Kohtalo

Teemme itse oman kohtalomme. Olemme sielujemme kapteeneja, ja itsestämme vastuussa.

Tasapainoa...

Ajatuksia kohtalosta on niin monenlaisia, että niitä joutuu väistämättä erottelemaan kun tätä asiaa pohtii.

Jos kohtalolla tarkoitetaan sitä, että joka tapauksessa saan joko pitää työpaikkani tai joka tapauksessa saan potkut, teenpä työni hyvin tai huonosti, niin sellaiseen kohtaloon en usko.

En myöskään usko sellaiseen deterministiseen kohtalo ajatukseen, jonka mukaan vain kuvittelen valitsevani vapaasti teenkö työni hyvin vai huonosti, vaikka tosiasiassa se valintani olisi vääjäämätön kohtaloni.

Uskon ihmisellä olevan täyden vapauden päättää elämäänsä liittyvistä asioissa, siinä määrin kuin ne ovat ihmisen itsensä päätäntävallassa olevia.

Tässä täytyy ymmärtää sekin, että maailmassa on tapahtumia, joihin ei itse voi suoraan vaikuttaa, mutta joilla voi olla merkittävää vaikutusta omaan elämään. Siihen uskon, että joitain tapahtumia tapahtuu vaikkapa sen perusteella missä asumme jne. mutta tämä ei taida olla varsinaisesti kohtalonuskoa.

Uskon myös siihen, että Jumala niin tarpeelliseksi nähdessään voi sallia tai olla sallimatta joitain asioita elämässämme. Edelleen me itse voimme päättää miten itse suhtaudumme niihin asioihin, kun tai jos Jumala vaikuttaa omaan elämäämme tavalla jota emme voi itse hallita.

Raamattu esittelee Jumalan toimijana, jonka ”sulkemaa ovea kukaan ei avaa” ja jonka ”avaamaa ovea kukaan ei sulje”. Luojalla on oikeus luomakuntaansa, mutta se ei tarkoita etteikö ilmasto muutu, jos ihminen ilmaston saastuttaa. Senkin Jumala voisi estää, mutta hän on hämmästyttävän kärsivällinen ihmissukua kohtaan ja välttää ihmisen vapauden rajoittamista.

Ihmisen elämässä voi tapahtua jotain pysäyttävää, ja sillä voi olla ihmisen omista toimista riippumaton syy. Mielestäni voi olla ihan oikein todeta, että vaikka ei olisi sinä aamuna noussut ollenkaan vuoteestaan, niin jossain muodossa se elämän pysäyttävä tapahtuma olisi väistämättä tullut, siis jos kysymys on siitä, että Jumala oman kaikkitietävyytensä nojalla näkee hyväksi sen sallia.

Onpas kumma kysyä uskooko kohtaloon? Ainakin jos olet uskossa.
Siis jos me kerran annamme itsemme Jumalan käsiin niin emmehän me itse ohjaa elämäämme... Eikös se ole kohtaloa, vai millä muulla sanalla sitä kutsuisi???