Sauli Niinistön puhe Kokoomuksen puoluekokouksessa
Kokoomuksen ylimääräinen puoluekokous 12.11.2005 Helsingissä
Tulevaisuuden tekeminen on tahdon asia. Tahto ja henki ovat pienen kansan paras turva parempaan tulevaisuuteen. Me suomalaiset näytimme kymmenen vuotta sitten kykymme muuttaa historiamme kurssia, nousimme lamasta yhtenäisenä kansana työllä ja tahdolla.
Nuo kokemukset ovat olleet pohjana kolmelle päätökselle:
sille, että olen valmis asettumaan ehdolle tasavallan presidentin arvokkaaseen virkaan;
sille, että kampanjassani keskityn suomalaisten kannalta tärkeisiin asioihin ja kaikkein tärkeimpään – työstä kasvavaan hyvinvointiin
sille, että koen tehtäväkseni puhua vastakkainasettelun poistamisesta ja rohkenen puhutella meitä kaikkia suomalaisena työväkenä
* * *
Kymmenkunta vuotta sitten Suomessa osattiin tehdä rohkeita ratkaisuja. Joukko rohkeita miehiä ja naisia eri puolueissa otti suuren henkilökohtaisen vastuun selittäessään ja puolustaessaan välttämätöntä niin kansalle, medialle kuin omille puoluetovereilleenkin. Sallinette, että käytän tilaisuutta kiittääkseni osaa heistä, vaikkeivät kaikki Kokoomuksen jäsenkirjaa taskuissaan kannakaan.
Esko Aho kasvoi puoluepoliitikosta valtiomieheksi johdattaessaan Suomena Euroopan Unionin jäseneksi. Paavo Lipponen oli parhaan suomalaisen Eurooppa-politiikan sielu ja euron kummisetä. Vasemmistoliiton Suvi-Anne Siimes on sodanjälkeisin Suomen rohkeimpia ja sitkeimpiä poliitikkoja. Heidän kohtelunsa omiensakin taholta oli välillä kohtuutonta.
Kiiteltäviä olisi vielä muitakin. Muistan erityisesti Iiro Viinasta. Vähälle on kiitos jäänyt tekemästäsi työstä. Olen näiden vuosien aikana useasti miettinyt kuinka monta sataa tuhatta suomalaista työtöntä olisikaan enemmän ilman sinun sitkeyttäsi. Jonkun oli annettava kasvot ja sinä uhrasit omasi.
Olen elämälle kiitollinen siitä, että sain kulkea tuon matkan noiden ihmisten kanssa. Opin heiltä suunnattoman paljon. Kiitän myös pitkämielisyydestä teitä, jotka kestitte ja tuitte minua, jonka elämä oli noina vuosina hetkin hyvinkin raskasta.
Älkää ymmärtäkö väärin, ei lamaa nujertanut joukko poliitikkoja, ei edes lukuisten taitavien virkamiesten avulla. Lama taittui suomalaisen työväen sitkeydellä, sillä että suomalaiset ymmärsivät, ettei ole aikaa vastakkainasettelulle. Tartuimme töihin.
Lukiessani omia päiväkirjamerkintöjä sekä vanhoja lehtiartikkeleita mietin edelleen
oliko asiat pakko sanoa silloin niin kärkevästi tullakseni ymmärretyksi
tulinko loukanneeksi kanssaihmisiä varsin suorasanaisilla ilmaisuillani
Varmasti näin kävi, sitä pyydän nyt anteeksi. Sanomisen taito saattoi olla joskus liian nopeaa.
Osa vuosientakaisista lausahduksista ja esimerkinomaisista rinnastuksista alkaa jo hieman hymyilyttää. Yhdessä kanssani kampanjaa puurtava väki on antanut noille lausahduksille lempinimen "rautasammakot".
Suorasta suomen kielestä en aio luopua jatkossakaan. Yksi suomalaisen yhteiskunnan kehityksen kulmakiviä on tapamme sanoa asiat suoraan niin kuin ne ovat. Vastuullisissa tehtävissä kyse ei ole vain luvasta, vaan myös vastuusta sanoa ikävätkin toisasiat. Siinä asiassa Suomi on ollut viime vuodet hiljainen maa.
Laitoin merkille, kun presidentti Ahtisaari taannoisessa haastattelussaan linjasi unilukkarina toimimisen presidentin tärkeimpiin tehtäviin. Ei ihme, että linjasi. Sitä hän itse presidentin virassa harrasti.
Mitä silloin tehdyt päätökset ovat kansallemme antaneet?
asuntolainojan korkotaso on pudonnut 9 prosentista 3 prosenttiin
keskipalkka on noussut 1600 eurosta 2400 euroon
keskipalkan veroprosentti on laskenut 36 prosentista 31 prosenttiin
kahden vanhemman lapsiperheessä 1000 euroa lisää tuloja ja 240 euroa vähemmän veroja antavat alhaisella korkotasolla mahdollisuuden pitää perheestä hyvää huolta, tukea lasten ja nuorten harrastustoimintaa sekä ehkä matkustellakin
työttömien määrä on pudonnut yli 400 000:sta 229 000:n kiitos suomalaisten yrittäjien ja yritysten
moni työtön on päässyt 400 euron työmarkkinatulelta ansioiden pariin – työ kun on edelleen parasta sosiaaliturvaa
kansamme tulevaisuudenusko on parantunut ahdistavimmista ajoista merkittävästi
Kilpailukykymittauksissa olemme pärjänneet hienosti. Johtajuutta ja kilpailukykyä tutkiva IMD sijoitti Suomen vuonna 1994 sijalle 20 maailman kilpailukykyä mitatessaan. Vuonna 2002 olimme kolmansia. Vähälle huomiolle on jäänyt putoamisemme kahdeksannelle sijalle vuonna 2005.
Mairittelevat kansainväliset arviot eivät kuitenkaan muutu itsestään leiväksi, työksi ja hyväksi suomalaiseksi elämäksi. Uskon, että vastakkainasettelusta luopumalla voimme rakentaa uuden suomalaisen ilmeen ja tulevaisuudessa hyödyntää sitä paremmin. Työttömien määrä on edelleenkin sietämättömän suuri. Tasavallan presidentillä ja pääministerillä ei ole mahdollisuutta kierrättää vastuutaan niissä asioissa, jotka ovat uuden työn syntymisen esteinä.
Tämän päivän hyvinvointi rakentuu siis vuosikymmen sitten tehtyjen päätösten varaan. Entä kuinka mahtaakaan olla kymmenen vuoden kuluttua? Olemmeko tehneet riittävästi turvataksemme tulevaisuuden? Rohkenen epäillä ja rohkenen sanoa sen ääneen:
tulevaisuuden menestystekijöistä ei ole käyty riittävästi kansallista keskustelua
kansainvälistymiseen liittyvä keskustelu on Suomessa aikaansa jäljessä
On vastuutonta kuvata Suomi kansainvälistymisen uhrina – olemme kaikista kansoista hyötyneet siitä ehkä eniten.
* * *
Kohtalonkysymyksemme on, rohkenemmeko hyötyä kansainvälistymisestä myös jatkossa. Suomen etua ei voi ajaa ilman kohteliasta, mutta määrätietoista päättäväisyyttä. Itse en tuota päättäväisyyttä nykyisessä valtionjohdossa näe. En näe päättäväisen työn tuloksia, kun arvioin Suomen aseman kehitystä Euroopan Unionin päätöksenteossa.
Suomi on taantunut suhteissaan Euroopan Unionin päätöksentekoon. Kansakunta päätti liittyä unioniin saadakseen yhä paremman otteen omasta kohtalostaan, vaikuttaakseen tulevaisuuteensa itse. Suomen merkitys Unionin päätöksenteossa heijastuu kaikkiin kansainvälisiin suhteisiimme. Mitä passiivisempia olemme eurooppalaisessa päätöksenteossa, sen vähemmän meitä kuunnellaan kansainvälisesti.
Suomen asema ja suomalaisten ääni maailmalla oli vahvempi Ahtisaaren - Lipposen -linjan aikana kuin nykyään. Olen odottanut, että tasavallan presidentti Tarja Halonen kertoisi, että hänkin haluaa pelastaa Euroopan Unionin perustuslaillisen sopimuksen - tai sen mitä siitä on pelastettavissa. En ole kuullut presidentiltä enkä pääministeriltä yhtään ajatusta siitä kuinka Euroopan Unioni löytää tien eteenpäin vallitsevasta perustuslaillisesta kriisistä.
* * *
Euroopan unionissa on halua edetä turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa. Jo saavutetut edistysaskeleet luovat pohjaa eurooppalaiselle yhteistyöhengelle.
Eurooppa haluaa vahvistaa kykyään toimia tarvittaessa myös ilman Yhdysvaltojen tukea.
Me emme halua uutta Kosovoa. Me olemme nähneet, että Yhdysvallat ei ole aina huolehtimassa Euroopan turvallisuudesta. Parikymmentä vuotta sitten Euroopassa oli n. 350.000 amerikkalaissotilasta. Tänään heitä on 50 000 – 60 000.
Myös Yhdysvalloista on esitetty, että Eurooppa ottaisi enemmän vastuuta oman mantereensa turvallisuudesta ja kehittäisi omaa sotilaallista toimintakykyään. Vahva Eurooppa on parempi kumppani johtavalle suurvallalle.
Amerikkalaisen Nato- kenraali Joseph Ralstonin laatiman raportin termein: "Työskentelivätpä transatlanttiset partnerit sitten yhdessä tai erikseen, eurooppalaisen puolustuskyvyn edistäminen ei ole ainoastaan Euroopan vaan myös Yhdysvaltojen ja Kanadan etujen mukaista."
Naton entinen pääsihteeri Javier Solana on puolestaan tiivistänyt eurooppalaisen tahtotilan osuvasti: "Me haluamme enemmän Eurooppaa, emme vähemmän Amerikkaa."
Mihin enemmän Eurooppaa sitten johtaa?
Euroopan unioni on jo pitkällä kriisinhallintakyvyn kehittämisessä. Jäsenmaat ovat suunnitelleet myös perinteisen puolustusyhteistyön tiivistämistä: nyt tuumaustauolle siirretyssä perustuslaillisessa sopimuksessa ne sopivat keskinäisistä turvatakuista. EU:n perussopimukset tarjoavat jo nykyiselläänkin mahdollisuuden, että jäsenmaat voivat yksimielisellä päätöksellä edetä puolustusyhteistyössään
Tämä tie, enemmän Eurooppaa eurooppalaiseen puolustukseen, merkitsee tietysti myös enemmän eurooppalaista äänivaltaa. On selvää, että kiinteä yhteys Pohjois-Amerikan ja Euroopan puolustuspolitiikassa tulee säilymään. Tälläkin tiellä, enemmän Eurooppaa, on määriteltävä tärkeä suhde transatlanttiseen yhteistyöhön ja Natoon.
Suomen etu on olla kiinteästi mukana tässä eurooppalaisen turvallisuusyhteistyön kehittämisessä. Se antaa myös meille mahdollisuuden vaikuttaa lopputulokseen, ja jättää päätöksen sitoutumisesta omiin käsiimme.
Tämän vuoksi olen peräänkuuluttanut keskustelua Suomen linjasta niin ulkopolitiikan kuin turvallisuuspolitiikankin saralla.
Siihen ei näytä olevan haluja. Jos turvallisuudesta puhuminen koetaan turvallisuusriskiksi, on turvallisuuden käsite ymmärretty väärin.
* * *
Turvallisuudesta puhuttaessa katseet kääntyvät yleensä myös itään.
Meillä on tullut tavaksi arvioida ja myös arvostella Venäjän demokratiakehitystä. Olisi hyvä myös tehdä jotain sen hyväksi. Tämän vuoksi olen kannustanut suomalaisia puolueita yhteisyöhön venäläisten puolueiden kanssa.
Euroopan porvaripuolueiden kattojärjestön puheenjohtajana olin avaamassa keskusteluja silloisen Yhtenäisyys puolueen, nykyisen Yhtenäinen Venäjä -puolueen kanssa. Kylvetyt siemenet ovat itäneet. Venäjän suurin puolue on tänä vuonna avannut jäsenyyskeskustelun Euroopan unionin suurimman puolueryhmittymän, porvaripuolueiden EPP:n kanssa.
Miksi tämä on tärkeää?
Toimiva puoluejärjestelmä on vakaan demokratian perusta. Myös presidentti Putin on osaltaan painottanut Venäjän puoluejärjestelmän kehittämisen tärkeyttä.
Tämä kaikki on arvokasta myös Suomelle.
Maittemme välinen taloudellinen kanssakäyminen on kasvanut nopeasti. Poliittinen yhteistyö parantaa kaupan edellytyksiä. Se vahvistaa myös keskinäistä luottamusta.
Hyvien naapuruussuhteiden konkreettinen kehittäminen on tasavallan presidentin keskeinen tehtävä.
* * *
Arvoisat kuulijat
Turvallisuus ei ole yksin puolustusratkaisuja, vaan se on myös suomalaisten hyvinvointia.
Suomi ja suomalaisuus muuttuvat. 60-vuotiaita on ensi kertaa enemmän kuin kaksikymppisiä. Työelämän jättävät suomalaiset ovat henkisesti ja fyysisesti vireitä, he elävät uutta nuoruuttaan. Heidän panostaan tulevaisuuden kehittämiseen tarvitaan.
Terveydestä ja koulutuksesta huolehtiminen ovat sivistysvaltion merkkejä. Itse nostan kolmanneksi tunnusmerkiksi arvokkuudesta huolehtimisen. Arvokas vanheneminen ja vanhuuden viisauden arvostaminen, siinä asioita, joissa kaipaan paitsi keskustelua myös tekoja nykyisen Suomen parantamiseksi.
Hyvinvointiin on varaa, kun huolehdimme siitä, että mahdollisimman monella työikäisellä on työtä. Tämän pohjana ovat oikein suunniteltu koulutus ja yritystoiminnan hyvät oltavat. Kaikki hyvä alkaa työstä.
Vain kansa, jossa mahdollisimman moni työikäinen tekee hyvillä mielin työtään voi huolehtia
heistä, joiden työura on jo tehty;
heistä, joiden työura on vielä edessä;
ja heistä, jotka eivät työhön itse kykene.
Tasavallan presidentin tehtävistä tulee keskustella. Näissä vaaleissa yhdellä ehdokkaista on jo näyttöä siitä, miten hän kyseistä virkaa hoitaa. Itse näen presidentin tehtävän aktiivisempana.
Presidentin on huolehdittava siitä, että suomalaisten näkökannat tunnetaan Euroopassa ja maailmalla
Presidentin on tehtävä työtä suomalaisen työn tulosten viemiseksi Suomesta maailmalle, mutta myös uuden työn hakemiseksi maailmalta Suomeen
Presidentin on toimittava Suomessa unilukkarina, keskustelun ja päätöksenteon herättelijänä
Presidentin on tarvittaessa rakennettava yksituumaisuutta siellä, missä näkemyserot uhkaavat yhteiskunnan toimivuutta
Presidentin tulee olla purkamassa niitä henkisiä esteitä, jotka ovat uuden työn syntymisen tiellä. Yrittäjyyden, työpaikkojen yhteishengen ja luovuuden asioissa presidentti ei voi vaieta.
Nämä teille lupaan ja lupaukseni olen tavannut pitää.
* * *
Kiertäessäni Suomea toreilla ja työpaikoilla olen ilokseni voinut todeta suomalaisten kyllästyneen vanhakantaiseen vastakkainasettelun aikaan. Tuntuu, että yksittäisellä työmaalla työntekijä ja työnantaja ovat paljon sopuisampia, kekseliäämpiä ja yrittävät enemmän yhdessä kuin heidän edustahonsa työmarkkinajärjestöissä.
Erilaisten yhteiskunnallisten järjestelmien arvoa voidaan mitata monella tavalla. Suomalaiset tuntuvat mittaavan niitä pohjimmiltaan hyvin arkisesti – tulosten kautta. Sopimusyhteiskunta on hyvä, jos se tuottaa kaikille suomalaisille hyviä tuloksia.
Työttömiä on tänäkin päivänä sietämättömän paljon, valtiovallalla sekä eri sopijatahoilla on siis paljon parannettavaa toiminnassaan - yhteistä parannettavaa.
Työnantajan ja työntekijän etu on yksi ja yhteinen – työn jatkuminen ja kasvu. Sellaiset puheet, joissa syyllistetään työntekijä- tai työnantajatahoja yleisellä tasolla vastuun puutteesta ovat vastuuttomia. Meidän on pienenä kansana käytettävä aikaamme yhteisiin ponnisteluihin.
Hyvät kuulijat
Olen tietoisesti koettanut havahduttaa kansakuntaamme liikkeelle valitsemalla kampanjani iskulauseeksi "Työväen presidentti". Tulen tässä yhteydessä ja vastakin puhumaan vastakkainasettelusta luopumisesta. Sanat on haluttu leimata milloin silmänkääntötempuiksi, milloin mainostoimiston luomukseksi.
Kävin itseni kanssa pitkiä keskusteluja viime kevättalven aikana. Omalla kokemuksellani en löydä Suomella parempaa tietä tulevaan kuin työn ja sen tekijöiden sekä työpaikkojen rakentajien arvostaminen. Siksi "Työväen presidentti"
Yhdelläkään poliittisella ryhmittymässä ei ole yksinoikeutta työväen arvostamiseen. Ajatus on yhtä kummallinen kuin se, että vain Vihreän liiton jäsenillä olisi oikeus puhua luonnonsuojelusta tai maatalouden kehittämiseksi käännyttäisiin vain Keskustan puoleen.
Ei ole oikeistolaista työtä. Ei ole vasemmistolaista työtä. On vain suomalaista työtä, jota minä haluan edistää.
Kaikki työ, jo tehty työ tai vielä tekemättä oleva työ, on arvokasta. Ilman työtä ei ole hyvinvointia.
Jokainen suomalainen tekee arvokasta työtä. Yrittäjät ja palkansaajat ovat työväkeä. Myös he, jotka ovat jo työnsä tehneet, ovat työväkeä. Opiskelijat ovat työväkeä.
Työttömän työtä on työnhaku. Meidän työmme on järjestää asiat niin, että työnhaku johtaa työnsaantiin.
Arvokasta työtä kotona tekevät he, jotka lähimmäisistään huolehtivat.
Kenelläkään – ei edes SAK:lla tai SDP:llä – ole oikeutta kertoa suomalaisille, että sinun työsi ei ole arvokasta. Tällaisen vastakkainasettelun aika on ohi.
* * *
Hyvä kokousväki
Esitän, että jokainen, joka itse kokee kuuluvansa suomalaiseen työväkeen, nostaa kätensä ylös
* * *
Toivon tämän riittävän eri tahoille osoitukseksi siitä, että jokainen suomalainen taustastaan riippumatta arvostaa suomalaista työtä. Odotan myös muiden ehdokkaiden näkemyksiä siitä miten he pyrkisivät yhteiskuntaamme uudistamaan. Minun teesini on "Vastakkainasettelun aika on ohi".
* * *
Metsäteollisuuden uusi toimitusjohtaja Anne Brunila totesi viime viikolla Kauppalehden haastattelussa, että huipputekniikan suhteellinen osuus viennistä ei ole kasvanut siinä suhteessa kuin panostukset siihen ovat kasvaneet. Huolestuttavin piirre Brunilan mukaan on se, että huipputekniikan osuus viennistä oli vuonna 2000 noin 30 prosenttia, mutta sen osuus on nyt laskenut noin 25 prosenttiin.
Tämänkaltaista herättelyä tarvitaan. Suomi menestyi viime vuosikymmenellä teknisellä osaamisella. Nyt tuo tekemisen taito on levinnyt kaikkialle maailmaan. Itse uskon vakaasti, että seuraava menestyksen aaltomme asuu luovuudessa. Siinä voimme astua muuta maailmaa askeleen kaksi edelle.
Luovuus koskee jokaista työntekijää. Ei ole työtä ja tehtävää, jossa ei ole mahdollisuutta oivaltavasti keskustella siitä, toimimmeko nyt parhaalla mahdollisella tavalla.
Suomi ei vieläkään hyödynnä kaikkien kansalaistensa osaamista ja luovuutta työelämässä täysimääräisesti. Naisten asema työelämässä vaatii parannuksia paitsi lainsäädäntöön myös asenteisiin – valitettavan usein meidän miesten asenteisiin. Ei ole työntekijän, työnantajan tai kansakunnan etu, että työnantaja harkitsee eri tavoin nuoren naisen ja miehen palkkaamista.
Raskaus ei ole työperäinen sairaus, jonka kustannukset jäävät nykyjärjestelmän mukaisesti jättää pääosin naisen palkanneen työnantajan maksettavaksi. Tässä asiassa samoin kuin samanpalkkaisuuden kehittämisessä hallituksen jäsenillä sekä työmarkkinaosapuolilla on ollut pitkään mahdollisuus näyttää tahtonsa. Itse mittaan järjestelmien toimivuutta niiden tuloksilla.
Suomi on aina tarvinnut naisten panosta. Niskavuoren vahvat emännät ottivat ohjat käsiinsä, kun isännät huseerasivat milloin missäkin riennoissa.
Jotta luovuus muuttuisi hyvinvoinniksi, tarvitaan yrittäjyyttä. Suhtautuminen yrittäjyyteen on ollut Suomessa – kohteliaasti sanottuna – varsin varauksellista. Verotuksesta ja koroista on helppo piirtää käyriä, siksi myös yhteiskunnallista keskustelua käydään liian usein numeroiden kautta. Kyse on kuitenkin ennen kaikkea henkisestä ilmapiiristä, sallivuudesta ja toisen menestyksestä iloitsemisesta. Kehitys on kulkenut parempaan suuntaan, mutta tuskallisen hitaasti. Unilukkareilla on tekemätöntä työtä.
Yrittämiseen kuuluu henkilökohtainen riskinotto. Onnistuminen siinä tuo hyvinvointia yrityksen työntekijöille ja verotulojen kautta koko yhteiskunnalle. Siksi sanonkin kaikille suomalaisille yrittäjille:
toivon, että yrityksenne menestyy ja kasvaa
toivon, että myös itse vaurastutte
Tästä hyötyy koko Suomi.
Pariisissa palaa Yhteinen kieli ranskalaisten ja sinne muuttaneiden siirtolaisten välillä on jäänyt syntymättä. Seuraukset ovat olleet hirvittävät.
Suomessa arvioidaan, että ikääntymisen vuoksi päädymme työvoimapulaan, jonka tyydyttämiseksi maahan tarvitaan työväkeä myös muualta. Näin varmaan onkin.
On kuitenkin otettava opiksi mm. Ranskan kokemuksista. Kaksi periaatetta on mielestäni selvää. Tänne tulijan on hyväksyttävä suomalainen oikeus- ja yhteiskuntajärjestys, "maassa maan tavalla". Toiseksi, kun maahan tullaan tekemään työtä, niin työtä myös tehdään.
Mitalin toisella on vastaanottajan vastuu. On osattava kannustaa ja tukea tulijaa täyttämään nuo periaatteet.
* * *
Maatalouden vastakkainasettelu nostaa päätään. Tästä on vihdoin päästävä.
Haluan nostaa esiin kaksi tärkeää kysymystä.
Ensinnäkin luonnontasapainon muutokset aiheuttavat ihmiselle arvaamattomia yllätyksiä. Tämän vuoksi kohtuullisen omavaraisuuden turvaaminen on tärkeämpää kuin mitä joitain vuosia sitten ymmärsimmekään.
Toiseksi, kohtaamme energian saatavuuden osalta aivan uudenlaisen tilanteen. Bioenergian tuotantoa Suomessa on tehostettava. Tämä edellyttää myös tukea.
* * *
Olen joutunut monesti maailmalla vastaamaan kysymykseen siitä, miten Suomen kaltainen kansa on luonut menestyksensä ilman rikkaita luonnonvaroja ja suotuisia luonnonoloja. Olen kertonut kysyjille, että suomalaisia luonnonvaroja ovat tahto ja henki.
Sillä tahdolla kaskettiin pellot ja rakennettiin talot perheille
Ei meillä Suomessa niin kaukana noista torppariajoista olla. Kuljimme kansakuntana kauhistuttavan tien itsenäisyytemme alun veristen tapahtumien kautta kohti yhtenäisyyttä. Kansallinen kirjallisuutemme pitää sisällään kauniita ja sattuvia kuvauksia suomalaisesta johtajuudesta.
Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla – teoksessa kuvataan monen hahmon herääminen oman elämänsä ja läheistensä johtamiseen välillä hyvinkin epävarmoina aikoina.
Vaalitilaisuuksissa on kysytty usein henkilöistä, jotka ovat minuun eniten vaikuttaneet. Vaikka suomaiset suurmiehet kohtaloineen ovat monesti pysäyttäneet äärelleen asioita pohtimaan, löydän kuitenkin suurimmat suomalaiset Kiven ja Linnan luomista henkilöhahmoissa.
Noilla sivuilla asuu kansa, joka on valmis kasvamaan vastuuseen, ei pelkää suoria sanoja eikä tulevia tapahtumia. Sama kansa, joka tänäänkin tekee työtä, lepää ja laskee lapsiaan.
Tuo kansa ei pelkää kansainvälistymistä, ei arkaile tehdä tarvittavia muutoksia nykyiseen tapaamme toimia, eikä häpeä kuulua työväkeen.
Arvoisat kuulijat,
Tahto ja henki ovat suomalaisuuden parhaita hyveitä. Niillä on tehty työtä ja tulevaisuutta.
Niin tehdään jatkossakin.
Kiitän teitä sydämestäni tuestanne ja mukanaolostanne tässä kampanjassa.
Saanen vielä toivottaa meille kaikille työn iloa.
Kokoomuksen ylimääräinen puoluekokous 12.11.2005 Helsingissä
Tulevaisuuden tekeminen on tahdon asia. Tahto ja henki ovat pienen kansan paras turva parempaan tulevaisuuteen. Me suomalaiset näytimme kymmenen vuotta sitten kykymme muuttaa historiamme kurssia, nousimme lamasta yhtenäisenä kansana työllä ja tahdolla.
Nuo kokemukset ovat olleet pohjana kolmelle päätökselle:
sille, että olen valmis asettumaan ehdolle tasavallan presidentin arvokkaaseen virkaan;
sille, että kampanjassani keskityn suomalaisten kannalta tärkeisiin asioihin ja kaikkein tärkeimpään – työstä kasvavaan hyvinvointiin
sille, että koen tehtäväkseni puhua vastakkainasettelun poistamisesta ja rohkenen puhutella meitä kaikkia suomalaisena työväkenä
* * *
Kymmenkunta vuotta sitten Suomessa osattiin tehdä rohkeita ratkaisuja. Joukko rohkeita miehiä ja naisia eri puolueissa otti suuren henkilökohtaisen vastuun selittäessään ja puolustaessaan välttämätöntä niin kansalle, medialle kuin omille puoluetovereilleenkin. Sallinette, että käytän tilaisuutta kiittääkseni osaa heistä, vaikkeivät kaikki Kokoomuksen jäsenkirjaa taskuissaan kannakaan.
Esko Aho kasvoi puoluepoliitikosta valtiomieheksi johdattaessaan Suomena Euroopan Unionin jäseneksi. Paavo Lipponen oli parhaan suomalaisen Eurooppa-politiikan sielu ja euron kummisetä. Vasemmistoliiton Suvi-Anne Siimes on sodanjälkeisin Suomen rohkeimpia ja sitkeimpiä poliitikkoja. Heidän kohtelunsa omiensakin taholta oli välillä kohtuutonta.
Kiiteltäviä olisi vielä muitakin. Muistan erityisesti Iiro Viinasta. Vähälle on kiitos jäänyt tekemästäsi työstä. Olen näiden vuosien aikana useasti miettinyt kuinka monta sataa tuhatta suomalaista työtöntä olisikaan enemmän ilman sinun sitkeyttäsi. Jonkun oli annettava kasvot ja sinä uhrasit omasi.
Olen elämälle kiitollinen siitä, että sain kulkea tuon matkan noiden ihmisten kanssa. Opin heiltä suunnattoman paljon. Kiitän myös pitkämielisyydestä teitä, jotka kestitte ja tuitte minua, jonka elämä oli noina vuosina hetkin hyvinkin raskasta.
Älkää ymmärtäkö väärin, ei lamaa nujertanut joukko poliitikkoja, ei edes lukuisten taitavien virkamiesten avulla. Lama taittui suomalaisen työväen sitkeydellä, sillä että suomalaiset ymmärsivät, ettei ole aikaa vastakkainasettelulle. Tartuimme töihin.
Lukiessani omia päiväkirjamerkintöjä sekä vanhoja lehtiartikkeleita mietin edelleen
oliko asiat pakko sanoa silloin niin kärkevästi tullakseni ymmärretyksi
tulinko loukanneeksi kanssaihmisiä varsin suorasanaisilla ilmaisuillani
Varmasti näin kävi, sitä pyydän nyt anteeksi. Sanomisen taito saattoi olla joskus liian nopeaa.
Osa vuosientakaisista lausahduksista ja esimerkinomaisista rinnastuksista alkaa jo hieman hymyilyttää. Yhdessä kanssani kampanjaa puurtava väki on antanut noille lausahduksille lempinimen "rautasammakot".
Suorasta suomen kielestä en aio luopua jatkossakaan. Yksi suomalaisen yhteiskunnan kehityksen kulmakiviä on tapamme sanoa asiat suoraan niin kuin ne ovat. Vastuullisissa tehtävissä kyse ei ole vain luvasta, vaan myös vastuusta sanoa ikävätkin toisasiat. Siinä asiassa Suomi on ollut viime vuodet hiljainen maa.
Laitoin merkille, kun presidentti Ahtisaari taannoisessa haastattelussaan linjasi unilukkarina toimimisen presidentin tärkeimpiin tehtäviin. Ei ihme, että linjasi. Sitä hän itse presidentin virassa harrasti.
Mitä silloin tehdyt päätökset ovat kansallemme antaneet?
asuntolainojan korkotaso on pudonnut 9 prosentista 3 prosenttiin
keskipalkka on noussut 1600 eurosta 2400 euroon
keskipalkan veroprosentti on laskenut 36 prosentista 31 prosenttiin
kahden vanhemman lapsiperheessä 1000 euroa lisää tuloja ja 240 euroa vähemmän veroja antavat alhaisella korkotasolla mahdollisuuden pitää perheestä hyvää huolta, tukea lasten ja nuorten harrastustoimintaa sekä ehkä matkustellakin
työttömien määrä on pudonnut yli 400 000:sta 229 000:n kiitos suomalaisten yrittäjien ja yritysten
moni työtön on päässyt 400 euron työmarkkinatulelta ansioiden pariin – työ kun on edelleen parasta sosiaaliturvaa
kansamme tulevaisuudenusko on parantunut ahdistavimmista ajoista merkittävästi
Kilpailukykymittauksissa olemme pärjänneet hienosti. Johtajuutta ja kilpailukykyä tutkiva IMD sijoitti Suomen vuonna 1994 sijalle 20 maailman kilpailukykyä mitatessaan. Vuonna 2002 olimme kolmansia. Vähälle huomiolle on jäänyt putoamisemme kahdeksannelle sijalle vuonna 2005.
Mairittelevat kansainväliset arviot eivät kuitenkaan muutu itsestään leiväksi, työksi ja hyväksi suomalaiseksi elämäksi. Uskon, että vastakkainasettelusta luopumalla voimme rakentaa uuden suomalaisen ilmeen ja tulevaisuudessa hyödyntää sitä paremmin. Työttömien määrä on edelleenkin sietämättömän suuri. Tasavallan presidentillä ja pääministerillä ei ole mahdollisuutta kierrättää vastuutaan niissä asioissa, jotka ovat uuden työn syntymisen esteinä.
Tämän päivän hyvinvointi rakentuu siis vuosikymmen sitten tehtyjen päätösten varaan. Entä kuinka mahtaakaan olla kymmenen vuoden kuluttua? Olemmeko tehneet riittävästi turvataksemme tulevaisuuden? Rohkenen epäillä ja rohkenen sanoa sen ääneen:
tulevaisuuden menestystekijöistä ei ole käyty riittävästi kansallista keskustelua
kansainvälistymiseen liittyvä keskustelu on Suomessa aikaansa jäljessä
On vastuutonta kuvata Suomi kansainvälistymisen uhrina – olemme kaikista kansoista hyötyneet siitä ehkä eniten.
* * *
Kohtalonkysymyksemme on, rohkenemmeko hyötyä kansainvälistymisestä myös jatkossa. Suomen etua ei voi ajaa ilman kohteliasta, mutta määrätietoista päättäväisyyttä. Itse en tuota päättäväisyyttä nykyisessä valtionjohdossa näe. En näe päättäväisen työn tuloksia, kun arvioin Suomen aseman kehitystä Euroopan Unionin päätöksenteossa.
Suomi on taantunut suhteissaan Euroopan Unionin päätöksentekoon. Kansakunta päätti liittyä unioniin saadakseen yhä paremman otteen omasta kohtalostaan, vaikuttaakseen tulevaisuuteensa itse. Suomen merkitys Unionin päätöksenteossa heijastuu kaikkiin kansainvälisiin suhteisiimme. Mitä passiivisempia olemme eurooppalaisessa päätöksenteossa, sen vähemmän meitä kuunnellaan kansainvälisesti.
Suomen asema ja suomalaisten ääni maailmalla oli vahvempi Ahtisaaren - Lipposen -linjan aikana kuin nykyään. Olen odottanut, että tasavallan presidentti Tarja Halonen kertoisi, että hänkin haluaa pelastaa Euroopan Unionin perustuslaillisen sopimuksen - tai sen mitä siitä on pelastettavissa. En ole kuullut presidentiltä enkä pääministeriltä yhtään ajatusta siitä kuinka Euroopan Unioni löytää tien eteenpäin vallitsevasta perustuslaillisesta kriisistä.
* * *
Euroopan unionissa on halua edetä turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa. Jo saavutetut edistysaskeleet luovat pohjaa eurooppalaiselle yhteistyöhengelle.
Eurooppa haluaa vahvistaa kykyään toimia tarvittaessa myös ilman Yhdysvaltojen tukea.
Me emme halua uutta Kosovoa. Me olemme nähneet, että Yhdysvallat ei ole aina huolehtimassa Euroopan turvallisuudesta. Parikymmentä vuotta sitten Euroopassa oli n. 350.000 amerikkalaissotilasta. Tänään heitä on 50 000 – 60 000.
Myös Yhdysvalloista on esitetty, että Eurooppa ottaisi enemmän vastuuta oman mantereensa turvallisuudesta ja kehittäisi omaa sotilaallista toimintakykyään. Vahva Eurooppa on parempi kumppani johtavalle suurvallalle.
Amerikkalaisen Nato- kenraali Joseph Ralstonin laatiman raportin termein: "Työskentelivätpä transatlanttiset partnerit sitten yhdessä tai erikseen, eurooppalaisen puolustuskyvyn edistäminen ei ole ainoastaan Euroopan vaan myös Yhdysvaltojen ja Kanadan etujen mukaista."
Naton entinen pääsihteeri Javier Solana on puolestaan tiivistänyt eurooppalaisen tahtotilan osuvasti: "Me haluamme enemmän Eurooppaa, emme vähemmän Amerikkaa."
Mihin enemmän Eurooppaa sitten johtaa?
Euroopan unioni on jo pitkällä kriisinhallintakyvyn kehittämisessä. Jäsenmaat ovat suunnitelleet myös perinteisen puolustusyhteistyön tiivistämistä: nyt tuumaustauolle siirretyssä perustuslaillisessa sopimuksessa ne sopivat keskinäisistä turvatakuista. EU:n perussopimukset tarjoavat jo nykyiselläänkin mahdollisuuden, että jäsenmaat voivat yksimielisellä päätöksellä edetä puolustusyhteistyössään
Tämä tie, enemmän Eurooppaa eurooppalaiseen puolustukseen, merkitsee tietysti myös enemmän eurooppalaista äänivaltaa. On selvää, että kiinteä yhteys Pohjois-Amerikan ja Euroopan puolustuspolitiikassa tulee säilymään. Tälläkin tiellä, enemmän Eurooppaa, on määriteltävä tärkeä suhde transatlanttiseen yhteistyöhön ja Natoon.
Suomen etu on olla kiinteästi mukana tässä eurooppalaisen turvallisuusyhteistyön kehittämisessä. Se antaa myös meille mahdollisuuden vaikuttaa lopputulokseen, ja jättää päätöksen sitoutumisesta omiin käsiimme.
Tämän vuoksi olen peräänkuuluttanut keskustelua Suomen linjasta niin ulkopolitiikan kuin turvallisuuspolitiikankin saralla.
Siihen ei näytä olevan haluja. Jos turvallisuudesta puhuminen koetaan turvallisuusriskiksi, on turvallisuuden käsite ymmärretty väärin.
* * *
Turvallisuudesta puhuttaessa katseet kääntyvät yleensä myös itään.
Meillä on tullut tavaksi arvioida ja myös arvostella Venäjän demokratiakehitystä. Olisi hyvä myös tehdä jotain sen hyväksi. Tämän vuoksi olen kannustanut suomalaisia puolueita yhteisyöhön venäläisten puolueiden kanssa.
Euroopan porvaripuolueiden kattojärjestön puheenjohtajana olin avaamassa keskusteluja silloisen Yhtenäisyys puolueen, nykyisen Yhtenäinen Venäjä -puolueen kanssa. Kylvetyt siemenet ovat itäneet. Venäjän suurin puolue on tänä vuonna avannut jäsenyyskeskustelun Euroopan unionin suurimman puolueryhmittymän, porvaripuolueiden EPP:n kanssa.
Miksi tämä on tärkeää?
Toimiva puoluejärjestelmä on vakaan demokratian perusta. Myös presidentti Putin on osaltaan painottanut Venäjän puoluejärjestelmän kehittämisen tärkeyttä.
Tämä kaikki on arvokasta myös Suomelle.
Maittemme välinen taloudellinen kanssakäyminen on kasvanut nopeasti. Poliittinen yhteistyö parantaa kaupan edellytyksiä. Se vahvistaa myös keskinäistä luottamusta.
Hyvien naapuruussuhteiden konkreettinen kehittäminen on tasavallan presidentin keskeinen tehtävä.
* * *
Arvoisat kuulijat
Turvallisuus ei ole yksin puolustusratkaisuja, vaan se on myös suomalaisten hyvinvointia.
Suomi ja suomalaisuus muuttuvat. 60-vuotiaita on ensi kertaa enemmän kuin kaksikymppisiä. Työelämän jättävät suomalaiset ovat henkisesti ja fyysisesti vireitä, he elävät uutta nuoruuttaan. Heidän panostaan tulevaisuuden kehittämiseen tarvitaan.
Terveydestä ja koulutuksesta huolehtiminen ovat sivistysvaltion merkkejä. Itse nostan kolmanneksi tunnusmerkiksi arvokkuudesta huolehtimisen. Arvokas vanheneminen ja vanhuuden viisauden arvostaminen, siinä asioita, joissa kaipaan paitsi keskustelua myös tekoja nykyisen Suomen parantamiseksi.
Hyvinvointiin on varaa, kun huolehdimme siitä, että mahdollisimman monella työikäisellä on työtä. Tämän pohjana ovat oikein suunniteltu koulutus ja yritystoiminnan hyvät oltavat. Kaikki hyvä alkaa työstä.
Vain kansa, jossa mahdollisimman moni työikäinen tekee hyvillä mielin työtään voi huolehtia
heistä, joiden työura on jo tehty;
heistä, joiden työura on vielä edessä;
ja heistä, jotka eivät työhön itse kykene.
Tasavallan presidentin tehtävistä tulee keskustella. Näissä vaaleissa yhdellä ehdokkaista on jo näyttöä siitä, miten hän kyseistä virkaa hoitaa. Itse näen presidentin tehtävän aktiivisempana.
Presidentin on huolehdittava siitä, että suomalaisten näkökannat tunnetaan Euroopassa ja maailmalla
Presidentin on tehtävä työtä suomalaisen työn tulosten viemiseksi Suomesta maailmalle, mutta myös uuden työn hakemiseksi maailmalta Suomeen
Presidentin on toimittava Suomessa unilukkarina, keskustelun ja päätöksenteon herättelijänä
Presidentin on tarvittaessa rakennettava yksituumaisuutta siellä, missä näkemyserot uhkaavat yhteiskunnan toimivuutta
Presidentin tulee olla purkamassa niitä henkisiä esteitä, jotka ovat uuden työn syntymisen tiellä. Yrittäjyyden, työpaikkojen yhteishengen ja luovuuden asioissa presidentti ei voi vaieta.
Nämä teille lupaan ja lupaukseni olen tavannut pitää.
* * *
Kiertäessäni Suomea toreilla ja työpaikoilla olen ilokseni voinut todeta suomalaisten kyllästyneen vanhakantaiseen vastakkainasettelun aikaan. Tuntuu, että yksittäisellä työmaalla työntekijä ja työnantaja ovat paljon sopuisampia, kekseliäämpiä ja yrittävät enemmän yhdessä kuin heidän edustahonsa työmarkkinajärjestöissä.
Erilaisten yhteiskunnallisten järjestelmien arvoa voidaan mitata monella tavalla. Suomalaiset tuntuvat mittaavan niitä pohjimmiltaan hyvin arkisesti – tulosten kautta. Sopimusyhteiskunta on hyvä, jos se tuottaa kaikille suomalaisille hyviä tuloksia.
Työttömiä on tänäkin päivänä sietämättömän paljon, valtiovallalla sekä eri sopijatahoilla on siis paljon parannettavaa toiminnassaan - yhteistä parannettavaa.
Työnantajan ja työntekijän etu on yksi ja yhteinen – työn jatkuminen ja kasvu. Sellaiset puheet, joissa syyllistetään työntekijä- tai työnantajatahoja yleisellä tasolla vastuun puutteesta ovat vastuuttomia. Meidän on pienenä kansana käytettävä aikaamme yhteisiin ponnisteluihin.
Hyvät kuulijat
Olen tietoisesti koettanut havahduttaa kansakuntaamme liikkeelle valitsemalla kampanjani iskulauseeksi "Työväen presidentti". Tulen tässä yhteydessä ja vastakin puhumaan vastakkainasettelusta luopumisesta. Sanat on haluttu leimata milloin silmänkääntötempuiksi, milloin mainostoimiston luomukseksi.
Kävin itseni kanssa pitkiä keskusteluja viime kevättalven aikana. Omalla kokemuksellani en löydä Suomella parempaa tietä tulevaan kuin työn ja sen tekijöiden sekä työpaikkojen rakentajien arvostaminen. Siksi "Työväen presidentti"
Yhdelläkään poliittisella ryhmittymässä ei ole yksinoikeutta työväen arvostamiseen. Ajatus on yhtä kummallinen kuin se, että vain Vihreän liiton jäsenillä olisi oikeus puhua luonnonsuojelusta tai maatalouden kehittämiseksi käännyttäisiin vain Keskustan puoleen.
Ei ole oikeistolaista työtä. Ei ole vasemmistolaista työtä. On vain suomalaista työtä, jota minä haluan edistää.
Kaikki työ, jo tehty työ tai vielä tekemättä oleva työ, on arvokasta. Ilman työtä ei ole hyvinvointia.
Jokainen suomalainen tekee arvokasta työtä. Yrittäjät ja palkansaajat ovat työväkeä. Myös he, jotka ovat jo työnsä tehneet, ovat työväkeä. Opiskelijat ovat työväkeä.
Työttömän työtä on työnhaku. Meidän työmme on järjestää asiat niin, että työnhaku johtaa työnsaantiin.
Arvokasta työtä kotona tekevät he, jotka lähimmäisistään huolehtivat.
Kenelläkään – ei edes SAK:lla tai SDP:llä – ole oikeutta kertoa suomalaisille, että sinun työsi ei ole arvokasta. Tällaisen vastakkainasettelun aika on ohi.
* * *
Hyvä kokousväki
Esitän, että jokainen, joka itse kokee kuuluvansa suomalaiseen työväkeen, nostaa kätensä ylös
* * *
Toivon tämän riittävän eri tahoille osoitukseksi siitä, että jokainen suomalainen taustastaan riippumatta arvostaa suomalaista työtä. Odotan myös muiden ehdokkaiden näkemyksiä siitä miten he pyrkisivät yhteiskuntaamme uudistamaan. Minun teesini on "Vastakkainasettelun aika on ohi".
* * *
Metsäteollisuuden uusi toimitusjohtaja Anne Brunila totesi viime viikolla Kauppalehden haastattelussa, että huipputekniikan suhteellinen osuus viennistä ei ole kasvanut siinä suhteessa kuin panostukset siihen ovat kasvaneet. Huolestuttavin piirre Brunilan mukaan on se, että huipputekniikan osuus viennistä oli vuonna 2000 noin 30 prosenttia, mutta sen osuus on nyt laskenut noin 25 prosenttiin.
Tämänkaltaista herättelyä tarvitaan. Suomi menestyi viime vuosikymmenellä teknisellä osaamisella. Nyt tuo tekemisen taito on levinnyt kaikkialle maailmaan. Itse uskon vakaasti, että seuraava menestyksen aaltomme asuu luovuudessa. Siinä voimme astua muuta maailmaa askeleen kaksi edelle.
Luovuus koskee jokaista työntekijää. Ei ole työtä ja tehtävää, jossa ei ole mahdollisuutta oivaltavasti keskustella siitä, toimimmeko nyt parhaalla mahdollisella tavalla.
Suomi ei vieläkään hyödynnä kaikkien kansalaistensa osaamista ja luovuutta työelämässä täysimääräisesti. Naisten asema työelämässä vaatii parannuksia paitsi lainsäädäntöön myös asenteisiin – valitettavan usein meidän miesten asenteisiin. Ei ole työntekijän, työnantajan tai kansakunnan etu, että työnantaja harkitsee eri tavoin nuoren naisen ja miehen palkkaamista.
Raskaus ei ole työperäinen sairaus, jonka kustannukset jäävät nykyjärjestelmän mukaisesti jättää pääosin naisen palkanneen työnantajan maksettavaksi. Tässä asiassa samoin kuin samanpalkkaisuuden kehittämisessä hallituksen jäsenillä sekä työmarkkinaosapuolilla on ollut pitkään mahdollisuus näyttää tahtonsa. Itse mittaan järjestelmien toimivuutta niiden tuloksilla.
Suomi on aina tarvinnut naisten panosta. Niskavuoren vahvat emännät ottivat ohjat käsiinsä, kun isännät huseerasivat milloin missäkin riennoissa.
Jotta luovuus muuttuisi hyvinvoinniksi, tarvitaan yrittäjyyttä. Suhtautuminen yrittäjyyteen on ollut Suomessa – kohteliaasti sanottuna – varsin varauksellista. Verotuksesta ja koroista on helppo piirtää käyriä, siksi myös yhteiskunnallista keskustelua käydään liian usein numeroiden kautta. Kyse on kuitenkin ennen kaikkea henkisestä ilmapiiristä, sallivuudesta ja toisen menestyksestä iloitsemisesta. Kehitys on kulkenut parempaan suuntaan, mutta tuskallisen hitaasti. Unilukkareilla on tekemätöntä työtä.
Yrittämiseen kuuluu henkilökohtainen riskinotto. Onnistuminen siinä tuo hyvinvointia yrityksen työntekijöille ja verotulojen kautta koko yhteiskunnalle. Siksi sanonkin kaikille suomalaisille yrittäjille:
toivon, että yrityksenne menestyy ja kasvaa
toivon, että myös itse vaurastutte
Tästä hyötyy koko Suomi.
Pariisissa palaa Yhteinen kieli ranskalaisten ja sinne muuttaneiden siirtolaisten välillä on jäänyt syntymättä. Seuraukset ovat olleet hirvittävät.
Suomessa arvioidaan, että ikääntymisen vuoksi päädymme työvoimapulaan, jonka tyydyttämiseksi maahan tarvitaan työväkeä myös muualta. Näin varmaan onkin.
On kuitenkin otettava opiksi mm. Ranskan kokemuksista. Kaksi periaatetta on mielestäni selvää. Tänne tulijan on hyväksyttävä suomalainen oikeus- ja yhteiskuntajärjestys, "maassa maan tavalla". Toiseksi, kun maahan tullaan tekemään työtä, niin työtä myös tehdään.
Mitalin toisella on vastaanottajan vastuu. On osattava kannustaa ja tukea tulijaa täyttämään nuo periaatteet.
* * *
Maatalouden vastakkainasettelu nostaa päätään. Tästä on vihdoin päästävä.
Haluan nostaa esiin kaksi tärkeää kysymystä.
Ensinnäkin luonnontasapainon muutokset aiheuttavat ihmiselle arvaamattomia yllätyksiä. Tämän vuoksi kohtuullisen omavaraisuuden turvaaminen on tärkeämpää kuin mitä joitain vuosia sitten ymmärsimmekään.
Toiseksi, kohtaamme energian saatavuuden osalta aivan uudenlaisen tilanteen. Bioenergian tuotantoa Suomessa on tehostettava. Tämä edellyttää myös tukea.
* * *
Olen joutunut monesti maailmalla vastaamaan kysymykseen siitä, miten Suomen kaltainen kansa on luonut menestyksensä ilman rikkaita luonnonvaroja ja suotuisia luonnonoloja. Olen kertonut kysyjille, että suomalaisia luonnonvaroja ovat tahto ja henki.
Sillä tahdolla kaskettiin pellot ja rakennettiin talot perheille
Ei meillä Suomessa niin kaukana noista torppariajoista olla. Kuljimme kansakuntana kauhistuttavan tien itsenäisyytemme alun veristen tapahtumien kautta kohti yhtenäisyyttä. Kansallinen kirjallisuutemme pitää sisällään kauniita ja sattuvia kuvauksia suomalaisesta johtajuudesta.
Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla – teoksessa kuvataan monen hahmon herääminen oman elämänsä ja läheistensä johtamiseen välillä hyvinkin epävarmoina aikoina.
Vaalitilaisuuksissa on kysytty usein henkilöistä, jotka ovat minuun eniten vaikuttaneet. Vaikka suomaiset suurmiehet kohtaloineen ovat monesti pysäyttäneet äärelleen asioita pohtimaan, löydän kuitenkin suurimmat suomalaiset Kiven ja Linnan luomista henkilöhahmoissa.
Noilla sivuilla asuu kansa, joka on valmis kasvamaan vastuuseen, ei pelkää suoria sanoja eikä tulevia tapahtumia. Sama kansa, joka tänäänkin tekee työtä, lepää ja laskee lapsiaan.
Tuo kansa ei pelkää kansainvälistymistä, ei arkaile tehdä tarvittavia muutoksia nykyiseen tapaamme toimia, eikä häpeä kuulua työväkeen.
Arvoisat kuulijat,
Tahto ja henki ovat suomalaisuuden parhaita hyveitä. Niillä on tehty työtä ja tulevaisuutta.
Niin tehdään jatkossakin.
Kiitän teitä sydämestäni tuestanne ja mukanaolostanne tässä kampanjassa.
Saanen vielä toivottaa meille kaikille työn iloa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
.................pokspoks
Työpaikkojen lisääntymistä hehkutetaan, viime lokakuussa ilmoitetaan olleen 30 000 työllistä enemmän kuin vuosi sitten.
Työn jakaantumista tapahtuu, kokoaikaista työtä hajoaa osa-aikaisuuksiin, yhdestä työstähän tulee näin kuin taikurin hatusta kaksi työtä ja ei kun työllisiä on lisää.
Vuoden alusta osa-aikaiset työt ovat kovasti lisääntyneet, tästäkin tilastot kertovat.
Mauno Voutilainen
Jyväskylä