Pitäisikö uskonto ja politiikka pitää toisistaan visusti erillään?
Jos kaipaatte virikemateriaalia aiheen pohdintaan, alla oleva linkki voisi herättää ajatuksia:
http://www.tiede.fi/arkisto/artikkeli.php?id=102&vl=2004
Jos kaipaatte virikemateriaalia aiheen pohdintaan, alla oleva linkki voisi herättää ajatuksia:
http://www.tiede.fi/arkisto/artikkeli.php?id=102&vl=2004
Vastaukset 21
Vanhimmat
Uskonto ja usko ovat tietysti eri asioita. Uskonto on se "instituutio" jonka ovat ihmiset perustaneet joidenkin asioiden tai ihmisten ympärille. Ihmisiä ja heidän ajatuksiaan on kanonisoitu ja korotettu viimeiseksi totuudeksi ja tämän viimeisen totuuden kuoren läpi on vaikea löytää itsenäistä ajattelua.
Valtio ei voi olla mikään jonkin instituution malliin perustuva yhteiskunta, kyllähän sen jo historia ja tämäkin päivä osoittaa(esim.ristiretket, Iran, Pohjois-Korea)
Uskovan ei pitäisi perustaa uskoaan kirkkoon tai seurakuntaan, vaan Elävään J:laan. Usko on parhaimmillaan elämän puolustamista sen kaikissa muodoissa ja tilanteissa sekä heikoimman puolustamista vahvaakaan unohtamatta!
Uskonto on kuin veitsi, kirurgin kädessä pelastava ja murhaajan kädessä tappava.Samoin on politiikan laita. Usko on pohjana etiikalle ja moraalille, jos tämä usko ei ole tervettä, vaan olet ripustanut sen johonkin muuhun kuin Elävään J:laan eivät poliittiset hedelmätkään osiltasi voi olla kummoisia.
Tuskin on viisasta eduskunnassa heitellä pelkillä Raamatunlauseilla.Raamattuakin voi kyllä käyttää, jos pystyy esittämään asiat ymmärrettävästi ja ihmisystävällisesti ilman kuohahtelua tai syyllistämistä. Ihmiset on kuitenkin luotu ymmärtämään.Usko on henkilökohtainen asia, mutta tokihan sitä voi hivenen muillekin raottaa, kuka milläkin tavoin, toivottavasta Salomon viisaudella ja pienimmissä teoissa lähimmäistä palvellen.
Mikä merkitys uskonnolla on Israelin politiikassa ja sen puolueiden ohjelmissa? Ottaako esim. työväenpuolue kantaa ,vai keskittyykö pelkästään maallisiin asioihin?
Kirjoitit, että ..."Ihmiset on kuitenkin luotu ymmärtämään"... Näin minäkin ajatelen...
Yhteisistä asioista päätetään yleensä ymmärryksen pohjalta. Jos löydetään yhteinen ymmärrys jostakin asiasta, esim. vanhustenhoidosta, onko se uskonto silloin mielessä välttämätön argumentoinnissa. - Onko tämä ajatukseni vain abstraktiota ja/tai voiko sen ajatella toimivan yleisuskonnollisesti samoin...
"Jos löydetään yhteinen ymmärrys jostakin asiasta, esim. vanhustenhoidosta, onko se uskonto silloin mielessä välttämätön argumentoinnissa. - Onko tämä ajatukseni vain abstraktiota ja/tai voiko sen ajatella toimivan yleisuskonnollisesti samoin..."
Niin...pistää kyllä miettimään. Uskovaisen on mielestäni tarkoin myös osattava tulkita tilannetta siten, ettei lähde rikkomaan jotain jo selvitettyä ongelmaa ylimääräisellä uskonnollisella kapulakielellä. Se saattaa tuntua vieraalta sellaisen korviin, joka on päätöksissä ollut mukana, mutta jolla on erilaiset lähtökohdat. Tärkeää on ettei aseta sanoja lähimmäisen, tässä tapauksessa (puoluetoverin?) suuhun.
tällä: "Uskovan ei pitäisi perustaa uskoaan kirkkoon tai seurakuntaan, vaan Elävään J:laan." mitä uskovat tietävät/uskovat tietävänsä Jumalasta on kai se minkä kunkin uskonnon pyhät kirjat/muu opetus hänestä/heistä sanovat?
Jos taas uskovat uskovat että heillä on Jumalan ilmoitusta siitä miten pitää elää tai toimia silloin he tietysti yrittävät saada näitä arvoja vaikuttamaan myös yhteiskunnassa laajemmin ja keino siihen on juuri politiikka.
Eihän uskonto millään voi olla muusta yhteiskunnasta erillinen saareke, koska kerran uskovat ovat osa muutakin yhteiskuntaa, ei pelkästään omia uskonyhteisöjään.
"mitä uskovat tietävät/uskovat tietävänsä Jumalasta on kai se minkä kunkin uskonnon pyhät kirjat/muu opetus hänestä/heistä sanovat?"
Tarkoitan, että on varsin helppoa lähteä seuraamaan vaikkapa jotakin karismaattista johtajaa tai jotakin näennäeisen hyvin perusteltua oppia. Toki seurakunta on oiva paikka kuulla tärkeää sanomaa, mutta osoittaahan historiakin,että ei ainakaan kristillisella kirkolla/seurakunnilla ole koskaan olleet 100% puhtaat jauhot pussissa. Kirkon tai seurakunnan nuhteettomuuteen tuntuu ainakin jotkin liikkeet/yhteisöt myös suomessa uskovan.
Tarkoitan Elävällä J:lalla sitä J:laa jonka ihmiset aistivat luonnossa, tuntevat kehossa ja omassatunnossa, hetkellisinä pyhinä hetkinä,ilmoituksena,valintoina, tieteinä ja taiteina, lohdutuksena, pelastuksena...tätä J:laa luulen lukevani Raamatun lehdiltä, niin naivilta kuin se kuulostaakin.
.
Vaikka tämä aihe ei kuulukaan nimenomaan Juutalaisuus-foorumille, niin se kuuluu yleisluontoisesti kaikille Uskonto-foorumeille.
Luin viittaamasi artikkelin. Pyritköhän sillä perustelemaan sitä, ettei pitäisi sotkea uskontoa ja politiikkaa keskenään, vai tahdoitko vain herättää keskustelua ?
Mielestäni oikeamielisessä politiikan harjoittamisessa (oli se sitten sosiaali- sisä- tai ulkopolitiikkaa jne.) ainostaan Raamatun ylevät arvot antavat sille selkärangan, mikäli Raamattua oikein tulkitaan ja sitä asianmukaisesti käytäntöön sovelletaan.
Kunpa nykyistä useammat poliitikot harjoittaisivat kaikessa päätöksenteossaan Raamatun yleviä ohjeita "Rakastaen Jumalaa yli kaiken ja rakastaen lähimmäistään kuin itseään" ja toteuttaisivat Jeshuan ohjetta "Kaiken, mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te samoin heille !".
Mielestäni nykyinen ökykapitalistinen egoismi on kaukana Raamatun mukaisesta lähimmäisten välittämisestä. Se on jopa turmiollisempaa kuin kommunismi, koska se johtaa heikkojen ja vähäosaisten jättämiseen oman onnensa nojaan.
Jos eroitamme kristinuskon irralleen politiikastamme, niin annamme egoistiselle globalisaatiolle täyden hallintavallan, jolloin tästä lintukodostamme tulee lopulta köyhien ja sorrettujen keskussairaala ilman hoitajia ja rahoittajia... Jeshua meitä siitä varjelkoon !
Siunausta Jeshuassa !
.
,että nykyinen itsekäs globaalikapitalismi on se iso paha susi keskuudessamme,joka jyrää pienen ihmisen ja pienet kansakunnatkin ikeensä alle.
Sosialismin ja kapitalismin vastakkaisasettelu menneinä vuosikymmeninä tasapainotti tilannetta ja kapitalismi ei saanut niin pahaa otetta maailmantaloudesta. Eli jotain hyvääkin syntyi kommunismista.
Väitetään usein ,että sosialismi syntyi juutalaisesta kynästä ja kommunismin erehdyksetkin ovat juutalaisten syytä,mutta täytyy muistaa,että sosialismin ideat ovat jalot: tasaarvo ,oikeudenmukaisuus,rauha....ja ihmisillä hyvä tahto!
Varhaisella Jeesuksenkin aikaisella juutalaislahkolla essealaisilla oli omanlaisensa sosialistinen talousmallinsa. He jakoivat omaisuutensa ja liityivät veljeskuntaan vapaaehtoisesti. Varhaiskirkonkin piirissä elettiin samoissa tunnelmissa:jaettiin omaisuus,elettiin jonkinlaisessa yhteistaloudessa...Jeesus kehoitti rikasta miestä luopumaan omaisuudestaan ja liittymään heihin. Sattumaako? Ei! Nuo asiat ovat vain samaa jatkumoa,pyrkimystä kohti Jumalankin tarkoittamaa ja vaatimaa oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa.
.
...Jeshuan seuraajat elivät noin 200-luvulle asti kommuuneissa pitäen kaikkea omistamaansa yhteisenä ja että vain ankarat vainot ja vähitellen puhtaasta apostolisesta uskosta harhautuminen johtivat tuon ihanteellisen yhteiselon loppumiseen.
Oli tuo asia sitten niin tai näin, niin mullakin on kokemusta vastaavantapaisesta yhteiselosta. Tosin olimme kaikki köyhiä ns, 'rajakuluttajia', joten ei voitu jakaa omaisuutta, vaan korkeintaan olisimme voineet jakaa velkojamme... ;)
Meitä oli 5 uskovaa nuorta miestä, jotka Jeshua johdatti asumaan yhdessä 1972 ja se oli elämäni hengellisesti rikkainta aikaa. Sinä aikana tapahtui satoja yliluonnollisia ihmeitä rukousvastausten ja jumalallisten johdatusten muodossa.
Koko tuona aikana ei minun ja noitten ystävieni välille tullut ainuttakaan riitaa eikä sanakopua, mikä oli TODELLINEN IHME, sillä olen luonteeltani kiivas (edelleenkin) ja olimme kukin perin erilaisia persoonia.
Kyseinen asuinhuoneisto oli alunalkaenkin sovittu vain määräajaksi, koska se oli varattu Wycliffien työstä kotiutuvalle perheelle 9 kk siitä, kun muutin sinne asumaan.
- - -
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että kommunismissa oli ja on paljon ylevämmät ihanteet kuin kapitalismissa, mitä tulee toinen toisestaan välittämiseen. Valitettavasti ihmiset eivät kansana ole sellaiseen elämiseen riittävän kypsiä ilman Jumalan apua ja opastusta.
Mielestäni suurin syy kommunismin romahtamiseen onkin juuri siinä, ettei ko. aatteessa anneta mitään sijaa Jumalalle, kunniasta nyt puhumattakaan !
Siunausta Jeshuassa !
.
Uskonnon erottaminen politiikasta on ihanne joka ei koskaan voi toteutua. Jokainen poliitikko uskoo joka tapauksessa johonkin. Jos ei muuhun niin evoluutioon.
Esim USA:ssa ollaan hyvin tarkkoja uskontojen suhteen. Kouluissakaan ei saa opettaa edes luomis-oppia. Silti amerikkalaisilla on erittäin uskovainen presidentti, joka toteuttaa missiotaan kristinuskon nimissä.
Eli uskontoa ja politiikkaa ei voi pitää erillään.
Käytännöllisintä olisi siis sopeutua asiaintilaan.
Tarkoitatko tällä "sopeutumisella" sitä, että kaikenlainen argumentaatio on ok, vaikka se julistaisi pyhää sotaa?
vai ajatteletko, että kannattaa yrittää järjen tasolla argumentointia, vaikka järkikin käytännössä ammentaa monesti maailmankatsomuksellisesta ennakko-olettamuksista...
"Silti amerikkalaisilla on erittäin uskovainen presidentti, joka toteuttaa missiotaan kristinuskon nimissä."
Nimenomaan kristinuskon nimissä! Hän käyttää uskovia hyväkseen. Hänen uskonsa hedelmät ovat kaikkien nähtävissä. Aito kristitty ei aloita sotaa.
USA on maailman suurin juutalaisvaltio. Bush on juutalaisten juoksupoika.
Mielenkiintoinen BBC:n dokumentti presidentistä:
http://www.informationclearinghouse.info/article4115.htm
Irakin sodan aikajana:
http://www.gregpalast.com/iraqmeetingstimeline.html
USA:n valtaa pitävien kokoontuminen (huomaa Ari Fleischer, "presidentin puheenkirjottaja"):
http://copland.udel.edu/stu-org/chabad/scrapbook/2002/spring/dc.html
Kirjoituksesi ei anna juurikaan vastauksia, mutta herätää sitäkin enmmän vastakysymyksiä.
En käsitä, mitä yritit todistaa noilla linkeillä. Mieleen tulee amerikkalainen uutistoimitus huonoimmillaan. Annetaan epämääräisesti ymmärtää, että taustalla olisi jotain kummallista.
Mitään tolkkua en myöskään saanut ajatuksistasi USA:n nykyjohdon ajatusmaailmasta. Ovathan he sentään kristittyjä, vaikka halunnet kumota sen jollain termillä "aito kristitty". Tosaalta kuitenkin väität, että Bush on juutalaisten juoksupoika. USA:n hallinnossa lienee ollut eniten juutalaisia Clintonin kaudella. Oliko se niin kauheaa aikaa? Minä muistelen kaiholla sitä aikaa. Ei kovinkaan moni juutalainen ole Bushia äänestänyt.
Sanoit:
"USA on maailman suurin juutalaisvaltio. Bush on juutalaisten juoksupoika."
Juutalaisiin kohdistuvan rasismin yleinen toimintapariaate on ollut kollektiivinen yleistäminen... Ettet vain nyt harrastaisi juuri sitä?
Kaikenlainen ääriliikehdintä on mielestäni väärin.
Joihinkin asioihin on kuitenkin pakko sopeutua.
USA:n presidentti käyttää hyväkseen äärimmäisiä mielipiteitä ja menestyy sillä.
Kannatan kovasti pohjoismaista ajattelun vapautta ja ehdollistamista. Olemme mielestäni onnekkaita kun saamme elää näin vapaassa maassa.
Tuo järjen kannalta argumentointi on elämäni johtava lanka,
Mielestäni kaikenlainen argumentaatio on hyväksyttävää. Ihmisillä pitää olla oma järki joka potkii vastaan kun aletaan puhua älyttömyyksiä.
Mutta koska maailmassa on paljon johdateltavia ihmisiä, niin tämäkin ihanne taitaa kuolla mahdottomuuteensa.
Jonkinlainen uskomus tuntuu asustavan kaikkien sisimmässä, oli siinä mukana sitten jumalolentoa tai ei. Niin kauan, kuin on olemassa myös näitä enemmän institutionalistettuja uskontokuntia, ei niitä kai ole millään mahdollista erottaa täysin politiikasta. Ne tapaavat pitää sisällään tiettyjä olemisen koodeja, joiden mukaan niiden kannattajien tulisi elää. Jos luottamus omaan uskontoon ja sen auktoriteettiin on tiukka, lienee mahdoton puhua aivan vastakkaisen kannan puolesta...
Ihanteellinen tilanne tietysti olisi se, että uskontokuntia ei olisi lainkaan, eikä puhuttaisi enää uskonnoista, vaan kaikilla olisi vain yksinkertaisesti usko, ei -nto. Tämä on ihan täysin mutufiilistä, mutta itse olen huomannut erilaisten uskojen kommunikoivan huomattavasti sulavammin, kuin uskontojen - eli ehkä ajattelen tässä enemmän yksilötasolla. Harvoin tulee kysyttyä jonkun USKONTOA, mutta se, mihin tyyppi OIKEASTI uskoo, tulee ennemmin tai myöhemmin jollain lailla ilmi elämän tavassa ja toiminnassa.
SE TAAS SITTEN, näkyykö esim. kristinuskon "rakkauden sanoma" Bushin toiminnassa... niin minä en sitä näe. Silloin puhuu taas ikävällä tavalla joku kummallinen möykky nimeltä uskonto, jolle jotenkin ei voi mitään ja jonka taakse voi nimelläänkin käpertyä voimattomana...
Ei tämä nyt ihan tyhjentänyt ajatuksiani, mutta tämän verran ehti kirjaimiksi tänään.
Monimutkainen asia tämä juttu tosiaan on.
On ollut metkaa esittää kysymyksiä, johon ei ehkä ole olemassakaan vastausta? Ei ainakaan minulle ilmeisiä...
Olen samaa mieltä siinä, että jokainen lähtee liikkeelle jostakin ennakko-olettamuksesta, argumenttiensa tueksi.
Saattaahan sekin olla reilua, että kertoo muille päättelyketjunsa päälinjat, eikä esitä olevansa porukan ainoa objektiivinen. - Tuo tiedelehden kirjoittajakaan (ks. alustus) ei lähtenyt siivoamaan uskoa (uskontoa) pois, vaan kysymään, kuka antaa sille rauhanomaisen äänen...
uskovaisiin-ateisteihin- pakanoihin on keinotekoinen ja sisältää rasismin siemenen.
Totuutta se ei sisällä, vaan osoittaa tyhmyyttä ja yksinkertaisuutta!
Siis: uskonto on politiikkaa!
Politiikka-sana tarkoittaa keskustelemista ja uskonnoista pitää kytetä keskustelemaan.
Eri asia on sitten kaikki institutionaalinen sählinki, kuten esim. valtionkirkko, joka liittyy lähinnä vapauden rajoittamiseen.
sehän on itsestään selvää...silloin vaan pitäisi israel lakkauttaa....
koko maa perustuu uskontoon eli se on pelkkää politiikkaa koko maa.
Valikoiden erillään ja valikoiden yhdessä.
Esimerkikswi Kymmenen käskyä sekä Jeesuksen opetukset olisi hyvä politiikan perusteina.
Yhteiskunta olisi silloin hyvä kaikille niin juutalaisille kuin kenelle hyvänsä.