Lueskelin noita aikaisempia aloituksia ja ketjuja ja tuli mieleen että ehkä olisi hiukan aihetta toppuutella kreationistien intoa korvata evoluutioteoria jollakin ihan toisella teorialla.
Ant1Ev0 spekuloi tähän tyyliin:
"Jos teoria X selittää havaitut faktat 100% ja evoteoria 0%. Mutta jos emme vielä tunne tuota X teoriaa ja tunnemme ainoastaa evoteorian -> evoteoria on fakta.
Onko tässä mitään tolkkua?
Jos oletettaisiin, että teoria X löydettäisiin, joka selittää kaiken 100%, evoteoria laikkaisi olemassa fakta(eli olisi väärässä), vaikka se vähän aikaa sitten olikin fakta!? Fakta on fakta silloinkun se pysyy myös faktana. Faktan totuusarvo pitää aina olla
"x". "
Nyt olisi Ant1Evon ja kreationistien yleensäkin syytä muistaa ettei luonnontieteen historiassa ole ainuttakaan teoriaa joka ei olisi kummunnut aikaisemman teorian pohjalta.
Uusi teoria on ollut luonnonilmiöitä paremmin selittävä ja sen antamat ratkaisut ovat olleet täydellisempiä.
Mitään radikaalia tai sellaista toiveajattelua kuin että luomisteoria korvaisi evoluutioteorian ei historia tunne.
Jos Newtonin mekaniikan korvasikin Einsteinin yleinen suhteellisuusteoria, ei sen ratkaisut taivaanmekaaniikasta olleet ratkaisevasti erilaisia kuin Newtonin teoriankaan.
Toki Einsteinin teoria ja yhtälöt tuottivat tarkempaa tulosta, sen luonnonilmiöitä selittävä voima oli kattavampi ja se ennusti aikaisempaa tarkemmin uusia ja silloin vielä tunnistamattomiakin ilmiöitä.
Summarum:
Uusi "teoria-x" kumpuaa vuorenvarmasti evoluutioteorian pohjalta siten, että se antaa tarkempia tietoja ja selityksiä olemassa oleviin havaintoihin ja ilmiöihin, ehkä se tulevaisuudessa pystyy myös ennustamaan tulevaisuuteen.
Teoria-x ei kumoa evoluutioteoriaa olemalla 100%:n tarkkuudella oikessa ja evoluutioteorian saadessa 0%.
Teoria-x voi olla 100% oikeassa mutta kyllä evoluutioteorian osuus pysyy ainakin 80%:n rajoissa.
Itseasiassa evoluutioteoria on tarkentunut huomattavasti Darvinin ajoista, mutta Darvinin teorian loogisuus ja teorian perusperiaate ovat muuntumattomina nykyisissä Neo-Darvinilaisissa suuntauksissakin.
Kerron vielä mitä Einstein sanoi kuunneltuaan Darvinin esitelmän teoriastaan.
"Se on kaunein luomiskertomus mitä olen kuullut"
Kuten tunnettua Einstein piti vain kauniista teorioista ja niillä hän tarkoitti loogisia, oletuksista vapaita, yksinkertaisia teorioita.
Hänen omaa teoriaansa vaivasi yksi pieni kauneusvirhe, kosmologinen vakio.
Ant1Ev0 spekuloi tähän tyyliin:
"Jos teoria X selittää havaitut faktat 100% ja evoteoria 0%. Mutta jos emme vielä tunne tuota X teoriaa ja tunnemme ainoastaa evoteorian -> evoteoria on fakta.
Onko tässä mitään tolkkua?
Jos oletettaisiin, että teoria X löydettäisiin, joka selittää kaiken 100%, evoteoria laikkaisi olemassa fakta(eli olisi väärässä), vaikka se vähän aikaa sitten olikin fakta!? Fakta on fakta silloinkun se pysyy myös faktana. Faktan totuusarvo pitää aina olla
"x". "
Nyt olisi Ant1Evon ja kreationistien yleensäkin syytä muistaa ettei luonnontieteen historiassa ole ainuttakaan teoriaa joka ei olisi kummunnut aikaisemman teorian pohjalta.
Uusi teoria on ollut luonnonilmiöitä paremmin selittävä ja sen antamat ratkaisut ovat olleet täydellisempiä.
Mitään radikaalia tai sellaista toiveajattelua kuin että luomisteoria korvaisi evoluutioteorian ei historia tunne.
Jos Newtonin mekaniikan korvasikin Einsteinin yleinen suhteellisuusteoria, ei sen ratkaisut taivaanmekaaniikasta olleet ratkaisevasti erilaisia kuin Newtonin teoriankaan.
Toki Einsteinin teoria ja yhtälöt tuottivat tarkempaa tulosta, sen luonnonilmiöitä selittävä voima oli kattavampi ja se ennusti aikaisempaa tarkemmin uusia ja silloin vielä tunnistamattomiakin ilmiöitä.
Summarum:
Uusi "teoria-x" kumpuaa vuorenvarmasti evoluutioteorian pohjalta siten, että se antaa tarkempia tietoja ja selityksiä olemassa oleviin havaintoihin ja ilmiöihin, ehkä se tulevaisuudessa pystyy myös ennustamaan tulevaisuuteen.
Teoria-x ei kumoa evoluutioteoriaa olemalla 100%:n tarkkuudella oikessa ja evoluutioteorian saadessa 0%.
Teoria-x voi olla 100% oikeassa mutta kyllä evoluutioteorian osuus pysyy ainakin 80%:n rajoissa.
Itseasiassa evoluutioteoria on tarkentunut huomattavasti Darvinin ajoista, mutta Darvinin teorian loogisuus ja teorian perusperiaate ovat muuntumattomina nykyisissä Neo-Darvinilaisissa suuntauksissakin.
Kerron vielä mitä Einstein sanoi kuunneltuaan Darvinin esitelmän teoriastaan.
"Se on kaunein luomiskertomus mitä olen kuullut"
Kuten tunnettua Einstein piti vain kauniista teorioista ja niillä hän tarkoitti loogisia, oletuksista vapaita, yksinkertaisia teorioita.
Hänen omaa teoriaansa vaivasi yksi pieni kauneusvirhe, kosmologinen vakio.
Vastaukset 8
Vanhimmat
En ymmärrä, miksi evoluutioteoria pitäisi korvata jollakin toisella teorialla. Kyllähän se ilmeisesti on ihan pätevä ja ennen kaikkea havaintoja vastaava kuvaus luonnonhistoriasta. Toisaalta mitään muuta se ei olekaan. Se ei selitä, miksi jotain on olemassa, miksi luonnonlakeja on olemassa, miksi lait ovat juuri sellaisia kuin ne ovat. Luojaa evoluutioteoria ei siis millään tavalla laita viralta.
Eihän Kopernikuksen aurinkokeskeinen malli rakentunut vanhan maakeskisen mallin päälle.
Eli entinen fakta ei enää ollut faktaa.
?
JukriS kirjoitti:
"Eihän Kopernikuksen aurinkokeskeinen malli rakentunut vanhan maakeskisen mallin päälle."
Ei rakentunutkaan siinä mielessä, että se olisi ollut vain täydennys maakeskeiseen ja siten sisällyttänyt maakeskeisen selityksen sellaisenaan.
Kopernikuksen aurinkokeskeinen malli syntyi siksi, että taivaalta havaittavat ratojen liikkeet oli maakeskeisellä mallilla kovin monimutkaisia selittää. Planeettojen ja auringon radat on kyllä selitettävissä maakeskeisestikin, mutta siirtämällä aurinko aurinkokunnan keskipisteeksi malli yksinkertaistui aika tavalla.
Data/havainnot olivat siis olemassa jo maakeskeisen mallin aikana, mutta aurinkokeskeisestä mallista tuli yksinkertaisempi ja lopulta sen avulla saatiin tarkempia tuloksia.
Kopernikuksen mallissa radat olivat vielä ympyräratoja, muistaakseni vasta Newton ymmärsi ratojen olevan ellipsejä jnpp.
Vanhaa tietoa siis käytettiin hyväksi ja uusien havaintojen pohjalta mallia tarkennettiin tai muutettiin vastaamaan paremmin tehtyjä havaintoja.
Kreikkalaiset (Ptolemaios, Aristeles)luonnontieteilijät eivät asettaneet tavoitteekseen kaikenkattavaa teoriaa.
Heille riitti kun teoria selitti jonkun ilmiön tai osan luonnonlaeista.
Uskon että he olisivat pystyneet luomaan Kopernikuksen aurinkokeskeisen mallin mutta heillä ei ollut tarpeeksi hyviä mittalaitteita eikä näin ollen rittävän tarkkoja tuloksia taivaankappaleiden liikkeistä.
Heillä oli ainoastaan tieto että taivaankappaleet nousevat idästä ja laskevat länteen.
Osan näistä liikkeistä he tulkitsivat luonnollisiksi, ja loppu oli yliluonnollista.
Oleellista on molemmissa teorioissa oli kuitenkin havaintojen perusteella selittää liikkkeen periaatteet vaikka sitten maakeskisen ajattelun periaatteella.
Kopernikus käytti samoja matemaattisia aputuloksia kuin Ptolemaios ja vasta fyysikko-matemaatikko Johannes Keplerin laskettua planeettojen ratojen ellipsit Kopernikuksen teoriaan suhtauduttiin vakavammin ja Galileon puhuessa sen puolesta.
Kuriositeettina: kirkko kielsi kopernikaanisen mallin aina 1600 luvulle asti Suomessa.
Antiikin ja ajanlaskumme alun aikaan ja pitkään sen jälkeenkin oli vallalla ajatus ettei ihmisen tekemillä havainnoilla ole merkitystä. (sitä ilmenee tänäpäivänäkin)
On muistettava myös että ajatus aurinkokeskeisestä mallista oli virinnyt jo satojen vuosien saatossa aina silloin tällöin joten kaikki kunnia ei kuulu Kopernikukselle.
Tieteen teoriat etenevät pääosin "darwinistisesti", askelittain. Mutta kyllä joskus tapahtuu vallankumouksia. Silloinkin ehkä on osoitettavissa "pienten alkujen päivä" tuolle uudelle valtaparadigmalle jossakin varhaisemmassa menneisyydessä, mutta katsottaessa vanhaa paradigmaa A ja uutta paradigmaa B, on kyse ennemminkin antiteesista kuin evoluutiosta. Hyvänä esimerkkinä tästä pitäsin juuri evoluutio-opin murtautumista selityshegemoniaan 1800-luvulla.
Myönnän, että Kuhn ja kumpanit on jääneet lukematta, mutta kaipa tässä silti saa keskustella?
Evoluutio-opin hylkääminen on selitysparadigmasta luopumista. Hylkäys voisi tapahtua esim. "unohtamalla". Siis havaittaisiin, että on taloudellisempaa jättää keksimättä ja julkaisematta historiallisia selityskertomuksia, koska myöhemmin taas joudutaan keksimään uusia kertomuksia jne. Tämä voisi tapahtua, jos biologia siirtyisi luonnontieteiden pääjoukkoon kuvaamaan vain nykyaikaisia havaittavia prosesseja ja mallintamaan todellisuutta ennustettavasti. Ts. kiinnostuksen painopiste siirtyisi menneisyyden selittämisestä tulevaisuuden ennustamiseen ja soveltamiseen biotekniikkana.
Lähinnä vitsin kaltaisena on joku viisas joskus sanonut, etteivät teoriat kuole ennenkuin niiden kannattajat ja puolesta puhujat ovat kuolleet.
tuttumies kirjoitti:
"Evoluutio-opin hylkääminen on selitysparadigmasta luopumista."
Hetkinen, jos teorian ei pidä selittää mitään, niin mikä se teoria sitten on? Jotta voisimme ennustaa ylipäätään mitään, täytyy menneisyyskin jollakin tavalla tulla selitetyksi/ymmärretyksi. Menneisyys nimenomaan sitoo teorian tähän aikaan, jotta teoria voi ylipäätään sanoa todellisuudesta mitään täytyy sen selittää jo sitä olemassaolevaa dataa (joka on sieltä menneisyydestä myös).
"Tämä voisi tapahtua, jos biologia siirtyisi luonnontieteiden pääjoukkoon kuvaamaan vain nykyaikaisia havaittavia prosesseja ja mallintamaan todellisuutta ennustettavasti."
Tjaa, biologiassa tapahtuu aivan samoja prosesseja (yleisellä tasolla siis) nyt kuin menneisyydessäkin. Selitys joihinkin asioihin vaan kun tulee tuolta menneisyydestä, esim. immunologian kysymyksiä voidaan tutkia banaanikärpäsillä ja sitten soveltaa ihmisiin (tätä siis tehdään Tampereella Finn-Medissä). Tätä ei voitaisi tehdä, ellei banaanikärpäsillä ja ihmisillä olisi jotain yhteistä. Tämä yhteinen tulee taas evoluutioteorian pohjalta samasta menneisyydestä. Eikö me olla jo tuossa kaipaamassasi moodissa?
Luonnontieteellisiä keinoja käytetään historiallisissa tieteissä. Tämän selittämisen pääpointteja on "Nykyisyys on menneisyyden avain" eli niinkutsuttu uniformitarismin tai aktualismin periaate.
Toinen periaate on, että pääsääntöä (luonnonlakia) ei muodosteta poikkeustapauksista ja muutoksista vaan yleisestä invarianssista. Niinpä kideoppi ottaa lähtökohdakseen täydellisen kiteen, vaikka kidevirheet ovat yleisiä. Amorfisissa aineisssa kideoppi ei sitten enää oikein toimi.
Jos siis nykyaikana havaitaan, että eliöt pääsääntöisesti lisääntyvät lajiensa mukaan säännönmukaisella tavalla (Mendel, Hardy-W.) ja että monimuotoisuus pääosin vähenee, mutaatiot ovat virheitä, geeniteknologialla voi luoda uusia ominaisuuksia jne. niin menneisyys pitäisi sitten selittää nykyaikana havaittavien pääsääntöjen mukaisesti, eikä poikkeusten pohjalta.
Nykyaikana voidaan myös havaita, että kaikki eliöt ovat rakennettu monilta yleisperiaatteiltaan samalla biokemialla toimiviksi. Tämä havainto sitten voidaan hyödyntää vaikkapa tutkimalla banaanikärpäsiä ja yleistämällä tulokset muihin eliöihin. Yleistyksen laajuus määräytyy siitä, miten tyypillisesti vain banaanikärpäsille tai hyönteisille, tai niveljalkaisille kuuluvasta tutkittavasta piirteestä on kyse. Siis eliöiden erilaisuuskin on otettava huomioon. Lopulta näitä tutkimuksia voi sitten käyttää hyväksi menneisyyden selittämiseenkin, jos se on tarpeen.
En siis tarkoittanut, että menneisyyden selittämisestä kokonaan luovutaan.