Kun 1995 psykoosit alkoi, siitä lähtien olin sairauksien välikausilla eläen kuntoutustuella. Notkuin vuosikaudet kaupungilla sätkää poltellen, välillä koivunlehtiä, jos rahat lopussa.
Keksin jonkun uuden kakku-reseptinkin eräänä kesänä mutta taikinassa oli veden, jauhojen ja kasvien lisäksi ase-öljyä sekä partavaahtoa, joten se kakku olisi voinut räjähtää sytytetyillä kynttilöillä. En sitte viittiny kokeilla.
Edes Madeleinelta ei tullut synttäri- korttia, vaiks lähetin sille siistejä t-paitoja & musaa.
Ne lahjat päätys vaan jonnekin tuhansien muiden fani-kirjeiden sekaan.
Olin psyykelääkkeiden turvottama kyläpelle, joka puhui sekavia . Ainoa väline, millä pystyin ilmaseen tunnetiloja, oli pianonsoitto. Osasin soittaa sil korvalta vähän mitä vaan kuulin ja mistä tykkäsin. Sain soittaa siellä täällä kapakoissa ravintoloissa ja kahviloissa. Olivat hienotunteisia ja ystävällisiä nää turkulaiset. Ovat edelleen.
Vuonna 2002 puoliksi tässä maailmassa, puoliksi psykoosissa vaeltelin kesällä keskiaikamarkkinoilla. Yhellä kojulla myytiin semmottii risti-riipuksia. Sanoin myyjälle että en voi ostaa tommosta koska en ole ritari. Kului jonkin aikaa ja yhellä kujalla tuli munkinkaapuun pukeutunut mies toivottamaan minulle markkinarauhaa tikari toisessa kädessä . Hän varmaan mietti "järkkärinä" velvollisuuksiaan ja mukana ollutta taistelukepin pätkää jota kannoin vyössä. En tosin sitä keppiä käyttää osannu.
Toivotin hänelle (munkille) myös markkinarauhaa ja yritin jatkaa matkaa. Mies toisti "markkinarauhaa" ja vastasin "markkinarauhaa." Sitten hän sanoikin yhtäkkiä että lyö minut ritariksi. En tajunnu oliko se jokin lapsille tarkoitettu jippo, mutta polvistuin kuitenkin. Se tuntematon tyyppi oikeesti sanoi noustessani ylös, että nyt "olet ritari ".
Aloin sitten kuntoilemaan, juoksemaan & voimistelemaan taas. Vielä iski yksi psykoosi mutta sitten Jumala johdatti minulle raamattuopettajan.
Lopetin kapakki-elämän. Alkoholi ei enää ollut pakokeino käsitellä vihantunteita. Sen pystyy säveltämään laulujen muotoon. Jeesus on nähnyt meidän jokaisen päivämme ja tietää mistä narusta vetää, jotta parannumme täysin terveeksi haavoista , mitä entinen elämä on jättänyt. Tupakkaa vastaan vielä tappelen purkan voimalla.
t: Zäppä-Eemeli
Keksin jonkun uuden kakku-reseptinkin eräänä kesänä mutta taikinassa oli veden, jauhojen ja kasvien lisäksi ase-öljyä sekä partavaahtoa, joten se kakku olisi voinut räjähtää sytytetyillä kynttilöillä. En sitte viittiny kokeilla.
Edes Madeleinelta ei tullut synttäri- korttia, vaiks lähetin sille siistejä t-paitoja & musaa.
Ne lahjat päätys vaan jonnekin tuhansien muiden fani-kirjeiden sekaan.
Olin psyykelääkkeiden turvottama kyläpelle, joka puhui sekavia . Ainoa väline, millä pystyin ilmaseen tunnetiloja, oli pianonsoitto. Osasin soittaa sil korvalta vähän mitä vaan kuulin ja mistä tykkäsin. Sain soittaa siellä täällä kapakoissa ravintoloissa ja kahviloissa. Olivat hienotunteisia ja ystävällisiä nää turkulaiset. Ovat edelleen.
Vuonna 2002 puoliksi tässä maailmassa, puoliksi psykoosissa vaeltelin kesällä keskiaikamarkkinoilla. Yhellä kojulla myytiin semmottii risti-riipuksia. Sanoin myyjälle että en voi ostaa tommosta koska en ole ritari. Kului jonkin aikaa ja yhellä kujalla tuli munkinkaapuun pukeutunut mies toivottamaan minulle markkinarauhaa tikari toisessa kädessä . Hän varmaan mietti "järkkärinä" velvollisuuksiaan ja mukana ollutta taistelukepin pätkää jota kannoin vyössä. En tosin sitä keppiä käyttää osannu.
Toivotin hänelle (munkille) myös markkinarauhaa ja yritin jatkaa matkaa. Mies toisti "markkinarauhaa" ja vastasin "markkinarauhaa." Sitten hän sanoikin yhtäkkiä että lyö minut ritariksi. En tajunnu oliko se jokin lapsille tarkoitettu jippo, mutta polvistuin kuitenkin. Se tuntematon tyyppi oikeesti sanoi noustessani ylös, että nyt "olet ritari ".
Aloin sitten kuntoilemaan, juoksemaan & voimistelemaan taas. Vielä iski yksi psykoosi mutta sitten Jumala johdatti minulle raamattuopettajan.
Lopetin kapakki-elämän. Alkoholi ei enää ollut pakokeino käsitellä vihantunteita. Sen pystyy säveltämään laulujen muotoon. Jeesus on nähnyt meidän jokaisen päivämme ja tietää mistä narusta vetää, jotta parannumme täysin terveeksi haavoista , mitä entinen elämä on jättänyt. Tupakkaa vastaan vielä tappelen purkan voimalla.
t: Zäppä-Eemeli
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.