Eli olen henk.koht.avustaja. Aloitin uudessa työpaikassa lokakuun alussa ja siitä asti kaikki yhtä h...ä. Olen ainoa hoitaja ja tämä potilas on alusta asti koittanut määrätä mitä teen vapaa-ajallani ja ketä saan tavata ja ketä en.
Kaiken lisäksi hän on mustasukkainen omalle miehelleni, koska vietän vapaa-aikaani mieheni kanssa. Potilas on nainen.
Tämä on rasittavaa, ja minulla on sopimus vuodeksi vielä. Kun menen töihin hän alkaa osoittaa mieltään ja on etsimällä etsinyt kaikki virheet mitä mahdollisesti olen tehnyt, haukkuu ruoat(olen ekalta ammatiltani suurtalouskokki), olen tiskannut väärin ym.ym.
tämä alkaa rasittaa jo tosi paljon, en kuitenkaan voi lopettaakaan, koska meillä on yhteisiä tuttavia.
Alussa kun tulin hän oli aivan innoissaan, kunnes viikon jälkeen tämä alkoi.
Mitä nyt pitäisi tehdä?
Mielenterveysongelmaa(ainakaan todettua)hänellä ei kuitenkaan ole. Tekisi mieli sanoa jotain valittua ja jättää sinne miettimään elämäänsä.
Kauheasti sanottu, mutta noin tunnen nyt,
Kaiken lisäksi hän on mustasukkainen omalle miehelleni, koska vietän vapaa-aikaani mieheni kanssa. Potilas on nainen.
Tämä on rasittavaa, ja minulla on sopimus vuodeksi vielä. Kun menen töihin hän alkaa osoittaa mieltään ja on etsimällä etsinyt kaikki virheet mitä mahdollisesti olen tehnyt, haukkuu ruoat(olen ekalta ammatiltani suurtalouskokki), olen tiskannut väärin ym.ym.
tämä alkaa rasittaa jo tosi paljon, en kuitenkaan voi lopettaakaan, koska meillä on yhteisiä tuttavia.
Alussa kun tulin hän oli aivan innoissaan, kunnes viikon jälkeen tämä alkoi.
Mitä nyt pitäisi tehdä?
Mielenterveysongelmaa(ainakaan todettua)hänellä ei kuitenkaan ole. Tekisi mieli sanoa jotain valittua ja jättää sinne miettimään elämäänsä.
Kauheasti sanottu, mutta noin tunnen nyt,
Vastaukset 9
Vanhimmat
kuullostaa maanpäälliseltä helvetiltä mutta niin monen avustajan ja omaishoitajan arkea. samalla tavalla kyllä käy kaikille hoitajille. on kuitenkin hyvä opetella sanomaan ei ennenkuin itse pimahtaa ja masentuu..sitten on hoidettavia 2 ja burnoutista toipuminen on rankkaa.
ja kokemuksella voin sanoa ettei tuo koskaan lopu vaan pahenee koko ajan kunnes teet siitä itse stopin. joko puhut lujasti ja päättäväisesti että nyt saa riittää tuommonen (nosta vaikka asiakas rinnuksista) ja jos ei auta niin lähdet ja lopetat hommat. kenenkään ei tarvitse sietää paskaa edes sairaalta ihmiseltä. (jos hän kerran on asiallinen ja siis pystyy vaikuttamaan käytökseensä)
EIköhän nyt mene vähän liian pitkälle jos alkaa käydä kiinni hoidokkiinsa.
Laita selvät rajat asiakkaallesi. Eihän sinun vapaa-ajan asioita ja tekemisiä tarvitse asiakkaallesi kertoilla.
Voithan sanoa suoraan, että et halua puhua omasta vapaa-ajastasi, koska se mitä teet vapaa-ajallasi ei kuulu tähän hoitosuhteeseen. Mutta nyt voin aloittaa (esim) laittamaan ruokaa, sen laitto kyllä kuuluu tähän työhön.
Jos työ alkaa tuntumaan liian raskaalta kannattaa alata katselemaan muuta työtä. Ja, jos löydät muuta hommaa, niin rohkeasti vain vaihdat.
Ainahan voit keksiä jonkun pienen valkoisen valheen, miksi vaihdoit työpaikkaa. Ja mitä niistä yhteisistä tuttavista kannattaa välittää? Eihän sinun työpaikan vaihdos heille kuulu. Kuinka paljon annat toisten ajattelun, vaikuttaa omaan päätöksentekoon?
Kokeile viikon ajan oikein mielistellä sitä hoidokkia. Vie astiat tarkastettaviksi ja palvele oikein kunnolla. Kysele kokoajan että tarvitseeko hän jotakin. Viikossa luulisi hoidokin sellaiseen hösäämiseen kyllästyvän. Kysy lupaa kaikkiin älyttömiinkin asioihin joihin sinun ei edes tarvitsisi lupaa kysyä. Varmaan muuttuu ääni kellossa hyvin pian.
alussa teinkin niin ja halusin työsopimuksen ja tarkat työtehtävät, mutta hän sanoi vain ettei jaksa taas tehdä uutta kun minulla on samat työtehtävät kuin lomalle jääneelläkin.
ja jos jotain kysyin hän sanoi ettei tiedä mitään, edellinen kun kuulemma päätti kaiken hänen puolestaan.
Eli oisko pitänyt soittaa edelliselle onko nyt hyvin silitetty ja tiskattu..ihan mahdoton ihminen.
Nyt pelottaa onko minulla mitään suojaa kun työsopimusta ei ole? sossu maksoi palkkani, mutta työsuhdetta ei ole paperilla.
hänen kanssaan. Ja kerrot, että jos tilanne ei muutu, niin et voi jatkaa hänen kanssaan. On hyvä puhua asiat halki. Mutta rakentavasti ja asiallisesti. Aluksi se varmasti loukkaakin tätä potilasta, mutta kyllä sekin muuttuu ajan kanssa. Parempi olla rehellinen ystävällisesti.
Jos nämä asiat rupeavat häiritsemään sinun elämääsi, niin siinä käy pian niin, että itse kärsit työuupumuksesta. Jolloin sekä henk.koht.elämä että työelämä häiriintyy.
Asiat eivät voi muuttua itsekseen, joten mielestäni keskustelu on paras vaihtoehto tässä tilanteessa. Ja voihan sen sopimuksenkin purkaa.
eli näin tämä nyt sitten päättyi lukuisten hänen raivareidensa ja hänen anteeksipyytelyjen jälkeen, että hän ilmoitti minusta sosiaalihuoltoon ja haukkui minua.
Olen helpottunut että pääsen pois, mutta nyt tuntuu että pitäisikö ilmoittaa liittoon tästä.
Hän mustamaalaa minua ihmisille, aiheettomasti.
Ikinä ei tiennyt kun menin sinne, mitä on vastassa.
Joka toinen päivä sain haukkuja kun olin silittänytkin muka väärinpäin yms. ja seuraavana päivänä hän itki hervottomana ja pyyteli anteeksi. Eli siis aivan tasapainoton henkilö.
No varmasti sosiaalihuollossa tuntevat hänet sen verran hyvin, että tietävät totuuden.
Ikinä ei kohdalleni ole tälläistä tullut.
Saan aivan olemattomia syytöksiä hänen taholtaan nyt, ja hän on alusta asti häirinnyt perhe-elämäänikin soitteluillaan ja mustasukkaisuudellaan miehestäni.
Kaikki asiat hän vääristää oudosti. Enään en anna anteeksi vaikka pyytelisi miten.
Nyt täyttyi mitta.
Harmittaa vaan tuo mustamaalaus vaikka muista työpaikoista olen aina saanut kiitettävän työtodistuksen, otanko liittoon yhteyttä?
heti liittoon. Kerrot miten on käynyt ja millainen tämä avustettavasi on ollut. Kyllä raja kulkee myös siinä,miten avustettavamme meitä kohtelevat. Tuo ihminenhän on sairas, käyttäytyminen kertoo siitä. Ikävää että näin on käynyt :(
Pelottaa vaan kun on meidän sanat vastakkain, että aina hoitaja on se pahis, jos eteenpäin asiaa lähtee viemään.
Saa nyt nähdä miten käy.