Miksi syyttelette Agnesia vaikka ette tiedä kyseisestä tilanteesta mitään?
Itse olen venäläinen ja Äitini muutti suomeen rakkauden takia ja paremman elintason toivossa.
Kuitenkaan äiti ei halunnut viedä minut mukaan heti olin silloin 6v.
Jälkenpäin hän on kertonut tunteistaan minulle ja siitä miksi hän ei ottanut minut heti mukaan ja kyllä minä ymmärän häntä.
Hän kertoi ettei pientä lasta noin vain voi viedä tuntemattoman paikkan koska hänellä ei ole mitään omaisuutta suomessa. Jos sattuisi jotain niin millä hän minusta huolehtisi kun hänellä ei edes ollut oma raha.
On riski lähteä toisen miehen kanssa toisen tuntemattoman maahan koska venäjällä monesti käy sillä tavalla että ulkomaalaiset miehet tulevat ja hurmavat tyttöjä, vievät niitä ulkomaille ja siellä alkaa painajainen: miehet osaitautuvatkin pettureiksi joiden ainut intressi on pakotta tyttöä myymän itseän. Monet myös lupavat töitä ulkomaille esim tarjoilijana mutta totuus on toinen. Tuhansia naisia huijatan tälläisen ihmiskauppan ja seksibisneksen maailman, lopulta heitä pelotellan niin paljon että he eivät sanoo poliiseille vaan elävät sen. Heille uskotellan että he ovat syyppäitä ja että he joutuvat vankilan jos he avavat suunsa, heitä myös uhkaillan väkivallalla.
Vaikka äiti oli hyvin rakastunut ja luotti poikaystävänsä, hän ei voinut olla 100% varma että tämä mies on niin kiltti miltänäyttä. Hän otti riskin ja lähti kyseisen miehen kanssa suomeen hän ei haluanut kuitenkan riskerata minua. Hän tuli tänne suomeen ja onneksi äidin poikaystävä oli kunnollinen ja hyvä mies. Äiti ajatteli hankkia pysyvän työpaikan ja säästöjä ennen kuin hakisi minut. Hän halusi myös vakinnutta suhteensa. Äiti haki minut pysyvästi asumaan 2 v päästä, mutta hän kävi niissä 2 vuodessa monesti venäjällä. Silloin kun tulin niin äidillä oli työpaikka ja he olivat muuttanet sellaisen talon jossa minulla oli oma huone.
Ymmärän äitiäni ja ymmärän agnesia. Ehkä Agnesilla on myös olluttämän kaltaisia pelkoja, tuntemattomasta paikasta.
Jos minä olisin yh äiti ja rakastuisin ihanan miehen joka asuisi jossain ihan tuntemattomassa paikassa, niin en minä heti kyllä veisi poikani tuntemattomaan. Jos lapsella on perhe,ystävät ja kaikki puolassa niin minä en alkaisin raahaman häntä paikkan jota en tunne poikaystäväni perän.
Vaan katsoisin ensin mikätilanne on, taloudellinen tilanne, kyseisen maan tilanne, mun ja mun poikaystävän tilanne. En mä ainakan tahtoisi että mut raahattaisin noin vaa jonnekkin pois mun ystävistä,perhestä ja kaikesta tutustaja turvallisesta paikkan missä tulevaisuus on auki.
Nyt kun Agnesin tulevaisuus ei ole enää auki vaan hänellä on vakituinentyö ja suhde on kestänyt niin nyt hän voisi otta pojansa tänne,mutta ei heti kylmiltän.
Itse olen venäläinen ja Äitini muutti suomeen rakkauden takia ja paremman elintason toivossa.
Kuitenkaan äiti ei halunnut viedä minut mukaan heti olin silloin 6v.
Jälkenpäin hän on kertonut tunteistaan minulle ja siitä miksi hän ei ottanut minut heti mukaan ja kyllä minä ymmärän häntä.
Hän kertoi ettei pientä lasta noin vain voi viedä tuntemattoman paikkan koska hänellä ei ole mitään omaisuutta suomessa. Jos sattuisi jotain niin millä hän minusta huolehtisi kun hänellä ei edes ollut oma raha.
On riski lähteä toisen miehen kanssa toisen tuntemattoman maahan koska venäjällä monesti käy sillä tavalla että ulkomaalaiset miehet tulevat ja hurmavat tyttöjä, vievät niitä ulkomaille ja siellä alkaa painajainen: miehet osaitautuvatkin pettureiksi joiden ainut intressi on pakotta tyttöä myymän itseän. Monet myös lupavat töitä ulkomaille esim tarjoilijana mutta totuus on toinen. Tuhansia naisia huijatan tälläisen ihmiskauppan ja seksibisneksen maailman, lopulta heitä pelotellan niin paljon että he eivät sanoo poliiseille vaan elävät sen. Heille uskotellan että he ovat syyppäitä ja että he joutuvat vankilan jos he avavat suunsa, heitä myös uhkaillan väkivallalla.
Vaikka äiti oli hyvin rakastunut ja luotti poikaystävänsä, hän ei voinut olla 100% varma että tämä mies on niin kiltti miltänäyttä. Hän otti riskin ja lähti kyseisen miehen kanssa suomeen hän ei haluanut kuitenkan riskerata minua. Hän tuli tänne suomeen ja onneksi äidin poikaystävä oli kunnollinen ja hyvä mies. Äiti ajatteli hankkia pysyvän työpaikan ja säästöjä ennen kuin hakisi minut. Hän halusi myös vakinnutta suhteensa. Äiti haki minut pysyvästi asumaan 2 v päästä, mutta hän kävi niissä 2 vuodessa monesti venäjällä. Silloin kun tulin niin äidillä oli työpaikka ja he olivat muuttanet sellaisen talon jossa minulla oli oma huone.
Ymmärän äitiäni ja ymmärän agnesia. Ehkä Agnesilla on myös olluttämän kaltaisia pelkoja, tuntemattomasta paikasta.
Jos minä olisin yh äiti ja rakastuisin ihanan miehen joka asuisi jossain ihan tuntemattomassa paikassa, niin en minä heti kyllä veisi poikani tuntemattomaan. Jos lapsella on perhe,ystävät ja kaikki puolassa niin minä en alkaisin raahaman häntä paikkan jota en tunne poikaystäväni perän.
Vaan katsoisin ensin mikätilanne on, taloudellinen tilanne, kyseisen maan tilanne, mun ja mun poikaystävän tilanne. En mä ainakan tahtoisi että mut raahattaisin noin vaa jonnekkin pois mun ystävistä,perhestä ja kaikesta tutustaja turvallisesta paikkan missä tulevaisuus on auki.
Nyt kun Agnesin tulevaisuus ei ole enää auki vaan hänellä on vakituinentyö ja suhde on kestänyt niin nyt hän voisi otta pojansa tänne,mutta ei heti kylmiltän.
Vastaukset 4
Vanhimmat
olen aivan samaa mieltä kanssasi!
kerroit yhdestä tapauksesta/sinun tapauksesta. ?
kaikki ei aina mene saman muotin mukaan. Ja sitäpaitsi tuollainen politiikka ei sovi mielestäni. Idolskisaan. kaikkea hyvää kuitenkin Sinulle.
että kuinkahan monen tänne kirjoittavan pennun isovanhemmista joku on ollut kasvattilapsena jonkun sukulaisen luona? Kun täällä oli sama elintaso kuin Puolassa nyt, se oli hyvin yleistä! Enkä ole koskaan kuullut kenenkään heitä haukkuvan kun ovat lapsensa antaneet ja hankkineet myös sitä kautta itselleen parempia oloja. Miettikää vähän tampiot!
"En mä ainakan tahtoisi että mut raahattaisin noin vaa jonnekkin pois mun ystävistä,perhestä ja kaikesta tutustaja turvallisesta paikkan missä tulevaisuus on auki."
Eikös oma äiti ole yleensä jokaiselle lapselle se tärkein?