Hei. Ei-ortodoksina haluaisin tietää mikä ortodoksisen kirkon mielipide ja suhtautuminen on avioeroon? Entä tavan riviortodoksien? Katoliset ei kai saisi erota entä ortodoksit?
Karoliina
Päivän kysymys
27
1584
Vastaukset
- Marie
Ortodoksiset kirkot vihkivät eronneita avioliittoon eli hyväksyvät avioeron. Raamatun mukaistahan se ei ole.
- Hukkapiilo
Onko tätä koskaan opetuksessa selitetty? Katolinen kirkkohan noudattaa tässä Raamattua.
- Käsittääkseni
Ei kirkko avioeroa varsinaisesti hyväksy, mutta ymmärtää ihmisen heikkouden. Uudelleen avioliittoon vihittäessä on mukana katumuksen henkeä.
- arkirealisti
Taas täällä sievistelemässä. Ovatko sitten room.kat. absurdit avioliittomitätöinnit kaiken karvaiset temppuilut raamatullisia? Konstit on monet, mutta rehellisyydellä on arvonsa.
- Lilliputti
arkirealisti kirjoitti:
Taas täällä sievistelemässä. Ovatko sitten room.kat. absurdit avioliittomitätöinnit kaiken karvaiset temppuilut raamatullisia? Konstit on monet, mutta rehellisyydellä on arvonsa.
jos absurdeilla avioliiton mitätöimisillä tarkoitat sitä, että niitä tehdään joskus tai usein väärin perustein tai liian löyhästi. Tätäkin valitettavasti tapahtuu. En tiedä, kuinka paljon prosentuaalisesti, mutta Vatikaani on puuttunut asiaan ja kehottaa hiippakuntia olemaan tarkempia.
Voin kertoa, että oman avioliittoni mitätöiminen oli Jumalan lahja. Sellaisena sen otin vastaan, koska en todellakaan ollut kypsä avioliittoon aikoinani; en ollut vielä tuolloin katolilainenkaan ja ajattelin silloin - kuten moni muukin nykyään - että voihan sitä sitten erota. Lapsiakaan en halunnut. Kun pistin mitätöimisprosessin vireille, rukoilin, että Jumalan tahto tapahtuisi. Taisin saada rukousvastauksen. Voisin kertoa vielä paljon muutakin, miksi mitätöiminen oli Jumalan lahja so. Hänen tahtonsa, mutta tämä riittäköön. - kysyin
Lilliputti kirjoitti:
jos absurdeilla avioliiton mitätöimisillä tarkoitat sitä, että niitä tehdään joskus tai usein väärin perustein tai liian löyhästi. Tätäkin valitettavasti tapahtuu. En tiedä, kuinka paljon prosentuaalisesti, mutta Vatikaani on puuttunut asiaan ja kehottaa hiippakuntia olemaan tarkempia.
Voin kertoa, että oman avioliittoni mitätöiminen oli Jumalan lahja. Sellaisena sen otin vastaan, koska en todellakaan ollut kypsä avioliittoon aikoinani; en ollut vielä tuolloin katolilainenkaan ja ajattelin silloin - kuten moni muukin nykyään - että voihan sitä sitten erota. Lapsiakaan en halunnut. Kun pistin mitätöimisprosessin vireille, rukoilin, että Jumalan tahto tapahtuisi. Taisin saada rukousvastauksen. Voisin kertoa vielä paljon muutakin, miksi mitätöiminen oli Jumalan lahja so. Hänen tahtonsa, mutta tämä riittäköön.ortodoksista kantaa asiaan, en katolista.
- Lilliputti
kysyin kirjoitti:
ortodoksista kantaa asiaan, en katolista.
nimimerkki "arkirealistin" kirjoitukseen. Loukkasiko se sinua?
- Desperaattori
Esitän tuon saman kysymyksen joka päivä. Piiiiiiiiiiiitkä avioliittoni, jossa kumpikin puolisi on eristäytynyt omaan kylmään maailmaansa monista elämän ja yhteiselämän vaikeuksista johtuen alkaa muodostua maanpäälliseksi hyiseksi helvetiksi. Tämä ei voi olla enää Jumalan tahtokaan.
Kidutamme toisemme hengiltä, lapset kärsivät. Se ei kuitenkaan ole synti, se on kuulemma kilvoittelua. Ero olisi väärin ja heikkous. Seksiä ei ole ollut miesmuistiin. Itsetyydytys on muka synti. Siitäkin täytyy syyllistyä. Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat.
Aamu aamulta tuntuu synkemmältä. Olen saapunut tämän taiston päähän. Pariterapiat ja rippi-isät on kahlattu. Tuloksitta. Miksi emme saisi antaa vapautta toisillemme, ehkä uutta ihmissuhdettakin ja - elämää?- olen, niin kuin
sinäkin......
- Desperaattori
olen, niin kuin kirjoitti:
sinäkin......
...keksinyt ratkaisua. Vaiko umpikuja?
- arkirealisti
"Kidutamme toisemme hengiltä, lapset kärsivät. Se ei kuitenkaan ole synti, se on kuulemma kilvoittelua. Ero olisi väärin ja heikkous"
Siis kuka noin sanoo??!!!
Jos kaikki on yritetty ja aina vaan pahemmaksi menee, niin erotkaa ihmeessä ja nopeasti, lastenkin vuoksi.
Järjen käyttö on sallittu. - Desperaattori
arkirealisti kirjoitti:
"Kidutamme toisemme hengiltä, lapset kärsivät. Se ei kuitenkaan ole synti, se on kuulemma kilvoittelua. Ero olisi väärin ja heikkous"
Siis kuka noin sanoo??!!!
Jos kaikki on yritetty ja aina vaan pahemmaksi menee, niin erotkaa ihmeessä ja nopeasti, lastenkin vuoksi.
Järjen käyttö on sallittu.Kuka noin sanoo? Rippi-isä.
Mikä noin sanoo? Kirkko.
Lisäksi: omatunto, syyllisyys, uhma, toivo, hyvien aikojen muisto (niitäkin on ollut ja paljon)...
Kunpa elämä olisikin vain järjen asia! - arkirealisti
Desperaattori kirjoitti:
Kuka noin sanoo? Rippi-isä.
Mikä noin sanoo? Kirkko.
Lisäksi: omatunto, syyllisyys, uhma, toivo, hyvien aikojen muisto (niitäkin on ollut ja paljon)...
Kunpa elämä olisikin vain järjen asia!Ei tietysti pelkkää järkeä vaan paljon syvää tunnett, mutta jos elämä on -kuten sanoit- maanpäällinen helvetti kaikille osapuolille ja kaikki on yritetty, niin...?
- Desperaattori
arkirealisti kirjoitti:
Ei tietysti pelkkää järkeä vaan paljon syvää tunnett, mutta jos elämä on -kuten sanoit- maanpäällinen helvetti kaikille osapuolille ja kaikki on yritetty, niin...?
Kunpa olisikin vain yksiselitteisiä ja yksinkertaisia vastauksia! Oikeastaan halusinkin ensimmäisellä viestilläni kertoa, että näin ei ole, ennen kuin palstan besserwisserit takovat Raamatulla ja heristelevät, kuinka Kirkko opettaa ja kuinka kaikki muu on väärin. Eihän tämä ole oikea foorumi elämää suurempien kysymysten puimiseen. Kirkosta ja uskosta saa paljon voimaa... mutta myös ahdistusta... Opetus ja arkitodellisuus ovat kaukana toisistaan kuin taivas ja maa.
- arkirealisti
Desperaattori kirjoitti:
Kunpa olisikin vain yksiselitteisiä ja yksinkertaisia vastauksia! Oikeastaan halusinkin ensimmäisellä viestilläni kertoa, että näin ei ole, ennen kuin palstan besserwisserit takovat Raamatulla ja heristelevät, kuinka Kirkko opettaa ja kuinka kaikki muu on väärin. Eihän tämä ole oikea foorumi elämää suurempien kysymysten puimiseen. Kirkosta ja uskosta saa paljon voimaa... mutta myös ahdistusta... Opetus ja arkitodellisuus ovat kaukana toisistaan kuin taivas ja maa.
Mitä me vajavaiset muuta voimme kuin yrittää parhaamme? Ihanteeseen pyrimme, mutta arkitodellisuutta elämme. Jossain vaiheessa on otettava päätösvalta omiin käsiin ja tietysti myös kannettava vastuu päätöksestä. Mutta jos koko perhe on loputtoman ahdistunut eikä ulospääsyä ole ja kaikki on vilpittömästi yritetty, niin eikö edes lapsilla ole oikeutta elämään ilman raatelua?
Itse lähdin aikanaan toivottomaksi käyneestä väkivaltaisesta liitosta ja kovan koulun käyneenä päätin etten ota enää keneltäkään pahoinpitelyä vastaan, en fyysistä enkä henkistä - ja yritän parhaani, etten itse tee niin muille. Elämä on arvokasta.
Yritä jaksaa. Asioilla on kyllä tapana selvitä suuntaan tai toiseen, vaikka yksinkertaisia vastauksia ei todellakaan ole olemassa. Kova ehdottomuus ei ole kovin ihmisystävällistä (eikä realististakaan), käypä vielä rippi-isän pakeilla? - Desperaattori
arkirealisti kirjoitti:
Mitä me vajavaiset muuta voimme kuin yrittää parhaamme? Ihanteeseen pyrimme, mutta arkitodellisuutta elämme. Jossain vaiheessa on otettava päätösvalta omiin käsiin ja tietysti myös kannettava vastuu päätöksestä. Mutta jos koko perhe on loputtoman ahdistunut eikä ulospääsyä ole ja kaikki on vilpittömästi yritetty, niin eikö edes lapsilla ole oikeutta elämään ilman raatelua?
Itse lähdin aikanaan toivottomaksi käyneestä väkivaltaisesta liitosta ja kovan koulun käyneenä päätin etten ota enää keneltäkään pahoinpitelyä vastaan, en fyysistä enkä henkistä - ja yritän parhaani, etten itse tee niin muille. Elämä on arvokasta.
Yritä jaksaa. Asioilla on kyllä tapana selvitä suuntaan tai toiseen, vaikka yksinkertaisia vastauksia ei todellakaan ole olemassa. Kova ehdottomuus ei ole kovin ihmisystävällistä (eikä realististakaan), käypä vielä rippi-isän pakeilla?...jaksamisten toivotteluista ja järkevistä sanoista. Väkivaltainen en ole. Puolin ja toisin tulee tietysti tilanteen tulehduttua harrastettua henkistä vakivaltaa viiltävin sanoin (mopo karkaa kummaltakin herkästi). Naisilla on lisäksi keinoista "vanhimpansa", jota käyttää aseena. Tässa liitossa rakastettiin joskus "hullun lailla". Ehkä rakkautta on olemassa vain määrä X, ja kun se on kulutettu...
Ohjeeksi kaikille haluan sanoa, että vaalikaa sitä parisuhdettanne ennen kuin on myöhäistä. Naiset, muistakaa että parisuhteessa ette ole äitejä. Miehet, olkaa enemmän läsnä, älkää vain paikalla. Well, me emme sitä tajunneet ja meillä kävi näin. En todellakaa tiedä vielä, mitä tehdä. Mutta rippi-isän tykö juu, nythän on sopiva aika muutenkin. - vaikeuksissa oleva,
Desperaattori kirjoitti:
...jaksamisten toivotteluista ja järkevistä sanoista. Väkivaltainen en ole. Puolin ja toisin tulee tietysti tilanteen tulehduttua harrastettua henkistä vakivaltaa viiltävin sanoin (mopo karkaa kummaltakin herkästi). Naisilla on lisäksi keinoista "vanhimpansa", jota käyttää aseena. Tässa liitossa rakastettiin joskus "hullun lailla". Ehkä rakkautta on olemassa vain määrä X, ja kun se on kulutettu...
Ohjeeksi kaikille haluan sanoa, että vaalikaa sitä parisuhdettanne ennen kuin on myöhäistä. Naiset, muistakaa että parisuhteessa ette ole äitejä. Miehet, olkaa enemmän läsnä, älkää vain paikalla. Well, me emme sitä tajunneet ja meillä kävi näin. En todellakaa tiedä vielä, mitä tehdä. Mutta rippi-isän tykö juu, nythän on sopiva aika muutenkin.parisuhteensa sietämisessä aika-ajoin hermojensa äärirajoilla kamppaileva aviopari. Meitä on lukematon määrä muitakin. Yleinen trendi aviosuhteissa tänä päivänä on aina ero, ei tarvitse sietää, ei hyväksyä, ei kestää, ei se siitä miksikään muutu, lasten tähden, itsesi tähden jne..... Ruoho on vihreämpää aidan takana.
Mitä sitten, kun luovutat ja muutat aidan taa. Aloita uudelleen tuntemisen opiskelu aivan uuden ihmisen kanssa. Kokemuksesta olen havainnut, kuinka pahimmillaan (ainakin miehellä) persoonallisuus alkaa muuttua uudessa suhteessa. Entiset sukulaiset ja tuttavat eivät enää tunne tämän "uudistuneen" ihmisen sielunlikkeitä, hänestä on tullut näyttelijä yhteiseen uuteen avio-onneen. Nainen vie ja mies vikisee.
Olen kokenut myös samankaltaisia tunnetiloja, kuin mitä itse olet viesteissäsi kertonut. Avioeroa en tosissani ole koskaan kuitenkaan vakavissani harkinnut. "Kuolen mieluummin tuskaani, kuin eroan", on ollut mottoni lukuisista neuvoista huolimatta. EN YKSINKERTAISESTI PÄÄSE HÄNESTÄ EROON!.
Jos parisuhteelle on kertynyt ikää ( vaikkapa 25 vuotta), siihen aikaan mahtuu lukemattoman pitkä tapahtumaketju puolisoiden välillä. Aina elämä ei mene niinkuin on ajateltu menevän. Iloisten asioiden sijaan saattaa olla ikävien tapahtumien ketju, joka toistaa sarjaa: syy - seuraus - syy -seuraus......... Seuraukset usein miten eletään ja koetaan täysillä, syyt jäävät vähemmälle, monesti selvittämättä.
Miksi toiset eroavat, toiset eivät? Eronneitten puolesta en ota kantaa, sen sijaan niille, jotka vaikeuksista huolimatta ette ole eronneet, muituttaisin itse Kristuksemme elämästä, oliko hänen vaelluksensa ahdistuksesta ja murheesta vapaa saavuttaakseen Kunnian Kruunun? Olkoonkin, että hän oli viaton kaikissa ihmis-suhteissaan, toisin kuin me aviosuhteissamme. - Uusiohenkilö
Monikohan avioeronnut voi tunnustaa ettei ole syvällisesti ja pitkään pohtinut ja kipuillut ensin sitä erotako vai eikö ja sitten jos/kun on päätynyt eroon niin potenut sitä että erosi??
Ei kai Jumala luonut ihmisiä olemaan koko ajan onnettomia, koko ajan kilvoittelemaan ja kärsimään...??? Miksi sitten on Jumala olisi luonut kaikkea kaunista; rakkautta, kauneutta, sopusointua... siis sekä silmillä nähtävää maisemassa, musiikissa, kuvataiteissa, toisessa ihmisessä... että sydämellä tunnettavaa.
Elämä on valintoja. Jos valitsee sen kärsimisen, kilvoittelun, tuskan tien niin se täytyy sitten niellä, ei kantsi valitella muille kun on niin raskasta. Jos taas valitsee eron (joka siis ei ole vapaa tuskista tms, mutta kestää ehkä hivenen vähemmän aikaa kuin loppuelämä??) niin onhan sitä oltava mahdollisuus yrittää uudelleen.
Sitäpaitsi; eivät kaikki eroajat suin päin ole menossa aidan toiselle puolen vihreämmän ruohon perässä. Osa jopa "toipuu" erosta ennen kuin voi edes ajatella uutta ihmissuhdetta.
Desperaattori; niin kauan tuntuu tosi pahalta ennenkuin olet ratkaisusi tehnyt - sitten kun olet päättänyt asian niin helpottaa siltä osin. Kirkko myöntää sen, että ihminen voi erehtyä avioliitossa. Ja kirkko antaa myös uuden mahdollisuuden. Miksi sitä ei saisi käyttää?? - kaivolla?
Uusiohenkilö kirjoitti:
Monikohan avioeronnut voi tunnustaa ettei ole syvällisesti ja pitkään pohtinut ja kipuillut ensin sitä erotako vai eikö ja sitten jos/kun on päätynyt eroon niin potenut sitä että erosi??
Ei kai Jumala luonut ihmisiä olemaan koko ajan onnettomia, koko ajan kilvoittelemaan ja kärsimään...??? Miksi sitten on Jumala olisi luonut kaikkea kaunista; rakkautta, kauneutta, sopusointua... siis sekä silmillä nähtävää maisemassa, musiikissa, kuvataiteissa, toisessa ihmisessä... että sydämellä tunnettavaa.
Elämä on valintoja. Jos valitsee sen kärsimisen, kilvoittelun, tuskan tien niin se täytyy sitten niellä, ei kantsi valitella muille kun on niin raskasta. Jos taas valitsee eron (joka siis ei ole vapaa tuskista tms, mutta kestää ehkä hivenen vähemmän aikaa kuin loppuelämä??) niin onhan sitä oltava mahdollisuus yrittää uudelleen.
Sitäpaitsi; eivät kaikki eroajat suin päin ole menossa aidan toiselle puolen vihreämmän ruohon perässä. Osa jopa "toipuu" erosta ennen kuin voi edes ajatella uutta ihmissuhdetta.
Desperaattori; niin kauan tuntuu tosi pahalta ennenkuin olet ratkaisusi tehnyt - sitten kun olet päättänyt asian niin helpottaa siltä osin. Kirkko myöntää sen, että ihminen voi erehtyä avioliitossa. Ja kirkko antaa myös uuden mahdollisuuden. Miksi sitä ei saisi käyttää??"Seitsemän miestä sinulla on ollut ja tämä kenen kanssa elät, ei sekään ole sinun miehesi", niin että se siitä vaihtelunhalusta.
- Uusiohenkilö
kaivolla? kirjoitti:
"Seitsemän miestä sinulla on ollut ja tämä kenen kanssa elät, ei sekään ole sinun miehesi", niin että se siitä vaihtelunhalusta.
Siis avioerostahan nyt oli kyse - ei toisen aviomiehen kanssa olemisesta. Jos, arvoisa edellisen viestin kirjoittaja, luit tarkkaan kirjoitukseni niin kirjoitin että on sellaisia eroajia ja eronneita, jotka eivät sinne aidan taakse vihreämmälle ruoholle kurkota. Vaan miettivät, potevat ja pohtivat asioita ihan yksin itsetykönään.
'Avioero' ei ole synonyymi sanalle 'vaihtelunhalu'. Eli tähän on mielestäni turhaa vetää Raamatun kaivojuttua mukaan.
Ja edelleen selvennyksenä; 'eronnut nainen' ei ole sama asia kuin 'huora'.
terveisin eronnut nainen (toistaiseksi- vaiko koko loppuelämän - ilman miestä) - mieltäsi
Uusiohenkilö kirjoitti:
Siis avioerostahan nyt oli kyse - ei toisen aviomiehen kanssa olemisesta. Jos, arvoisa edellisen viestin kirjoittaja, luit tarkkaan kirjoitukseni niin kirjoitin että on sellaisia eroajia ja eronneita, jotka eivät sinne aidan taakse vihreämmälle ruoholle kurkota. Vaan miettivät, potevat ja pohtivat asioita ihan yksin itsetykönään.
'Avioero' ei ole synonyymi sanalle 'vaihtelunhalu'. Eli tähän on mielestäni turhaa vetää Raamatun kaivojuttua mukaan.
Ja edelleen selvennyksenä; 'eronnut nainen' ei ole sama asia kuin 'huora'.
terveisin eronnut nainen (toistaiseksi- vaiko koko loppuelämän - ilman miestä)En suinkaan tarkoittanut sinun kaltaisiasi eronneita, helvetin esikoulun käyneitä, umpikujaan ajautuneita, vaikean ratkaisun tehneitä, yksinäisiä, surullisia, elämään pettyneitä. Tunnen suurta myötätuntoa teitä kohtaan.
Otin lähinnä kantaa "kauniitten ja rohkeitten" tyyliseen elämän menoon, jota sitäkin ikävä kyllä näyttää olevan liikkeellä. Pienienkin vaikeuksien jälkeen aletaan, joko tietoisesti tai tietämättä vilkuilla aidan toiselle puolelle, koska se on sekularisoituneessa maailmassa luonnollinen, hyväksyttävä vaihtoehto.
Mitä taas avioonneen yleisesti ottaen tulee, siitä kertonee sekin, että 50 % eroaa, 20 % pitää salarakkaitaan, 20 % elää kulissiavioliitossa, sitten viimeiset 10 % on meitä, jotka yritämme hengissä selvitä avioliitosta tullaksemme "yhdeksi lihaksi". - Neonilla-Neonilla
kaivolla? kirjoitti:
"Seitsemän miestä sinulla on ollut ja tämä kenen kanssa elät, ei sekään ole sinun miehesi", niin että se siitä vaihtelunhalusta.
...niitä miehiä oli viisi...
- Uusiohenkilö
mieltäsi kirjoitti:
En suinkaan tarkoittanut sinun kaltaisiasi eronneita, helvetin esikoulun käyneitä, umpikujaan ajautuneita, vaikean ratkaisun tehneitä, yksinäisiä, surullisia, elämään pettyneitä. Tunnen suurta myötätuntoa teitä kohtaan.
Otin lähinnä kantaa "kauniitten ja rohkeitten" tyyliseen elämän menoon, jota sitäkin ikävä kyllä näyttää olevan liikkeellä. Pienienkin vaikeuksien jälkeen aletaan, joko tietoisesti tai tietämättä vilkuilla aidan toiselle puolelle, koska se on sekularisoituneessa maailmassa luonnollinen, hyväksyttävä vaihtoehto.
Mitä taas avioonneen yleisesti ottaen tulee, siitä kertonee sekin, että 50 % eroaa, 20 % pitää salarakkaitaan, 20 % elää kulissiavioliitossa, sitten viimeiset 10 % on meitä, jotka yritämme hengissä selvitä avioliitosta tullaksemme "yhdeksi lihaksi".En pahoita turhanpäiten mieltäni. Mutta kuitenkin mielestäni on tärkeää muistaa, että "kauniitten ja rohkeitten" lisäksi on "muita ja rohkeita".
Helppohan se on sinun tai kaltaistesi kirjoittaa ja/tai heitellä kiviä, jos kuulut siihen 10 prosenttiin, joka "yrittää selvitä hengissä" ja "tulla yhdeksi lihaksi".
Itse nimittäin, jos en muuta elämästä ole oppinut, niin sen ainakin, että avioeroa ei kannata kommentoida juuri mitenkään jos itse ei sitä ole läpikäynyt. - Desperaattori
Uusiohenkilö kirjoitti:
En pahoita turhanpäiten mieltäni. Mutta kuitenkin mielestäni on tärkeää muistaa, että "kauniitten ja rohkeitten" lisäksi on "muita ja rohkeita".
Helppohan se on sinun tai kaltaistesi kirjoittaa ja/tai heitellä kiviä, jos kuulut siihen 10 prosenttiin, joka "yrittää selvitä hengissä" ja "tulla yhdeksi lihaksi".
Itse nimittäin, jos en muuta elämästä ole oppinut, niin sen ainakin, että avioeroa ei kannata kommentoida juuri mitenkään jos itse ei sitä ole läpikäynyt.Anteeksi, että aloitin oman liittoni pähkäilyn täällä. Ei ollut tarkoitus saada ihmisiä toistensa kimppuun. Eilen oli erityisen epätoivoinen aamu, mikä johti purkaukseen täällä. Omaa päätöstäni en (emme) tietenkään tee kenenkään mielipiteiden perusteella. Kipuilu jatkuu. Olen ottanut sen kannan, että koska naimisiin menokin on kahden kauppa, myös ero on sitä. Molempien täytyy tahtoa sitä tosissaan. Sitä ennen elättelen toivoa. Niin kauan kuin on toivoa, on elämää (vaikka sanonta meneekin alun perin tosinpäin). Toivoa saa rukoilemalla, myös esirukouksista. Niitä pyydän.
Uusiohenkilö on enemmän kuin oikeassa kommentointikommentissaan. Samahan koskee monia muitakin keskusteluja täällä. On puhuttu abortista, homoseksuaalisuudesta, naisen asemasta jne. jne. jne. Yleensä ne, joita asia todella koskettaa tai satuttaa ja jotka ovat kokemusperäisimpiä asiantuntijoita, pyvyvät hiljaa.
Kiitän hyvistä kommenteista ja toivotan kaikille rauhaisaa Kristuksen syntymäjuhlan odotusta. - Uusiohenkilö
Desperaattori kirjoitti:
Anteeksi, että aloitin oman liittoni pähkäilyn täällä. Ei ollut tarkoitus saada ihmisiä toistensa kimppuun. Eilen oli erityisen epätoivoinen aamu, mikä johti purkaukseen täällä. Omaa päätöstäni en (emme) tietenkään tee kenenkään mielipiteiden perusteella. Kipuilu jatkuu. Olen ottanut sen kannan, että koska naimisiin menokin on kahden kauppa, myös ero on sitä. Molempien täytyy tahtoa sitä tosissaan. Sitä ennen elättelen toivoa. Niin kauan kuin on toivoa, on elämää (vaikka sanonta meneekin alun perin tosinpäin). Toivoa saa rukoilemalla, myös esirukouksista. Niitä pyydän.
Uusiohenkilö on enemmän kuin oikeassa kommentointikommentissaan. Samahan koskee monia muitakin keskusteluja täällä. On puhuttu abortista, homoseksuaalisuudesta, naisen asemasta jne. jne. jne. Yleensä ne, joita asia todella koskettaa tai satuttaa ja jotka ovat kokemusperäisimpiä asiantuntijoita, pyvyvät hiljaa.
Kiitän hyvistä kommenteista ja toivotan kaikille rauhaisaa Kristuksen syntymäjuhlan odotusta.Älä, Desperaattori, suotta ole pahoillasi. Tässähän saisivat kaikki keskustelun avaajat olla pahoillaan - ennemmin tai myöhemmin kun tulee riitaa kuitenkin.
Minä en ainakaan ajatellutkaan että näiden keskustelujen pohjalta tekisit oman päätöksesi. Edellisessä viestissäni mainitsin, että olen yhden asian oppinut. Ehkä olen toisenkin asian oppinut. Nimittäin rippi-isäni sanoi minulle, että ei pidä tehdä päätöksiä toisen puolesta eikä pidä saattaa itseään sellaiseen tilanteeseen että ottaa vastuun toisen päätöksestä.
Eli; voin vain kertoa mitä itse olen tehnyt ja miltä se minusta on tuntunut. Josko siitä kertomisesta olisi jollekulle toiselle jotain hyötyä omiin pohdintoihinsa ja kamppailuihinsa.
Samoin kaikille; hyvää joulun odotusta. - ei asian ydin siitä kärsi
Neonilla-Neonilla kirjoitti:
...niitä miehiä oli viisi...
Itselläni on kokonaisvaltainen käsitys uudesta/vanhasta testamentista. Muistan tapahtumat/opetukset, mutten lukumääriä tai pikkuseikkoja.
En edes viitsi tarkistaa oliko kaivolla mainittu lukumäärä viisi vai seitsemän. Oletan että olet selvillä asioista ja se on viisi. Olennaista on se, että jos Kristus tulisi tänä päivänä "kaivolle", tapaisi vastaavanlaisen naisen, hän joutuisi toteamaan: "Viisi kertaa viisikymmentäviisi on sinulla ollut miestä, ja nämä viisi, jotka sinulla nyt on, eivät ole sinun miehiäsi. - Neonilla-Neonilla
ei asian ydin siitä kärsi kirjoitti:
Itselläni on kokonaisvaltainen käsitys uudesta/vanhasta testamentista. Muistan tapahtumat/opetukset, mutten lukumääriä tai pikkuseikkoja.
En edes viitsi tarkistaa oliko kaivolla mainittu lukumäärä viisi vai seitsemän. Oletan että olet selvillä asioista ja se on viisi. Olennaista on se, että jos Kristus tulisi tänä päivänä "kaivolle", tapaisi vastaavanlaisen naisen, hän joutuisi toteamaan: "Viisi kertaa viisikymmentäviisi on sinulla ollut miestä, ja nämä viisi, jotka sinulla nyt on, eivät ole sinun miehiäsi.Niin, ei todellakaan kärsi se ydin, ymmärrän ajatustasi hyvin, koska käsittelen asioita usein samalla tavalla; suuret linjat selvillä, yksityiskohdat sinne päin... ja omaan uskoon ja sen säilymiseen se riittää.
Siksi vain tuli tarkennuksen halu, koska kyseessä oli sentään lainausmerkkeihin asetettu Raamatun kohta.
Konkonaisvaltaisuus voi olla asialle siunaus tai kirous aina tilanteesta riippuen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1342027Msisa on eronnut
Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.291091- 69889
Venäläisiä keksintöjä?
Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?262774Tiedän että on aika luovuttaa
En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r65761- 15747
- 83696
Katumuksesta
Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t132687Sisällissota kiihtyy Ruotsissa
KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.214683- 26674