...alempana oli kysymys, kuinka feministi kasvattaa lapsensa (tai mitä on feministin käsitys esim. opetuksesta). Seuraavassa ihan asiaviitettä suomen kielellä aiheeseen:
Lindroos, Maarit. 1995. Feministinen pedagogiikka. Kasvatus 26 (4), 331-339.
- Feministinen pedagogiikka on feminismin ja kriittisen pedagogiikan nostattama ajatussuunta kasvatustieteessä. Sen perusajatuksina on edistää kriittistä ja reflektoivaa pedagogista ajattelua ja toimintaa naisnäkökulmasta. Kriittisellä ja reflektoivalla pedagogisella ajattelulla tarkoitetaan lähinnä freireläistä ja girouxlaista kasvatusajattelua. Edelliseen viitataan käytännön näkökulmasta ja jälkimmäisestä puhutaan yleensä teoreettisena tarkasteluna. Molempiin on esitetty myös feminististä kritiikkiä. Naisnäkökulmalla viittaan ajatukseen naisten aseman parantamisesta, tiedon uudelleenarviointiin feministiseltä pohjalta sekä feminististen teorioiden soveltamiseen kasvatustieteessä. Feminististen teorioiden kautta feminististä pedagogiikkaa voidaan käsitellä kolmen peruskäsitteen kautta: valta, subjektius ja diskurssit. Vallan kysymykset ja sen jakautuminen niin yhteiskunnassa kuin sen koulutusinstituutioissa ovat perustavanlaatuisia reflektoinnin kohteita feministisessä pedagogiikassa. Subjektius ja sen muotoutuminen diskursseissa kietoutuu vallan kysymysten ympärille. Diskurssit myös korostuvat kasvatuksessa ja siihen liittyvissä tarkasteluissa: opetus on pitkälle diskursiivista, merkitysten rakentamista verbaalisesti ja tekstuaalisesti.
Asiasanat: feministinen pedagogiikka, kriittinen pedagogiikka, diskurssit
Lindroos, Maarit. 1995. Feministinen pedagogiikka. Kasvatus 26 (4), 331-339.
- Feministinen pedagogiikka on feminismin ja kriittisen pedagogiikan nostattama ajatussuunta kasvatustieteessä. Sen perusajatuksina on edistää kriittistä ja reflektoivaa pedagogista ajattelua ja toimintaa naisnäkökulmasta. Kriittisellä ja reflektoivalla pedagogisella ajattelulla tarkoitetaan lähinnä freireläistä ja girouxlaista kasvatusajattelua. Edelliseen viitataan käytännön näkökulmasta ja jälkimmäisestä puhutaan yleensä teoreettisena tarkasteluna. Molempiin on esitetty myös feminististä kritiikkiä. Naisnäkökulmalla viittaan ajatukseen naisten aseman parantamisesta, tiedon uudelleenarviointiin feministiseltä pohjalta sekä feminististen teorioiden soveltamiseen kasvatustieteessä. Feminististen teorioiden kautta feminististä pedagogiikkaa voidaan käsitellä kolmen peruskäsitteen kautta: valta, subjektius ja diskurssit. Vallan kysymykset ja sen jakautuminen niin yhteiskunnassa kuin sen koulutusinstituutioissa ovat perustavanlaatuisia reflektoinnin kohteita feministisessä pedagogiikassa. Subjektius ja sen muotoutuminen diskursseissa kietoutuu vallan kysymysten ympärille. Diskurssit myös korostuvat kasvatuksessa ja siihen liittyvissä tarkasteluissa: opetus on pitkälle diskursiivista, merkitysten rakentamista verbaalisesti ja tekstuaalisesti.
Asiasanat: feministinen pedagogiikka, kriittinen pedagogiikka, diskurssit
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ennen kuin käskin poikani nousta rattaisiin, luin parit feministiset pedagogiikan analyysit.
Rullaati rullaa!
...minusta on huolestuttavaa, mikäli "feministinen pedagogiikka" valtaa alaa esim. luonnontieteitten opetukselta.
(vrt. mitä naisjärjestöt tuntuisivat olevan tunkemassa kouluihin ja opettajakoulutukseen).
Se oli se pointsini. Mieluummin siis esim. pojat pohtimaan luonnontieteitä, kuin naisnäkökulmaa.
Toisaalta mikään pedagokiikka ei käsittääkseni lähde "miesnäkökulmasta"... Ellei sitten joku "isojen poikien" salaseuran opetussuunnitelma...
... ja tiedän että olet pettynyt jos sanon kasvattavani lapset periaatteella "rajat ja rakkautta" ja olevani varsin hellä, läsnäoleva ja hulehtiva äiti- tietenkään et halua kuulla sellaista, olenhan feministi. Minun PITÄÄ olla paha ja ilkeä lapsille, varsinkin pojille.
... joten olen oikein miellyttävä ja kiva ja vastaan kuten toivot minun vastaavan:
TIETENKIN OLEN ALUSTA ASTI KOROSTANUT POIKALAPSILLENI ETTÄ HE KUULUVAT VÄKIVALTAISEMPAAN JA SIKSI HUONOMPILAATUISEMPAAN SUKUPUOLEEN JA HEIDÄN KUULUU HÄVETÄ MUIDEN MIESTEN KAUTTA HISTORIAN TEKMIÄ PAHOJA TEKOJA JA HYVITTÄÄ NE NAISILLE ELÄMÄLLÄ ITSE PAREMMIN.
No niin, saitko rauhan kun sait sellaisen vastauksen kuin toivoit?
Ei kai siihen piiriin kukaan "normaali" äitikään halua poikiaan.
...voivat jäädä ne teknisen ja johtamistaitojen alat saavuttamatta, jos keskittyvät liikaa tuommoiseen "feministiseen diskurssiin ja teoriaan" kouluaikana.
Niistä ei juuri makseta - kun eihän tuommoinen juuri tuota mitään.
Eli enpä laittaisi tyttöänikään, joka haluaa laivan kapteeniksi, kovin pitkäksi aikaa tuommoisen pedagogiikan piiriin.
Rohkaise lapsiasi luottamaan itseensä, arvioimaan realistisesti kykyjään ja heikkouksiaan, harjaantumaan sekä yhteistyöhön että vastuun ottamiseen, sietämään pettymyksiä ja käyttämään hyväksi mahdollisuuksia.
Senhän varmasti jo teetkin?
no niin, nyt tuli näreelle sitä mitä näre tahtoi....pojat kärsivät feministien kasvattamina... juu juu...
...nimenomaan sana realismi on tässä ydin... sehän on jo suoraan ristiriidassa esim. postmodernismin ja sosiaalisen konstruktivismin (jotka ovat useiden feminististen teorioiden pohjana) kanssa.
...oikein eksplisiittisesti? Viite asiaan olisi mielenkiintoinen.
niin lue Marianne Grabruckerin kirja Siinäpä vasta kiltti tyttö. Siinä feministiäiti pitää päiväkirjaa tyttärensä kasvatuksesta ja huomaa usein kauhukseen kasvattavansa tyttöään juuri niin kuin tyttöjä on aina kasvatettu. kaikkia äitinsä virheitä hän ei sentään tee, kun kuitenkin jotain tiedostaa. Mutta niinhän se on että usein me kasvattessamme toimimme selkärankapohjalta, tilanteet tulee niin nopeasti että ei ehdi miettiä mikä on järkevää ja oikein, sitä tekee vain niin kuin itselle on tehty oli järkee tai ei. siinäpä vasta hyvä kirja. Suosittelen jokaisellle joka vielä kuvittelee että tyttöjä ja poikia kasvatetaan ihan samalla tavalla.
...mm liikunnallisesti lahjakkaampi kuin isoveljensä - sitä pyrimme kannustamaan jne.
Silti - hän on ollut pienestä pitäen kiinnostunut barbeista, perhehoivaleikeistä jne - ja saanut isoveljiä niihin mukaan.
Näyttäisi, että koulun alettua tietty stereotypiahomma tulee enempi mukaan - ts. meilläkin pojat ovat alkaneet puhua "tyttöjen jutuista", kun koulussa pääsevät vähän eteenpäin (silleen, etteivät aio semmoisia harrastaa).
Itse olen ollut ymmälläni, kun minä en erityisesti tahdo omille lapsilleni tuoda tyttöjen juttusia.
Kiitos kirjavinkistä - tuskin tulen täältä käsin sitä tilaamaan, mutta montaa muutakin saattaa homma kiinnostaa.
Tuo feministisen pedagogiikan määritelmä on sen verran kyllä eri planeetalta, kuin oma ajattelutapani lasten kasvatukseen (ts. että en pyri stereotypioimaan ja kiinnittämään huomiota sukupuolieroihin saati ruveta politikoimaan naisia eteenpäin erityisesti), että se on ei kiitos.
Meillä tyttö haluaa oppia soittamaan rumpuja ja tulla laivan kapteeniksi. Rummut hän saa siinä iässä, kun vanhin lapsi sai oman instrumenttinsa (aloitti pianotunnit juuri), kun koordinaatio vähän vielä kehittyy, että pystyy istumaan rumpusetin taakse (ja meikäläinenkin saa toteuttaa unelmaansa sitten rumpujen paukuttamisesta :-)
Mutta - kiitos, kun vaivauduit pistämään ihan oikean vastauksen, vieläpä kiintoisan. Se on nykyisin virkistävää poikkeusta tällä palstalla.
Sinä siis tosissasi luulet että tämän palstan feministit kasvattavat lapsensa jonkun "feministisen pedagogiikan" eivätkä oman järkensä mukaan? Mistä päättelet että edes tunnemme jonkun hemmetin "pedagogiikan" periaatteet? Annas kuulua tietopohjaa mihin oletuksesi perustat....
...toisaalta, etteivät kaikki ole läpeensä esim. tuollaisen ideologian syövyttämiä.
Feministinen pedagogiikka on käsite - jonka olettaisi olevan myös feministeille tuttu. Hulluahan se on, jos ei tiedä , mitä aate, jota sanoo edustavansa, pitää sisällään eri elämänalueilla?
(tosin, kyllähän monet kommunistitkin sitten kai yllättyivät, kun neukuissa ei ollutkaan niin kliffaa - minkä jokainen porvari jo tiesi ennestäänkin).
...että naisjärjestöt haluaisivat tuoda juuri esim. kuvatunlaista "tutkimustietoon pohjautuvaa" ja "sukupuolierot huomioivaa" opetuspohjaa esim. opettajakoulutukseen (ks. esim. www.naisjarjestojenkeskusliitto.fi -> ja sieltä uusin Salmensaaren puhe).
Eli vaikka sinä yksittäisenä (ehkä valveutumattomana?) feministinä et olisikaan perillä feministisestä agendasta, niin nämä akateemiset ym. feministikellokkaat yrittävät juuri vaikuttaa tuonsuuntaisin ajatuksin lapsiemme mieliin.
olen itse myös tullut miettineeksi joskus näitä poikien ja tyttöjen juttuja. Esimerkiksi oma poikani kesällä leikki innokkaasti serkkujensa (tyttöjä) kanssa mökillä ja kuuli näiltä Witcheistä ja hänellekin piti ostaa Witch-lehti (joku sarjakuvalehti jossa on tyttönoitia). Kun koulu alkoi, Witch-juliste häipyi ovesta. Oli vissiin kavereilta kuullut että Witch on tyttöjen juttu :-)
mielenkiintoinen kokoonpano. Taitaa mennä "inno-aika" julkilausumiin...
Onneksi ei kukaan 25 vuotta sitten kertonut, että lasten kasvattaminen on noin vaikeata - olisin ehkä miettinyt toisenkin kerran. Nyt onnellisen tietämättömänä olen kasvattanut fiksun, itsestään huoltapitävän nuoren naisen. Joka on muuten nyt reissussa, selvittänyt Siperian, Mongolian, Kiinan ja on nyt jossain Laosissa. Nykypäivän nuoret naiset ovat rohkeita, minulle samanikäisenä oli huikea seikkailu viettää pari viikkoa Kreetalla. Nykyisyydestä puhumattakaan, saan stressinäppyjä mikäli joudun autolla Porin keskustaan - sieltä ei pääse pois ilman paikallisopasta.
...se on niin vaikeata, että ei sitä voi jättää kuin sukupuolierokoulutusta saaneiden njkl:n valtuuttamien opettajattarien tehtäväksi.
Se on jännää tuo kun tieto on lisääntyvinään, niin nousee kaikenmaailman hörhöjä asiantuntijoitsemaan, ja ihmiset höyrähtävät erilaisiin vaihtoehtopedagogiikkoihin.
babtistikouluun ;) heh, en voinut vastustaa kiusausta, sori... Laita perjantain piikkiin! Meidän perheessämme se oli steinerkoulu.
...koulu on?
Kristillinen koulu on muutoin mitä ilmeisimmin samanlainen, kuin normaalikin, paitsi että se on avoimesti kristillisiin arvoihin perustuva ja siellä esim. oppilaat voivat rukoilla tunnilla (kun ei tarvitse pelätä, että muslimi loukkaantuu).
Muutoin opetussuunnitelma on kouluviranomaisten hyväksymä, niin kuin pitää ollakin.
Tosin yksityiskoulussa on se etu, että luokkakoot ovat pienemmät, joten opettajalla jää enemmän aikaa per lapsi. Se on oivallinen juttu se. (esim. vanhimman pojan luokalla 12 oppilasta jne.)
...vielä aiheesta, että mielestäni on hyvä, että etenkin lasten ollessa pieniä, koulu ja koti tukevat toisiaan kasvatustavoitteissa (etteivät ne ole ristiriitaiset) ja että koulu on turvalllinen paikka lapselle (ei esim. esiinny kiusaamista ja lapsi viihtyy siellä - meillä esim. lapset lähtevät todella mielellään kouluun - tänään olemme flunssassa, niin harmittelivat, kun eivät päässeet... kun olisi ollut kkuulemma kiva jumppatunti tiedossa).
Samaten se, että opettajat ovat ammattitaitoisia ja motivoituneita oli meille tärkeää koulua valittaessa - omasta kokemuksesta julkisessa maalaiskylän koulussa ei tuota voinut todellakaan sanoa...
Eräs hyvä puoli yksityiskoulussa on myös se, että jos sattuu muuttamaan tietyn alueen sisällä (kuten meidän tapauksessa), niin ei tartte ihmetellä koulupiirejä, ja lapset ovat voineet olla koko ajan samassa koulussa - se luo turvallisuutta lapselle, sekin.
...Steiner-pedagogiikkaan en ole hirveän perehtynyt... semmoinen kuva minulla on, että esim. huippuluonnontieteilijöitä en ole kkuullut ko. kouluista tulevan... enempi semmoisia humanistisia. Mutta voinen olla väärässäkin.
Tämä ei nyt kai liity oikeastana asiaan, mutta muistaakseni Steiner oli natsi....
Steiner-koulut on kai muuten ihan hyviä, mutta kädentaitojen korostus taitaa olla vähän menneen talven lumia jälkiteollisessa yhteiskunnssa. Sinänäsä steinerkoululaiste ovat pärjänneet yo-kirjoituksissa juuri samoin(ilmeisesti siis arvosanallisesti ja eri aineidenkin kohdalla on samat jakaumat kuin tavallisissa yo-oissa) tai ihna pikkusen paremmin. kuitenkaan yksityiskoulu ei paranna kovin paljon julkiseen verrattuna lapsen kehitystä.
Itse en kyllä lapsiani yksityiskouluun laittaisi, koska siitä tulisi paha omatunto. Se kun nakertaisi suomalaista erinomaista koulusysteemiä, enkä haluaisi opettaa lapsiani elitismiin ja siipeilyyn.
On sitä motivoituneita opettajia ja että kyllä julkisetkin koulut (tai ainakin jotkut niiden opettajat) haluaisivat sitä yhteistyötä tehdä, mutta kun nykyään käy niin, että jos vanhemmilel ilmoittaa lapsen ongelmista, niin nämä tekevät opettajasta täysin keksityn valituksen tai haistattelevat päin naamaa. Väittäisin että keskiatson julkisessa koulussa lapset tykkää olla ihan yhtä paljon kuin julkisessakin, ongelmaluokat on asia erikseen.