vaan en ole varma olenko minä hänen unelmiensa nainen ?! :(
Olen aikuinen nainen, jolla pitkä suhde takana sekä tietysti nuoruuden kokeiluja ja eron jälkeen joitain lyhempiä suhteita. Ajattelin ettei sellaista miestä olekaan,joka vastaisi sitä mitä haen...kunnes löysin sattumalta hänet, netin kautta. Vaihdoimme ajatuksia ja totesimme molemmat että olimme hyvin samanlaisia, oli ihanan kutkuttavaa edetä hänen kanssaan, vaihdoimme puh.numeroita ja puhuimme, otimme selvää toinen toisistamme, vaihdoimme kuvia ja ihastuimme molemmat. Lopulta tapasimme ja siis...mies vei sydämeni täysin, ainoa mutka matkassa tuntui olevan välimatka. Ajattelin ettei sekään haittaa kun sen oikean on vihdoin tavannut, mutta valitettavasti se haittaa ja lisäksi tämänhetkiset elämäntilanteemme vaikka molemmat olemme vapaat.
Olemme sopineet että toistaiseksi olemme vain ystäviä, soittelemme ja satunnaisesti tapaamme. Tyydyn tähän tilanteeseen hänen takiaan vaikka sisimmässäni kärsin ja riudun, haluaisin tavata, olla enemmän kuin ystävä. Kun hän soittaessaan kysyy miten mulla menee niin vastaan että hyvin vaikka ei todellakaan mene, juuri ja juuri selviän arjesta, työstä jne...en vaan halua kertoa hänelle miten kiinni hänessä olen. Toki olen kertonut että tunteeni ovat voimakkaat ja että tunnen että hän voisi olla se oikea, unelmien mies. Pitäisikö minun kertoa miten kärsin tästä tilanteesta ja että haluan kaiken tai ei mitään ?! Hän sanoi että annetaan ajan kulua ja tehdä tehtävänsä, että saattaahan olla että seurustelemme ensi vuonna jo hyvinkin tiiviisti. Minä en vaan jaksaisi odottaa, toisaalta tiedän ettei kumpikaan juuri nyt voisi muuttaa toisen luo tai edes sille paikkakunnalle jossa toinen asuu. Minä olen valmis myös etäsuhteeseen, epäilen että hän ei...vai haluaako hän vaan pitää vapautensa ?!!
Olen aivan sekaisin tilanteesta, tässä se ei taida kuulostaa vaikealta, mutta koen tämän erittäin vaikeana, en pysty keskittymään mihinkään, en halua mennä ystävien kanssa ulos, jos hän vaikka soittaa, ajatukseni harhailee, päänsärkyä on harva se päivä, teen hulluja asioita pitkin päivää, liikenteessä ajatuksissani töppäilen. En ikinä uskonut että joutuisin tällaiseen tilanteeseen, yleensä käytän järkeä enemmän kuin sydäntä, mutta nyt sydän on voittanut.
Täytyy kai vaan odottaa ja sopeutua tilanteeseen. Jos hän vaikka todella on unelmieni mies...
Halusin vaan kertoa tämän, jakaa ajatuksiani, siksi tänne kirjoitan.
Olen aikuinen nainen, jolla pitkä suhde takana sekä tietysti nuoruuden kokeiluja ja eron jälkeen joitain lyhempiä suhteita. Ajattelin ettei sellaista miestä olekaan,joka vastaisi sitä mitä haen...kunnes löysin sattumalta hänet, netin kautta. Vaihdoimme ajatuksia ja totesimme molemmat että olimme hyvin samanlaisia, oli ihanan kutkuttavaa edetä hänen kanssaan, vaihdoimme puh.numeroita ja puhuimme, otimme selvää toinen toisistamme, vaihdoimme kuvia ja ihastuimme molemmat. Lopulta tapasimme ja siis...mies vei sydämeni täysin, ainoa mutka matkassa tuntui olevan välimatka. Ajattelin ettei sekään haittaa kun sen oikean on vihdoin tavannut, mutta valitettavasti se haittaa ja lisäksi tämänhetkiset elämäntilanteemme vaikka molemmat olemme vapaat.
Olemme sopineet että toistaiseksi olemme vain ystäviä, soittelemme ja satunnaisesti tapaamme. Tyydyn tähän tilanteeseen hänen takiaan vaikka sisimmässäni kärsin ja riudun, haluaisin tavata, olla enemmän kuin ystävä. Kun hän soittaessaan kysyy miten mulla menee niin vastaan että hyvin vaikka ei todellakaan mene, juuri ja juuri selviän arjesta, työstä jne...en vaan halua kertoa hänelle miten kiinni hänessä olen. Toki olen kertonut että tunteeni ovat voimakkaat ja että tunnen että hän voisi olla se oikea, unelmien mies. Pitäisikö minun kertoa miten kärsin tästä tilanteesta ja että haluan kaiken tai ei mitään ?! Hän sanoi että annetaan ajan kulua ja tehdä tehtävänsä, että saattaahan olla että seurustelemme ensi vuonna jo hyvinkin tiiviisti. Minä en vaan jaksaisi odottaa, toisaalta tiedän ettei kumpikaan juuri nyt voisi muuttaa toisen luo tai edes sille paikkakunnalle jossa toinen asuu. Minä olen valmis myös etäsuhteeseen, epäilen että hän ei...vai haluaako hän vaan pitää vapautensa ?!!
Olen aivan sekaisin tilanteesta, tässä se ei taida kuulostaa vaikealta, mutta koen tämän erittäin vaikeana, en pysty keskittymään mihinkään, en halua mennä ystävien kanssa ulos, jos hän vaikka soittaa, ajatukseni harhailee, päänsärkyä on harva se päivä, teen hulluja asioita pitkin päivää, liikenteessä ajatuksissani töppäilen. En ikinä uskonut että joutuisin tällaiseen tilanteeseen, yleensä käytän järkeä enemmän kuin sydäntä, mutta nyt sydän on voittanut.
Täytyy kai vaan odottaa ja sopeutua tilanteeseen. Jos hän vaikka todella on unelmieni mies...
Halusin vaan kertoa tämän, jakaa ajatuksiani, siksi tänne kirjoitan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
että mies on vapaa...
useimmiten
miehet
pitäää
varapanoja