Kävelet katuja,
ajattelet minne menisit.
Kädessäsi muovikassi,
täynnä avaamattomia pulloja.
Pysähdyt bussipysäkille,
vilkaiset kelloosi,
vielä viisi minuuttia.
Odotat,
aika kuluu helkatin hitaasti.
Nyt vihdoinkin,
bussi tulee pysähtyen kohdallesi,
nouset kyytiin.
Maksat kuljettajalle,
joka katsoo sinua pitkään,
sanomatta sanaakaan.
Istut toiselle penkkiriville,
pullot kassissa kilahtavat,
saaden viereisessä penkkirivissä
päät kääntymään.
Katseet ovat inhonsekaiset.
Käännät pääsi pois,
tietäen katseen ajatuksen.
Et mahda sille mitään,
että tunnet kurkkuasi kuristavan.
Ei hyödytä selitellä,
ventovieraille,
etkä pystyisikään,
vielä.
Päätepysäkki,
se tulee joka hetki nopeammin.
Hyvä niin.
Nouset ylös ja astut ulos,
pullojen kilahtelun saattelemana.
Tunnet kuljettajan ja toisten
katseet selässäsi,
kun astelet lähinnä tietä olevaan
uudennäköiseen suureen tiilitaloon.
Se on kotisi.
Ajattelet yhä,
että Liisan vieressä,
lämpimässä maassa olisi parempi olla,
kuin täällä ihmisten säälittävänä,
mutta halusi elää on kova.
Et vain enää tiedä miten elää.
ajattelet minne menisit.
Kädessäsi muovikassi,
täynnä avaamattomia pulloja.
Pysähdyt bussipysäkille,
vilkaiset kelloosi,
vielä viisi minuuttia.
Odotat,
aika kuluu helkatin hitaasti.
Nyt vihdoinkin,
bussi tulee pysähtyen kohdallesi,
nouset kyytiin.
Maksat kuljettajalle,
joka katsoo sinua pitkään,
sanomatta sanaakaan.
Istut toiselle penkkiriville,
pullot kassissa kilahtavat,
saaden viereisessä penkkirivissä
päät kääntymään.
Katseet ovat inhonsekaiset.
Käännät pääsi pois,
tietäen katseen ajatuksen.
Et mahda sille mitään,
että tunnet kurkkuasi kuristavan.
Ei hyödytä selitellä,
ventovieraille,
etkä pystyisikään,
vielä.
Päätepysäkki,
se tulee joka hetki nopeammin.
Hyvä niin.
Nouset ylös ja astut ulos,
pullojen kilahtelun saattelemana.
Tunnet kuljettajan ja toisten
katseet selässäsi,
kun astelet lähinnä tietä olevaan
uudennäköiseen suureen tiilitaloon.
Se on kotisi.
Ajattelet yhä,
että Liisan vieressä,
lämpimässä maassa olisi parempi olla,
kuin täällä ihmisten säälittävänä,
mutta halusi elää on kova.
Et vain enää tiedä miten elää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
En tiedä, miten läheltä tuo runo itseäsi koskee, mutta minulla kyllä on lähipiiristä tuollaisesta kokemusta... Eikä siinä voi auttaa, jos toinen ei apuasi ota vastaan...
Hieno runo, kiitos!
En tunne sinua, enkä tiedä tarinaasi, mutta tänään täällä kiertelin ja lueskentelin viestejä ja silmiini sattui monta koskettavaa runoasi. Tosi upeita ovat :)
Toivottavasti vain eivät ole ihan kaikki omakohtaisesta kokemuksesta kirjoitettuja :)
Runollisen kaunista loppukesää sinulle :)
Haudot vain harhaa,
mä sulle luvannut en ruusutarhaa,
tai aurinkolaivaa,
kun sä sitä mietit
on se turhaa vaivaa.
-New Seekers-
suom.Katri Helena