"Pelkogeeni löytyi
Yhdysvaltalaisnobelisti on tunnistanut geenin, jonka sammuttaminen tekee eläimestä täysin pelottoman.
Rutgersin yliopistossa New Jerseyssä työskentelevä Eric Kandelin löysi pelkogeenin hiirien aivoista. Stathmin-niminen geeni säätelee sekä sisäsyntyistä että opittua pelkoa.
Kandel kiinnostui geenistä, koske se on erityisen aktiivinen aivojen pelkokeskuksena tunnetun mantelitumakkeen etuosissa, lateraalitumakkeessa sekä muissa pelkoaistimukseen kytkeytyvissä hermoyhteyksissä. Juuri lateraalitumake kerää aistitietoa talamuksesta ja aivokuorelta.
Kandel kollegoineen kehitti poistogeenisen hiiren, joilta puuttuu pelkogeeni kokonaan. Niiden lateraalitumake ei aktivoidu juuri lainkaan. Geenhiiret eivät myöskään opi pelkäämään sähkösokkia edeltävää valomerkkiä. Ne reagoivat tyynen rauhallisesti valomerkkiin, joka saa hiiren normaalisti jähmettymään paikoilleen.
Opitun pelon lisäksi niiltä puuttuu sisäsyntyinen pelko. Tervepäinen hiiri kammoaa avoimia paikkoja. Geenihiiret ryhtyvät sen sijaan tutkimaan innokkaasti ympäristöään, kun ne nostetaan avoimeen ja tuntemattomaan tilaan.
Havainnosta kerrotaan Cell –lehdessä.
Eric Kandel sai vuoden 2000 lääketieteen ja fysiologian Nobelin palkinnon yhdessä maanmiehensä Paul Greengardin ja ruotsalainen Arvid Carlssonin kanssa. Kolmikko on tutkinut erityisesti kemiallisten aineiden ja signaalien välittymistä aivoissa."
http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=2316
Yhdysvaltalaisnobelisti on tunnistanut geenin, jonka sammuttaminen tekee eläimestä täysin pelottoman.
Rutgersin yliopistossa New Jerseyssä työskentelevä Eric Kandelin löysi pelkogeenin hiirien aivoista. Stathmin-niminen geeni säätelee sekä sisäsyntyistä että opittua pelkoa.
Kandel kiinnostui geenistä, koske se on erityisen aktiivinen aivojen pelkokeskuksena tunnetun mantelitumakkeen etuosissa, lateraalitumakkeessa sekä muissa pelkoaistimukseen kytkeytyvissä hermoyhteyksissä. Juuri lateraalitumake kerää aistitietoa talamuksesta ja aivokuorelta.
Kandel kollegoineen kehitti poistogeenisen hiiren, joilta puuttuu pelkogeeni kokonaan. Niiden lateraalitumake ei aktivoidu juuri lainkaan. Geenhiiret eivät myöskään opi pelkäämään sähkösokkia edeltävää valomerkkiä. Ne reagoivat tyynen rauhallisesti valomerkkiin, joka saa hiiren normaalisti jähmettymään paikoilleen.
Opitun pelon lisäksi niiltä puuttuu sisäsyntyinen pelko. Tervepäinen hiiri kammoaa avoimia paikkoja. Geenihiiret ryhtyvät sen sijaan tutkimaan innokkaasti ympäristöään, kun ne nostetaan avoimeen ja tuntemattomaan tilaan.
Havainnosta kerrotaan Cell –lehdessä.
Eric Kandel sai vuoden 2000 lääketieteen ja fysiologian Nobelin palkinnon yhdessä maanmiehensä Paul Greengardin ja ruotsalainen Arvid Carlssonin kanssa. Kolmikko on tutkinut erityisesti kemiallisten aineiden ja signaalien välittymistä aivoissa."
http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=2316
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vaikka yhdysvaltalaisnobelisti olisikin tunnistanut geenin, jonka "sammuttaminen" tekee hiirestä pelottoman, niin mitä tekemistä hiirillä on väitteesi kanssa, että "uskominenkin on geeneissä - sairaissa geeneissä"? Eikö pelkogeeni ole ollut hiirelle tarpeellinen sen elossa säilymisen kannalta? Vai väitätkö, että tervegeeniselle hiirelle on ollut ominaista pelon puuttuminen?
Jos halutaan tietää hiiristä, niin tutkitaan hiiriä, jos taas ihmisistä, niin tutkitaan sitten ihmisiä, ainakin jos puhutaan sellaisesta asiasta kuin uskomisesta. Näin onkin ainakin Minnesotan yliopistossa tehty. Tutkimuksessa todettiin, että perhe ja ympäristö rakentavat lapsenuskon, mutta geenit ratkaisevat, säilyykö uskonnollisuus aikuisiässä. Jos asia kiinnostaa, niin voin etsiä linkin.
vernistelyä
Aina paikalla nassettelemassa.
"Uskonnollisen kokemuksen aivoituksia ohimolohkoissa
Aivojen ohimolohkon erot voivat selittää uskonnollisten kokemusten syvyyttä ja eroja eri ihmisillä. Rohkean tulkinnan uskonnollisten kokemusten alkusyistä esittää BBC:n Horizon-tiededokumentti God on the Brain, Jumala aivoissa.
Ohjelma esitettiin Britanniassa valtakunnan verkossa torstaina.
Hyvin kiihkeästi uskonnollisten ihmisten aivot saattavat olla jo syntymästä erilaiset kuin muilla ihmisillä. Uskonnon vahvaksi kokeminen ei siis johtuisikaan ihan vapaasta tahdosta tai vastauksena ilmoitukseen ylhäältä.
Jotkut neurologit alkoivat pohtia asiaa, kun eräät epileptikot kokivat hyvin ristiriitaisesti uskonnollisuutta. Epilepsiapotilas Rudi Affolter on esimerkiksi piintynyt ateisti.
Siitä huolimatta hän koki 43-vuotiaana vahvan uskonnollisen näyn, jossa hän oli ei enempää eikä vähempää kuin itse helvetissä.
"Olin hyvin masentunut ajatuksesta, että joudun viettämään siellä lopun ikääni."
Brittiläinen tavallinen perheenäiti, mutta epileptikko Gwen Tighe puolestaan luuli synnyttäneensä Jeesuksen. Hän nimitti aviomiestään Joosefiksi ja itseään Mariaksi.
Professori V. S. Ramarchandran Kalifornian osavaltion yliopistosta San Diegosta uskoo, että tietyt aivojen osat vaikuttavat tällaisiin uskonnollisiin kokemuksiin.
Hurmoksen tai kokemuksen voimaa voi mitata iholta tai kuvata aivojen osien aktivoitumista. Jotkut aivotutkijat uskovat, että monet historian uskonnollisesti vahvat henkilöt, kuten Paavali tai karismaattiset lahkojohtajat voisivat kuulua samaan joukkoon."
Helsingin Sanomat
[email protected]
Miksi et keskustele itse aiheesta? Olisi mielenkiintoista kuulla sinulta asiallinen aiheeseen liittyvä mielipide.
"Hyvin kiihkeästi uskonnollisten ihmisten aivot saattavat olla jo syntymästä erilaiset kuin muilla ihmisillä."
Voisikohan olla niin, että hyvin kiihkeästi asioihin suhtautuvien ihmisten aivot yleensä, on sitten kysymys uskonnosta, politiikasta tms., olisivat erilaiset kuin sellaisten ihmisten, jotka eivät pahemmin kiihkoile? Jos noin on, niin eikö tuo selittäisi aika paljon ihmisten suhtautumistapaa? Entä olisikohan kenenkään mahdollista oppia vähentämään kiihkoilemistaan, jos on sattunut saamaan kiihkoilijan aivot? Aika mielenkiintoista pohdiskeltavaa.
TUNNE-ELÄMÄÄN ja se onkin VAIN pätkä geeniä.
Ei ihmisellä ja hiirellä sen suhteen ole mitään eroa.
Mitäs se USKOMINEN sitten on? Sekin on vain pätkä geeniä.
Pelko on uskon ja kirkkojen työkalu.