Nyt kaiki väsäämään palstan kauneinta rakkausrunoa!
Kilpailu alkaa heti!
Lopuksi äänestetään kauneinta runoa!
Kilpailu alkaa heti!
Lopuksi äänestetään kauneinta runoa!
palstan kaunein
kirjoita
493330
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 34 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 49
Vanhimmat
Salanikkillä!
Tässä siis versioni
Rapinaa taskussa
rapinaa taskussa
automaattipullojen hajussa
asfalttikukka hilluu
lilluu
painomuste-enkeli saappaissaan
lateksipyörällä
keltaista viivaa sutki
hutki
paperipaino viidakossa
laineilla lipoi
nitoi
kaksikymmentä sonnia
onnia
ei sole mio
tiu voita
ei koita
vapinaa hississä
tississä
ei ole maitokaupassa sitä
pölykapselinpätkää
hirveä paarma
söi jopa kaksi pullollista mustetta
selkaisin sinusta
ilmeisesti
UGHT!
kaunein ei kauhein.
taas joku joka ei ymmärrä runoutta
Runoni kertoo etsimisestä ja löytämisestä.
Hetkinen
harhailetko sinä
jotain kadottaneena
palasista kasaat omituisia kuvioita
ne eivät vain sovi
yrität nähdä
mihin palat kuuluvat
sovitat
asettelet
puuttuu jotain
jatkat silti
onhan tästä jotain pakko tulla
hetkisen vain
kuva näkyi
Kaipuu polttaa,
odotan, palan.
Miksi
olet niin kaukana.
Vain sanoilla saan..
koskettaa.
Kipuna kuljet sydämessä.
Rakastan.
Tiedät kyllä kuka.
Heitän maahan avaimen
laitetta koitan virittää.
Ei nouse viisari
en ääntä kuule oikeaa.
Missä vika
akkuniko tyhjä on?
Vai laite kallis
täysin kelvoton?
Nyt sen vasta tajuan.
Ei tehoa rauta arvoton
kun vieressä seisoo
kulta uskomaton.
saako laittaa jonkun toisen kirjoittaman?
"Voisipa vaihtaa sydämiä! Kanssasi vaihdettuani tietäisit, miten viiltää vastaamaton rakkaus".
On niin vaikeaa
kun alkaa aavistaa
ettei omakseen
saa ketä rakastaa
ei kaikki kaunis
voi ikuisesti kestää
sen kohtalo
useinkin julmasti estää.
mutta kaunis.
Tuo suuri tunne - Rakkaus
on pelastava pakkaus
Kun rakkauden on tullut aika
ei sitä poista kirous - taika
Rakkaus on hellä ilta
rakkaus on sielun silta
ken rakkautta saa ja antaa
hän sielussaan vain onnen kantaa
se ensimmäinen oma kulta
muistiin palaa kuin ois tulta
vaikka kulunut on siitä aikaa
rakkaus ensimäinen on kuin taikaa
vuodet hänet pois vei multa
muistoissani elää kulta
missä lienee - toisen oma
muisto silti mulla soma
Muistan järven muistan rannan
itseni mä hälle annan
tähdet kirkkaat katsoo meitä
mitään en mä niiltä peitä
Vaikka ikää kuusitoista
ei se rakkautta poista
nuori nätti tyttö silloin
kulki Ollin kanssa illoin
Ensirakkaus - kaiken annoin
syyllisyyttä hieman kannoin
Olli lähti, yksin jätti
vaikka olin tyttö nätti
Rakkaus loppui, itkin yksin
ei enää oltu sylityksin
liian nuori - lapsi melkein
ajatus on nyt jo selkein
ensirakkaus-lapsuuden loppu
mihin hittoon oli hoppu
muistot jäljellä on aina
eikä syyllisyyskään paina
ensirakkaus-hassu juttu
jokaiselle on se tuttu
muistella voi sitä illoin
se oli kauan sitten silloin
Kiitokset lukijoille, tämä tarina on tosi.
oma ensirakkaus. Siitä on jo niin kauan aikaa.
Kukaan ei rakasta mua!!!!
Kyllä mun iili-runoni aikoinaan oli paljon parempi, ei musta ole rakkausrunoilijaksi, pitäkööt Tommy Taberman sen lajin hanskoissaan.
taas havahdun kätesi kosketukseen, hipaisuun suruni unesta. ei sanaa tarvita.
pehmyt on huulesi halu ja kaari vasten
ihoni pintaa. ja hintaa kysy ei vajaakaan kuu.
ei tarvita taivaalle etelän ristiä, ei shaaban
hiljaista hiekkaa.ei kaukaista kaihoa.
täsä ja nyt syntyy ainoaa uutta, tään illan
ja monen muun. kosken poskesi nukkaa.
meidän rakkaus
on kaikissa
askelissa
jokainen on
tuonut meitä
lähemmäs toisiamme
nekin jotka
olemme luulleet
kulkevamme
eri teitä
tällä kehällä
on hyvä kulkea
rakas!
ihana runo.
Olisi yksi kaunis sinulle,
mutta lausuisin sen mieluiten sylissäsi, jakamatta sitä muiden kanssa...;)
..kenen povessa" runoilija asuu:-)
--luettavan upea runohan tämä oli.
*onnea onnea onnea*
kiitos.
nää yli- tai alivoimaisuudet?
Sinuako minä rakastan,
sinun harmaantuvia hiuksia,
sinisiä silmiäsi,
joiden katse harhailee.
Käsiesi vapinaa,
muistamattomuuttasi,
hajamielisyyttäsi.
Katson vaikeaa kävelyäsi,
keppiin nojaten,
lähestyt minua,
annat suukon poskelle.
Rakastan sinua, sanot,
katson hellästi,
sinua minä rakastan,
vieläkin.
Palaat kiikkutuoliisi,
hymyilet,
jonnekin kauas katsoen,
hellyys täyttää mieleni,
ikuisesti sinua rakastan.
Yksi ääni tälle runolle, on tämä kaunis kuin mikä!
Otan askeleen,
tuolla usvan reunassa - sinäkö,
tavoitan tuota utuista heilahdusta,
vielä askel - siinä olet sinä -
aivan käteni kosketettavissa,
sinä rakkaani,
usvaneito.
kuin usva katoaa
usvaneito?
Jollei runosuoni enää syki enempää, niin alettakoon sitten äänestämään.
Jokainen saa antaa kahdelle kauneimmalle yhden äänen.
Se tuli varkain
hiipimällä
Kolmesataakahdeksankymmentäkaksi päivää
olin kirjoittanut
otsaani sanan houkka
maannut yhtä monen
miehen kanssa
ja pitänyt itseäni
maailman valtiattarena
siltikin
se tuli
nyt minua kutsuvat
houkaksi
kaikki muut
Mun runo pyyhkäistiin taivaan tuuliin, eikä siinä puhuttu edes kikkelistä! 8)
Käperryn piiloon pakkasaamua
tuoksusi lakanoissani, hiussuortuvasi tyynylläni
Lämpösi niin läsnä että palan
Sieluni syvältä revitty
kehoni halulla riivattu
Peittoni kuin ensilumi, pakenen menneesen
Punainen laskeva aurinko takanasi
putoavan pyyhkeen kahahdus
Kuin unessa tulet viereeni, kietoudumme
Aistini, mieleni, kaikki sinua täynnä
hukuttaudun sinuun, kanssasi olen
Nainen
Nyt pakkasaamuna ilman sinua
sisältä tyhjä, kehoni harmaata tomua
turtana annan tuulen viedä
Jos tätä on rakkaus, anna minulle viha
KERRO MINULLE
...tapa jolla voin silittää hiuksiasi,
pitää sinua kädestä kiinni,
hivellä hehkuvia poskiasi,
ihailla silmiesi iloa,
kertoa sinulle päiväni kulusta,
kuunnella kokemastasi kassajonosta, ilman,
että ottaa koko ajan eteen
Kuka näkisi rakkauteni kauneuden?
Ymmärtäisi,
että rakkaus on niissä
viidessäsadassaviidessäkymmenessä
askeleessa
jotka otin
lähtiessäni luotasi
kun sinä vaikersit
vapaudenkaipuutasi.
Hoisin lapset
Maksoin velat
rakensin elämäni uudelleen
ja lasten elämän
anoppikin itki olkaani vasten
poikansa toilailuita
Sanoit minulle
että olen katkera akka
kun en suostunut sinua
ottamaan takaisin
kun krapulassa ja verisenä
itkit ovellani
Rakkaus esti minua ottamasta
pakotti nielemään halun
sylisi lämpöön
Otan sinut takaisin sitten
kun rakastat itseäsi
ja voit palata ryömimättä
pystypäin
ylpeästi
odotan
takapakkia, takapakkia....
mutta kuitenkin niin surullinen runo
*sight*
mustalla surmalla paimentaa paha lempivää laumaansa.
katkoo kaulat, antaa veren kiihkeän virrata armotta pois.
vaan josain suloisten sanojen kätköissä
syntyy uusi rakkauden tuli.
Olisinko osannut tuota paremmin kirjoittaa...sanankäyttösi on vähintäänkin mielenkiintoista. :)
kuka kutsuisi sitä runoudeksi?
Sinä upotat hampaasi
niskaani
Vaikerran
ja kuolanorot valuvat pitkin
selkääni
SE on rakautta!
Nesteet sekoittuvat
Koti on
näissä syvissä vesissä
Himosi on kuin
matadorin viitta
Silkin punainen läikähdys
Suolan maku huulilla
veren
tämän meren
Merihevosesi olen
merenneitosi
simpukkasi jonka osasit avata
Pujotamme helmiä nauhaan
uudelleen
ja uudelleen
ja uudelleen
Ei helmeäkään rakas enää
mahdu tähän lankaan
-satavat tähtinä
ylitsemme
hurjaa tuo tuollainen :D
Mä voisin osallistua surkeimman rakkausrunon kirjoituskisaan tällä seuraavalla kömmähtelevällä pätkällä *wirn* :
Käsi tärisee, koskettaa tahdon sua
Korvissa humisee, kun koitan sopertaa sanoja
Tulet luokseni ja annat hellän suukon
Kakertelen ne sanat sulle
Rakastan sua
jos joku raapustaisi minulle puoletkaan tuosta niin olisin aivan haltioissani
niin että se siitä surkeasta
:D
Ne rakastu toisiinsa
palstakunigatar ja
palstakunigas
Ne rytisytti puskia
Ne vietti montulla
ryyppyorgioita
Kaikista se oli
palstan kaunein
rakkaus
runo
koko juttu
kuvastaa erinomaisesti palstakirjoittamisen onnellista loppua
the endo, sanoisinko
1
kauniiksi synnyin
ryppyinen takki ylläni
huusin jo silloin
antakaa
minulle rakkautta
monenkymmenen vuoden jälkeen
huudostani jäljellä
mykkä huokaus
avautuu suuni
sulkisit sen jo vihdoin?
2
rakkaani isokoura
tyhjätasku
rakkaani
suutaan hakkaa
rakkaani
aika paska
rakkaani
liian kiireinen
rakkaani
jos hiukan enemmän niin
olisikohan se enemmän
rakkaani?
Kysyit minulta mitä rakkaus on?
Vastasin, yhdessäoloa,
hellyyttä, kunnioittamista,
toisesta välittämistä.
Kysyit minulta mitä kunnioittaminen on?
Vastasin, luottamista,
uskomista,
toisen huomioonottamista.
Kysyit minulta mitä luottaminen on?
Vastasin, uskaltaa antaa toiselle tilaa.
Kysyit minulta mitä tarkoitat tilan antamisella?
Vastasin, että voisin olla ihminen,
selittämättä aina omia tekemisiäni
ja menojani.
Kysyit minulta miksi en voi olla ihminen?
Vastasin, koska sinä tukahdutat minut,
rakkauteni ja ihmisyyteni.
Kysyin sinulta, miksi teet minulle niin?
Vastasit, koska rakastan sinua.
Kysyin sinulta, onko rakkautta omistaa toinen?
Vastasit, sinä olet mieheni.
Olin hiljaa.
kuljen mietteissäni ostarilla.
Häly tunkee sieluun asti.
Kaivan ryppyisen setelin farkun taskusta
ja ostan pehmiksen.
Suutelen silmät puoliummessa
valkean kylmää unelmaa.
Ruskeissa silmissä huvittunut pilke.
Jäätelö valuu leualleni.Sydämeni päättää tehdä rytmin muutoksen ja puna kohoaa poskilleni.
Uppoudun silmiisi.
Hymykuoppasi kerjää suudelmaa.
Kuumuus kietoo minut viittaansa ja jäätelö sulaa juovittaen tärisevän käteni.
Minä aikuinen nainen typertyneenä, sydän hakaten ja veri kohisten.
Sinun hymysi syvenee, vangitsee minut.Huulesi kuiskaavat...nähdään.
Katson perääsi ja tunnen hennon ilmavirran pyyhkivän poskeani.
Amor nauraa hiljaa, ilkinkurisesti.
Minä rakastunut.
kun katseesi ensikertaa näin
niin koukkuun silloin heti jäin
äänesi sai mun sydämeni värisemään
ja suudelmasi koko kehoni tärisemään
käsiesi kosketuksessa oli taikaa
kaiholla muistan sitä aikaa
kun mielessäni ei ollut mitään muuta
ajattelin vain sun silmiäs ja suuta
vannoit mulle rakkauden valat
löysit kaikki kehoni salat
en tiennyt et näin tuntea voisin
tään tunteen iäti jatkua soisin
mut tunteilles näille tuli loppu
kun pullosi luo tuli sun hoppu
et muista minua etkä mitään muuta
kun viiniä tilkkakin koskettaa sun suuta
kukaan jää kaipaamaan?
sadut jäävät hetkeksi elämään
virtaa hetkinen kai
läpi nykyisyyden
ajatuksen kuvat loihtivat
mutta
on niin pienet hetket nää ja
liian pitkä ikuisuus
kun meitä kutsuu tulevaisuus
Kun mun ajatuksis sun kohtaan
Rauhassa lepää
kohti unholaa ajelehdit,
pelkään
Sun kaipuu voimakas on,
Nuku, nuku hyvin
Sut hyvästelisin jos voisin
Vielä
Nyt se mahdotonta on
Vaan mailmassa miljooninen unen sut vielä joskus
Ehkä
tavata saan
pyydän,
Pyydän, anteeksi
Hän
Se hälle suotu olin
Hänet mä rikki rakastin
Kuivui aikanaan
Kai uskoi itsekkin, niin uskoin minäkin
Ikuisesti kestäis
Aina totuus kylmästä kivestä löytyy, ei mielestä ihmisen
En luota, en usko
Ellei, joku joskus valloita
Ellei
Sä jumala mun
Halitsen sua
Annoit enemmän
Pyysin jotain
Mut miehestä herkkyyteen ajoit
Nyt kostan
Sua palvon
Sun kanssa illat vietän
En ymmärrä
Teet väärin
Minä sen tein ei hän
Vaan hälle kuoleman soit