8.4.2004

Ens keväänä tulee 2 vuotta siitä kun sä törmäsit rekkaan ja jätit meidät kaipaamaan sua. Sun lähtös vaikutti meihin jokaiseen jollain tavalla. mä uskon että jokainen mietti miksi sä sen teit ja miksi sä et puhunut sun pahasta olosta. Sä olit niin nuori, niin kuin me muutkin. Sulla olis ollut elämä edessä, nyt meillä on se, ilman sua. sun ystävä teki kauniin biisin, se kertoo susta ja siitä millasta elämä oli kun sä vielä elit ja millaseks se muuttu sun lähdettyä. Kun kuulen ton biisin kyyneleet tulee joka kerta mun silmiin ja mua sattuu. On niin vaikee käsittää että sua ei enää ole, ennenhän sä olit aina paikalla kun oli bileet tai muuten vaan lössi koossa. Nykyään sua näkee vain unissa ja valokuvissa ja joskus luulen kuulevani sun äänen. Mulla on kamala ikävä sua Juuso! Niin taitaa olla myös muilla. Taas jouluna syttyy kynttilät sun haudalla, ne kertoo siitä että sulla on monta ystävää jotka jäi kaipaamaan sua.
Sua, ihana RAKAS JUUSOMME!