kun Vanhanen totesi ensimmäisenä Ahtisaaren esikuvakseeen MTV:ssä.
Kuuliko ja katsoiko
Oiva nyt,
12516
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
!!!
Kun tankillinen pensaa ei riitä kiertämiseen, niin pakko sitä on kutsua esikuvaksi..
Ja toisekseen, Ahtisaari huomasi tulleensa petetyksi eikä SDP:hen takaisin liittynyt, kun kerran pääsi asennevammasta eroon..
Niin kivulias prosessi tosin oli, että pikkuisen lirahti allekin, kun asennevamma alkoi poistua potilaasta...
On Vanhaselta, vieläpä kepulaisena, harkitsematonta vannoa Ahtisaaren nimeen. Hän korosti Ahtisaaren kaupparatsuhommia, Vanhanen haluaa korostaa sitä, että hänkin aikoo presidenttinä näin tehdä. Ahtisaartahan ei otettu presidenttinä kovin vakavasti ja hän joutuikin "pätemään" vain tuolla matkustelun alalla, josta hän niin kovin tykkää.
Vanhasen arvostelukyky pettää myös siinä, että hän kehumalla Ahtisaarta luulee saavansa osan
Ahtisaaren kuuluisuudesta kansainvälisten selkkausten sovittelijana.
Tuo on ainoa asia, missä hän vaalitaistelussaan on haksahtanut. Ei se vielä kaada miestä.
Ahtisaaren ulkopolitiikkaa yleisemminkin ja sehän on presidentin tärkein tehtävä. Toisena tuli ulkomaankaupan edistäminen. Kekkonen tuli vasta Ahtisaaren jälkeen.
... oikein tilaa ulkopolitiikassakaan. Silloiset pääministerit Aho ja Lipponen hoitivat nekin asiat. Ahtisaari matkusteli ...
Kun Vanhanen mainitsi Ahtisaaren nimen ensin, hän halusi korostaa juuri hänen kauppamatkustelujaan ja selvästi hän näyttää ottavan hyödyn Ahtisaaren kuuluisuudesta juuri nyt Kosovon tiimoilta. Tuleehan Ahtisaari esitelmöimäänkin johonkin Vanhasen vaalitilaisuuteen.
Mutta, jos kuka, Niin Kekkonen teki ulkomaankauppammekin suhteen jättityön. Ensinnäkin hän edisti Suomen vientiä N-liittoon ja hankki sieltä suuria rakennusprojekteja. Ja kunnossa olevan itäkaupan suokassa piti huolen niissä kylmän sodan oloissa, joissa kuuluimme N-liiton etupiiriin, meille vielä tärkeämmästä kaupasta integroituvaan länteen, Efta- ja EEC-sopimukset. Nämä tapahtumat eivät vain ole enää nykyiselle suurelle yleisölle kovin eläviä, niinpä niillä ei ole paljon käyttöä vaalityössä.
käsitellä Matti Vanhasen puheita eikä Oiva Härkösen mielipiteitä. Vanhanen mainitsi ENSIN Ahtisaaren ulkopolitiikan, joten Vanhasen mukaan sille siis jäi tilaa. Vanhanen mainitsi TOISEKSI Ahtisaaren tuen ulkomaan kaupalle.
Ahtisaaren jälkeen oli Vanhasen tietysti pakko mainita Kekkonen.
Ahtisaaren esimerkki tietysti pätee nykyaikana, mutta Kekkosen ei.
Vanhanen esiintyi muutenkin edukseen. Hän totesi, että johtajan on kyettävä pystyä olemaan eri mieltä kansan yleisen mielipiteen kanssa ja, kuten nähdään, myös eri mieltä Oiva Härkösem kanssa.
... kirjoittaja olet takertunut Ahtisaaren ulkopoliittisiin saavutuksiin tasavallan presidenttinä. Voisitko luetella hänen saavutuksiaan.
Matti Vanhasen puheita. Ei hän minun tukeani tarvitse. Siksi en rupea Ahtisaaren meriittejä luettelemaan. Otetaan myt Vanhasen lisäksi toinen viisas mies, Claes Andersson, joka toteaa, että Ahtisari oli hyvä presidestti, vaikka media häntä mollasi. Taidat Oiva nyt olla heikoilla, koska rupeat puhumaan nimettömyydestä. Ei kai minun nimelläni mitään merkitystä tässä ole, kuten ei silläkään, että kertomasi mukaan sinä olet Oiva Härkönen Tikkurilasta. Ei se tee vääriä näkemyksiäsi yhtään oikeammiksi. Näyttäisi muuten siltä että sinua lähinpänä olevat presidenttiehdokkkaat ovat Tarja Halonen ja Timo Soini. He katsovat taaksepäin.
... ehdokas on Vanhanen. Hänen töppäilynsä Ahtisaaren suhteen ei sitä asiaa vielä kaada. Ei kyllä Ahtisaaren arvoa paljonkaan C.A:n todistus. Minä olen näillä sivuilla julkaissut 120 sivua käsittävän kirjoitussarjan Ahtisaaresta presidenttinä, siinä on sanottu hänen "hyvyytensä".
kerran, että puhe oli Matti Vanhasen näkemyksestä. Kyllä se tiedetään, että Oiva Härkönen on eri mieltä. Olen samaa mieltä Matti Vanhasen kanssa. Minulle merkitsee myös CA:n todistus, kuten muidenkin fiksujen ihmisten puoluekannasta riippumatta. En ole lukenut kuin osan noista 120 sivusta, mutta totean, kuten entinen kriitikko, ettei koko kananmunaa tarvitse syödä havaittuaan, että se on pilaantunut.
Ei ole vaikea nähdä sinun Ahtisaari-juttusi punaista lankaa. Olit jo etukäteen päättänyt, että Ahtisaari on konna ja kehno presidentti ja etsit sitten tätä perusolettamustasi tukevia lehtijuttuja ja omia yleisöosastoihin lähettämiäsi kirjoituksia tähän "tutkielmaasi". Etenkin niitä jälkimmäisiä riitti. Julistamasi Ahtisaaren "kehnous" pohjautuu taas siihen, että sinulle presidentti on yhtä kuin Kekkonen. Eli toisenlainen tapa toimia on yhtä kuin huonoa viranhoitoa. Ahtisaari ei, niinkuin ei Koivistokaan, suostunut olemaan uusi Kekkonen. Vanhankaan presidentin valtaoikeuksia koskevan lain mukaan ei ollut tarkoitus, että maassa ei voi olla niin pientä asiaa, ettikö presidenttti siihen puuttuisi.
Johannes Virolainen sanoi Koivistolle tämän aloittaessa pääministerinä, että "siitä on lähdettävä, että Kekkonen ei tee virheitä, jonkun muun on otettava vastuu". Kirjoituksesi täällä osoittvat, että olet omaksunut tuon Kekkosen opin täydellisesti: Kaikki hyvä, mitä Suomessa Kekkosen aikana tapahtui, oli Kekkosen ansiota. Kaikki huono ja ei-toivottu oli sitten toisten vika, (Sorsa, Tanner, Virolainen, Koivisto ym., ym.,)
Ahtisaaren ansiot nähtiin ulkomailla paremmin kuin Suomessa. Esimerkkinä Ahtisaaren vetämat entisen Jugoslavian rauhanneuvottelut. Ja kävi Ahtisaaren Kosova-neuvotteluissa miten hyvänsä, yksi asia on varmaa: palvomaasi Kekkosta ei olisi ikinä hyväksytty vastaavaan tehtävään.
"Kekkosesta demari
Kirjoittanut: Mielipidepankki 2.8.2005 klo 10.36
Tämä Kekkosen hinku demariksi ei ole mikään vitsi, vaikka sen ensi kädeltä voisi sellaiseksi luulla. Kekkonen sai sotavuosina ankaraa kritiikkiä omiltaan. Kekkosesta oli tulossa hyvää vauhtia rauhanpoliitikko ja inhorealisti. Hän piti Maalaisliiton isänmaallista siipeä maalle vaarallisina haihattelijoina. Johannes Virolaisen kertoman mukaan (ja muutkin ovat tästä aikoinaan kertoneet) Kekkonen tosiaankin aikoi erota Maalaisliitosta ja liittyä demarien eduskuntaryhmään. Paljon myöhemminhän Kekkonen oli sitten hymyssä suin, kun Kalevi Sorsa ylisti Kekkosta kunnon demariksi.
Kekkonen ei ollut sitoutunut Maalaisliittoon aatteen palolla, ainakaan myöhemmässä vaiheessa. Häntä kiinnosti valta ja siinä opportunismi kelpasi hyvin politiikan pääsisällöksi. Toki on sanottava, että ulkopolitiikassa Kekkosen linja piti sotien jälkeen johdonmukaisuutensa. Tosin se oli vallan säilyttämiseksi pakko niin ollakin, joten opportunismia voi tietysti tässäkin hyvin havaita."