saavuttamattomissa

Vielä muutama kuukausi sitten kuvittelin ettei maailmasta löytyisi yhtään ihmistä joka osaisi ajatella kuten minä... tuntuu, kuin pelkän iloisen ajatuksen voimasta toinen alkaa myös hymyilemään. Kaikki asiat koetaan yhtäaikaa ja samalla tavalla, tuntuu kuin ei voisi salata toiselta ajatuksiaan tai ylipäätään mitään. Haluan nähdä tässä toisessa omia piirteitäni, omituisuuksiani ja ajatuksiani niin paljon, etten näe hänessä mitään vikoja tai virheitä. Hän on täydellinen olento. Kuitenkaan kumpikaan meistä ei ole täydellinen. En tiedä, tietääkö hän sen minusta tai tiedänkö minäkään sitä hänestä varmaksi, en ole kysynyt. Aavistelisin näin. Tällä hetkellä tuntuu kuin olisimme luodut toisillemme, tahtoisin jakaa kaiken hänen kanssaan ja oppia paljon uutta hänen elämästään. Taidan ensimmäistä kertaa elämässäni olla rakastunut... joskus luulin että ensirakkaudet koetaan ala-asteen diskossa eikä enää aikuisuuden kynnyksellä. Tunnettani kuitenkin varjostaa epävarmuus kaikesta, epävarmuus hänen suhteensa, ei minulle ikinä tapahdu mitään näin hienoa. Haaveilla ja unelmilla ei ole taipumusta toteutua. Silti hän on tällä hetkellä minulle ainoa syy herätä uuteen aamuun, asettaa tavoitteita ja elää hyvin. Olkoonkin ettei hän tunne yhtä voimakkaasti minua kohtaan. En ainakaan halua särkeä tätä illuusiota.
4568
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Voisimpa sanoa juuri samat sanat erästä miestä ajatellen. Maailmaan mahtuu sittenkin ihmeitä. Hän on kaikkea sitä mitä olen aina toivonut. Hän saa minut pelkällä läsnäolollaan onnelliseksi. Olemme molemmat yhtä omalaatuisia ja kuitenkin niin samanlaisia pohjimmiltamme. Ja alati löytyy yhteisiä ajatuksia ja mielenkiinnonkohteita. Voisimpa jopa kuvitella että hän olisi juuri SE OIKEA niinkuin sanotaan. En vain tiedä onko hänellä mitään muuta kuin ystävyyttä/ystäVÄLLIsyyttä minua kohtaan mutta katsellaan mitä huominen tuo tullessaan...

Äänestä
  • ...Luonteenpiirteet niin samanlaisia. No hän ehkä vähän enemmän "extreme-tyyppi" mutta muuten. Olisin valmis lyöttäytymään hänen elämäänsä heti jos hän vaan sanoisi tuntevansa samoin. Jos katseesta jotain luetaan niin vaikuttaisi tuntevan niin kuin minäkin mutta olen ujo kuten hänkin ja edessä myös muita "esteitä"/hidasteita. Ujous itsessään on suuri muuri joka pitää ylittää! =(

    1 ASIA MIKÄ ON FAKTAA ON SE ETTÄ VIIHDYN HÄNEN SEURASSAAN JA MEILLÄ ON A-I-N-A YHDESSÄ HAUSKAA!

    Äänestä

  • soulmateNAINEN kirjoitti:

    ...Luonteenpiirteet niin samanlaisia. No hän ehkä vähän enemmän "extreme-tyyppi" mutta muuten. Olisin valmis lyöttäytymään hänen elämäänsä heti jos hän vaan sanoisi tuntevansa samoin. Jos katseesta jotain luetaan niin vaikuttaisi tuntevan niin kuin minäkin mutta olen ujo kuten hänkin ja edessä myös muita "esteitä"/hidasteita. Ujous itsessään on suuri muuri joka pitää ylittää! =(

    1 ASIA MIKÄ ON FAKTAA ON SE ETTÄ VIIHDYN HÄNEN SEURASSAAN JA MEILLÄ ON A-I-N-A YHDESSÄ HAUSKAA!

    aikuisuuden kynnyksellä vähän alle 30:nen=)

    Äänestä

  • Todella vaikeaa tästä tekee se, etten itse ole varma onko kaikki tämä vain pelkkää mielikuvitustani. Kuitenkin päädymme aina yhteen, olimmepa missä tahansa. Tuntuu ettei kukaan muu ymmärrä edes nauraa samoille vitseille. Muiden kanssa täytyy aina yrittää olla jotain muuta kuin on... olen hurahtanut täysin tähän ihmiseen. Joka ilta kun menen nukkumaan ja aamuisin kun avaan silmäni, hän palaa mieleeni ja suupielet kääntyvät vienoon hymyyn. Voi että, kunpa meitä joskus lykästäisi...

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


aina vaan kirjoitti:

Vielä muutama kuukausi sitten kuvittelin ettei maailmasta löytyisi yhtään ihmistä joka osaisi ajatella kuten minä... tuntuu, kuin pelkän iloisen ajatuksen voimasta toinen alkaa myös hymyilemään. Kaikki asiat koetaan yhtäaikaa ja samalla tavalla, tuntuu kuin ei voisi salata toiselta ajatuksiaan tai ylipäätään mitään. Haluan nähdä tässä toisessa omia piirteitäni, omituisuuksiani ja ajatuksiani niin paljon, etten näe hänessä mitään vikoja tai virheitä. Hän on täydellinen olento. Kuitenkaan kumpikaan meistä ei ole täydellinen. En tiedä, tietääkö hän sen minusta tai tiedänkö minäkään sitä hänestä varmaksi, en ole kysynyt. Aavistelisin näin. Tällä hetkellä tuntuu kuin olisimme luodut toisillemme, tahtoisin jakaa kaiken hänen kanssaan ja oppia paljon uutta hänen elämästään. Taidan ensimmäistä kertaa elämässäni olla rakastunut... joskus luulin että ensirakkaudet koetaan ala-asteen diskossa eikä enää aikuisuuden kynnyksellä. Tunnettani kuitenkin varjostaa epävarmuus kaikesta, epävarmuus hänen suhteensa, ei minulle ikinä tapahdu mitään näin hienoa. Haaveilla ja unelmilla ei ole taipumusta toteutua. Silti hän on tällä hetkellä minulle ainoa syy herätä uuteen aamuun, asettaa tavoitteita ja elää hyvin. Olkoonkin ettei hän tunne yhtä voimakkaasti minua kohtaan. En ainakaan halua särkeä tätä illuusiota.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu