Kansalaisten perusviesti päättäjille on, ettei Suomea pidä tieten tahtoen sotkea maailman melskeisiin. Suomen halutaan kohtuudella kantavan oman osansa maailman murheista, mutta aina on paikallaan tietty terve itsekkyys.
Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että sotilaallisen liittoutumattomuuden katsotaan lisäävän enemmän turvallisuutta kuin Nato-jäsenyyden, jonka liki kolmannes suomalaisista katsoo päinvastoin lisäävän turvattomuutta.
http://www3.ilkka.fi/servlet/page?_pageid=5402&_dad=portal30&_schema=PORTAL30&depa=12
*******************************************
Huom!
Liisa Jaakonsaari ei ole kansa.
Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että sotilaallisen liittoutumattomuuden katsotaan lisäävän enemmän turvallisuutta kuin Nato-jäsenyyden, jonka liki kolmannes suomalaisista katsoo päinvastoin lisäävän turvattomuutta.
http://www3.ilkka.fi/servlet/page?_pageid=5402&_dad=portal30&_schema=PORTAL30&depa=12
*******************************************
Huom!
Liisa Jaakonsaari ei ole kansa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tutkimus mittaa kansalaisten mielipiteitä mielikuvatasolla, mutta jos tulosta sanotaan perusviestiksi, niin metsään mennään niin kuin silloinkin, kun tehdään johtopäätöksiä siitä, mitä kansa ei halua tai haluaa.
Yhteistyötä Naton kanssa vastustettiin ennen lujastikin, mtta kun rauhankumppanuuteen mentiin, niin nyt sitä kannatetaan kovasti. Sama oli EU:n nopean toiminnan joukkojen kanssa: kun päättäjät ilmaisivat myönteisen kantansa, kansan "tahto" muuttui kielteisestä myönteiseksi melkein yli yön.
Natostahan meillä halutaan tehdä kekkosajan puolueettomuuspolitiikan myytti, uskotellen, että olemme "liittoutumattomia" ja perinteisellä ulkopolitiikan linjallamme kunhan emme "lähde sodan melskeisiin", eli liity Natoon. Kaikella tällä pyritään välttämään asiallista Nato-keskustelua ja leimaamaan keskustelijat Nato-intoilijoiksi.
Tyypillinen esimerkki on täälläkin vieraillut nimimerkkikirjoittaja, joka toistuvasti on moittinut Sauli Niinistöä siitä, että tämä "kätkee Nato-kantansa", mikä ei tietenkään pidä paikkaansa, koska sen on Niinistö sanonut täysin avoimesti.
Nyt kannattaa odottaa presidenttikampanjoiden jatkumista ja tv:n vaalikeskusteluja, sillä niissä tulee seiin kaikkien ehdokkaiden, myös keskustalaisen Matti Vanhasen Nato-myönteinen kanta. Tosiasia nimittäin on, että Suomi liittyy Naton täysjäseneksi nyt valittavan presidentin toimikaudella, ihan riippumatta siitä kuka presidentiksi valitaan.
Tätä prosessia ei nato-vastaisuudellaan revittelevä keskustalainen saqnomalehtikään pysty mihinkään kääntämään, kunhan nyt käsittelee asiaa populistisesti pitääkseen kekkosajan tunnelmiin jämähtäneet lukijansa keskustalle uskollisina.
Matti Vanhanen saattaa hyvinkin kääntyä (henkilökohtaisesti) myönteiseksi Natoon liittymiselle. Hän on ilmoittanut, että jos Natoon päätetään liittyä, siihen pitää saada valtakirja kansalta, eli on järjestettävä kansanäänestys (kuten Puolassa ja Baltian maissa).
Kansanäänestystä on melko turha järjestää niin kauan kun vain 20% kansasta puoltaa liittymistä.
Ongelma on siinä, että Suomi on demokratia. Natoon ei voida liittyä jos kansa ei halua. Siis ei riitä, että Liisa Jaakonsaari haluaa.
Marssijärjestys on se, että ensin alkaa keskustelu Nato-jäsenyydestä nyt käynnissä olevan pressanvaalin yhteydessä ja jatkuu 2007 eduslkuntavaalien ajan.
Tämän seurauksena kansa saa runsaasti tietoa naton puolesta ja sitä vastaan. Kun keskeiset poliittiset johtajat ilmaisevat kantansa, niin kansan kanta kääntyy sen mukaiseksi hyvin nopeasti.
Itse oletan, että vallitseva näkemys tulee olemaan se, joka nyt on Niinstöllä ja Vanhasella, vaikka viimemainittu sanookin oman kantansa aika varovasti, eli ensin katsotaan, mitä EU tekee oman turvallisuus- ja puolustusstrategiansa suhteen osana piakkoin jatkuvaa EU:n perustuslakikeskustelua, tässä kuunnellaan etenkin EU:n jäseninä olevien Nato-maiden kannanottoja.
Tämän jälkeen Suomi päättää mennä täysillä mukaan EU:n hankkeeseen, jonka kansa hyväksyy selvällä enemmistöllä. Jos EU sitten päättää muodostaa oman puolustuksensa osaksi natoia, niin Suomi liittyy Natoon itsestään selvänä asiana, mahdollisesti kansanäänestyksen kautta, jos silloin toimiva hallitus niin katsoo parhaaksi.
Mitään pakkoa "valtakirjan saamiseksi kansalta" ei ole olemassa, sillä perustuslaki ei tunne pakollisia kansanäänestyksiä. Demokratia Suomessa toimii niin, että asioista keskustellaan julkisesti ja avoimesti, poliittiset puolueet, päättäjät ja muut vaikuttajat ilmaisevat selkeästi oman perustellkun kantansa, ja sitten kansa myötäilee sitä kantaa, joka on vahvimpana enemmistössä.
Kansan haluamiset nimittäin muuttuvat aina siihen suuntaan, mihin päättäjien mieli kallistuu. Näin kävi EU:ssa, Nato-kumppanuudessa, euroon liittymisessä, EU:n nopean toiminnan joukoissa ja monessa muussakin. Asioita vastutettiin vain niin kauan, kun niistä ei keskusteltu tarpeeksi. Keskustelun jälkeen kansan enemmistä hyväksyi ne, koska kansan enemmistö on järkevää ja ymmärtää poliittisten johtajiensa perustelut.