Opintolaina ja avioero

Terve;

Edellisessä viestissä ollut väite:

"jokainen on vastuussa omista henkilökohtaisista veloistaan. Myös aviossa ollessa ja erotessa. Miehen opintolainasta vastaa mies, sitä ei puoliteta sinulle maksettavaksi. Samoin oma, pesään tuotu irtaimisto kuuluu itselle. Vain yhdessä hankitut puolitetaan."

ei ikävä kyllä pidä täysin paikkaansa, koska
52 § "puolisoiden velat" säätää asiantilasta avioliiton aikana.

Erotessa, jollei avioehtoa ole, pääsääntö on, että lasketaan molempien osapuolten nettovarallisuus (varat - velat) ja molemmille
osapuolille tulee puolet osapuolten yhteenlasketusta nettovarallisuudesta. Jos sinulla on esimerkiksi varoja 100000E ja velkaa 80000E, nettovarallisuutesi on 20000E. Jos miehelläsi on esimerkiksi varallisuutta 0 E ja velkaa 20000E, miehesi nettovarallisuus on
miinus 20000E. Yhteenlaskettu nettovarallisuus on 20000E miinus 20000E = 0E. Sinulle tulee puolikas 0E:stä ja samoin miehellesi tulee puolikas 0E:stä. Joudut siis de facto maksamaan miehesi velat.

Asioita voit tutkia: Avioliittolaki 13.6.1929/234, omaisuuden ositus ja osituksen toimittaminen: 85 § ja siitä eteenpäin.

esim, 99§ 1 mom sanoo "...määrätään sen omaisuuden säästö, johon puolisoilla on avio-oikeus, erikseen kumpaisenkin puolison omaisuuden osalta siten, että omaisuuden arvosta vähennetään ne puolison yksityiset velat,..."

99§ 3 mom "Jos velka on johtunut siitä, että puoliso on huolimattomasti..." - opintolainaa
voi olla hyvin vaikea osoittaa syntyneeksi
huolimattomasta taloudenpidosta.

Se, mitä miehesi on saanut opintolainansa vastineeksi, on aineettoman omaisuuden tyyppistä henkistä pääomaa, jonka arvo voi ilmentyä siten, että hänen ansiotasonsa on suurempi kuin se olisi ilman taloudellista uhrausta opiskeluun. Tähän vetoaminen on kuitenkin äärettömän (voimakkaamman sanan puuttuessa) epävarma homma.

Avioehtosopimukset tehdään nimenomaisesti tällaisten epäoikeudenmukaisuuksien, jossa eroaminen voi olla toiselle osapuolelle suorastaan taloudellisesti kannattavaa, välttämiseksi.

Voi olla, että sinun kannattaa vedota pykälään 103 b koskien perusteetonta taloudellista etua, joka uhkaa tulla maksettavaksesi miehesi hyväksi:

"103 b § (16.4.1987/411)
Ositusta voidaan sovitella, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen taikka siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua. Osituksen sovittelua harkittaessa on otettava erityisesti huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat."

JanneV kirjoitti:

Terve;

Edellisessä viestissä ollut väite:

"jokainen on vastuussa omista henkilökohtaisista veloistaan. Myös aviossa ollessa ja erotessa. Miehen opintolainasta vastaa mies, sitä ei puoliteta sinulle maksettavaksi. Samoin oma, pesään tuotu irtaimisto kuuluu itselle. Vain yhdessä hankitut puolitetaan."

ei ikävä kyllä pidä täysin paikkaansa, koska
52 § "puolisoiden velat" säätää asiantilasta avioliiton aikana.

Erotessa, jollei avioehtoa ole, pääsääntö on, että lasketaan molempien osapuolten nettovarallisuus (varat - velat) ja molemmille
osapuolille tulee puolet osapuolten yhteenlasketusta nettovarallisuudesta. Jos sinulla on esimerkiksi varoja 100000E ja velkaa 80000E, nettovarallisuutesi on 20000E. Jos miehelläsi on esimerkiksi varallisuutta 0 E ja velkaa 20000E, miehesi nettovarallisuus on
miinus 20000E. Yhteenlaskettu nettovarallisuus on 20000E miinus 20000E = 0E. Sinulle tulee puolikas 0E:stä ja samoin miehellesi tulee puolikas 0E:stä. Joudut siis de facto maksamaan miehesi velat.

Asioita voit tutkia: Avioliittolaki 13.6.1929/234, omaisuuden ositus ja osituksen toimittaminen: 85 § ja siitä eteenpäin.

esim, 99§ 1 mom sanoo "...määrätään sen omaisuuden säästö, johon puolisoilla on avio-oikeus, erikseen kumpaisenkin puolison omaisuuden osalta siten, että omaisuuden arvosta vähennetään ne puolison yksityiset velat,..."

99§ 3 mom "Jos velka on johtunut siitä, että puoliso on huolimattomasti..." - opintolainaa
voi olla hyvin vaikea osoittaa syntyneeksi
huolimattomasta taloudenpidosta.

Se, mitä miehesi on saanut opintolainansa vastineeksi, on aineettoman omaisuuden tyyppistä henkistä pääomaa, jonka arvo voi ilmentyä siten, että hänen ansiotasonsa on suurempi kuin se olisi ilman taloudellista uhrausta opiskeluun. Tähän vetoaminen on kuitenkin äärettömän (voimakkaamman sanan puuttuessa) epävarma homma.

Avioehtosopimukset tehdään nimenomaisesti tällaisten epäoikeudenmukaisuuksien, jossa eroaminen voi olla toiselle osapuolelle suorastaan taloudellisesti kannattavaa, välttämiseksi.

Voi olla, että sinun kannattaa vedota pykälään 103 b koskien perusteetonta taloudellista etua, joka uhkaa tulla maksettavaksesi miehesi hyväksi:

"103 b § (16.4.1987/411)
Ositusta voidaan sovitella, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen taikka siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua. Osituksen sovittelua harkittaessa on otettava erityisesti huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat."

Avioliittolaki 52§:

"Kumpikin puoliso vastaa yksin siitä velasta, minkä on tehnyt ennen avioliittoa tai sen aikana."

Lakia voi lukea ja tulkita (saivarrella), miten haluaa. Tämä on kuitenkin pääsääntö ja luettavissa Finlexin sivuilta edellämainitussa linkissä, osa II, luku 5, Puolisoiden velat.

Ja olen itsekin eronnut, ilman avioehtoa. Tätä lakia noudatettiin.

Kehoittaisin alkup kysyjää ottamaan yhteyttä oikeusaputoimistoon tämän asian tiimoilta. Tulethan sitten meillekin kertomaan, miten kävi?

tätsykkä kirjoitti:

Avioliittolaki 52§:

"Kumpikin puoliso vastaa yksin siitä velasta, minkä on tehnyt ennen avioliittoa tai sen aikana."

Lakia voi lukea ja tulkita (saivarrella), miten haluaa. Tämä on kuitenkin pääsääntö ja luettavissa Finlexin sivuilta edellämainitussa linkissä, osa II, luku 5, Puolisoiden velat.

Ja olen itsekin eronnut, ilman avioehtoa. Tätä lakia noudatettiin.

Kehoittaisin alkup kysyjää ottamaan yhteyttä oikeusaputoimistoon tämän asian tiimoilta. Tulethan sitten meillekin kertomaan, miten kävi?

Terve;

Tässä keskustelussa on nyt ilmennyt sen verran toisistaan eroavia laintulkintoja, että olen nimimerkki tätsykän kanssa yhtä mieltä siitä, että asiaa kannattaa kysyä muiltakin tahoilta:

"Kehoittaisin alkup kysyjää ottamaan yhteyttä oikeusaputoimistoon tämän asian tiimoilta. Tulethan sitten meillekin kertomaan, miten kävi?"

Voidaanko 52 § soveltaa tapauksessasi? Jos vastaus on KYLLÄ, asia lienee kunnossa. Jos vastaus on EI, yksi mahdollinen varasuunnitelma voisi olla, voidaanko 103b § soveltaa ja missä laajuudessa.

tätsykkä kirjoitti:

Avioliittolaki 52§:

"Kumpikin puoliso vastaa yksin siitä velasta, minkä on tehnyt ennen avioliittoa tai sen aikana."

Lakia voi lukea ja tulkita (saivarrella), miten haluaa. Tämä on kuitenkin pääsääntö ja luettavissa Finlexin sivuilta edellämainitussa linkissä, osa II, luku 5, Puolisoiden velat.

Ja olen itsekin eronnut, ilman avioehtoa. Tätä lakia noudatettiin.

Kehoittaisin alkup kysyjää ottamaan yhteyttä oikeusaputoimistoon tämän asian tiimoilta. Tulethan sitten meillekin kertomaan, miten kävi?

Ei todella ole noin yksioikoista, että molemmat vastaa omilla nimillään olevasta velasta. Jos nyt on ollut paria vuotta pidempi liitto, niin kyllä menee jakoon niin lainat kuten myös omaisuus. Itsellä seitsemän vuoden liitto takana, itse opiskelin ilman lainaa, kiitos vanhempien, mieheni nosti kaikki lainat ja valmistui pari vuotta minun jälkeen DI:si, hurahti harrikoihin, otti lainan ja vaikka minä en koskaan tarakalla istunut, niin erossa ja osituksessa maksoin kyllä erotuksen. Lisäksi maksoin opintolainoista puolet ja näin se vain menee, mikään ei varmasti mennyt väärin, sillä olen juristi, tosin valtiolla töissä. Alkuperäisen kannattaa mennä kysymään asiantuntemusta, mutta todella suuri merkitys on ajalla.

juuri tuo äskeinen oli väärää tietoa.

elikkä kirjoitti:

juuri tuo äskeinen oli väärää tietoa.

mikä on kumottu ja mikä on väärää tietoa? 5§ ei ole 5. luku.

Todella omituista, jos valtion takaama henkilökohtainen opintolaina puolitettaisiin toisellekin maksettavaksi. Ymmärrän toki, jos näin laskennallisesti tehdään, mutta silloin on jo oltava omaisuuttakin ositettavaksi.

Ja toisaalta, voihan osituksen tehdä sovinnossakin ja järjen kanssa. Vai eikö?

JanneV kirjoitti:

Terve;

Edellisessä viestissä ollut väite:

"jokainen on vastuussa omista henkilökohtaisista veloistaan. Myös aviossa ollessa ja erotessa. Miehen opintolainasta vastaa mies, sitä ei puoliteta sinulle maksettavaksi. Samoin oma, pesään tuotu irtaimisto kuuluu itselle. Vain yhdessä hankitut puolitetaan."

ei ikävä kyllä pidä täysin paikkaansa, koska
52 § "puolisoiden velat" säätää asiantilasta avioliiton aikana.

Erotessa, jollei avioehtoa ole, pääsääntö on, että lasketaan molempien osapuolten nettovarallisuus (varat - velat) ja molemmille
osapuolille tulee puolet osapuolten yhteenlasketusta nettovarallisuudesta. Jos sinulla on esimerkiksi varoja 100000E ja velkaa 80000E, nettovarallisuutesi on 20000E. Jos miehelläsi on esimerkiksi varallisuutta 0 E ja velkaa 20000E, miehesi nettovarallisuus on
miinus 20000E. Yhteenlaskettu nettovarallisuus on 20000E miinus 20000E = 0E. Sinulle tulee puolikas 0E:stä ja samoin miehellesi tulee puolikas 0E:stä. Joudut siis de facto maksamaan miehesi velat.

Asioita voit tutkia: Avioliittolaki 13.6.1929/234, omaisuuden ositus ja osituksen toimittaminen: 85 § ja siitä eteenpäin.

esim, 99§ 1 mom sanoo "...määrätään sen omaisuuden säästö, johon puolisoilla on avio-oikeus, erikseen kumpaisenkin puolison omaisuuden osalta siten, että omaisuuden arvosta vähennetään ne puolison yksityiset velat,..."

99§ 3 mom "Jos velka on johtunut siitä, että puoliso on huolimattomasti..." - opintolainaa
voi olla hyvin vaikea osoittaa syntyneeksi
huolimattomasta taloudenpidosta.

Se, mitä miehesi on saanut opintolainansa vastineeksi, on aineettoman omaisuuden tyyppistä henkistä pääomaa, jonka arvo voi ilmentyä siten, että hänen ansiotasonsa on suurempi kuin se olisi ilman taloudellista uhrausta opiskeluun. Tähän vetoaminen on kuitenkin äärettömän (voimakkaamman sanan puuttuessa) epävarma homma.

Avioehtosopimukset tehdään nimenomaisesti tällaisten epäoikeudenmukaisuuksien, jossa eroaminen voi olla toiselle osapuolelle suorastaan taloudellisesti kannattavaa, välttämiseksi.

Voi olla, että sinun kannattaa vedota pykälään 103 b koskien perusteetonta taloudellista etua, joka uhkaa tulla maksettavaksesi miehesi hyväksi:

"103 b § (16.4.1987/411)
Ositusta voidaan sovitella, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen taikka siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua. Osituksen sovittelua harkittaessa on otettava erityisesti huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat."

"Erotessa, jollei avioehtoa ole, pääsääntö on, että lasketaan molempien osapuolten nettovarallisuus (varat - velat) ja molemmille
osapuolille tulee puolet osapuolten yhteenlasketusta nettovarallisuudesta. Jos sinulla on esimerkiksi varoja 100000E ja velkaa 80000E, nettovarallisuutesi on 20000E. Jos miehelläsi on esimerkiksi varallisuutta 0 E ja velkaa 20000E, miehesi nettovarallisuus on
miinus 20000E. Yhteenlaskettu nettovarallisuus on 20000E miinus 20000E = 0E. Sinulle tulee puolikas 0E:stä ja samoin miehellesi tulee puolikas 0E:stä. Joudut siis de facto maksamaan miehesi velat."

Eli erossa kummallekaan ei jää mitään (edes velkoja) Tarkoittaako, että erossa aina käytetään ensin kaikki mahdollinen omaisuus velkojen maksuun ja sitten jaetaan mitä jää?

Hämärää.. varmaan se avioehto on ihan järkevä ratkaisu alkuperäiselle. Tämä ketju on tarjonnut aika paljon ristiriitaista (mutta luotettavaa) tietoa.

Vai on se niin että minä jään opintovelkojen kanssa ja entinen mieheni henkivakuutuksen kanssa. Ei sekään ole oikeudenmukaista 30 vuoden yhdessäolon jälkeen.

Se on joko avioehto tai ei aviota ollenkaan.