuttaa aina tarpeen tullen erilaiseksi.
Noita puheita armeijan hyödyistä työelämässä tai yksityiselämässä en ole koskaan uskonut, puhtaasti siitä syystä kun naiset kasvavat yleensä kunnollisiksi, osaavat siivota jne. ilman asevelvollisuuttakin, miksi siis miehillä pitäisi olla jokin koulutus? Jos ajatellaan että asevelvollisuus tuo korvaamatonta hyötyä miehille työelämässä, silloinhan palkkaerokin olisi oikeudenmukainen. Kun hyväksytään ja todetaan asevelvollisuus oikeaksi ja sinä vielä kerrot mitä hyötyjä se tuo, olisi epäloogista jos tuollainen orjatyö ei sitten toisi aikanaan jotain etuja. Etuja jotka sinä asevelvollisuuden "kasvattavalla vaikutuksella" hyväksyit kuuluvaksi vain miehille.
Hei!
Tasa-arvo ei mielestäni tarkoita sitä, että mies ja nainen ovat juuri samanlaisia. Sukupuolet eivät ole samanlaisia, joten siihen on turha edes pyrkiä. Mielestäni kaikki unisexiin liittyvä on "huono". Tasa-arvo sen sijaan tarkoittaa, että nainen ja mies ovat saman arvoiset ja että heillä on samanlaiset mahdollisuudet elämässä. Nainen on silti nainen ja mies mies, tästä ei päästä mihinkään. Ja mielestäni ei pitäisikään, eihän siinä ole mitään huonoa, että sukupuolet ovat erillaisia, molemmat ovat silti yhtä hyviä.
Asevelvollisuus perustuu voimaan, nopeaan päättelykykyyn, pitkäjänteisyyteen ja siihen, että pystyy tekemään päätöksiä ilman tunteita. Nämä ominaisuudet löytyy paremmin miehiltä. Toki naisiltakin saattaa löytyä näitä, mutta mies on yleensä voimakkaampi eikä mies sekoita tunteita päätöksiin yhtä paljon kuin nainen. Tähän se brittitutkimuskin tuli. Nainen on huonompi tappaja koska hän miettii uhriaan ja tämän perhettä. Mies puolustaa itseään ja maataan miettimättä vihollisen tunteita.
"Jos ylläpidämme yhtä syrjivää sukupuoliroolia, on väärin kieltää muutkaan vastaavat. Tullaan tilanteeseen jossa millään arvoilla ei ole enää väliä, tasa-arvokin voitaisiin muuttaa aina tarpeen tullen erilaiseksi."
Mielestäni nykyinen tilanne on osittain syrjivä, mutta ei sitä silti tarvitsisi muuttaa. Maamme on liian pieni ammattiarmejalle ja naisten pakollisesta asepalveluksesta ei tulisi mitään.
Syrjivä sukupuolirooli on mielestäni se, että miehet ei saa itkeä. Tai se, että nainen joka harrastaa seksiä enemmän kuin 3 miehen kanssa on huora. Tai se, että armejan käynyt nainen koetaan outona. Tai se, että jos pikkupoika haluaa leikkia Barbeilla tai pikkutyttö autoilla tämä koetaan luonnottomana.
En ehdi kommentoimaan noita työelämän juttuja nyt, pitää itse tehdä vähän työtä :) Mutta jatketaan myöhemmin.
kannatetaan vähän erilaisia ajatuksia tästä elämästä.
Ihmarvothan perustuvat sille että jokaisella olisi yhtäläinen asema lain puolesta, yhdenkään ihmisen ei tarvitsisi kokea syrjintää sukupuolensa vuoksi. Asevelvollisuus on sukupuolisyrjintää.
Nuo luonteenpiirteet joita mainitsit, on havaittavissa myös naisilla. Se että joku huomaa ne pääsääntöisesti miehillä, ei tarkoita sitä että miehet olisivat siihen tehtävään sen soveltuvampia. Mitä itse väitteisiin miesten tunteista ja muusta tulee, ne voitaneen niputtaa suoraan roskakoriin. Tai vaikka ne olisivatkin totta, ne eivät oikeuta sukupuolisyrjintään.
On lisäksi muistettava asevelvollisuuden passiivinen vaikutus asevelvollisiin. Tämä sama oli havaittavissa 1800-luvun lopulla jolloin väitettiin ettei nainen ollut kyvykäs yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Sinun logiikallasi naisillekaan ei olisi saanut antaa äänioikeutta, kun kerran "naiset sekoittavat tunteet päätöksiin", ja ovat muutenkin kapeakatseisia kotiympäristössä hyörijöitä. Kuulostaako mukavalta? Tätä tilannetta on hankala edes kuvitella.
Lohdutukseksi jokaiselle asevelvollisuutta puolustavalle kerron sen että moni nainenkin oli äänioikeutta vastaan. Kehityksellä tuntuu olevan aina esteensä, he vetoavat mitä ihmeellisimpiin sukupuolieroihin pitääkseen yllä vanhoja käytäntöjä. Yhteistä niille kaikille on se, että useimmiten hidastetaan oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon kehitystä.
Itse kannatan asevelvollisuuden poistoa. Armeijan pitäisi olla vapaaehtoinen. En ole siis ajamassa naisia armeijaan, kerron vain sen että naiset olisivat yhtä soveltuvia armeijaan kuin miehetkin, jos joku yltyy perustelemaan asevelvollisuutta miesten erityisillä kyvyillä.
Hei!
Itse en ole miettinyt asiaa niin paljon, että minulla olisi selkeä mielipide siitä, pitäisikö asepalvelus olla vapaaehtoinen, pakollinen, osittainen tai jotain muuta.
Äänestystilanne ja sotatilanne eroavat toisistaan aika lailla. Voin rehellisesti sanoa, että haluan mielummin että minua ja lapsiani puolustaa maamme miehet kuin maamme naiset. Ja oletko miettinyt, mitä maallemme käy, jos kaikki palvelevat asevoimia sodan alla? Eikö jonku pitäisi huolehtia siitä, että maa ei pysähdy lopullisesti? Jonkun pitää hoitaa haavoittuneita, ylläpitää koteja, tehtaita, sairaaloita jne., hoitaa lapset, ruokkia armeja... Näihin hommiin naisia pitäisi mielestäni kouluttaa jollakin tapaa. Viime sodan aikana Lotat tekivät todella arvokasta työtä, toivottavasti minä ja muut naiset osaisimme olla yhtä hyödyllisiä ja hyviä sodan sattuessa.
t: Miina
Heidän työnsä oli arvokasta. Samoin vastaava työ olisi arvokasta myös uuden kriisin aikana. Mutta edelleenkään en keksi mitään syytä miksi asevelvollisuus, armeija koskee vain miehiä, miksi miehen oletetaan suhtautuvan positiivisesti armeijaan. Hiukan sama kuin jos oletettaisiin naisten suhtautuvan äänioikeudettomuuteen positiivisesti, ainoastaan pelkkien vanhojen sukupuoliroolien vuoksi. On kysymys oikeudenmukaisuudesta.
No hautaan keskustelun sotakirveen kun molempien näkemykset ovat tulleet esille. Osittain surullisena täytyy myöntää, minusta kun tuntuu melko itsestäänselvyydeltä samat oikeudet naisten ja miesten kesken.
...nimittäin sitä, ettet voi ymmärtää miksi armeija voi olla henkisesti rasittavaa. Fyysisesti se ei sitä kuulemma ole (ja lehdet kirjoittavat kuinka varusmiesten kunto huononee vuosi vuodelta) mutta henkisesti voi olla hyvinkin paljon.
Huvittaisiko itseäsi kuunnella ärjymistä ja komentoja vähintään puoli vuotta? Yksinkertaisimpiakin asioita voi joutua toistamaan kymmenen kertaa jos joku muu tahvo porukassa ei sitä tajua tai jos joku asia ei korkea-arvoisempaa (vielä) miellytä, tai jos homma muka kestää liian kauan, sitä toistetaan niin kauan että kulunut aika miellyttää alikersanttia (tai vastaavaa pamppua). Omia ajatuksia ei saa olla (se kuulemma sanotaan suoraan) ja käskyjä ei saa kyseenalaistaa. Robottiarmeija olisi hommassa täydellinen ja tekisi mitä käsketään varmasti mukisematta. Ja kun minkäänlaista motivaatiota ei ole kun hommassa ei ole mitään mielekkyyttä (tuntuupa tärkeältä ryömiä puskissa heittelemässä kumikranaatteja ja huutamassa "laukaus!") niin mitenkähän suuri mahtaa olla vitutus? Ja niin paljon turhaakin sisältyy palvelukseen. Monet tuntemani intin käyneet (etenkin vähän vanhemmat, jotka joutuivat olemaan siellä väh.8 kk) ovat olleet sitä mieltä, että kyllä ne jutut olisivat menneet kaaliin jo vaikkapa neljässä kuukaudessa.
Elämä on sen verran lyhyt että tuntuu kohtuuttomalta joutua viettämään osa siitä niellen moista paskaa, parempaakin tekemistä varmaan kaikilla löytyisi. Ja mitä työelämään tulee, ei intistä siellä juuri muuta hyötyä ole kuin se, että jotkut konservatiivityönantajat karsastavat sivareita/intin käymättömiä.
Enpä löydä juuri mitään positiivista asiaa jonka armeija antaisi. Hienoa jos äijät jaksavat siitä keskenään puhua ja kokea sen yhdistäväksi, mutta en hemmetti vie ole kateellinen siitä...
Jaa, vai puuttuu naisilta yhdistävä tekijä jos armeijajutut puuttuu.
Niin ovathan meillä sentään kuukautiset joista voimme jutella, kuten mainitsit.
Sinä unohdit myös ne meikit ja julkkikset, joista ennemmin olet kertonut naisten juttelevan.
Unohdit sitten myös sikamiehet ja miehet yleensä.Nehän tuottavat meille alituista päänvaivaa, ja sitten lapset myöskin, jotka eivät aiheuta lähestkään yhtä paljon päänvaivaa kuin miehet, mutta lastenhoito on usealle naiselle yhteinen "harrastus".
Sitten vielä täm TASA-ARVO sukupuolten välillä, siitähän me naiset puhumme paljonkin ja se on TODELLAKIN meitä yhdistävä aihe.
Niin että kyllä meillä naisilla aiheita riittää ilman armeija-muisteloitakin.
> Tuoreen brittitutkimuksen mukaan naiset ovat huomattavan huonompia sotilaita kuin miehet.
Linkkejä ja perusteluita kehiin ja äkkiä.
Puhutaan kuin yhdestä suusta.
Pakko myöntää, että minulla ei ole urlia koska en lukenut tuosta netistä. Luin sen ihan paperilehdestä, niitäkin vielä löytyy ;)
Minulla saattaa vielä olla tuo lehti jossakin, joten jos jaksan niin voisin kattoa jos se löytyy.
Perustelut oli kuitenkin ne, että nainen yleensä ajattelee enemmän tunteilla kuin mies. Mies pysyy objektiivisenä jopa tiukassa tilanteessa. Eli nainen saattaa alkaa epäröimään kun pitäisi ampua vihollinen. Mies ei ajattele, vaan toimii.
Toisaalta taas siinä mainittiin, että naisella on voimakkaampi puolustusvietti kuin miehillä. Nainen pyrkii aina suojaamaan "pentujaan".
Voisinpa katsoa, jos löydän tuon lehden niin saat tarkkaa tietoa.
Juuh, onhan meillä aiheita josta puhua. Mutta monet näistä aiheista eivät ole "neutraaleja". Miehet ovat lähes kaikki käyneet armejan, ja ne osaavat löytää siitä sekä hyvät että pahat puolet josta puhua. (Ja aikahan kultaa muistot...)
Nythän kyseessä oli keskustelut uusien tuttavuuksien kanssa, siis ihmisten kanssa joita ei tunne. Kaikki naiset eivät seuraa julkkistouhuja eikä kaikki meikkaa. Miehistä voi tosiaan puhua, mutta ei voi tietää onko keskustelukumppani juuri sinkkuuntunut, lesbo, katkera ex, onnellisesti naimisissa jne. joten keskustelun sävy voi olla hankala saada oikeaksi. Itselläni ei ole lapsia, joten heistä en voi puhua. Ja mielestäni ei ole mitään sen epäkohteliaampaa kuin jos äidit seurueessa alkaa puhumaan lapsistaan jos muilla ei ole lapsia.
Toki naisilla löytyy puheenaiheita, mehän olemme hyvin verbaalisesti lahjakkaita, mutta mielestämme meiltä silti puuttuu yhteinen yhdistävä tekijä joka olisi kaikille sama.
Tasa-arvossa minä en kovin usein puhu kavereiteni kanssa. Kyllähän se kiinnostaa, mutta löytyy niitä mielekkäämpiäkin keskusteluaiheita näin tuttavien kesken. Enkä alkaisi tuntemattoman kanssa keskustella siitä, minulle on opetettu että raha-asioista, uskonnosta ja aatteista on epäkohteliasta jutella tuntemattoman kanssa.
kannattavasi tasa-arvoa ja kehut tuolla Miinan kirjoitusta. Mielenkiintoista etten sanoisi. Tasa-arvo ei siis olekaan tasa-arvoa kun kyseenalaistetaan sukupuolien asema armeijassa.
Jos nyt neutraaleja aiheita kaipaa niin puhukaa vaikka säästä... sitä neutraalimpaa ei ole :) Aiheitahan on loputtomiin, sekä neutraaleja että tunteita kuohuttavia. Olisipa hemmetin tylsää jos olisi jokin turvallinen aihe josta joku tuntematon aina vääntäisi juttua. Kun tutustuu uuteen ihmiseen, alkaa keskustelu yleensä niistä puitteista, missä on tavattu. Siitä on helppo edetä muihin aiheisiin. Miksi edes tarvittaisiin jotain kaikille yhteistä asiaa? Jos kahdella ihmisellä ei ole muuta yhteistä kuin kyseinen asia, paljastuu se ennen pitkää kun aletaan puhumaan muustakin kuin turvallisesta aiheesta. Miksei asia saisi paljastua jo aiemmin? Eihän ensitapaamisella tarvitse iskeä pöytään omat uskonnolliset näkemykset, moraalikäsitykset ym. mutta ei myöskään tarvitse arkailla jonkin harmittoman asian parissa. Kohtuutta kaikkeen.
Kyllähän tasa-arvo sukupuolten kesken on mielestäni todella yhdistävä tekijä naisten välillä.
Korvaa varmasti armeija-jutut.
Ja eihän huumorin käyttäminen ole kiellettyä vaikka tasa-arvosta keskustellaankin.
Voi vaikka heittää herjaa miehistä siinä samalla.
Vai mitä Miina?
No voi hyvänen aika, miten närkästyneeltä vaikutat.
Minä vain keskityin keskutelemaan Miinan kanssa leikillisesti naisten yhteisistä puheenaiheista, enpä juuri muuhun ottanut kantaa.
Huomasin, että tarkoititkin ilmeisesti tuota aikasempaa Miinan selostusta siitä, miten naisia tarvitaan sodan aikana maan ylläpitämiseksi.
No olen jokin kuukausi sitten todellakin sanonut aivan samat sanat, niin että se siitä selitykseksi.
Miksi miehistä pitäisi heittää herjaa turhaan? Jos ei ole valittamista, eikö se ole hyvä asia? Mielummin puhun ystävättreni kanssa siitä, kuinka ihania miehiä meillä on. Tuntemattomien kanssa en heti alkaisi utelemaan miten parisuhde sujuu, miten he jakavat rahahuolet tai muuta.
Vaikka tasa-arvo on vakava asia, niin eihän huumorin käyttäminen ole kielletty, kuten sanoit. Mutta tiedätkö tytsyseni, kaikki eivät ole yhtä kiinnostuneita aiheesta kuin sinä. Ja tiedät varmasti miten käy, kun alat juttelemaan tasa-arvosta ystävien kanssa jota se ei kiinnosta. Aivan, he eivät jaksa kuunnella vaan kokee puheesi saarnana.
No on se onni että meillä on tämä feminismi-palsta, jossa me "saamme" puhua tasa-arvostakin.
Jos minä olisin sinuna, Miina, niin en ehkä myöskään alkaisi juttelemaan oudoille ihmisille tuosta täydellisestä miehestäsi , ehkäpä sitä toista naista on mies juuri hakannut.
Eipä itke sotiemme veteraanitkaan puuttuvia korvauksia ja vitun huonoa eläkettä! Taas yksi sivari itkemässä kuinka paha armeija tulee eteen. VOI KYYNEL. Ja vakituinen työsuhde/asunto pysyy armeijan yli.
"Armeija on vihdoinkin hyväksynyt näkyvästi varusmiesten mielenterveysongelmat"-sanoit. Mitäpä tekemistä armeijalla (puolustusvoimilla) on tekemistä sillä ettei pentujen pää kestä kuria ja sitä että pitäisi alkaa ottamaan vastuuta jostain, ehkäpä jopa toisesta ihmisestä? Armeija ei kasvata lapsia, vanhempien pitäisi tehdä se. Jos ei pää kestä armeijaa niin hellurei...
"Asevelvollisuus aiheuttaa vielä lisäksi alle 25-vuotiaiden miesten itsemurhien hälyttävän määrän." -Juu, intti sen tekee, jepjep. Tähtääpä sillä kepilläs vähän kauemmaksi rantaa, nyt ei oikein uppoa!
Mieti ennenkuin kirjoittelet.. ja käy se armeija, ehkä valaisee näkökulmaasi.
Ja mitä tämä sivarivuodatus tekee tällä palstalla??
Mitä tekemistä veteraaneilla ja heidän tilanteella on nykyisen asevelvollisuuden ongelmien kanssa?
Todellakin, mieti ennen kirjoittamista. Kirjoitus koskee sitäpaitsi oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa, sitä mitä tämän palstankin pitäisi.
Suora lainaus aloitusviestistä: "asevelvollisuuden
Kirjoittanut: janne, 30.7.2002 klo 09.13
ansiomenetykset korvattava!
Nuoren miehen ollessa siinä 20 vuoden korvilla, kutsuu valtio hänet pakkotyöhön"
Sitä tekemistä niin. Valitit talouden heikkenemisestä, annanpa uuden vinkin, LUE mitä ITSE kirjoitat! Jo aloitusviestisi kielii tyytymättömyyttäsi varusmiehien rahatilanteeseen (heikko, tiedän). En varmaan arvaa väärin jos sanon ettet ole armeijaa käynyt? Etkä käy?
Asevelvollisuudessa ei isompia ongelmia ole. Pienen maan resursseilla menee melkoisen hyvin. Jos ei stadin räkänokkien pää kestä armeijaa, niin ei ole elämässä muutenkaan asiat hyvin! Nykyisellään armeija on täyshoitola. Eivät kuulema saa raasut pitää maihinnousukenkiäkään ennen lääkärintarkastusta, kun tulee jalkaan pipi! Odotan, että vastineessasi esität perustellusti armeijan epäkohtia, niitä, jotka saavat nuoren miehen tekemään itsemurhan armeijan JÄLKEEN.
Älkää ihmiset pullikoiko vastaan vaan ottakaa lusikka kauniiseen käteen ja uskokaa kerranki kun älykäs mies puhuu asiaa... ikuisesti eläköön idealistit! Hyvä janne go go;)
Niin mitkä ansionmenetykset? Moneen työhön ei edes pääse ilman asepalvelusta (mm. poliisien tulee olla aliupseereita). Opiskelu ei vättämättä viivästy lainkaan, sillä syksyn ylioppilaat ehtivät joulun alla valmistuttuaan suoraan armeijaan 6 kuukaudeksi ja kesäloman jälkeen seuraavaan opiskelupaikkaan.
Jos armeijaa ei kestä on syitä kyllä etsittävä ihan muualta kuin armeijasta. Nimenomaan armeija on monelle hemmotellulle kakaralle ensimmäinen paikka jossa sääntöjä pitää noudattaa ja käskyjä totella. Sanonta "armeijassa pojista tehdään miehiä" pitää kyllä todellisuudessa paikkansa. Siellä karisee turha teiniys ja vatsamakkarat. Ne jotka asepalveluksen ottavat tosissaan yleensä pärjäävät todella hyvin, kun aliupseerit höykyttävät lusmuilijoita.
Itselläni motivaatiota kyllä on. Sen puute johtuu monesti omasta epävarmuudesta ja kauhutarinoista (ennen asepalvelusta). Sen aikana motivaatiota laskee varmaankin lähinnä huonosti pärjääminen, tai joutuminen palveluspaikkaan jonne ei olisi halunnut. Mielestäni lähinnä asenneongelma.
Itsemurhia asepalvelus tuskin lisää. Nimenomaan se mielestäni niitä vähentää, nimittäin sen suoritettuaan olo lienee helpottunut ja vaputunut, kun on isänmaataan palvellut niinkuin miehen kuuluu. Se kasvattaa ihmisenä.
Mielestäni niin kauan kuin asevelvollisuus koskee vain miehiä, pysyköön naisten palkat ja työsuhteet tällä tasolla kuin nyt miehiin nähden. Suom. paljon puhuttu tasa-arvo on pelkkää sanahelinää. Laki ei ole kaikille sama, oikeudet ja velvollisuudet eivät mene tasan. Asev. on hyvä esimerkki miesten syrjinnästä. Kyllä suuri äläkkä nousisi jos joku oikeus vastaavasti poistettaisiin naisilta.
Ja moni vertaa sitä 9 kk naisen odotusta ja synnytystä asevelvollisuuteen. On muistettava, että se on kuitenkin vapaaehtoista ja naisen mahdollisuus. Sen määräytyminen naiselle ei ole lakiin kirjoitettu kuten asevelvollisuus.
Vaikka miehillä onkin oikeus kieltäytyä aseista, on tästä seurauksena rangaistuksen omainen pidempi vaihtoehto sivari tai masentavampi vankila. Olen samaa mieltä, että menetetty aika opiskella tai ansaita työelämässä asevelvollisuuden vuoksi on väärin miehiä kohtaan.
Jos raskaus, synnytys ja lastenhoito tosiaan ovat
(verrannollisesti asevelvollisuuteen) jotenkin vähäarvoisia ja vapaaehtoisia aktivitetteeja,
niin
näistä viimeksimainituista kieltäytymällähän pääsisimme koko asevelvollisuuden ongelmasta muutamassa vuosikymmenessä !
Jos tarkoitat, että kieltäytyy naisena ensiksikin tulemaan raskaaksi, on se mahdotonta miesten taholta, sillä mies ikävä kyllä tulee ja raiskaa vielä tänä päivänäkin. Lisäksi uskon naisen luontaiseen tarpeeseen lisääntyä ja löytyyhän se hoivaviettikin. Kuten sanottu näitä asioita ei ole ihmisen kirjoittamaan lakitekstiin painettu. Oisko ns. luonnonlaki, mene ja tiedä. Vertaus miesten asevelvollisuudesta ja naisten synnyttämisestä pulpahtaa kyllä usein naisten suusta. Kaksi täysin eri asiaa, jotka eivät ole sidoksissa toisiinsa paitsi ehkä lauseessa "nainen synnyttää, mies tappaa".
En tunne sitä tässä ketjussa mainittua englantilaista tutkimusta 'miesten soveltuvuudesta paremmin sotilaaksi,kuin naisten', johon eräs kirjoittaja (tosin lähdettä mainitsematta) tuolla aiemmin viittasi, enkä ole tutustunut siihen, mutta toisaalta: eihän Englannissa ole mitään pakollista asevelvollisuutta kenellekään ? Siitähän tässä ketjussa piti olla kyse.
Olen itse mies .
Sukupuoleltani siis jonka olen syntyessäni saanut. Siis miehisyyttä mitenkään sen kummemmin arvottamatta .Siis että kuka on 'enemmän' mies ja kuka vähemmän 'mies' sillä eihän naisiakaan pidetä muuna kuin vain naisina. Sehän on sukupuoli,ei mikään meriittilista,arvotus, tms.
Minusta ihmisen tappaminen olisi jo ajatuksena kauheaa, mutta ymmärrän että jos vastassa on tehtäväänsä treenattu tappaja joka odottaa vain tilaisuutta päästä ampumaan hengiltä ,niin eihän siinä ole muuta vaihtoehtoa kuin yrittää toimia samoin ennenkuin itse joutuu hänen kohteekseen hänen tähtäimeensä .
Näin ihmiset saadaan tappamaan toisiaan, enkä usko että kukaan nainenkaan siinä tilanteessa voisi ajatella tai toimia mitenkään toisin kun oma henki olisi kyseessä.
Kyllä siinä se ventovieras ulkomaalainen (jonka kasvonpiirteitä ei välttämättä edes etäisyyden vuoksi katse erota) jäisi kakkoseksi naisellakin.
Halu säilyä hengissä näkemään vielä omat rakkaat lapsensa joskus kotilomalla voittaisi sillä kaiken elämässä ratkaisevalla hetkellä 'kaukaisen lähimmäisen' hengen puolesta tunteilun ja nainen painaisi aseensa liipasinta nopeasti.
Todellisuudessa vain a n i h a r v a mies olisi vapaaehtoisesti halukas hakeutumaan tuollaiseen tilanteeseen elämässään. Menemään siis esimerkiksi palkkasotilaaksi jonnekin sotaa käyvään maahan .
Siihen tarvitaan näet jo jotain tappamisen haluakin.
Useimmilla miehillä sitä ei ole, eikä myöskään kykyä nähdä matkaa tappamaan jotain kehitysmaan ihmisiä ´seikkailuna' elämässään.