Vaati tosiaan taitoa asettua lapsen asemaan keskustelemaan "tasavertaisesti" jostain tärkeästä asiasta, niin että lapsi oppii tuntemaan jo pienestä alkaen, että häntä arvostetaan ja keskusteluilla on merkitystä. Jos
vanhempi aina jyrää ja yliotteellaan "päättää"
asiat, lopputulos tiedetään. Rajojen asettaminen
lapselle tuo sitten taas hänelle turvallisuutta, aivan toinen juttu sinänsä. Lapsukaiseni olen opettanut keskustelemaan pienestä alkaen ja nyt
isonakin meillä on aina mukavia keskusteluhetkiä, milloin mistäkin asiasta. Joskus aina muistellaan lapsuuden keskusteluja ja hän sanoo jääneen niistä hyvän ja turvallisen mielen. Ei tarvinnut yksin pohtia lapselle suuria
juttuja. Joskus aina jouduin sanomaan, että kysytäänpäs neuvoa yhdessä siltä ja siltä tai mietitään yhdessä eikö asiaan joku mukava ratkaisu löydetä yhdessä, jne, mutta aina jäi kuitenkin sellainen olo, että puhumalla asiat
selkenevät.
vanhempi aina jyrää ja yliotteellaan "päättää"
asiat, lopputulos tiedetään. Rajojen asettaminen
lapselle tuo sitten taas hänelle turvallisuutta, aivan toinen juttu sinänsä. Lapsukaiseni olen opettanut keskustelemaan pienestä alkaen ja nyt
isonakin meillä on aina mukavia keskusteluhetkiä, milloin mistäkin asiasta. Joskus aina muistellaan lapsuuden keskusteluja ja hän sanoo jääneen niistä hyvän ja turvallisen mielen. Ei tarvinnut yksin pohtia lapselle suuria
juttuja. Joskus aina jouduin sanomaan, että kysytäänpäs neuvoa yhdessä siltä ja siltä tai mietitään yhdessä eikö asiaan joku mukava ratkaisu löydetä yhdessä, jne, mutta aina jäi kuitenkin sellainen olo, että puhumalla asiat
selkenevät.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin, hyvä kirjoitus.
kohtuus kaikessa.