Kuolema
Kristittyinä ihmisinä me yleensä murehdimme lähimmäisemme kuolemaa. Murehtiminen on luonnollista. Surumme kuvastaa sitä, että välitimme lähimmäisestämme ja olisimme tahtoneet pitää hänet vielä luonamme.
Ajallinen kuolema on surullinen tosiasia, joka meidän kaikkien on kohdattava, olemmepa uskossa tai emme.
Ikävintä on, kun meille tulee suruviesti uskosta osattoman lähimmäisemme kuolemasta. Se on meille katkera murhe. Silloin olemme menettäneet hänet ikuisiksi ajoiksi. Surumme on silloin aiheellinen. –
Jumala tahtoisi antaa kaikille ihmisille kuoleman jälkeisen hyvän osan Paratiisissa. Hän tahtoo antaa ikuisen tulevaisuuden ja toivon. ”…ettette murehtisi niin kuin muut, joilla ei toivoa ole”(1 Tes.4:13).
Jos poisnukkunut lähimmäisemme on tullut uskoon, ei meidän tarvitse murehtia, niin kuin muut.
Uskossa Jeesukseen oleva ihminen ei kuollut ilman Jumalaa ja ilman toivoa Taivaaseen pääsystä.
Jonain päivänä meille tulee viesti uskossa olevan lähimmäisemme kuolemasta. Hänelle kävi hyvin. Jeesus oli vastassa ja vei hänet Paratiisiin.
”Jeesus sanoi: Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun se elää, vaikka olisi kuollut” (Joh.11:25; ”5:24-29”).
Näin ollen voimme jopa iloita lähimmäisemme perille pääsystä. Hautajaislauluina voimme laulaa iloisia, hengellisiä voittolauluja. Jäämme odottamaan riemullista jälleennäkemistä.
Me uskoon tulleet otimme vastaan Jeesuksen elämämme Herraksi. Tulimme tietämään todellisuuden Taivaasta ja kadotuksesta, Jumalan rakkaudesta ja vihasta. Valitsimme Hänen rakkautensa. Annoimme elämämme Jeesukselle. Saimme syntimme anteeksi Jeesuksen Nimessä ja veressä. Tiedämme pääsevämme Taivaaseen. Meillä on ikuinen elämä Jumalan Valtakunnassa.
On hyvä lukea pyhällä arkuudella seuraavat Raamatun opetukset: ”Ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta sen jälkeen tulee tuomio” (Hebr.9:27).
”Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan tuomion ilmestymisen päiväksi” (Room. 2:5).
”Synnin palkka on kuolema (eli ikuinen ero Jumalasta) mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa (Room.6:23).
”Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla” (Room. 3:23).
Kaikki siis tarvitsevat sovituksen Jeesuksen veren kautta.
Olemme kaikki matkalla kohti viimeistä tuomiota. Jeesus on siellä omiensa Puolustaja. ”…että meillä olisi turva tuomiopäivänä” (1 Joh.4:17). ”Ei ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat” (Room.8:1).
Mutta ”Synnin palkka on kuolema” (Room. 6:23). Jeesus otti päällensä meille kuuluvan tuomion, synnin seurauksen. Hän kuoli Golgatan ristillä sijaisuhrina. Pyhä, kallis sovintoveri annettiin meidän tähtemme. Syntitilamme on poistettu!
”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” (Markus 15:34). Näin Jeesus huusi kuollessaan ristillä. Mutta miksi? Siksi, ettei meidän tarvitse niin huutaa viimeisellä tuomiolla.
Jeesus sanoi ristillä kuollessaan sanat: ”Se on täytetty!” (Joh. 19:30). Varma pelastustie on avattu. Saamme turvata Jeesuksen veriuhrin ansioon. Siinä uhrissa Jumalan rakkaus toimii hyväksemme. Golgatan ristillä kuoleman tilamme otettiin pois. Mutta tämä kallis lahja jää hyödyttömäksi, ellei sitä oteta vastaan. - Jeesuksen vastaan ottaminen ratkaisee ikuisen kohtalomme.
Kristinuskon pääsisältö on ilosanoma Jeesuksesta. Hän kuoli Golgatan ristillä sijaiskuoleman syntitilamme tähden, että pääsisimme Taivaaseen. Kuolemansa jälkeen Jeesus nousi ylös kuolleista!
Jumala rakastaa ihmistä eikä tahdo kenenkään joutuvan kadotukseen. ”Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset (1) pelastuisivat ja (2) tulisivat tuntemaan totuuden” (1 Timot.2:4).
Sielunvihollinen tahtoo, ettei kukaan pelastu, vaan että kaikki ihmiset uskovat valheen ja joutuvat kadotukseen, ikuiseen eroon Jumalasta.
Kadotus on tuskan ja kauhun paikka.
Jumala rakastaa Sinua! Sielunvihollinen vihaa Sinua.
Meidän on viisainta murehtia lähimmäisistämme nyt, kun vielä on armon aika. Meidän on huolehdittava, että lähimmäisemme ottavat vastaan pelastuksen ennen kuolemaansa. NYT on oikea aika. Emme kukaan voi
tietää kuolemamme ajankohtaa. Pelastumisen suurta asiaa ei pidä siirtää huomiseen.
HAUTAJAISVALHEET
Ikävä asia hautajaisissa on valehtelu. Röyhkeästi vakuutetaan uskosta osattoman, syntitilassaan kuolleen vainajan menneen Taivaan iloon, koska hänet haudattiin muka siunattuun multaan. Tämän maailman multa ei kuitenkaan ole yhtään siunatumpaa hautausmaalla kuin muuallakaan (1 Moos. 3:17).
Hautajaisilmoituksissa toistuu sanonta: ”Kutsuttiin Taivaan kotiin.” ”Herra otti matkamiehen luokseen.” jne…
Miksi jäljelle jääneitä pitää lohduttaa valheilla? - Eikö sellainen ole halpamaista? - Jos jumalaton pääsee Taivaaseen, ei se enää olekaan Taivas. Taivas on ihana juuri sen vuoksi, ettei sinne pääse mitään epäpyhää, ei yhtään valehtelijaa
(esim. hautajaisvalehtelijat), kiroilijaa, varasta, juomaria tai haureuden harjoittajaa. Helvetin tulijärvi on synnin harjoittajien paikka ( Ilm. 21:8 ).
Totta hautajaispuheissa on se, että Jumala on asettava jokaisen ihmisen eteensä viimeisenä tuomion päivänä.
Silloin kysytään vain sitä, onko ihminen elämänsä aikana ottanut vastaan pelastuksen Jeesuksen ristintyön ansiossa ja näin uudestisyntynyt Pyhästä Hengestä, ja onko hän tunnustanut Jeesuksen Kristuksen Herrakseen ja syntiensä sovittajaksi eli tullut uskoon, ja sitten elänyt elämänsä julkisessa uskossa Jeesukseen.
”Joka häpeää minua ja minun sanojani, sitä Ihmisen Poika on häpeävä, kun Hän tulee…” (Luuk. 9:26).
”Jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on Hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan…Ei yksikään, joka Häneen uskoo, joudu häpeään” (Room.10:9-11).
Juhlavat hautajaiset ja kauniit puheet tai papin siunaamiset eivät auta ihmistä Taivaaseen. Kuoleman jälkeen ei ihmisen tilaan voi enää mikään vaikuttaa. Ilman Jeesusta kuoleva ihminen on ikuisesti kadotettu.
”Joka uskoo Häneen, sitä ei tuomita” (Joh. 3:18). ”Joka uskoo ja kastetaan ( = upotuskaste vedessä uskoon tulon ja parannuksen teon jälkeen), se pelastuu (pääsee Taivaaseen), mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” (Markus 16:16).
Tosiasiat eivät muutu, vaikka niihin ei kukaan uskoisikaan. ”Joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen” (Ilm.20:15).
Kuoleman hetkellä tuo inhottava pimeyden olio on vastassa omiaan, uskosta osattomia, huolimatta siitä onko saattohoito ja lähdön hetki järjestetty hyvinkin kauniisti.
Samoin on Jeesus kuolinhetkellämme vastassa meitä, jotka olemme antaneet elämämme Hänelle. Silloin siirrymme iloiten ikuiseen olotilaamme. ”Me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon…” (Hebr.4:3).
Kysyn Sinulta: Oletko jo valmistautunut Taivasta varten? Onko Jeesus Sinun Herrasi? Ethän vain odota kuolemaasi valmistautumattomana, ilman Jeesusta?
Mitä sanookaan Sinulle rakas lapsesi, puolisosi, äitisi tai isäsi viimeisellä tuomiolla? ”Miksi et kertonut minulle, että on olemassa helvetti?
Miksi et sanonut, että voin päästä Taivaaseen ottamalla vastaan Jeesuksen? Miksi, äiti? Miksi rakas lapseni? Nyt olen kadotettu, ikuisesti kadotettu. Jouduin helvettiin sinun välinpitämättömyytesi tähden.”
Rakas ystävä! Tee ratkaisusi tänä päivänä, juuri nyt.
Usko Ylösnousseeseen Jeesukseen Kristukseen Raamatun opettamalla tavalla, niin sinä pelastut.
Jumala rakastaa Sinua!
http://www.jeesus-on-herra.com/
Kristittyinä ihmisinä me yleensä murehdimme lähimmäisemme kuolemaa. Murehtiminen on luonnollista. Surumme kuvastaa sitä, että välitimme lähimmäisestämme ja olisimme tahtoneet pitää hänet vielä luonamme.
Ajallinen kuolema on surullinen tosiasia, joka meidän kaikkien on kohdattava, olemmepa uskossa tai emme.
Ikävintä on, kun meille tulee suruviesti uskosta osattoman lähimmäisemme kuolemasta. Se on meille katkera murhe. Silloin olemme menettäneet hänet ikuisiksi ajoiksi. Surumme on silloin aiheellinen. –
Jumala tahtoisi antaa kaikille ihmisille kuoleman jälkeisen hyvän osan Paratiisissa. Hän tahtoo antaa ikuisen tulevaisuuden ja toivon. ”…ettette murehtisi niin kuin muut, joilla ei toivoa ole”(1 Tes.4:13).
Jos poisnukkunut lähimmäisemme on tullut uskoon, ei meidän tarvitse murehtia, niin kuin muut.
Uskossa Jeesukseen oleva ihminen ei kuollut ilman Jumalaa ja ilman toivoa Taivaaseen pääsystä.
Jonain päivänä meille tulee viesti uskossa olevan lähimmäisemme kuolemasta. Hänelle kävi hyvin. Jeesus oli vastassa ja vei hänet Paratiisiin.
”Jeesus sanoi: Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun se elää, vaikka olisi kuollut” (Joh.11:25; ”5:24-29”).
Näin ollen voimme jopa iloita lähimmäisemme perille pääsystä. Hautajaislauluina voimme laulaa iloisia, hengellisiä voittolauluja. Jäämme odottamaan riemullista jälleennäkemistä.
Me uskoon tulleet otimme vastaan Jeesuksen elämämme Herraksi. Tulimme tietämään todellisuuden Taivaasta ja kadotuksesta, Jumalan rakkaudesta ja vihasta. Valitsimme Hänen rakkautensa. Annoimme elämämme Jeesukselle. Saimme syntimme anteeksi Jeesuksen Nimessä ja veressä. Tiedämme pääsevämme Taivaaseen. Meillä on ikuinen elämä Jumalan Valtakunnassa.
On hyvä lukea pyhällä arkuudella seuraavat Raamatun opetukset: ”Ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta sen jälkeen tulee tuomio” (Hebr.9:27).
”Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan tuomion ilmestymisen päiväksi” (Room. 2:5).
”Synnin palkka on kuolema (eli ikuinen ero Jumalasta) mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa (Room.6:23).
”Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla” (Room. 3:23).
Kaikki siis tarvitsevat sovituksen Jeesuksen veren kautta.
Olemme kaikki matkalla kohti viimeistä tuomiota. Jeesus on siellä omiensa Puolustaja. ”…että meillä olisi turva tuomiopäivänä” (1 Joh.4:17). ”Ei ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat” (Room.8:1).
Mutta ”Synnin palkka on kuolema” (Room. 6:23). Jeesus otti päällensä meille kuuluvan tuomion, synnin seurauksen. Hän kuoli Golgatan ristillä sijaisuhrina. Pyhä, kallis sovintoveri annettiin meidän tähtemme. Syntitilamme on poistettu!
”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” (Markus 15:34). Näin Jeesus huusi kuollessaan ristillä. Mutta miksi? Siksi, ettei meidän tarvitse niin huutaa viimeisellä tuomiolla.
Jeesus sanoi ristillä kuollessaan sanat: ”Se on täytetty!” (Joh. 19:30). Varma pelastustie on avattu. Saamme turvata Jeesuksen veriuhrin ansioon. Siinä uhrissa Jumalan rakkaus toimii hyväksemme. Golgatan ristillä kuoleman tilamme otettiin pois. Mutta tämä kallis lahja jää hyödyttömäksi, ellei sitä oteta vastaan. - Jeesuksen vastaan ottaminen ratkaisee ikuisen kohtalomme.
Kristinuskon pääsisältö on ilosanoma Jeesuksesta. Hän kuoli Golgatan ristillä sijaiskuoleman syntitilamme tähden, että pääsisimme Taivaaseen. Kuolemansa jälkeen Jeesus nousi ylös kuolleista!
Jumala rakastaa ihmistä eikä tahdo kenenkään joutuvan kadotukseen. ”Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset (1) pelastuisivat ja (2) tulisivat tuntemaan totuuden” (1 Timot.2:4).
Sielunvihollinen tahtoo, ettei kukaan pelastu, vaan että kaikki ihmiset uskovat valheen ja joutuvat kadotukseen, ikuiseen eroon Jumalasta.
Kadotus on tuskan ja kauhun paikka.
Jumala rakastaa Sinua! Sielunvihollinen vihaa Sinua.
Meidän on viisainta murehtia lähimmäisistämme nyt, kun vielä on armon aika. Meidän on huolehdittava, että lähimmäisemme ottavat vastaan pelastuksen ennen kuolemaansa. NYT on oikea aika. Emme kukaan voi
tietää kuolemamme ajankohtaa. Pelastumisen suurta asiaa ei pidä siirtää huomiseen.
HAUTAJAISVALHEET
Ikävä asia hautajaisissa on valehtelu. Röyhkeästi vakuutetaan uskosta osattoman, syntitilassaan kuolleen vainajan menneen Taivaan iloon, koska hänet haudattiin muka siunattuun multaan. Tämän maailman multa ei kuitenkaan ole yhtään siunatumpaa hautausmaalla kuin muuallakaan (1 Moos. 3:17).
Hautajaisilmoituksissa toistuu sanonta: ”Kutsuttiin Taivaan kotiin.” ”Herra otti matkamiehen luokseen.” jne…
Miksi jäljelle jääneitä pitää lohduttaa valheilla? - Eikö sellainen ole halpamaista? - Jos jumalaton pääsee Taivaaseen, ei se enää olekaan Taivas. Taivas on ihana juuri sen vuoksi, ettei sinne pääse mitään epäpyhää, ei yhtään valehtelijaa
(esim. hautajaisvalehtelijat), kiroilijaa, varasta, juomaria tai haureuden harjoittajaa. Helvetin tulijärvi on synnin harjoittajien paikka ( Ilm. 21:8 ).
Totta hautajaispuheissa on se, että Jumala on asettava jokaisen ihmisen eteensä viimeisenä tuomion päivänä.
Silloin kysytään vain sitä, onko ihminen elämänsä aikana ottanut vastaan pelastuksen Jeesuksen ristintyön ansiossa ja näin uudestisyntynyt Pyhästä Hengestä, ja onko hän tunnustanut Jeesuksen Kristuksen Herrakseen ja syntiensä sovittajaksi eli tullut uskoon, ja sitten elänyt elämänsä julkisessa uskossa Jeesukseen.
”Joka häpeää minua ja minun sanojani, sitä Ihmisen Poika on häpeävä, kun Hän tulee…” (Luuk. 9:26).
”Jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on Hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan…Ei yksikään, joka Häneen uskoo, joudu häpeään” (Room.10:9-11).
Juhlavat hautajaiset ja kauniit puheet tai papin siunaamiset eivät auta ihmistä Taivaaseen. Kuoleman jälkeen ei ihmisen tilaan voi enää mikään vaikuttaa. Ilman Jeesusta kuoleva ihminen on ikuisesti kadotettu.
”Joka uskoo Häneen, sitä ei tuomita” (Joh. 3:18). ”Joka uskoo ja kastetaan ( = upotuskaste vedessä uskoon tulon ja parannuksen teon jälkeen), se pelastuu (pääsee Taivaaseen), mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” (Markus 16:16).
Tosiasiat eivät muutu, vaikka niihin ei kukaan uskoisikaan. ”Joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen” (Ilm.20:15).
Kuoleman hetkellä tuo inhottava pimeyden olio on vastassa omiaan, uskosta osattomia, huolimatta siitä onko saattohoito ja lähdön hetki järjestetty hyvinkin kauniisti.
Samoin on Jeesus kuolinhetkellämme vastassa meitä, jotka olemme antaneet elämämme Hänelle. Silloin siirrymme iloiten ikuiseen olotilaamme. ”Me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon…” (Hebr.4:3).
Kysyn Sinulta: Oletko jo valmistautunut Taivasta varten? Onko Jeesus Sinun Herrasi? Ethän vain odota kuolemaasi valmistautumattomana, ilman Jeesusta?
Mitä sanookaan Sinulle rakas lapsesi, puolisosi, äitisi tai isäsi viimeisellä tuomiolla? ”Miksi et kertonut minulle, että on olemassa helvetti?
Miksi et sanonut, että voin päästä Taivaaseen ottamalla vastaan Jeesuksen? Miksi, äiti? Miksi rakas lapseni? Nyt olen kadotettu, ikuisesti kadotettu. Jouduin helvettiin sinun välinpitämättömyytesi tähden.”
Rakas ystävä! Tee ratkaisusi tänä päivänä, juuri nyt.
Usko Ylösnousseeseen Jeesukseen Kristukseen Raamatun opettamalla tavalla, niin sinä pelastut.
Jumala rakastaa Sinua!
http://www.jeesus-on-herra.com/
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kaverilla on vain helkkarin oudot tavat osoittaa rakkauttaan. Käytöksensä kun viittaa pahanlaatuiseen sadismiin.
Sillä Hän ja ainoastaan Hän on ylösnousemus ja elämä.Kiitos sinulle hyvästä tekstistä tällä palstalla.Sillä on eräitä jotka lukevat kuolinilmoituksia sanomalehdistä,ottavat osoitteen selville(ei vaikeaa nykyisin)ja menevät tyrkyttämään omia oppejaan.
kovaa tekstiä.Totta tietenkin perusta,mutta Jumalalla ainoa tuomiovalta.Emme voi millään tietää lähimmäisemme tilaa kuoleman hetkellä.Paljon on meiltä salassa. Tulee vilu ja ankea mieli tällaisesta evankelioinnista.Ei pelottelulla ole Jeesuskaan evankelioinut.Ajattelitko yhtään niitä,joilta on kuollut rakkaita ja eivätkä he ole varmoja heidän tilastaan.Kuten mekään emme voi olla omastamme ...joka seisoo,katsokoon,ettei lankea...Eiköhän jätetä Jumalan armon varaan poisnukkuneet eikä mennä Jumalan paikalle näissä asioissa. Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki. Olen omakohtaisessa helvetissä ollut toista vuosikymmentä surressani poikani tilaa hänen kuolemansa jälkeen.Siihen on saatana päässyt ja vienyt uskonelämäni ihan rapakkoon.Kuitenkin Jeesus on nostanut ja retuuttanut perässään.Lohdutusta on tullut,että lapseni on tallessa.Mutta taas joku rakastava lähimmäinen leikkii tosi julmilla riveillä.Ollaan hiljaa näiden asioiden edessä surevien kanssa,ettemme saa aikaan sitä,mitä vihollinen tahtoo-uskosta luopumisen.Valheen isä saa aikaan kauheita juuri surun maksimoinnissa.Jeesus on ainoa tie Isän luo,mutta mistä tiedämme kunkin lähtöhetken viimekutsun.Ollaan onnellisia,jos vaivoin kukanenkin Jeesuksen veren kautta pelastumme.Sitä ennen rakastakaamme lähimmäisiämme ja eläkäämme sen mukaan lohduttaen ja kannustaen.
Minussa tämä aloittajan kirjoitus herätti ahdistusta, vaikka se sinällään olikin asiaa. Emme todellakaan voi tietää toisen sydämen tilaa hänen kuolinhetkellään, vaikka totta onkin, että moni kuolee uskosta osattomana. Oma mummoni, esimerkiksi, tuli kuulemani mukaan uskoon kuolinvuoteellaan.
Sitten on ihmisiä, jotka elävät uskossa, mutta eivät tuo sitä suureen ääneen esille. Usko näkyy heidän elämässään hyvinä hedelminä, eivätkä he kiellä uskoaan, mutta eivät pidä siitä suurta puhetta. Jotkut tuntuvat ajattelevan, että tosiuskovan tunnistaa kovaäänisestä, julistavasta elämäntyylistä. Jotkut suunnilleen laskevat puheesta, esiintyykö siinä riittävän usein uskonnollisia termejä, ja päättelevät tällaisista ulkoisista seikoista uskon laadun!
Läheisiäni on kuollut viime aikoina, mutta en muista kuulleeni hautajaisissa sanottavan, että he ovat päässeet taivaan kotiin tms. Ei sitä ääneen ole tuotu esille, kumpaan paikkaan heidän oletetaan päässeen/joutuneen.