Isätön

Mikä on pointtisi? Haluatko kenties keskustella asiasta? Ja mistä aspektista? Vai ajattelitko vaan puolihuolimattomasti syyttää kollektiivisesti feministejä näiden kahden henkilön mielipiteestä tai siitä mitä mielipiteet käsittelee? VAI oliko tarkoitus saada aikaan hedelmällistä keskustelua?

Sukupuolten sota
Ei ihme, jos myös miesaktivismi nostaa päätään.

Dialogi lehdestä:
Käsittelemme tässä lehdessä arkaa aihetta: naisen väkivaltaisuutta. Aihe on niin vaikea, että kun Ensi- ja turvakotien liitto viritteli puolitoista vuotta sitten selvitystä asiasta, monet naisjärjestöt halusivat kieltää koko hankkeen ja evätä siltä Raha-automaattiyhdistyksen avustuksen. Asiaa perusteltiin sillä, että aihe suuntaisi huomion pois monin verroin suuremmasta ongelmasta, miesten naisiin kohdistamasta väkivallasta.

Miksi se sen tekisi? Pikemminkin on niin, että jos muusta väkivallasta ei puhuta, se saa rauhassa kasvaa. Poliisin tietoon tulleista pahoinpitelyistä yhä useammassa epäilty tekijä on nainen. Vaikka naisten osuus on yhä pieni, on se kuitenkin parissakymmenessä vuodessa kaksinkertaistunut seitsemästä prosentista viiteentoista. Törkeästä parisuhdeväkivallasta osuus oli vuonna 1998 vielä suurempi: peräti 37 prosenttia.

Naisiin kohdistuvasta parisuhdeväkivallasta on syystä puhuttu viime vuosina paljon, mutta sen alle on peittynyt lähes kokonaan naisten tekemä väkivalta. Esimerkiksi internetistä saa hakemalla hakea tietoa siitä. Parisuhdeväkivallan käsite on lähes identtinen naisiin kohdistuvan väkivallan kanssa.

Kun jonkin asian puolesta kampanjoidaan kiihkeästi, keskustelun logiikka johtaa helposti siihen, että asetelmasta tulee mustavalkoinen: siinä missä miehestä tulee perusolemukseltaan raakimus, naisesta tulee pyhimys. On feministisiä tutkijoita, joiden mielestä kaiken väkivallan, myös naisten tekemän, syy on miehessä. Ei ihme, jos myös miesaktivismi nostaa päätään.

Vasemmistoliiton ex-puoluesihteeri Ralf Sund teki muutama vuosi sitten rohkean teon: hän tilitti avoimesti kirjassaan Uhrataan puoluesihteeri sitä, miltä tuntuu, kun vaimo pahoinpitelee. Avaus oli yllättävä ja merkittävä, koska ilma oli sakeana naisiin kohdistuvaa pahoinpitelyä ja koska poliitikko kertoi omakohtaisista, monen mielestä häpeällisistä kokemuksista. Kuten tiedetään, mies ei hevin kerro joutuneensa naisen pahoinpitelemäksi. Se ei sovi perinteiseen mieskuvaan.

Sundin kertomus käy hyvin yhteen lehdessämme esiteltyjen tyypillisten naisten väkivaltaisten tekojen kanssa: hänkin heräsi yöllä siihen, kun kaulin iskeytyi päähän; hänenkin vaatteensa leikeltiin riekaleiksi.

Tilastokeskuksen vuodesta 1998 tekemän selvityksen luku naisten osuudesta parisuhteessa tehdyistä törkeistä pahoinpitelyistä on niin suuri, ettei sitä voi pitää edes marginaalisena. Lasten surmissa naisten osuus on vielä suurempi. Ongelma on olemassa, sitä pitää tutkia ja siihen pitää puuttua siinä missä muuhunkin väkivaltaan.

Ei ole mitään syytä odottaa, että naisten väkivaltaisuus kasvaa miesten mittoihin ennen kuin se tunnustetaan ongelmaksi. Lasten ja nuorten kulttuurissa on jo piirteitä, joissa tyttöjä rohkaistaan tuomaan aggressioitaan esille. Elokuvissa animaatioita myöten tyttösankarit tappelevat ja lyövät siinä missä pojatkin. Tällaiseenko tasa-arvoon me haluamme?

uhri? Jos pillutelebanit saavat koeputkipojan, kostavatko lepakkofeministit kokemansa vääryyden tähän tulevaan miessukupolven edustajaan?

Syy jos isä ei ole turvallinen? Jätin sanan "hahmo" pois koska sen määrittely on vaikeaa...

Luulisin että, kaikki lapset ottavat miehenmallin jostain. Jos sitä ei ole kotona niin kadultahan löytyy hyviä...