Kuulun kirkkon ja luonnehdin itseäni uskonnolliseksi. Uskonnollisuuteni on kuitenkin ristiriidassa kristinuskon dogmien kanssa, ja koen kirkon hyvin ahdistavaksi yhteisöksi, joka hallitse ihmisiä käymällä eräänlaista "anekauppaa" ihmisten syyllisyydentunnolla. Olenkin päättänyt olla kastamatta kohta syntyvää lastani. Halan antaa hänelle mahdolisuuden itse etsiä oma tiensä, ja haluan että hän voisi vapautua "protestanttissta katumusharjoituksesta" jolla me ihmiset itseämme piinaamme.
Tästä kaikesta tietysti koitui mittava polemiikki vaimoni perheessä. Ihmeellistä tässä oli, että perhe ei ole mitenkään uskonnollinen, ei eds minuun verrattuna. He eivät käy kirkossa, eivätkä he mllään tavoin osoita olevansa uskonnollisia imisiä. He säikähtivätkin sitä, että tein päätöksen, joka oli erilainen sen kanssa, miten kaikki muut tekevät. Vaikka "kaikki muut" eivät ole lainkaan uskovaisia, eivätkä harrasta minkäänlaisia henkisen elämän harastuksia, he kuitenkin kastavat lapsensa kirkkoon.
Mielestäni tämä lapsi kaste onkin yksi syy siihen miksi tunnustuksellinen usko on hiipunut maassamme.
Tästä kaikesta tietysti koitui mittava polemiikki vaimoni perheessä. Ihmeellistä tässä oli, että perhe ei ole mitenkään uskonnollinen, ei eds minuun verrattuna. He eivät käy kirkossa, eivätkä he mllään tavoin osoita olevansa uskonnollisia imisiä. He säikähtivätkin sitä, että tein päätöksen, joka oli erilainen sen kanssa, miten kaikki muut tekevät. Vaikka "kaikki muut" eivät ole lainkaan uskovaisia, eivätkä harrasta minkäänlaisia henkisen elämän harastuksia, he kuitenkin kastavat lapsensa kirkkoon.
Mielestäni tämä lapsi kaste onkin yksi syy siihen miksi tunnustuksellinen usko on hiipunut maassamme.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tuli kuvaan vasta myöhemmin. Jeesuksen aikana lapset vain siunattiin. Minä uskon, että pieni lapsi ei tarvitse kastetta, vaan pääsee Jumalan valtakuntaan kastmattomana.
Kuitenkin noin kahdeksan vuoden iässä ihmisen aivoissa tapahtuu mielenkiintoisia kemiallisia muutoksia ja on havaittu, että näillä tienoin lapsi myös alkaa ymmärtää, mikä on oikein, mikä väärin. Eli mielestäni tuolloin on oikea aika kasteelle.
On kamala ajatella että joku vastasyntynyt joutuisi helvettiin, jos ei ole ehitty kastaa. Näin kuitenkin luterilaiset uskovat ja siksi esim sairaaloissa on pappi hätäkasteita varten. Tämä uskomus on aika kovassa, vaikka siitä ei puhutakkaan ääneen ja varmaan siksi syntyi siitä kova keskustelu vaimosi perheen kanssa. Vaikka Suomalaiset eivät käy kirkossa he kuitenkin ylläpitävät näitä vanhoja uskomuksia ja tapoja kovin mielellään. Ja sitä, mitä "kaikki muut" tekevät on erittäin tärkeätä seurata, kuin sopulilauma.
Vaikka haluat lapsesi itse etsivän tiensä tarvii hän kuitenkin joitakin esimerkkejä, joitakin suuntia on hänelle näytettävä joista voi valita.
Tältä sivulta voit löytää mielipiteeni perheestä:
http://www.mormonit.fi/index.php?itemid=20
Ja tältä Dogmeista:
http://www.mormonit.fi/index.php?itemid=17
Raamattu ei tunne mitään ikärajaa kastamiselle.
Kristityt ovat aina kastaneet lapsensa.
Ei-kristityt lahkot jättävät lapset omalle herralleen kasvamaan.
Mormoonien asioita puidaan toisella palstalla.
He voivat opettaa siellä omiansa.
Luterilainen hätäilykasteen uskonto on taikauskoa kuten mormooniuskontokin.
Se on sinun asiasi miten haluat tehdä. Minulle on jotenkin itselleni se asia lapsen juhlana Jumalalle, ja sen takia se on minusta hieno asia. Jos lapsi kuolisi niin kyllähän niin pieni mutenkin taivaaseen pääsee. Eri asia on aikuiset ihmiset.