Eräs varsin paljastava fakta verratessa buddhalaisia protestanttisiin kristittyihin on se, kuinka kristityillä on - kirjaimellisesti - aivan taivaallisen huono huumorintaju. On varsin koomista, kun nuo eksyneet lampaat tulevat esittämään hyvää paimenta. Koko esitys on aivan teennäinen. Kun sen sitten osoittaa heille ja näyttää, että itse hanskaat heidän uskontonsa yksityiskohdat paljon paremmin ja kun paljastat niille, että hehän ovatkin itse ihan hukassa omassa sanaviidakossaan, niillä menee hermot ja he alkavat huutamaan sinua itse piruksi ja vaikka miksi.
Se mikä tekee vaikeaksi olla nauramatta kristitylle on, kuinka he näyttävät lukeneen tuota isoa kirjaansa ylösalaisin koko elämänsä. Se, mikä tekee koko touhusta jo melkein myötähäpeän kautta noloa on, kun näkee kokonaisen seurakunnan tekevan joukolla samoin.
Yksi syy, miksi Tuomaan evankeliumia ei ole liitetty raamattuun on, että se paljastaa pelin hengen hetkessä:
http://www.nic.fi/~jhakwe/okkultti/kirjasto/tuomev.htm
Viihdytettyäni itseäni buddhalaisella ja zenikirjallisuudella (varsinaista viihdettä) ei ole kovin hankala ymmärtää, mistä Jeesus todella puhui. Yleisellä tasolla hän puhuu aivan samoista asioista, kuin buddhalaisetkin. Tosin Lähi-Idän kulttuuri ei ehkä ollut vastaanottavaisinta tällaisille opetuksille. Katsos, niillä ei ole huumorintajua, näetkös. Ei ihme, että Juutalaisten piti nukuttaa mies. Hänhän oli paljastamassa pelin tavalla, joka olisi tuhonnut koko instituution ja ylipäätänsä tarpeen moiselle. Tuomaan evankeliumissa Jeesus sanoi, "Joka juo suustani, tulee kaltaisekseni; minä itse tulen siksi ihmiseksi, ja hänelle tulevat paljastetuiksi kaikki salatut asiat." Kuulostaapa juuri niin buddhalta kuin kukatahansa muukin.
Harmi vain, että edes kohtuulliset kirjoitustaidot ja logiikka eivät kuuluneet paikallisten vahvuuksiin tuolloin. Raamatusta voi lukea, kuinka viimeisinä päivinäänkin Jeesus kiroaa jopa Pietaria siitä, kuinka tämä ei ymmärrä sanakaan siitä, mitä hän on sanonut. Sen on täytynyt olla todella turhauttavaa. Kuvittelen joskus kuinka kyrpiintynyt kaveri on ollut, kun hän komensi opetuslapsiaan 'menemään, ja kalastamaan hänelle seurakunnan', ja sitten ne todellakin niin tekivät. Jälleen yksi osoitus siitä, kuinka he voisivat ymmärtää häntä väärin.
Nyt se mikä varsinaisesti saa aikaan kristittyjen kollektiivisen huonon huumorintajun on tämä: Kun harras vihdoin alkaa alitajuisesti päästä jyvälle siitä, kuinka pitkälle hänen huumorintajunsa pitäisi venyä ja sinkua, ennen kuin sinne sisäiseen Taivaan Valtakuntaan todella pääsee, hän alkaa pelätä ja häneltä loppuu usko. Että ei niin kuin itse perkele, tekopyhä, kykene ymmärtämään, että tuo kaikki on tehty hyvällä, rakkaudella ja myötätunnolla. Ei osaa luottaa, katsos. Varmaan tuo kaikki tuntuu myös hieman julmalta. Ettei niin kuin kykene ymmärtämään raamatun jumalan merkitystä ja sitä, että Jumalan armo ei jää kenellekään koskaan antamatta. Vain tekopyhä ei kykene venymään siihen, että ottaisi sitä vastaan ja antaisi itselleen anteeksi.
Uskovainen kysyi kerran: "Kuinka kauan kestää reissata helvetistä taivaaseen?" Vastasin: "Matka helvetistä taivaaseen kestää juuri niin kauan, kuin kestää antaa anteeksi itselleen."
Joskus, mietin jopa, että pitäisi olla jokin paikka, minne kerätä nämä kaikki ihmiset. Jokin paikka, ainakin kerran viikossa, hetken rauha, jolloin he eivät ole ympärillä häröilemässä. Paikka, jonne he kerääntyisivät ihan omasta tahdostaan ja pysyisivät perhana poissa tieltä. Ainakin muutaman tunnin. Pyydän. Kauniisti, pyydän!
Minulle raamattu, Genesis ja raamatun tarinat sisältävät varsin osuvan viestin. Harmi vain, että se viesti on tallennettu niin huonoon kirjoitukseen verrattuna vaikkapa aasialaisiin vastineisiinsa.
Kun miettii jotain aikaistenaikojen heimojen muodostamia sivilisaatioita, on täytynyt olla erityisen tärkeää selviytymisen kannalta erotella jyvät akanoista ja selvittää, kuka kykenee olemaan itselleen rehellinen ja siten seuralleen, ja kuka on vain persereikä, joka puukottaa sinua selkään välittömästi vain siksi, että pelkää omaa varjoaan. Ei mitään vikaa pienessä mindfuckissa. Harmi vain, kuten monien hyvien juttujen kohdalla käy, todella tampioita on riittävä määrä pilaamaan minkä hyvänsä hienon ja hauskankin jutun.
Se mikä tekee vaikeaksi olla nauramatta kristitylle on, kuinka he näyttävät lukeneen tuota isoa kirjaansa ylösalaisin koko elämänsä. Se, mikä tekee koko touhusta jo melkein myötähäpeän kautta noloa on, kun näkee kokonaisen seurakunnan tekevan joukolla samoin.
Yksi syy, miksi Tuomaan evankeliumia ei ole liitetty raamattuun on, että se paljastaa pelin hengen hetkessä:
http://www.nic.fi/~jhakwe/okkultti/kirjasto/tuomev.htm
Viihdytettyäni itseäni buddhalaisella ja zenikirjallisuudella (varsinaista viihdettä) ei ole kovin hankala ymmärtää, mistä Jeesus todella puhui. Yleisellä tasolla hän puhuu aivan samoista asioista, kuin buddhalaisetkin. Tosin Lähi-Idän kulttuuri ei ehkä ollut vastaanottavaisinta tällaisille opetuksille. Katsos, niillä ei ole huumorintajua, näetkös. Ei ihme, että Juutalaisten piti nukuttaa mies. Hänhän oli paljastamassa pelin tavalla, joka olisi tuhonnut koko instituution ja ylipäätänsä tarpeen moiselle. Tuomaan evankeliumissa Jeesus sanoi, "Joka juo suustani, tulee kaltaisekseni; minä itse tulen siksi ihmiseksi, ja hänelle tulevat paljastetuiksi kaikki salatut asiat." Kuulostaapa juuri niin buddhalta kuin kukatahansa muukin.
Harmi vain, että edes kohtuulliset kirjoitustaidot ja logiikka eivät kuuluneet paikallisten vahvuuksiin tuolloin. Raamatusta voi lukea, kuinka viimeisinä päivinäänkin Jeesus kiroaa jopa Pietaria siitä, kuinka tämä ei ymmärrä sanakaan siitä, mitä hän on sanonut. Sen on täytynyt olla todella turhauttavaa. Kuvittelen joskus kuinka kyrpiintynyt kaveri on ollut, kun hän komensi opetuslapsiaan 'menemään, ja kalastamaan hänelle seurakunnan', ja sitten ne todellakin niin tekivät. Jälleen yksi osoitus siitä, kuinka he voisivat ymmärtää häntä väärin.
Nyt se mikä varsinaisesti saa aikaan kristittyjen kollektiivisen huonon huumorintajun on tämä: Kun harras vihdoin alkaa alitajuisesti päästä jyvälle siitä, kuinka pitkälle hänen huumorintajunsa pitäisi venyä ja sinkua, ennen kuin sinne sisäiseen Taivaan Valtakuntaan todella pääsee, hän alkaa pelätä ja häneltä loppuu usko. Että ei niin kuin itse perkele, tekopyhä, kykene ymmärtämään, että tuo kaikki on tehty hyvällä, rakkaudella ja myötätunnolla. Ei osaa luottaa, katsos. Varmaan tuo kaikki tuntuu myös hieman julmalta. Ettei niin kuin kykene ymmärtämään raamatun jumalan merkitystä ja sitä, että Jumalan armo ei jää kenellekään koskaan antamatta. Vain tekopyhä ei kykene venymään siihen, että ottaisi sitä vastaan ja antaisi itselleen anteeksi.
Uskovainen kysyi kerran: "Kuinka kauan kestää reissata helvetistä taivaaseen?" Vastasin: "Matka helvetistä taivaaseen kestää juuri niin kauan, kuin kestää antaa anteeksi itselleen."
Joskus, mietin jopa, että pitäisi olla jokin paikka, minne kerätä nämä kaikki ihmiset. Jokin paikka, ainakin kerran viikossa, hetken rauha, jolloin he eivät ole ympärillä häröilemässä. Paikka, jonne he kerääntyisivät ihan omasta tahdostaan ja pysyisivät perhana poissa tieltä. Ainakin muutaman tunnin. Pyydän. Kauniisti, pyydän!
Minulle raamattu, Genesis ja raamatun tarinat sisältävät varsin osuvan viestin. Harmi vain, että se viesti on tallennettu niin huonoon kirjoitukseen verrattuna vaikkapa aasialaisiin vastineisiinsa.
Kun miettii jotain aikaistenaikojen heimojen muodostamia sivilisaatioita, on täytynyt olla erityisen tärkeää selviytymisen kannalta erotella jyvät akanoista ja selvittää, kuka kykenee olemaan itselleen rehellinen ja siten seuralleen, ja kuka on vain persereikä, joka puukottaa sinua selkään välittömästi vain siksi, että pelkää omaa varjoaan. Ei mitään vikaa pienessä mindfuckissa. Harmi vain, kuten monien hyvien juttujen kohdalla käy, todella tampioita on riittävä määrä pilaamaan minkä hyvänsä hienon ja hauskankin jutun.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ihmiset eivät tunne itseään eivätkä ymmärrä oman mielensä toimintaa. He kuvittelevat että sen minkä "ajattelin" on todellista. Sen lisäksi he kuvittelevat sen olevan pysyvää. Tämä pysyvä törmää aivan varmasti todellisuuteen josta syntyy ristiriita ja keitos on valmis. Anteeksianettavaa kertyy ja helvetti mistä pitäisi pelastua on luotu. Vastapainoksi on kehitettävä taivas ja pelastus. Ja kierros alkaa alusta.
... to that.
Jos leikitään sci-fiä niin:
Kun ei se kielen muodostama sulkeuma ikinä onnistu tarjoamaan riittävästi kiihtyvyyttä siihen, että sen muodostamat viittaukset ikinä sopisi yksi yhteen niiden viittaaman todellisuuden kanssa. Jos ajatellaan tuo sulkeuma pallona avaruudessa ja henkilö siinä keskellä koettaa kerätä pakonopeutta riittävästi singotakseen itsensä ulos tuosta sulkeumasta, hän aina lopulta löytää itsensä edelleen tuon sulkeuman keskeltä. Tuossa sulkeumassa suurempi pakonopeus reunaa kohti kaartaa avaruuden aina voimakkaammin takaisin kohti keskustaa.
Tuohan on juuri Genesiksen Tiedon Puu ja kuvaus siitä, kuinka sen hedelmät ovat herkullisia mutta petollisia. Ihan hauska, että raamatunkin alkuun on ihan varta vasten laitettu varoitus, että syntymästä lähtien dualistista maailmankuvaa on lähdetty rakentamaan sanoin. Sitten koko lössi menee ja tekee juuri sen, mistä sormea heristettiin. Ovat kyllä melkoisen ahneita herkkusuita nuo Kristitytkin.
Siltä tämä näyttää mutta "so what"?
Aivan kieli on rajoittava tekijä. Sana on symboli eikä se ole sinällään sitä mihin se viittaa. Sanat ovat kuitenkin tulleet äärimmäisen tärkeiksi ja muodostavat tuon sulkeuman keskuksen jota voisi vaikka nimittää 'minäksi'. Tila jolla on keskus on rajallinen ja se muodostuu vankilaksi.
Olemme se pieni apina joka yrittää suurentaa häkkiään mutta vaikka häkki tulisi kuinka suureksi niin se on rajallinen ja me olemme edelleen tuo pieni apina. Tällä apinalla on vilkas mielikuvitus mutta jos se joskus katsoisi itseään peiliin ja vaikka nauraisi itselleen niin elämä häkissä olisi kenties siedettävämpi. Häkistä vapautuminen on kyllä mahdollinen jos apian katsoessaan peiliin huomaisi mihin hän todella pystyy.
Tieto on valtaa ja valtaa tämä pieni apina rakastaa yli kaiken. Niin kauan kuin tiedolla ylläpidetään toinen harhakuva todellisuudesta niin kaikki jatkuu entisellään. Dualistinen kuva on harhaa mutta joillekin makea kuin paraskin hedelmä.
Hemmetin hyvä kirjoitus. Usein tuntuu että agnostisesti uskontoihin suhtautuvat näkevät uskonnollisten opetusten ytimen kirkkaammin kuin uskoon hurahtaneet.
Uskovaisuudessa on se vika, että tietyistä uskonnon piirteistä tehdään fetisistisen ihailun kohteita, konkreettisuudestaan ja historiallisuudestaan huolimatta jumalallisia ja kritiikistä vapaita entiteettejä.
Eli esimerkiksi 'armo' voidaan kristinuskossa käsittää vain tietyn muinaistarun sisäistäneiden yksityisomaisuudeksi. Kuitenkin tulkinnat tuosta tarusta ja sen vaikutukset käytännön elämään vaihtelevat suuresti aikakausittain ja paikan mukaan. Vaikka 'armoa' pitäisi vaalia ja levittää ja löytää muiden sisältä, se teljetään yhden uskonnollisen tapakulttuurin yksityisholviin.