Itämaiset uskonnot ovat in, kristinuskon kysymykset kiinnostavat, ihmiset hakevat elämäänsä hengellisyyttä... Sitä mukaa kun maailma muuttuu kovemmaksi ja kylmemmäksi paikaksi, ihmiset selvästi kaipaavat elämäänsä jotain syvempää. Mutta mitä? Mitä nykypäivän ihmiset oikeastaan hakevat uskonnolta ja mitä hengellisyys heille merkitsee? Minusta ainakin tuntuu, että haetaan sitä, mikä on helpointa ja mikä hyväksyy auliimmin kaikki maailman oikut, mitä ihmisen mieli keksii. Auta armias, jos joku tai jokin taho uskaltaa muistuttaa, että jokin raja pitää ihmisen haluillakin olla, ja ettei kaikkea tarvitse kokeilla, hyväksyä ja suvaita. Vai olenko väärässä?
Mitä ihmiset etsivät?
Luna81
7392
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Uskonto on yleensä seksin korvike.
Halu ja himo ohjataan uskontoon.
uskonto on itsetunnon ja omanarvontunnon korvike.
Että ihmiset eivät hae elämäänsä hengellisyyttä.
Vaan hengellisyydestä elämyksiä.
Kaiken täytyy tänä päivänä (ehkä myös huomenna)
olla mielenkiintoista, sekä elämyksellistä, siksi itämaiset sekä muut vieraat jutut kiinnostaa.
Ehkä elämysmatkat kirkkoon olisi seuraava.....
Tuota samaa lukee kaikista iltapäivä- ja naistenlehdistä. Kuinka se ja se on löytänyt viisasten kiven, josta saa voimaa ja mainostaa, että :'Tämä antaa voimaa ja elämänhalua ja on vastus Elämään, Maailmankaikkeuteen ja Kaikkeen Muuhun Sellaiseen..' (Douglas Adamsia mukaillen).
Tietenkään se ei ole vastaus Elmään, Maailmankaikkeuteen jne. Tai siis on, mutta vain yksilölle itselleen. Mitään yleistyksiä ei ole.
Jos elämäsi vastaus on Kristinusko, hyvä. Jos se on lapsi ja perhe, pidä hauskaa. Jos se on luonnonsuojelu, selvä, sinne vain osoittamaan mieltä.
Ei ole yhtä totuutta, ei yhtä näkemystä. Jokainen löytää omansa tai ehkä jopa pitää etsimisestä niin paljon, että elämän totuudeksi muodostuu totuuden etsintä.
Niimpä minä sanon: Etsikää totuuttanne Idästä, Lännestä, Menneisyydestä tai mistä tahansa. Mutta pitäkää siitä kiinni tässä ja nyt. Sillä se on todellakin Oikea Totuus, Todellinen Totuus ja Ainoa Totuus. Yhdelle ihmiselle.
Mikäli olet seurannut mediaa, lääketieteemme edustajat muistuttavat yhä uudelleen ja uudelleen virheellisistä elintavoistamme, kuten syömisestämme, juomisestamme ja tupakanpoltostamme niiden aiheuttamien sairauksien takia.
Varottavat aivan oikein, koska työikäinen sairastunut ei ole kansantaloudellisesti tuottava yksilö, eli on rasite maamme kilpailukyvylle.
Mitä tähän ylenmääräiseen juopotteluun tulee, sitä harrastavat rasittavat päivystyspoliklinikoita, poliiseja, sosiaali- ja oikeusviranomaisia, eli katsovat asiakseen oman toimintansa kautta käydä veronmaksajien kukkarolla.
Niin, joku raja pitäisi ihmisen haluillakin olla.
Yllämainituista syistä veronmaksajien kukkarolla käymistä veronmaksajien ei tarvitse suvaita, kuten ei mistään muustakaan motiivista johtuvaa epäoikeudenmukaisuuden harjoittamista lähimmästä kohtaan.
Sinun mielestäsi siis omien rajojen itselle (omille mielihaluilleen) vetäminen on helppoa kuin myös toimiminen eri syistä johtuvien epäoikeudenmukaisuuksien syiden poistaminenkin.
Olen toista mieltä.
Tilanne vaikuttaa historialliselta kannalta hieman samalta kuin mitä se oli ennen ja jälkeen ajanlaskun. Prosessi oli pitkä. Antiikin jumalien palvonta ei enää tyydyttänyt ihmisten henkisiätarpeita ja tarjolla oli Idän uskontoja, jotka kävivät kaupaksi.
Idän uskonnot (monet kutsuvat mysteeriuskonnoiksi) olivat tunteisiin vetoavia. Jeesusliikkeellä oli monia vastaavanlaisia kilpailijoita. Toiset tulivat ja menivät, muutama oli ja pysyi. Monien tapahtumien ja sattumien seurauksena muodostui kristinusko ja yllättävän elinvoimainen, mutta ei halutuin uskonto. Juutalaisia on oletettu olleen jopa 10% roomalaisista. Mithraa palvoviakin oli valtaisat määrät (voisimme olla kristittyjen sijaan mithralaisia, jos historia olisi kulkenut hieman toisin). No mut, näin siinä kävi. Jesseä alkoi puolustella filosofit filosofialla ja antiikin ajan kreikkalaiset "ylempiarvoiset" alkoivat levittää sanomaa parempiin piireihin eikä ketään syrjitty. Tervetulleita olivat köyhät, kerjäläiset, kauppiaat ja aateliset.
Nyt ollaan taas samassa pisteessä. Jeesususko on tylsää. Islam pelottaa. Tiede levittää ympärilleen epävarmuutta, se kertoo vain miltä asiat näyttävät, todellista totuutta se ei julista.
Nyt sitten palvotaan Halaus-Mammoja Intiasta, uskotaan mahtaviin Uffomiehiin, julistetaan, että kristinuskon pitää palata juurilleen (niin kuin satoja kertoja historiansa aikana). Toiset yrittävät soveltaa Aasialaisia uskontoja Länsimaisiin arvoihin ja joogaavat kohti suurempia sfäärejä tai polttavat suitsukkeita ja nuuhkivat niistä hengellisyyttä itseensä, mutta polttavat vain nenäkarvansa. Joillakin on Budhan patsaat kotonaan ja koittavat tavoittaa jotain ei meidän kulttuuriin kuuluvaa vaan ainoastaan tavoittavat Budha-patsaan läskit vyötärölleen mussuttamalla länsimaista pullaa.
Minä olen syntynyt joulukuussa 1986 eli olen siis toisaalta aivan tavallinen nykynuori, mutta toisaalta myös hyvin konservatiivinen.
Kuka minä olen ja mihin minä kuulun, kysyvät kaikki jossain muodossa itseltään jossakin elämänsä vaiheessa.
Nykyajan globalisaatiohullunmyllyssä eläneen vastaus voi tulevaisuudessa aivan hyvin kuulua esimerkiksi seuraavasti: Synnyin Savossa, kävin kouluni Helsingissä, kasvoin mieheksi Pirkanmaalla, opiskelin nuoruudessani matematiikkaa Kairossa, ja nyt olen kuudetta vuotta insinöörinä Sydneyssä.
Siis häh?
Sallikaapa nyt minun kertoa oma elämäntarinani:
Minä synnyin perussatakuntalaiseen perheseen, jossa lapset on kasvatettu Herran kurissa ja nuhteessa eli siis ei mitenkään erityisen uskonnollisesti, mutta rajat ja Kultaisen Käytöksen Käsikirjan alkeet on kyllä tehty selväksi(jos turhan päiten ja ilman mitään syytä soitat vain suuta, saat samantien mennä huoneeseesi kärsimään "käytöskymppiä".
Päättäkää itse, kumpi kuvatuista kasvatustyyleistä, A vai B, on lopulta viime kädessä toimivampi