Rukoilusta

Kuulee jokaisen rukouksen, heikommankin.

Onneksi yksin ei tarvitse jäädä, voit laittaa rukouksia tännekkin, muistan sinua rukouksin.

Kiits Jeesus että näet tämän rukouspyynnön, Isä joka olet kaikkivaltias, Jeesuksen nimessä lähestyn sinua, Jeesus joka kärsit meidän sairautemme ristillä, kiitos että kannoit ne meidän puolestamme.
Jeesus vetoan sinun nimeesi joka olet parantajamme tänäänkin. Kiitos että kohtaat tätä henkilöä, Isä tapahtukoon sinun tahtosi, tulkoon sinun nimesi kirkastetuksi tänäänkin, todistuksesi ihmisille jotka eivät sinua tunne. Siunaa hänen perhekuntaansa ja auta että ne jotka eivät tunne tulisivat tuntemaan sinut omana vapahtajanaan.

Jeesuksen kalliissa nimessä. Amen.

Kristus opetti ihmisille aikoinaan vain yhden rukouksen käytettäväksi vaikka joka päivä. Se löytyy mm. Matteuksen kirjoituksista luvusta 5 eteenpäin ja alkaa sanoilla 'Isä meidän'.

juuri tänään juttelimme uskova porukka, kuinka ihmiset ovat tehneet Jumalasta oman juoksupoikansa, tai pikemminkin yrittävät tehdä, mutta eihän Jumala siihen ole suostunut eikä suostu! Eli ihminen rukoilee Jumalalta kaikenlaista, oma elämä voi olla vaikka millaisella tilalla, syntiä, laittomattomuuta, salaisia asioita jne. mutta rukoillaan ja anotaan ja sitten kun Jumala ei "vastaa", valitetaan :ei Jumala vastaa!Saattaa olla kysymyksessä ihminen joka EI itse edes ole sisällä Jumalan valtakunnassa mutta "komentelee" Jumala jne.Laitetaan ensin oma Jumala suhde kuntoon, annetaan ehdoitta elämämme Jumalalle.Ja Jumala ottaa meidät käyttöönsä ja myös VASTAA OIKEALLA AJALLA JA OIKEALLA TAVALLA, niihin rukouksiin jotka ovat Hänen sanansa eli Hänen mielensä mukaisia.Ja muihin rukouksiin Hänen EI tarvitsekkaan vastat, amen.

jk. tää ei siis koskenut sua aloittaja.

Jeesus kehotti kestävään rukoukseen!

Muutamia otteita valmisteilla olevasta internet-kirjoituksesta:

"Seurakunta ja terveys (Erik Ewalds)
Jeesus antoi opetuslapsilleen käskyn: "Parantakaa sairaita, puhdistakaa pitaalisia" ja niin edelleen. Tässä näkyy ilmiö, joka minusta on hyvin valitettava: seurakunnassa langetaan helposti erääseen harhaoppiin aivan huomaamatta. Se on doketismi, ja sen mukaan Jeesus ei olekaan kärsinyt todellisena ihmisenä, vaan hän eli vain näennäisesti ihmisen elämää. Tämä oppi on syöpynyt hirvittävän syvälle - mutta ei teoriassa, vaan käytännössä. Paavali sanoo, että meidän pitää pyhittää koko ihminen - sielu, ruumis ja henki - mutta meiltä jäävät sielu ja ruumis helposti syrjään. Vain henki muistetaan. Sielua ja ruumista emme ajattele, vaikka kaikki kolme ovat hyvin tärkeät. Ne kaikki on siis seurakunnassakin otettava huomioon. Eräässä mielessä voidaan jopa sanoa, että meidän hengellisyytemme mitta on se, mitä se vaikuttaa todelliseen elämäämme ja ruumiiseemme - ja lisäksi: mitä se vaikuttaa meidän ihmissuhteisiimme. Ensimmäinen asia, jota minä seurakunnalta odottaisin, on se, että uskallettaisiin taas julistaa täyttä evankeliumia.

Seurakunnassa voi olla vääriä uskomuksia: "Jos voisin puristaa itsestäni sellaista ihmeitä tekevää uskoa, niin silloin kai paranemisiakin tapahtuisi." Tässä on aivan väärä näkemys uskosta: ikään kuin se olisi jokin voima, joka lähtee meistä ja joka sitten siirtää vuoria. Usko on yksinkertaisesti sitä, että minä tulen Jeesuksen luo. Jokainen ihminen, joka kääntyy hänen puoleensa pyytäen apua, uskoo.

Ennen kaikkea olisi siis tärkeää, että näkemyksemme laajentuisi ja että me sisällyttäisimme koko ihmiselämän kaikkine ongelmineen, ristiriitoineen ja hankaluuksineen seurakunnan elämään, johon me sitten pyydämme Jumalan siunausta, johdatusta ja voimaa. Jotkut kysyvät: "Jos en pysty rukoilemaan oikein, jos en osaa käyttää oikeita sanoja enkä ymmärrä tätä asiaa oikein, ei kai Jumala silloin halua parantaa minua?" Mutta "oikeat sanat" ovat sivuasia ja tällainen kysely ihmisen neuroosia, josta Jumala haluaa hänet parantaa.


On myös aivan selvää, että jos ryhdytään rukoilemaan tällä tavalla, ihmiset paranevat. Eivät kaikki, mutta seurakunnassa tapahtuu paranemista. Jos me kokoontuisimme tällä tavoin rukoilemaan ja kantamaan toinen toisemme taakkaa, olisi täysin mahdotonta, ettei mitään tapahtuisi. Tämä sanottakoon rohkaisuksi kaikille niille, jotka eivät ole uskaltaneet vielä ryhtyä työhön.

Lisäksi varotuksen sana: Kun seurakunnassa sitten tapahtuu parantumista, parantuneita ei saa ruveta palvomaan tai nostamaan korokkeelle. On kokonaan hylättävä sellainen asenne, että katsokaa miten paljon uskoa meillä oli. Helposti päädytään myös siihen, että osoitetaan sormella niitä, jotka eivät parantuneet. Jos seurakunta olisi todella kypsä kristillinen seurakunta, siellä tiedettäisiin, että meidän tulee eniten rakastaa juuri niitä, jotka vielä kärsivät.

Lisäksi vielä yksi asia, jota meidän tulee korostaa puhuessamme seurakunnasta ja terveydestä: Millainen on Jumala, jota me julistamme? Olen huomannut keskustellessani sairaiden ihmisten kanssa ja varsinkin sellaisten, jotka somatisoivat eli muuttavat ristiriitansa ruumiillisiksi sairauksiksi, että heidän jumalakuvansa on erittäin julma ja ristiriitainen. He näkevät Jumalan rankaisijana, ukkosen jylinässä puhuvana Siinain vuorijumalana. Mutta tällainen ei ole Jeesuksen Kristuksen Isä.

Vaikka kristinusko onkin julistanut pitkään rakkauden Jumalaa, rakastavaa Jumalaa, yhä vain ihmiset yrittävät jatkuvasti sovittaa häntä omilla teoillaan ja saavutuksiltaan eivätkä uskalla heittäytyä kokonaan armon varaan rakastavan Jumalan käsivarsiin."

Rukouksesta voit lukea lisää:
http://www.nic.fi/~jlindell/miksikristusko.htm / kohta 4.6