Jos olet ateisti, vastaa seuraavaan kysymyksen: Oletko ikinä ajatellut itsemurhaa?
Kysymys ateistit!!
Itsemurha..
1253994
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 125
Vanhimmat
En ole.
kyllä..just tasan senverran,että pystyn käsittämään mitä se tarkoittaa.
E. Durkheimin kirjaa "Suicide" lukiessa ajatteli väistämättä kisrjan teemaa, kuten usein tapahtuu kirjaa lukiessa.
Myöhemmin itsemurhia tutkiessa ja niistä kirjoittaessa tuli taas kuinka ollakaan ajateltua itsemurhia.
mutta sitten luovuin uskonnosta ja elämänhalu voitti.
*hymy*
"mutta sitten luovuin uskonnosta ja elämänhalu voitti."
Jompi kumpi ei pidä paikkaansa. Kumpi?
Viesteistä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000012083839
ja
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000012087747
jälkimmäinen, joka kyseenalaistaa itsestään selvyyden.
Tämä ei pidä paikkaansa: "mutta sitten luovuin uskonnosta"
mutta tämä pitää paikkansa: "ja elämänhalu voitti"
Kuten arvelinkin..
Jos elämänhalu voittaa, ei voi olla enää uskossa.
Kun on uskossa, elämänhalu voittaa :)
Kun on uskossa, elämänhalu voittaa :)
Omien kokemuksieni mukaan näin ei ole. Molempia olen kokeillut.
Itsensä tiedostavana olen vain onnellinen
Uskontoa vai uskoa? Olen varma että vain uskontoa. Ei uskonto annakaan mitään muuta kuin sääntöjä ja pitkäveteistä haukottelua.
Mutta, uskonto on täysin eri asia kuin usko!
Pirkkaa vai Floraa? Olen varma että vain Pirkkaa. Ei Pirkka annakaan mitään muuta kuin halpaa ja mauttomuutta.
Mutta, Pirkka on täysin eri asia kuin Flora!
Usko on uskossa olemista. Usko ei kuitenkaan edellytä minkään kirkon jäsenyyteen kuulumista. Usko ei ole teeskentelyä, tai pinnallisiin ja ulkonaisiin asioihin takertumista, vaan todellista sydämessä ja sielussa tapahtuvaa Rakkauden Elämää.
Uskonto sen sijaan korostaa kirkon pinnallisia sääntöjä, ja -jäsenyyttä. Suurin osa kirkon jäsenistä ei ole millään tavalla uskossa. Uskonto on vain ulkonaista ja pinnallista teeskentelyä, joutavanpäiväistä teatteria ja haukottelua.
Väitän että todellista uskoa on enemmän kirkon ulko- kuin sisäpuolella.
On siis täysin eri asia olla uskonnossa, kuin uskossa.
Olen varma siitä että ne ateistit jotka sanovat olleensa uskossa, tarkoittavat sitä että he ovat olleet kirkon jäseniä, käyneet silloin tällöin kirkossa, mutta eivät todellisuudessa ole koskaan olleet todellisesti uskossa.
Luot kaksi leiriä: uskovaiset ja uskonnolliset.
Mainostat uskoa parempana tuotteena kuin uskontoa.
Kritisoit uskontoa huonompana tuotteena kuin uskoa.
Kumoat muiden ihmisten omakohtaisia kokemuksia, ilman perusteluita. Pystytkö osoittamaan, että ex-kristityt olivat vain ja ainoastaan uskonnollisia? Itse väittäisin, että sinä olet kykenemätön osoittamaan väitettäsi todeksi. Perustan väitteeni sille, että sinun on mahdotonta lähteä sanomaan yhtikäs mitään sinulle täysin tuntemattoman henkilön entisestä uskosta tai uskonnollisuudesta.
Uskonnollisuus on siis vain sääntöjä ja määräyksiä, joita noudatetaan vain vastentahtoisesti, pinnallisesti ja ulkonaisesti, teeskennellen, vain siksi koska siitä koetaan itse hyötyvän jotenkin. Uskonnollisen elämän vaikutin on siis vain siitä itselle saatava hyöty. Siinä mielessä uskonnollisuus on epärehellisyyttä, itsekkyyttä ja itsepetosta. Eli se ei ole todellista uskoa. Uskonnollisuus on kaksinaismoralismia, tuomitsemista ja syyttämistä, itsekoroitusta, ylimielisyyttä itsekeskeisyyttä eli kaikkea sitä mitä Jeesus nimitti farisealaisuudeksi.
Usko sen sijaan on täydellisesti sisäistettyä Rakkautta, mutta missään tapauksessa EI ulkonaiseen takertuvaa teeskentelyä, vilpillisyyttä ja pinnallisuutta. Usko on Rakkauden vaikuttamaa ja täyttämää Elämää, joka myös ilmenee käytännössä ja konkreettisesti rakkauden tekoina. Todellisen uskon vaikutin on siis pyyteettömyys ja epäitsekkyys, altruismi.
Ero on siis huomattava
>>Oletko ikinä ajatellut itsemurhaa?
Moi !
Milelenkiinotista kun kysyit, en pitkään aikaan.
Kun nyt muistelin niin aikoinanai ollessani "uskossa" ajattelin useammankin kerran päättää päiväni.
Ateistiksi tulemiseni jälkeen en ole moista harkinnut mitenkään.
--
Siis ennen, täysin järjevastaisesti, kun sinulla oli olemassaolon tarkoitus, mietit itsemurhaa, mutta nyt, kun olemassaolollasi ei ole mitään tarkoitusta eikä sinulla ei ole mitään syytä elää, et enää mieti itsemurhaa?
Johtuuneeko kenties siitä että uskosta luopuessasi olet tehnyt henkisen itsemurhan, eli henkisesti lakannut olemasta? Jäljelle sinusta on jäänyt vain pelkkä tyhjä kuori. Pelkkä elävä ruumis, zombie. Luulenpa että vaatekaupan näyteikkunalla olevassa muovinukessakin on enemmän elämää kuin sinussa. Tiedätkö, minun käy sääli sinua..
Alex vaan hämää, ei se oo koskaan uskossa ollut.
Haluaa vaan kiukutella.
Niin arvelinkin..
Onko se niin vaikea ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia. Toiselle usko tuo lohtua ja toiselle ahdistusta. Luultavastihan kaikki olisivat uskossa jos kaikki saisivat siitä hyvän fiiliksen.
Itse on suhde kristinuskoon aika neutraali. Johtunee varmaan siitä, että kenellekään lähipiirissä usko ei ole ollut kovinkaan tärkeää. Kukaan ei siis ole aivopessyt minua mihinkään uskontoon. Kristinusko saattaa herättää henkilössä pahoja muistoja lapsuudesta. Miksi tällainen ihminen uskoisi?
"Tiedätkö, minun käy sääli sinua.."
Ei. Tunnet vain jonkinlaista ylemmyyden tunnetta ja nautit siitä. Ihminen joka säälii, ei yritä loukata haukkumalla toista muovinukkemaiseksi. Häpeää sinun pitäisi tuntea...
on kauhiankamala, pahenpi ku zombi, syön aamiaiseksi vauvoja ja juon äitiensä verta ja vessassa roikkuu narussa raamattu johon pyyhkäsen. Ja kävelen aina päin punaisia.
vaikea uskoa että joku saisi turhasta, tyhjästä ja tarkoituksettomasta elämästä lohtua.
Tarkoitukseton, tyhjä ja turha elämähän suorastaan "kutsuu" tekemään itsemurhaa.
Mistä ateisti voisi saada täydellisen tovottomuuden keskellä toivoa? Miten hän löytää lohtua sieltä missä sitä ei ole? Älä sano ettet koskaan joudu tilanteeseen joka olisi sinulle liian epätoivoinen. Kaikki ihmiset joutuvat jossain vaiheessa elämässään tilaneeseen, josta eivät voi itse selvitä, ja josta kukaan ihminen ei osaa, tai halua auttaa pois.
Niinpä ateistinen elämänasenne on oikeastaan välinpitämätön "hälläväliä"-asenne, jossa millään ei ole mitään merkitystä eikä väliä. Millään ei ole mitään arvoa, eikä tarkoitusta. Kaikki on täysin yhdentekevää. Se on henkistä itsemurhaa.
Myös sinä, ennemmin tai myöhemmin. Joudut tilanteeseen josta et enää selviä. kenen puoleen silloin käännyt? Keneen turvaat silloin kun et voi turvata itseesi, et mihinkään organisaatioon etkä keneenkään ihmiseen?
Toisaalta. En pysty käeittämään miten joku voisi saada uskosta ahdistusta. Uskohan nimenomaan antaa voimaa, lohtua ja toivoa silloinkin kun/jos ei itse enää jaksa.
vapisen...aaah..apuaaah..kuolen nauruun..:)
"Mistä ateisti voisi saada täydellisen tovottomuuden keskellä toivoa? Miten hän löytää lohtua sieltä missä sitä ei ole?"
Ystäviltä, aviopuolisolta, sukulaisilta tai tarvittaessa ammattiauttajalta. Tai ehkä ateisti ei vaan koe niin täydellistä toivottomuutta elämänsä aikana. kokemukset ovat niin subjektiivisia. Toinen suhtautuu työn menettämiseen todella raskaasti siinä missä toinen on vain tyytyväinen ja onellinen työttömyydessään. Itse opiskelijana olen todella onnellinen vaikka perse on auki jatkuvasti :)
"Niinpä ateistinen elämänasenne on oikeastaan välinpitämätön "hälläväliä"-asenne, jossa millään ei ole mitään merkitystä eikä väliä"
Tavallaan. Tai suuret asiat eivät ole niin merkityksellisiä ja pienet asiat enemmän merkityksellisiä. Näin ainakin itseni kohdalla. Elämän voi ottaa rennosti vihellellen kädet taskussa tai eläen jatkuvassa entä jos huomenna ei paistakaan aurinko-ahdistuksessa.
"Myös sinä, ennemmin tai myöhemmin. Joudut tilanteeseen josta et enää selviä. kenen puoleen silloin käännyt?"
Monet ihmiset elävät koko elämänsä ilman uskontoja. Ongelmia näillä ihmisillä on varmasti ihan yhtä paljon kuin keskiverto ihmiselläkin.
"Toisaalta. En pysty käeittämään miten joku voisi saada uskosta ahdistusta. Uskohan nimenomaan antaa voimaa, lohtua ja toivoa silloinkin kun/jos ei itse enää jaksa."
Niin kuin sanoin, ihmiset ovat erilaisia. Ymmärrän sen, jos saat lohtua uskosta ja hyvä niin. Ei me olla samasta muotista kaikki. Joku ahdistuu uskosta koska se herättää hänessä huonoja muistoja. Sinulla on vain mielikuvia minkälainen sinun elämäsi olisi ilman uskoa. Suhtautat tämän mielikuvan kaikkiin ateisteihin. Itselläkin on usein vaikeuksia käsittää, että oman mielen lisäksi on muita itsestä täysin poikkeavia mieliä :) Eikö se ole rikkaus?
Moi !
Kristinuskon valheiden keskellä ahdistuu. Kun yrittää sovittaa Raamatun kertomukset havaittuun todellisuuteen on jomman kumman joustettava, jos joustajana on todellisuus niin myös henkinen todellisuus joustaa. Tulee mieleen että lopettaa tämän raamatun vastaisen maailman kanssa elämisen ja siirtyy pika pikaa tuonpuoleiseen.
Kun sitten totuus valkeni oli se uskomaton helpotus. Ei sisäisiä ristiriitoja uskon ja todellisuuden välillä, ei valheita ei selittelyjä. Ei vääristelyjä. Vain totuus sellaisena kuin se on.
Elämä on paljon helpompaa kun myöntöö että elettävänä on vain tämä elämä ja että kuolema on olennainen osa elämää, yhtä olennainen kuin syntymä. Missä olit ennen syntymää on yhtä hyvä kysymys kuin se missä olet kuoleman jälkeen.
--
Moi !
Miten sinulla on otsaa kertoa että elämäni olisi tyhjää ja merkityksetöntä?
Olette te fundikset todella paskapäitä. Anteeksi vaan mutt asylettä aivan tosissaan. Tuollaista tekopyhyyttä ei usein näe.
Olin todellakin uskossa (aktiivisesti) noin 25-vuotiaaksi asti. Sen jälkeen olen ollut toisen mokoman julkiateisti. Olen tällä hetkellä tyytyväisempi elämääni kuin milloinkaan ennen. Minulla on perhe, hyvä työ, ystäviä ja asiat muutenkin kunnossa.
En elä mitenkään hälläväliä-asenteella. Olen vastuuntuntoinen yhteiskunnan veronmaksaja. välitän muista ihmisistä ja luonnosta paljon, paljon enemmän kuin kaltaisesi arrogantti uskova voisi edes kuvitella.
Tuosta tukeutumisesta hädän hetkellä keskustelimmekin toisessa threadissa. Et voi kerta kaikkiaan suvaita ja ymmärtää muita näkökantoja.
Häpeä hiukan. Vaikka ethän sinä sellaista osaa.
--
Totesin vain tosiasian. Miksi nyt noin kimpaannuit? Onhan selvää että jos pidät elämääsi merkityksettömänä, koet sen merktyksettömänä ja suhtaudut siihen "hällävaliä-asenteella".
Ateismin valheiden keskellä ahdistuu. Kun yrittää sovittaa ateistiset tarinat havaittuun todellisuuteen on jomman kumman joustettava, jos joustajana on todellisuus niin myös henkinen todellisuus joustaa. Tulee mieleen että lopettaa tämän ateistisen vastaisen maailman kanssa elämisen ja siirtyy pika pikaa tuonpuoleiseen. Näin paljastuu että ateismi on mitä suurinta itsepetosta.
Kun sitten Raamatun Totuus valkeni oli se uskomaton helpotus. Ei sisäisiä ristiriitoja uskon ja todellisuuden välillä, ei valheita ei selittelyjä. Ei vääristelyjä. Vain Totuus sellaisena kuin se on.
Moi !
Kirjoitit: "Niinpä ateistinen elämänasenne on oikeastaan välinpitämätön "hälläväliä"-asenne, jossa millään ei ole mitään merkitystä eikä väliä. Millään ei ole mitään arvoa, eikä tarkoitusta. Kaikki on täysin yhdentekevää."
Minun elämäni ei ole välinpitämätöntä, minulla ei ole "hälläväliä"-asennetta, elämälläni tuntuu erittäin mielekkäältä ja nautin joka hetkestä.
--
Moi !
Eikö uskosi kiellä sinulta valehtelun?
Raamatun sanaa saa venyttää äärimmilleen sovittaakseen sen todellisuuteen.
Vaikkapa Raamttusi kaksi maaiman luomistarinaa, toinen on ilman muuta pötyä. Todellisuudessa molemmat.
Ateismin tarina, ainoa sellainen, on että jumalia ei ole. Yhdestäkään ei ole havaintoa todellisuudessa. Tämä ei ole todellisuuden vastaista.
Säälittävää, omalta kohdaltasi hieno homma jos ongelmat poistuivat uskoon tulemisen myötä. Harmi vain että jouduit korvaamaan ne tuollaisella harhalla.
--
Moi !
Vaikea uskoa että olet yli kaskikymppinen, tuollainen pellevastaus toisen viestin kääntämällä ei ole kovin kypsä tapa.
Eikö mielikuvitusmaailmasi riitä keksimään lisää juttuja, ethän jumalaasikaan itse keksinyt, kuuntelit muita tärähtäneitä.
kyllä. Olen todella pettynyt sinuun.
--
"Minun elämäni ei ole välinpitämätöntä, minulla ei ole "hälläväliä"-asennetta, elämälläni tuntuu erittäin mielekkäältä ja nautin joka hetkestä."
Hyvä jos niin on :)
Eli elämäälläsi on tarkoitus, ja olemassaolollasi on merkitys. Koet että et ole olemassa turhaan.
Hyvä. Voitko kertoa, mikä on elämäsi tarkoitus?
"Eikö uskosi kiellä sinulta valehtelun?"
Kyllä kieltää! En suostu valehtelemaan edes sinun mieliksesi.
Mutta sinua ei mikään estä valehtelemasta.
"Raamatun sanaa saa venyttää äärimmilleen sovittaakseen sen todellisuuteen"
Aivan päinvastoin. Raamattu ja todellisuus eivät ole millään tavalla ristiriidassa keskenään. Ne täydentävät toisiaan. Se, joka muuta väittää, ei joko tiedä mistä puhuu, tai valehtelee.
"Ateismin tarina, ainoa sellainen, on että jumalia ei ole. Yhdestäkään ei ole havaintoa todellisuudessa. Tämä ei ole todellisuuden vastaista."
Ateismi nimenomaan on suurta petosta, (myös itsepetosta, ja todellisuuden vastaista harhaa ja kusetusta alusta loppuun. Surullista että ateismin kusetukseen uskot.
Se mikä on Totta, on se mikä on ilmoitettu Raamatussa.
Sen sijaan ateismin "uskonkappaleet"; esim evoluutiotarina, elämän kehittyminen aivan itsestään ja sattumalta, ja vielä täysin turhaan ja ilman mitään tarkoitusta, on täysin järjetön ja järjenvastainen.
Moi !
Elämäni tarkoitus on elää. Ei siinä tarvita mitään ulkopuolista tarpeen antajaa.
elän ja nautin elämisestä, nautin uuden oppimisesta, nautin lasten kasvattamisesta, musiikista, taiteesta...
kokemuksesta voin sanoa että elämässä on onnellinen mikäli ympärillä olevat ihmiset ovat onnellisia.
Enkä todellakaan halua elää ikuisesti. Rajansa kaikella, mutta sata vuotta, mikäli suhtellisen terveenä pysyn, on ainakin tarkoitus potkia eteenpäin. Katsotaan sitten haluaisinko elää seuraavat sata vuotta, mene ja tiedä.
Mikä on kristityn elämän tarkoitus?
Palvella jumalaansa?
Päästä taivaaseen (mikä se sitten onkaan)?
Mielestäni, jos ajattelemme threadin alkuperäistä kysymystä, saattaa houkutella ajattelemaan itsemurhaa ja pikaista pääsyä tuonne taivaaseen.
Ateistia ei kovin helposti saa tekemään itsemurhaiskua. Uskovalle se on mitä mieluisin asia, jos siis todella uskoisi taivaaseen/paratiisiin. Oikotie onneen!
--
Moi !
Olet todella pahasti pihalla.
Evoluutio ei liity mitenkään ateismiin. Kristityistä suurin osa pitää evoluutioteoriaa totena, jos niin haluat, uskoo siihen.
Helppo on sanoja kirjoitella tänne. Totuudesta sinulla ei näytä olevan kovin kummosta tietoa.
Totuus on että maailmankaikkeus on 13.7 miljardia vuotta vanha (noin).
totuus on että maapallop on noin 4.5 miljardia vuotta vanha.
Totuus on että elämä maapallolla on miljardeja vuosia vanhaa.
totuus on että ihminen lajina on satoja tuhansia vuosia vanha.
Mikä on sinun totuutesi? Seemiläisten kansojen perimätieto?
Olet todella heikoilla. Säälittävää.
--
"Elämäni tarkoitus on elää"
Tuo on kehäpäätelmä ja väärä vastaus. Et voi elää, ellet tiedä miksi sinun pitää elää. Et voi nauttia elämästä, ellet tiedä miksi elät.
Elämäntarkoituksessa on kysymys siitä että oivallat sen että sinulla on syy, eli tarkoitus olla olemassa, ja että et ole tarkoitukseton, merkityksetön ja hyödytön olento.
"Ateistia ei kovin helposti saa tekemään itsemurhaiskua."
Oikeastaan päinvastoin. Ateistin on hyvin helppo luopua turhasta ja tarkoituksettomasta elämästään. Hän tekee sen usein jopa aivan vaapehtoisesti ja oma-aloitteisesti. Surullista mutta totta.
"Uskovalle se on mitä mieluisin asia, jos siis todella uskoisi taivaaseen/paratiisiin. Oikotie onneen!"
Aivan päinvastoin. Uskova tuntee suurta elämänhalua, hän nauttii elämästä täysin rinnoin. Hän todella ELÄÄ ISOLLA EELLÄ. Sen lisäksi uskova tietää tarkoituksensa, ja sen myötä tehtävänsä RAKASTAA. Joten uskova ei millään tavalla tunne kiinnostusta nopeuttaa elämänsä päättymistä. Tästä syystä hänen entinen itstuhoinen elämäntapansa muuttuu, esim siten että hän alkaa syödä terveellisemmin, alkaa liikkua ja ulkoilla enemmän, jättää päihteet pois, hän alkaa välittää itsestään ja hyvinvoinnistaan, aivan uudella terveellä tavalla. Tästä syystä uskovan tunnsmerkki on terveet elämäntavat. Tosiasiassa, uskova tietää myös sen että itsemurha ei ole oikotie Taivaaseen, vaan paremminkin oikotie helvettiin. Uskova ymmärtää että kaiken elämän, myös oman elämänsä tuhoaminen olisi hirvittävä rikos. Uskova ymmärtää että jokainen elämä(myös hänen oma elämänsä) on arvokas, merkityksellinen ja suuriarvoinen.
on se että Jumala on Rakkaus, ja että Hän tahtoo ihmisille vain pelkkää Hyvää. Tämä on ehdoton Totuus. Totuus on Rakkaus. Ja Rakkaus on Totuus.
Maapallon ikä on täysin yhdentekevää nippelitietoa. Olkoon maapallon ikä sitten sitä tai tätä, mitään merkitystä sillä ei ole.
"Itse opiskelijana olen todella onnellinen vaikka perse on auki jatkuvasti :)"
Ja minulle sama tilanne on yhtä tuskaa ja helvettiä. Sen takia haluan valmistua niin nopeasti kuin mahdollista, vitut arvosanoista, kunhan saa tutkinnon ja pääsee ansaitsemaan rahaa.
Sinä et todennut tosiasiaa, vaan oman johtopäätöksesi ateisteisa ja ateismista. Tämä johtopäätös tosin on hyvin usean ateistin omien kokemusten vastainen. Tiedätkö miksi kutsutaan johtopäätöstä, joka antaa päinvastaisen tuloksen kuin todellisuus?
Mitäs sanot siihen että kaikki ateistit itse ovat kivenkovaan väittäneet että heidän elämällään ja olemassaolollaan ei ole mitään tarkoitusta ja merkitystä?
Ihan kaikki? Jokaikinen? Taidat nyt todella pahasti liiotella.
Ja kun tässä olen lueskellut näitä viestejä, niin ateistit kertovat että he näkevät elämälleen ja olemassaololleen tarkoituksen. Sinä et vain viitsi kuunnella heitä. Ja se on sääli.
"Ja kun tässä olen lueskellut näitä viestejä, niin ateistit kertovat että he näkevät elämälleen ja olemassaololleen tarkoituksen"
Miten voi olla?
Kun olen kysynyt ateisteilta, että mikä on heidän olemassaolonsa ja elämänsä tarkoitus ja merkitys, niin he ovat sanoneet, että: EI, heidän elämällään ei ole mitään tarkoitusta.
Olen nimenomaan sitä mieltä että jokaisella elämällä on TARKOITUS. No hyvä, jos ateistitkin ovat sitä mieltä että heidän elämällään on tarkoitus, niin sittenhän me olemme tästä asiasta samaa mieltä :)
Kertoisitko mikä on elämäsi tarkoitus, eli mikä tekee elämäsi merkitykselliseksi?
"Kertoisitko mikä on elämäsi tarkoitus, eli mikä tekee elämäsi merkitykselliseksi?"
Miksi kysyt? Mikä on utelusi tarkoitus? Voin kertoa, ei se mikään ongelma ole. Minua vain epäilyttää suuresti sinun mahdollinen motivaatiosi.
Moi !
Olet sinä pahaan solmuun aivosi hoiden huru-uskojen kanssa pistänyt.
Säälittävää.
nnin tyypillistä hihhulin tekstiä. tietää varmasti paremmin mikä toinen on, miltä toisesta tuntuu ja millaista toisen elämä on.
Eikö ylemmyydentunnollanne ole mitään rajaa?
Nostatte itsenne kaikkien muiden yläpuolelle.
tyypillistä hihhulia.
--
--
Moi !
Oi sinä kaiken tietävä jumalaattorin kopio, kerro mikä on sinun elämäsi tarkoitus.
Kun olet kertonut sen niin minä voisin pilkata vuorostani sitä, tosin en taida alentua tasollesi.
--
Taidat todellakin olla heikoilla, kun sinulla ei ole varaa yhtään kuunnella, mitä toiset sinulle sanovat. tai onko tolkussasi vikaa, etkä ymmärrä toisten puhetta? Torjuntasi on kuin lautapääsonnilla, sarvet tanassa. Mitä oikein pelkäät?
Mikähän sinun motiivisi oikein on tällä palstalla? Ajatteletko kenties, että koska täällä kirjoittavien ihmisten ajatusten ja sinun maailmankuvasi kesken on ristiriita, on sinun muutettava täällä kirjoittavien ihmisten ajatukset?
Varo vain, ettei rakennelmasi romahda. Silloin putoat korkealta.
Miksi tuollainen reaktio?
Oletan että olet ymmärtänyt jotain väärin. Eli, mitä kohtaa et ymmärtänyt?
En ole koskaan väittänyt olevani muita parempi.. En ole koskaan edes kuvitellut olevani muita parempi. Mutta en myöskään huonompikaan. Olemme KAIKKI yhtä arvokkaita, yhtä hyviä ja yhtä rakkaita :)
aivan kuin sinäkin. en ole yhtään sinua parempi.
Elämäntehtäväni ja tarkoitukseni on, kuten kaikilla ihmisillä; Rakastaa. Mutta se, miten kukin ihminen ilmentää, ja ilmaisee rakkautta, on yksilöllinen, jokaisen ihmisen persoonallisille henkilökohtaisille kyvyille juuri oikeanlainen.
Kysymys on siis työstä ja tehtävästä. Tuon tehtävän löytyminen edellyttää syvää ja rehellistä itsetuntemusta, eli itsensä löytämistä.
Ei minulla mitään torjuntaa ole päällä. Olen kuulemma hyvä kuuntelija. Niin ovat monet potilaani sanoneet, aivan oma-aloitteisesti ja vapaa-ehtoisesti. (Toimin lähihoitajana)
"Miksi kysyt? Mikä on utelusi tarkoitus?"
Siksi koska haluan oppia paremmin ymmärtämään erilaisia ihmisiä, myös ateisteja.
Ja jos vielä voi jotenkin auttaa..
Mutta ei minulla mitään auttamisen pakkoa ole.
Joten jos et tarvitse apua, niin en sitä lainkaan tyrkytäkään..
Raamatulliselle luomiskertomukselle ei ole näyttää minkäänlaista tukea luonnontieteistä, se ei yksinkertaisesti ole yhteensopiva tieteellisten havaintojen eikä edes Raamatun omien kertomusten kanssa.
Raamatun käyttö luonnontieteen lähdeteoksena antaa täysin virheellisen kuvan maailmankaikkeudesta. Luomiskertomuksessa on lukemattomia ristiriitoja. Biodiversiteetin syntyä ja ihmislajin levittäytymistä ympäri maapallon muutaman tuhannen vuoden aika-akselilla ei kertakaikkiaan voi sovittaa todellisuuteen, etenkin jos siihen vielä pitää saada mahtumaan lukuisat katastrofit, kuten vedenpaisumus, Joosuan pitkä päivä, Baabelin hävitys, jääkausia jne. Fossiiliaineisto dinosauruksineen ei mahdu fundamentalistiseen raamatuntulkintaan.
"Raamatulliselle luomiskertomukselle ei ole näyttää minkäänlaista tukea luonnontieteistä, se ei yksinkertaisesti ole yhteensopiva tieteellisten havaintojen eikä edes Raamatun omien kertomusten kanssa..."
Tuo on vain oma käsityksesi joka perustuu vain tietämättömyyteesi.. Raamattu on täysin yhtäpitävä tieteellisten tosiasioiden kanssa. Niinpä monet eri tieteenalan tutkijat ovat sitä mieltä että Raamatun ja tieteen välillä ei ole ristiriitaa. Itseasiassa tiede vahvistaa Raamatun totuudenmukaisuuden.
Monet asiantuntijat vahvistavat sen että puhut pötyä
"Monet siantuntijat vahvistavat sen että puhut pötyä"
Niinpä, uskon sen :)
Aika huvittavan asiantuntevia nuo siantunijasi..:)
Trollisika joutaa lahtipenkkiin.
Kyllähän sitäkin on tullut harkittua, tosin sitten pääsin eroon kristillisen kirkon aiheuttamasta kuolemanpelosta.
tultuani uskoon :)
Uskontojen taivaat ja helvetit pelottivat minua paljon enemmän kuin pelkkä loppuminen.
mitä on kuolemanpelko?
meikäläisen korvantaustat ei oo vielä siltä osin kerinny kuivaamaa.miksi kuolemaa "tulee" pelätä..tai miksi jotkut esim.sinä olet sitä pelännyt?
Miksi pelätä kuolemaa? En tiedä. Tiedän vain sen että ennen uskoontloani en pelännyt ainoastaan kuolemaa, vaan pelkäsin myös elämää. En uskkaltanut elää, enkä uskaltanut kuolla. Nyt en pelkää enää kumpaakaan, en elämää enkä kuolemaa.Elin tai kuolin, uskallan kohdata ne rohkeasti :) Enää ei tavitse pelätä, kiitos Jeesukselle :)
ennen uskoontuloa, että joudut helvettiin kuoltuasi?
onni ja ilo pelottaa sinua? Miksi pelkäät iloita? Mitä pelkäämistä Taivaassa on? Taivashan on..hmm.. en osaa kuvailla sitä, mutta kertokoon seuraava kielikuva siitä jotain: "Kun sinulla on niin hyvä olla, että tunnet olosi aivan taivaalliseksi, olet taivaassa" Kukapa ei nyt haluaisi kokea oloaan taivaalliseksi?
No, sinä ilmeisesti et. Haluat mieluummin vain loppua. Mitä järkeä koko olemassaolollasi sitten on? Olet olemassa vain loppuaksesi?
minua pelotti sekä elämä, että kuolema..
miten kuolema pelottaa jos elämä pelottaa..
Sehän se hirvittävää olisi, jos sinunkaltaistesi kanssa joutuisi elämään jossakin... ikuisesti! Yök.
"Kukapa ei nyt haluaisi kokea oloaan taivaalliseksi?"
Kukapa ei haluasi laueta... Mutta kuka ikuisuuden?
""Kun sinulla on niin hyvä olla, että tunnet olosi aivan taivaalliseksi, olet taivaassa""
Mutta kuka hullu sitä tahtoisi ikuisuutta
"onni ja ilo pelottaa sinua?"
Ei. Ikuisuus pelkästään.
"Mitä järkeä koko olemassaolollasi sitten on?"
Ei mitään. Miksi tarvitsisi olla. Eikä ole sinunkaan olemassa olollasi sen puoleen. Mutta se ei tarkoita, etteikö sellaista voisi kehittää.
Mitä merkitystä olisi ikuisella elämällä? Ollaan, ja ollaan ja vielä ollaan. Ikuisuus muuttuu pituudessaan merkityksettömäksi. Mitä väliä on vuosilla, jos niitä on äärettömästi? Ei mitään. mitä merkitystä on vuosilla, jos niitä on rajallisesti? Hyvin paljon.
Elämä on liian lyhyt. Mielelläni minä muutaman vuosimiljardin voisin kuikkelehtia tässä maailmassa. mutta ikuisuus? Hullun haave... lapsen toive... ymmärtämättömän uni.
"Kukapa ei haluasi laueta... Mutta kuka ikuisuuden?"
Älä sotke asioita. En minä mistään laukeamisesta ole puhunut.
"Mutta kuka hullu sitä tahtoisi ikuisuutta"
Jos sinulla on aivan taivaallinen olotila, etkö tahtoisi sen jatkuvan ikuisesti? Minä ainakin tahtoisin, ja suurin osa ihnisistä. Kuka hullu ei tahtoisi kokea taivaallista olotilaa ikuisesti?
"Ei. Ikuisuus pelkästään."
Höh? Mitä pelkäämistä ikuisuudessa on?
"Ei mitään. Miksi tarvitsisi olla. Eikä ole sinunkaan olemassa olollasi sen puoleen. Mutta se ei tarkoita, etteikö sellaista voisi kehittää."
No mikset ole sitten tehnyt itsemurhaa? Eli, koskapa olet elossa, jokin tarkoitus elämälläsi kuitenkin on. Eikö totta?
kuolemanpelko on elämänpelkoa ja elämänpelko on kuolemanpelkoa. On kysymys samasta asiasta, samasta pelosta.
Moi !
Selvitäppä nyt seuraavaksi milloin tulit uskoon, minkä ikäisenä? Kuinka kauan sitten?
Saamme hiukan perusteluja selityksillesi.
--
n 35 vuotiaana. Noin 10 vuotta sitten.
Paljon sitä ennen, noin 20 vuotiaana, siis huomattavasti ennen uskoontuloani yritin kolme kertaa itsemurhaa, yrityksissäni kuitenkaan onnistumatta. Noin kolmikymppisenä itsetuhoni ole muuntautunut syväksi depressioksi ja apatiaksi. Tunsin syvää arvottomuutta ja häpeää.
Nyttemmin olen oivaltanut että itsetuhoisuuteni ja masennuskeni syy on ollut se että minua on käytetty lapsena seksuaalisesti hyväksi(Olen saanut jo varmistuksen tähän asiaan). Seuraava kipeä vaihe oli hirvittävän katkeruuden ja synkkyyden läpikäyminen. Silloin konkreettisesti tunsin olevani kuollut. Kesti kauan ennenkuin pystyin edes käsittelemään koko asiaa. Tällä hetkellä voin sanoa antaneeni anteeksi. Sisimmässäni on rauha.
Mutta, en olisi pystynyt pääsemään itsetuhoisuudesta ilman Jumalan apua. Tiedän että ellei Jeesus olisi ottanut minua hoidettavakseen, makaisin monta metriä maan alla. Olen aivan varma siitä.
Vasta Jeesuksen löäydettyäni olen pystynyt nauttimaan ja iloitsemaan ELÄMÄSTÄ. Nyt ELÄN ja HENGITÄN Elämää Täysillä, joka solullani. Täysin vapaana menneisyyden haavoista. Kiitos siitä Jeesukselle!
"Älä sotke asioita. En minä mistään laukeamisesta ole puhunut."
Kyseessä oli vertaus, ei rinnastus.
"Jos sinulla on aivan taivaallinen olotila, etkö tahtoisi sen jatkuvan ikuisesti?"
Sanotaan hyvä olotila. Taivaallinen on huono vertaus, mutta sanotaan mahdollisimman mielyttävä. En. Sillä se veisi arvon siltä.
"Minä ainakin tahtoisin, ja suurin osa i
ihnisistä."
Kuten suurin osa ihmisistä tahtovat suunnattomasti rahaa. Suurin osa ihmisistä ovat näet idiootteja jotka eivät tiedä, mitä tahtovat... heille vain kerrotaan, mitä he tahtovat ja sitten uskovat sitä... harva ihminen tietää mitä todella tahtoo..
"Kuka hullu ei tahtoisi kokea taivaallista olotilaa ikuisesti?"
Kuka hullu tahtoisi? Et sinä ikuisuutta onnestasi nauti... et ikuisuutta. Hyvin pitkän ajan voitkin sitä jaksaa, muttet loputtomiin. Elämää voisin jopa jaksaakkin loputtomiin... iloja suruja, monia lukemattomia eri vaihteluita, kokemuksia... Taivaasi on suunnattoman tylsä.
"No mikset ole sitten tehnyt itsemurhaa?"
Koska ei ole mitään syytä tehdä itsemurhaa. Se ei aja mitään tarkoitusta, sillä ei ole olemassa mitään tarkoitusta.
"koskapa olet elossa, jokin tarkoitus elämälläsi kuitenkin on"
Ei mikään syy. Elämälle muodostui siinä vaiheessa tarkoitus, kun päätin että minulla sellainen on. Ei sitä ennnen.
Tarinasi selittää paljon. Sen luettuani voin paremmin ymmärtää kannanottojasi.
Moi !
Kiitos asiallisesta ja rehellisestä vastauksesta, on aina helpompi "keskustella" sellaisten henkilöiden kanssa joiden taustasta tietää edes jotain.
--
"No mikset ole sitten tehnyt itsemurhaa?"
Sanot esnin:
"Koska ei ole mitään syytä tehdä itsemurhaa."
ja sitten:
"Se ei aja mitään tarkoitusta, sillä ei ole olemassa mitään tarkoitusta."
Ja juuri siinähän on syy tehdä itsemurha.
Sanot että sinulla ei ole syytä tehdä itsemurhaa. Mutta kuitenkin, syy tehdä itsemurha on juuri siinä että sinulla ei ole syytä elää(koska sinun mukaaso olemassaolollasi ei ole tarkoitusta.
Joten, jos sinulla ei ole syytä tehdä itsemurhaa, sinulla ei ole syytä elääkään, ja siinä sinulla on syy tehdä itsemurha.
Mutta, miksi sitten et vielä ole tehnyt itsemurhaa?
Jösses mitä logiikkaa :)
>>Joten, jos sinulla ei ole syytä tehdä itsemurhaa, sinulla ei ole syytä elääkään, ja
siinä sinulla on syy tehdä itsemurha.
Mutta, miksi sitten et vielä ole tehnyt
itsemurhaa?>>
Joten jos sinulla on syy elää, sinulla on myös syy
tehdä itsemurha?
Mutta, miksi sitten et vielä ole tehnyt itsemurhaa?
EN tee itsemurhaa, sillä minulla ei ole syytä tehdä itsemurhaa. Ei ole syytä kuolla.
Se, ettei ole syytä elää, ei ole mikään syy kuolla
"Se, ettei ole syytä elää, ei ole mikään syy kuolla"
Se että ei ole syytä elää, on oikeastaan juuri ainoa syy tehdä itsemurha.
Eli sinulla on syy tehdä itsemurha juuri siksi jos sinulla ei ole syytä elää..
Minulla on SYY eli tarkoitus Elää, ja siksi en tee, eikä minulla mitään kiinnostusta tehdä itsemurhaa.
Tästä voit tietysti vääntää että pelkään kuolemaa- En toki pelkää, mutta en pelkää elämääkään. ELÄN, ja NAUTIN elämästä, niin kauan kuin sitä on, mutta minulla ei ole mitään halua eikä kiinnostusta nopeuttaa kuolemaa millään tavalla..
Mutta ateistilla, joka ei koe olemassaolollaan tarkoitusta, on toki suuri kiusaus päästä eroon turhaksi ja tarkoituksettomaksi kokemastaan elämästä, varsinkin jos siihen sisältyy paljon sairauksia ja kärsimystä.
valintoja tehdessä, minkälaisia tahansa, mietitään negatiiviset ja positiiviset puolet asiosta.
syyt elää... ei mitään
syyt kuolla... ei mitään
elän nyt, kuolla ehtii myöhemminkin... toisinpäin se ei katsos onnistu. Joten eletään ensin, sitten kuollaan.
Siis näin:
Jos, ei mitään syytä elää
Niin, ei mitään syytä elää = Syy kuolla
"Joten eletään ensin"
Mutta miksi ihmeessä elää, jos ei ole mitään syytä elää???
Jäi taas jauhamaan tyhjää! Ja pahasti.
Jos sulla ei oo mitään syytä elää ilman uskontoa niin se on sun ongelmas!!
Meillä muilla elämän tarkoitus löytyy siitä elämästä jota me eletään!
Son sori että sullon noin V.. vaikeeta. mut koeta vaikka vetää se jeesus ulos perseestäs niin ei purista niin pahasti!
Niinpä..
Ateistin levy jäi jauhamaan tyhjää, kun ateisti hermostui kun äo ei riittänyt, että olisi pystynyt vastaamaan asialliseen kysymykseen..
Pitihän se arvata...
aihetta jouduttuani keskusteluun erään henkilön kanssa joka väitti sitä harkineensa henkilökohtaisena ratkaisuna. Mutta tuon lähempäna ajatus ei ole käynyt mielessäni. Elämä on elämistä varten ilman uskomuksiakin.
Mikä on syy, mikä "estää" sinua tekemästä itsemurhaa? Mikä on syy miksi ja mille elät?
piruuttani elän. Ja kun en enää elä, en elä, piste, pitäähän matojenkin syödä. Mieti sinä ihan rauhassa tarkoituksia ihan mille haluat :)
Ei ole mitään syytä, minkä vuoksi tehdä itsemurhaa.
Kiinnostavia asioita tulee vastaan aina ja jos asiat menee hankalaksi, voi edelleen nostaa repun selkään ja vaeltaa jonnekin muualle.
Ainoa järkevä syy tehdä itsemurha on, jos tiedossa on armoton kidutus ja tuskallinen, varma kuolema. Harvojen etuoikeus. :) Sellaisen edessä jouduttaminen ei ole niin turhaa.
Mutta mikäänhän ei estä, jos siltä tuntuu. Eikä pidäkään.
Ajatus siitä, että olisi jotain, mikä estäisi, on vain sinä itse. Se edelleen sisältää ajatuksen, että sinussa itsessäsi on aktiivisesti jotain sellaista, mikä haluaa tappaa itsensä.
Se on se sinun egosi, josta haluat päästä eroon.
Good luck. It is waiting.
Elät piruuttasti, aivan silkkaa pahuuttasi? Hampaat irvessä perkelestana? Mutta et nauti ja iloitse elämästä?
"Ei ole mitään syytä, minkä vuoksi tehdä itsemurhaa."
Onpas. Turha, tyhjä, kurja ja tarkoitukseton elämäsi.
"Ainoa järkevä syy tehdä itsemurha on, jos tiedossa on armoton kidutus ja tuskallinen, varma kuolema."
Aivan. Juuri sitähän elämä useinmiten on. Miksi sitten et vielä ole tehnyt itsemurhaa?
"Ajatus siitä, että olisi jotain, mikä estäisi, on vain sinä itse."
Ei, vaan se että minulla on olemassaolooni syy ja tarkoitus, antaa minulle elämisen motiivin.
"Se edelleen sisältää ajatuksen, että sinussa itsessäsi on aktiivisesti jotain sellaista, mikä haluaa tappaa itsensä."
Eikös jokainen ihminen halua tavalla tai toisella halua päästä eroon turhasta, tyhjästä, merkityksettömästä, tarkoituksettomasta ja kurjasta elämästä?
Mitä vaihtoehtoja on?
Itsemurha, tai usko.
Kumman sinä valitset?
näen että syy isemurhaan on menneisyyden kantaminen mielesään. Kun tuon oivaltaa menneisyys päätty ja uuden on mahdollista olla. Ja se mikä on uutta on elämää.
>>Itsemurha, tai usko.
Mutta tiedätkö että usko nimenomaan on itsensä löytämistä? Omien tunteiden tunnistamista, itsensä hyväksymistä ja arvostamista sellaisenaan.Sen jälkeen kykenet hyväksymään myös naapurisi ja muut ihmiset.
Juuri tätä usko on.
"Itsensä tunteminen on ainut kestävä tapa saavuttaa mielenrauha ja löytää ilo elämäänsä ilman elämälle asetettua erityistä tarkoitusta."
Elämän tarkoitus nimenomaan löytyy itsensä tuntemisen kautta. Juuri silloin löytyy se ainut ja henkilökohtainen, itsekullekin (kuin räätälintyönä tehty" elämänsuunnitelma, ja kun sen ymmärrät, oivallat että et ole syntynyt, etkä ole olemassa turhaan. Et ole tarkoitukseton ja hyödytön olento. Tarkoituksesi löytyy itsesi tuntemisen kautta.
Olet siis uskossa. Mahtavaa :)
miten pääset irti menneisyydestä? Antamalla anteeksi. Myös itsellesi. Eikö niin?
Ja miten voit antaa itsellesi anteeksi, ellet ole kokenut saaneesi anteeksi? Entä jos et pysty antamaan itsellesi anteeksi, ja vielä koet olemassaolosikin täsyin turhana ja merkityksettömänä, etkä näe olemassaolollasi mitään syytä? Mikä estää sinua silloin tekemästä itsemurhaa?
Juuri siksikin Jumala antoi sinulle anteeksi, että sinä pystyisit antamaan itsellesi, ja sinua loukanneille anteeksi. Jumala ei tahdo että tekisit itsemurhaa. Hän tahtoo vapauttaa sinut katkeruudesta, synkkyydestä, itsesyytöksistä, häpeästä, peloista, ja tarkoituksettomuudesta. Jumala tahtoo että voisit antaa anteeksi ja voisit nauttia elämästäsi ja kokea sen sisällysrikkaaksi, mielekkääksi ja merkitykselliseksi. Niin paljon Hän Rakastaa sinua.
Itsensä tunteminen ei ollut alkuperäisellä vaihtoehtolistallasi.
Itsensä tunteminen ja usko ovat suurinpiirtein yhtä lähellä toisiaan, kuin itä ja länsi.
Itsensä tunteminen tulee uskon kautta. Uskon kautta tulee itse tunnetuksi, ja oppii tuntemaan itsensä. Tosin sanoen, itsensä tunteminen on uskon seuraus.
"Itsensä tunteminen ei ollut alkuperäisellä vaihtoehtolistallasi."
Joten ei tietenkään ollut, koska se on uskon seuraus.
>>Itsensä tunteminen tulee uskon kautta.
on se minkä eletystä ajastani muistan.Huomasin että jotkut asiat jäivät elämään omaa elämäänsa eri syistä. Kun huomasin että kysymys on omista mielikuvistani ne päättyivät ymmärtämällä niiden oikea merkitys. Ei siinä mitään anteeksiatoa tarvinnut. Itsetuntemus antaa sen rauhan mitä kaipaan. Ei muuta.
Luin sinun kertomuksesi uskoon tulostasi toisessa keskusteluketjussa ja ymmärrän paremmin kantasi.
Pelottavaa, että uskovaisilla vain usko pitää heitä pois itsemurha-ajatuksista.
"Uskovaisilla vain usko pitää heitä pois itsemurha-ajatuksista."
Ja mikä vielä pelottavampaa..
ateistit ovat jo antaneet periksi itsemurha-ajatuksille.
Moro.
Olen ajatellut itsemurhaa, kyllä. En koskaan ole harkinnut sitä vakavasti. Mutta olen miettinyt, miksi jotkut tekevät sen ja miten se vaikuttaa heidän läheisiinsä, ja onko siitä koskaan mitään hyötyä.
Tuo oli varmaan jokin vihje? ;) Eli ateistit pois päiviltä niin pääsemme suoraan sinne kadotukseen minne kuulumme.
No juu. Vakava aihe. Kestäkää elämää. Se on just sitä.
"Tuo oli varmaan jokin vihje? ;) Eli ateistit pois päiviltä niin pääsemme suoraan sinne kadotukseen minne kuulumme."
Se oli päinvastainen vihje. Se oli kutsu itsemurhasta elämänhaluun, ja elämäniloon. Se oli kutsu pimeydestä ja synkkyydestä valoon. Se oli kutsu kuolemasta elämään. Se oli kutsu turhasta, tyhjästä ja tarkoituksettomasta elämästä rikkaaseen, merkitykselliseen ja tarkoitukselliseen ELÄMÄÄN.
vain kestämistä ja sietämistä? Etkö tahtoisi elämääsi iloa ja onnea?
Kyllä, elämäni on vain tuskan sietämistä. Päivästä toiseen kuljen otsa kurtussa, hammasta purren. Mikään ei tunnu miltään, elämä on tyhjää pintaa, kierin ruumiillisten himojen kurimuksessa, olen täynnä vihaa ja katkeruutta. Ja ennen kaikkea hoen koko ajan: jumalaa ei ole, jumalaa ei ole... (ovat esim. kaupan kassalla vähän ihmetelleet)
Sellaista siis on elämäni.
No heh heh. Elämä on täynnä iloa ja onnea kun ne vain osaa ottaa vastaan. Ja osansa tuosta onnesta tuo se, kun kohtaa rehellisesti myös elämän nurjat puolet ja myöntää omat virheensä.
Toki joillakin on sellainen tilanne, että onnen hetket ovat hyvin vähissä. Heillä voi olla esim. terveydellinen, taloudellinen tai uskonnollinen kriisi.
Silloin auttaa rohkaisu ja usko. Usko elämään. Raakaan ja ihanan väkevään todellisuuteen.
"Kyllä, elämäni on vain tuskan sietämistä. Päivästä toiseen kuljen otsa kurtussa, hammasta purren. Mikään ei tunnu miltään, elämä on tyhjää pintaa, kierin ruumiillisten himojen kurimuksessa, olen täynnä vihaa ja katkeruutta. Ja ennen kaikkea hoen koko ajan: jumalaa ei ole, jumalaa ei ole... (ovat esim. kaupan kassalla vähän ihmetelleet)"
Sellaista siis on elämäni.
Surullista jos noin on. Toisaalta, elämäsi ei välttämättä tarvitse olla tuollaista.
"Toki joillakin on sellainen tilanne, että onnen hetket ovat hyvin vähissä. Heillä voi olla esim. terveydellinen, taloudellinen tai uskonnollinen kriisi. Silloin auttaa rohkaisu ja usko. Usko elämään."
Amen! Silloin auttaa usko Jumalaan, joka kantaa silloinkin kun ei itse enää jaksa.
"Surullista jos noin on. Toisaalta, elämäsi ei välttämättä tarvitse olla tuollaista."
Eih...et kai oikeasti ottanut sitä todesta? :D Kun viestin lopussa vielä selvitin onnen olemusta.
"Amen! Silloin auttaa usko Jumalaan, joka kantaa silloinkin kun ei itse enää jaksa."
Kyllä, elämä menee eteenpäin vaikka ei itse jaksaisikaan. Siihen en tosin tarvitse isolla alkukirjaimella kirjoitettua jumalaa. Vain miettimistä, hiljentymistä, rehellisyyttä. (jota monet toki tekevät jonkin jumalan nimessä rukoillen)
Puhuttaessa itsemurhasta minulle tulee ensin mieleen WTC:n itsemurhapommittajat. He olivat uskovaisia. Kymmenenteen potenssiin.
Ateistilla, jolle tämä elämä on ainoa omaisuutemme, ei ole sellaista kiirettä tuonpuoleiseen paratiisiin tuhannen neitsyen luo. Me kun epäilemme odottaako siellä tuolla puolen mitään sellaista. Jollei odota, niin paras vain yrittää ottaa ilo irti tämänpuoleisesta, maan matosen lyhyestä mutta kauniista elämästämme.
Jos joku saa tämänpuoleiseensa extra-iloa uskostaan, suon sen hänelle mielihyvin. Totean vain, että itse en lukeudu heihin.
"Puhuttaessa itsemurhasta minulle tulee ensin mieleen WTC:n itsemurhapommittajat."
Niin minullekin..
"He olivat uskovaisia."
Eivät olleet! He olivat muslimeja. Islam on väkivallan, terrorin, sodan tuhon ja kuomena "uskonto".
Yksikään uskova ei ole koskaan tehnyt ensimmäistäkään terroritekoa. Usko on rakkautta, ja nimenomaan kaikesta väkivallasta kieltäytymistä. "ÄLÄ TAPA" sekä RAKASTA LÄHIMMÄISTÄSI NIINKUIN ITSEÄSI", ovat lähtemätön ja pysyvä uskovan elämäntapa ja -ohje. Uskova elää RAKKAUDESTA. Rakkaus on uskovan ainoa vaikutin, kaikessa. Uskovan tunnusmerkki on totaalinen väkivallasta kieltätyminen, pasifisimi.
Uskovainen voi olla mihin vain. Ei tarvitse olla kristinuskon uskovainen. Voi olla myös harras juutalainen, muslimi, luonnonuskonnon harrastaja - saatanpa hankkia itselleni vaikka Darwinin rintakuvan ja kumartua päivittäin sen edessä ja uhrata sille ruokauhreja - ja olen uskovainen.
Uskovaisuus ei ole kristityn yksinoikeus. Uskovaisuuteen liittyy varmuus, että on itse ajatuksineen ja tekoineen oikeassa ja muut väärässä.
Muut, nuo vääräuskoiset, pitää käännyttää - tai tappaa.
Ateistit osaavat arvostaa ainutta elämäänsä eivätkä siksi tee itsemurhia. Uskovaiset kärsivät ahdistustiloista ja tekevät siksi enemmän itsemurhia.
tekihän jo Jeesuksen opetuslapsi Juudaskin itsemurhan raamatussa. Jumalakin teki tavallaan itsemurhan antamalla murhauttaa itsensä.
ateistit pitävät kiinni turhaksi ja tarkoituksettomaksi kokeamastaan elämästään? Mikä estää ateistia tekemästä itsemurhaa? -Ei mikään.
Miksi uskovaiset kärsisivät ahdistustiloista? Eihän heillä ole mitään syytä eikä tarvetta tuntea sellaisia tiloja.
Mitä tekemistä on uskonnolla ja itsemurhan ajattelulla ?????
Vai oletko Sinäkin niitä onnettomia jotka ajattelee et jos tekee itsemurhan niin "ei pääse taivaaseen" ;) Onkohan sulla vähän liian tiukka pipo, tai liian vähän leluja.......
vastakysymys, koska viimeksi runkkasit ??? :)
"Mitä tekemistä on uskonnolla ja itsemurhan ajattelulla ?????"
Aivan. Ei mitään tekemistä.
Sen sijaan ateismilla ja itsemurhan ajattelulla on toistensa kanssa hyvinkin paljon tekemistä-
No näytä sitten joku tilasto jossa kerrotaan että useimmat, tai suurin osa itsemurhan tekijöistä tai ajattelijoista on ateisteja ?
Kun näen sen niin en kanssasi väittele.
"syytetty on syytön niin kauan kuin toisin todistetaan"
kukaan itsemurhan tehnyt ei ole ollut uskossa.
Tämä jo kertoneekin kaiken.
taidat olla.
Et sä voi olla ihan terve jos sä kuvittelet tietäväs MISSÄ uskossa ovat itsemurhan tehneet ihmiset olleet. Olet sairas uskossasi, säälittävää. Juuri tollasta "ääripään" höpinää ei kukaan normaali ihminen kestä. Menes nyt vähän itseesi. Ehkä sulla on henk koht ongelmia ( esim oman uskosi kanssa ) kun noin tyhmiä esität.
Onko sinun joku omaisesi kenties tehnyt itsemurhan ? Minun onneksi ei, mutta et sinä ole mikään tuomari sanomaan mitä ko itsari silloin ajattelee ?? Tuskin raamattua tai jeesusta.
Kyllä meitä joka junaan löytyy, voi "kristus" ;)
Päivänselväähän on se että kukaan itsemurhan tehneistä ei ole ollut uskossa. Miksi kiistät faktaa, päivänselvää asiaa?
"MISSÄ uskossa ovat itsemurhan tehneet ihmiset olleet."
Eivät missään uskossa, juuri siksi he ovatkin olleet niin toivottomia ja ahdistuneisa, että ovat tehneet itsemurhan. Mutta moni on pelastunut ja vapautunut itsemurha-ajatuksilta tultuaan uskoon. Jeesus on pelastanut esim monia narkomaaneja, rikollisia ja alkoholisteja ja vapauttanut heidät itsetuhoisesta ja väkivaltaisesta elämäntavasta. Jeesus todella pelastaa, ja vapauttaa häpeästä, arvottomuudesta, itsetuhoisuudesta, vihasta, syyllisyydestä, synkkyydestä. Jeesus antaa elämänilon, vapauden, elämänhalun, toivon ja uskon elämään.
Aivan päivänselvä asia, samoin kuin se että vesi on märkää.
Ihmisellä ei ole lopultakaan kuin kaksi vaihoehtoa.
1) Jeesus.
tai
2) Itsemurha
Kumman sinä valitset?
Mielestäni Sinut pitäisi saada hoitoon.
Seuraa siis jeesusta ja valitse itsemurha. Jeesushan olisi voinut pelastua halutessaan, mutta valitsi kuoleman. Eikös se ole itsemurha? Vai etkö sinä halua elää kuten jeesus eli?
Ne olivat vaihtoehdot. Jeesus ei tehnyt itsemurhaa, vaan Hän vapaaehtoisesti suostui kuolemaan ettei sinun tarvitsisi lopullisesti tuhoutua. Hän kantoi sinulle kuuluvan rangaistuksen ja syyllisyyden, jotta sinä voisit olla vapaa syyllisyydestä ja häpeästä. Hän kantoi sinulle kuuluvan rangaistuksen että sinun ei tarvitsisi rangaista itseäsi. Siksi, jos otat sen Lahjana vastaan, olet vapaa ELÄMÄÄN, nauttimaan ja ILOITSEMAAN ELÄMÄSTÄ. Seuraan siis Jeesusta enkä tee itsemurhaa.:)
"Hän vapaaehtoisesti suostui kuolemaan"
Eikö tuo ole itsemurha? Jos sinä minä tai kuka muu tahansa kuolee vapaaehtoisesti niin eikö se ole itsemurha? Jeesushan olisi voinut helposti, vaikka hallita koko maailmaa jos vain olisi halunnut, mutta valitsi kuoleman. Itsemurha se oli, vaikka hän teki sen epäitsekkäistä syistä.
"Se keräs kiuaskivet reppuun
heitti repun selkään
souti selälle
ja sukelsi"
(Kolmas nainen: Maailma on tyly)
Taisi olla hauskin kuulemani kuvaus sinänsä vakavasta asiasta tuo edellinen sanoitus.
Elämän ja kuoleman kysymykset ovat elävälle ihmiselle läheisiä, ei siitä mihinkään pääse.
No onhan sitä tullut mietittyä. En kuitenkaan ole ikinä suunnitellut päättäväni omia päiviäni.
Kristinuskon mukaan itsemurha on synti joka tapauksessa. Minä en ole samaa mieltä. Joissain harvoissa tapauksissa itsemurha voi olla vaihtoehto. Vain todella tasapainoinen ihminen voi tehdä itsemurhan oikeista syistä. Uskon, että tällaisia ihmisiä löytyy enemmän ateisteista kuin uskovaisista.
Kristinuskon mukaan itsemurha on synti joka tapauksessa
Murha kuin murha on aina synti.