SKYP= oli kepun perustama

,,,esim. "sotasyylliset" ja "skyp-laki 1973"

Kekkonen onnistui hajottamaan kaksi suomalaista puoluetta. Tällaiseen "sankaritekoon" ei ole kyennyt yksikään toinen poliitikko. Ensin Kekkonen onnistui hajottamaan 1960-luvun alussa SDP:n, josta erosi erilliseksi puolueeksi sapeli-Simosen TPSL ja SDP jakautui muutenkin toimintakyvyttömäksi kahtia. Vasta kolmatta linjaa eli kompromissihakuisuutta edustanut Rafael Paasio ("mannertenvälinen nahjus") sai puolueen yhtenäiseksi. Asevelisosialistit kuopattiin tai vaiennettiin muuten ja tilalle astui yhä vasemmistolaisempi joukko, joka huipentui 1970-luvulla Sorsan johtamaan SDP:hen. Sorsa ei sitten kaihtanutkaan Kekkosen lipemistä ja tällä tavalla SDP vähitellen nousi maan tärkeimmäksi puolueeksi vähä kerrassaan. Asevelisosialisteihin luettava Mauno Koivisto ei nöyrtynyt kuitenkaan koskaan Kekkosen edessä, minkä takia hän olikin kansan keskuudessa erittäin suosittu. Suosionsa huipulla Koivisto oli ehkä juuri 70-80-lukujen taitteessa pääministerinä ollessaan.

Toinen Kekkosen hajotusoperaatio kohdistui SMP:hen, joka alkoi vahvasti uhata Kepun valta-asemia. Ensin Vennamo nöyryytti suurella äänisaalillaan Kekkosta vuoden 1968 vaaleissa ja sitten SMP otti rökälevoiton sekä vuoden 1970 normaaleissa eduskuntavaaleissa että vuoden 1971 hahotusvaaleissa. Jotain oli siis asialle Kekkosen ja Kepun mielestä tehtävä. Asia hoidettiin rahalla ja ilmeisesti siihen liittyen myös muilla kepulikonsteilla. Tämä oli Suomen kannalta valitettavaa, sillä SMP oli tiputtamassa Kepua jo selvästi SDP:n ja Kokoomuksen taakse kisaamaan SKDL:n kanssa samassa sarjassa. SKYPistä ei tietenkään ollut pitkään puolueeksi. Siinä oli mukana joukko typeryksiä, jotka menivät Kekkosen virittämään ansaan. Siinä operaatiossa mureni myös usko Vennamoon, vaikka puolue sitten myöhemmin nousi jopa hallitusvastuuseen saakka Pekka Vennamon ja Urpo Leppäsen toimiessa ministereinä.

Mielipidepankki kirjoitti:

Kekkonen onnistui hajottamaan kaksi suomalaista puoluetta. Tällaiseen "sankaritekoon" ei ole kyennyt yksikään toinen poliitikko. Ensin Kekkonen onnistui hajottamaan 1960-luvun alussa SDP:n, josta erosi erilliseksi puolueeksi sapeli-Simosen TPSL ja SDP jakautui muutenkin toimintakyvyttömäksi kahtia. Vasta kolmatta linjaa eli kompromissihakuisuutta edustanut Rafael Paasio ("mannertenvälinen nahjus") sai puolueen yhtenäiseksi. Asevelisosialistit kuopattiin tai vaiennettiin muuten ja tilalle astui yhä vasemmistolaisempi joukko, joka huipentui 1970-luvulla Sorsan johtamaan SDP:hen. Sorsa ei sitten kaihtanutkaan Kekkosen lipemistä ja tällä tavalla SDP vähitellen nousi maan tärkeimmäksi puolueeksi vähä kerrassaan. Asevelisosialisteihin luettava Mauno Koivisto ei nöyrtynyt kuitenkaan koskaan Kekkosen edessä, minkä takia hän olikin kansan keskuudessa erittäin suosittu. Suosionsa huipulla Koivisto oli ehkä juuri 70-80-lukujen taitteessa pääministerinä ollessaan.

Toinen Kekkosen hajotusoperaatio kohdistui SMP:hen, joka alkoi vahvasti uhata Kepun valta-asemia. Ensin Vennamo nöyryytti suurella äänisaalillaan Kekkosta vuoden 1968 vaaleissa ja sitten SMP otti rökälevoiton sekä vuoden 1970 normaaleissa eduskuntavaaleissa että vuoden 1971 hahotusvaaleissa. Jotain oli siis asialle Kekkosen ja Kepun mielestä tehtävä. Asia hoidettiin rahalla ja ilmeisesti siihen liittyen myös muilla kepulikonsteilla. Tämä oli Suomen kannalta valitettavaa, sillä SMP oli tiputtamassa Kepua jo selvästi SDP:n ja Kokoomuksen taakse kisaamaan SKDL:n kanssa samassa sarjassa. SKYPistä ei tietenkään ollut pitkään puolueeksi. Siinä oli mukana joukko typeryksiä, jotka menivät Kekkosen virittämään ansaan. Siinä operaatiossa mureni myös usko Vennamoon, vaikka puolue sitten myöhemmin nousi jopa hallitusvastuuseen saakka Pekka Vennamon ja Urpo Leppäsen toimiessa ministereinä.

Lue lisää

"SKYPistä ei tietenkään ollut pitkään puolueeksi. Siinä oli mukana joukko typeryksiä, jotka menivät Kekkosen virittämään ansaan. Siinä operaatiossa mureni myös usko Vennamoon, vaikka puolue sitten myöhemmin nousi jopa hallitusvastuuseen saakka Pekka Vennamon ja Urpo Leppäsen toimiessa ministereinä."
----------

Veikko Vennamo ja muu SMP:n puoluejohto kelpuutti kansanedustajaehdokkaiksi kaikki, jotka vain halusivat. Sitten niin, että eduskuntaryhmän enemmistö muodostui porukasta, jonka poliittinen kokemus rajoittui leuan lonksutukseen kyläraitilla ja yleisönosastokirjoitteluun. Sen sijaan ei ollut asiaa tai henkilöä, johon nämä olisivat olleet tyytyväisiä.

Suurin osa näistä tyypeistä siirtyi sitten SKYP:iin Veikko Vennamoon kyllästyttyään. Ei ollut kokemusta sopimisesta vaikeiden ja itsevaltiaiden henkilöiden kanssa. Päätettiin perustaa kerhopohjalta oma puolue, varsinkin kun siihen ulkoa päin rohkaistiin lupaamalla normaali puoluetuki.

SKYPistä olisi voinut tulla menestyvä puolue, jos se olisi koostunut ihmisistä, joilla on poliittista kokemusta ja pelisilmää. Mutta sellaiset jäivät Veikko ja Pekka Vennamon seuraksi. Vennamoiden siirryttyä sivuun SMP:n valtasivat uudet "skyppiläiset", Hannu Suhonen ja kumppanit. Siihen loppui SMP:n taru.

jos se niin haluaa kirjoitti:

,,,esim. "sotasyylliset" ja "skyp-laki 1973"

KOMMARIT SIIMES JA KORHONEN SILLOIN PYKÄLÄT KUN OLIVAT ITSE OPTIOITA JAKAMASSA! NYT OLLAAN RÄÄKYMÄSSA KUN EI ASIALLE ENÄÄ MITÄÄN VOI!