Pitkä kysymys totuudesta????
Olen tutkinut kristinuskoa melko paljonkin. Raamatun olen lukenut läpi useaan otteeseen ja ns.Raamattupiireissä käynyt. Olen etsinyt totuutta. Mistä olemme tulleet? Mihin olemme menossa? Kuka tätä kaikkea ohjaa vai meneekö laiva ilman ohjausta?
On vaikea uskoa että suuri sattuma on vain muovannut auringon ja edellytykset elämälle?
Raamatusta toisaalta olen taas löytänyt todella paljon ristiriitaisuuksia mm. luomiskertomuksesta, pelastusopista ja muista kristinuskon "perus totuuksista". Olen aivan pihalla. Olisikin mukava vaihteeksi tutkia ateismin totuuksia.
Kuullostaa vain aika häilyvältä ajatus "ei ole mitään totuutta, kaikki on sattumaa" perusteluna ontuva. Mikäli jotakuta ateistia kiinnostaa, niin arvoistaisin, jos saisin jotain linkkejä tai vinkkejä mistä etsiä tuota kipeää totuutta elämisen tarkoituksesta- on se mitä hyvänsä.
Olen tutkinut kristinuskoa melko paljonkin. Raamatun olen lukenut läpi useaan otteeseen ja ns.Raamattupiireissä käynyt. Olen etsinyt totuutta. Mistä olemme tulleet? Mihin olemme menossa? Kuka tätä kaikkea ohjaa vai meneekö laiva ilman ohjausta?
On vaikea uskoa että suuri sattuma on vain muovannut auringon ja edellytykset elämälle?
Raamatusta toisaalta olen taas löytänyt todella paljon ristiriitaisuuksia mm. luomiskertomuksesta, pelastusopista ja muista kristinuskon "perus totuuksista". Olen aivan pihalla. Olisikin mukava vaihteeksi tutkia ateismin totuuksia.
Kuullostaa vain aika häilyvältä ajatus "ei ole mitään totuutta, kaikki on sattumaa" perusteluna ontuva. Mikäli jotakuta ateistia kiinnostaa, niin arvoistaisin, jos saisin jotain linkkejä tai vinkkejä mistä etsiä tuota kipeää totuutta elämisen tarkoituksesta- on se mitä hyvänsä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Miksi elämällä pitäisi olla joku suurempi tarkoitus? Miksi se ei voi olla arvokasta ihan vain itsensä vuoksi?
"jos saisin jotain linkkejä tai vinkkejä mistä etsiä tuota kipeää totuutta elämisen tarkoituksesta- on se mitä hyvänsä."
Ateismi seurannee pitkälti tieteellistä maailmankuvaa, joten sen mukaisen elämäntarkoituksen määritelmän saat. Jos jotain syvähenkistä totuutta etsit, niin sitä tuskin saat.
Minä katson, että elämällä itsessään ei ole mitään merkitystä (ellei sellaiseksi sitten katso sitä, että elämän ilmestyttyä se vain kopioituu yhä uudestaan ja uudestaan). Yksilö ja yhteisö sen sijaan voi määrittää ja pitääkin määrittää olemassaololleen tarkoitus. Oma määritelmäni siis on utilitaristinen eli mahdollisiman monen onnellisuus. Elää hyvin ja rikkaasti (ei rahallisesti) tämä elämä, ettei tarvitse kuolinvuoteella voivotella, että miksi tein silloin niin ja miksi en tehnyt näin.
sanoit:
"ettei tarvitse kuolinvuoteella voivotella, että miksi tein silloin niin ja miksi en tehnyt näin. "
eli onko koko elämä elettävä kuolinvuoteen mielialan vuoksi?
mitä väliä sillä on mitä kaikkea kuolinvuoteella voivotellaan, kohtahan kaikki on ohi.
...kuolinvuoteella tietää, että kohta kaikki on ohi :) Mut vituttashan se kuitenkin, jos ei olis mitään elämässään saavuttanu.
En missään tapauksessa halua elää ikuisesti, kyllä se vaan on niin, että jossain vaiheessa haluaa luopua, 60v:kin on pitkä aika ja jos onnistaa niin elää pidempää.
Jospa minä sitten hieman yksinkertaistaisin asiaa.
Jos vaikka valitsisin sellaisen tien elämässäni kuten rikollisuus. Varastaisin, tappelisin, juopottelisin ja ehkä tappaisinkin. Istuisin vankilassa, sairastuisin ryyppäämisestä jne.
Niin aivan varmasti yks jos toinenkin miettisi mitä tulikaan tehtyä elämälleen. Onko tyytyväinen vai ei.
Kuolinvuoteella juttu oli enemmänkin kuvainnollinen.
Jokainen luo elämälleen oman tarkoituksen. Siinä se tietämättömyyden tuska ja valinnan vapauden ihanuus.
Jos taas hakee koko maailman elämälle tarkoitusta, on tarjolla monia uskonnollisia selityksiä. Sitten voi taas miettiä, että mikä on tuon tarkoituksen tarkoitus! Eli kuten miksi jumalat haluavat ihmisille tyetyn kohtalon, ja mitä he tekevät maailman tuhon jälkeen...
Ehkä suurin tarkoitus on siinä omassa pienessä elämässä. Koko maailmankaikkeudelle ei ole yhden ihmisen pakko keksiä tarkoitusta.
On olemassa totuus. Oikeastaan totuuksia. Mutta me vain pystymme raapaisemaan näitä meidän rajallisilla aistimuksillamme/älyllämme. Mutta meidän pitäisi ainakin pyrkiä siihen raapaisuun... ehkä aikanaan kyntemme kasvavat.
Ateistilla on vain yksi totuus. Ei ole jumalaa. Siis ateistina.
Minulla henkilökohtaisesti ei ole yhtäkään totuutta(asiasta mistä totuuden voi kiistää), vain kysymyksiä, ja niille kelvottomia, hylättyjä tai kummallisia vastauksia tai itsestään selvyyksiä(pythagoraan lause on totuus, kuten itsestään selvyyskin, asia mitä ei voi kiistää).
Viisaus ei olekaan vastauksia, vaan kysymyksiä. Tavoittele viisautta, niin hengität totuutta.
Tässä sinulle vastauksia:
http://www.vapaa-ajattelijat.fi/kasikirja/vastauks.html
Kiitos,
Tuossa oli paljon pohdittavaa. Oma aatesuuntaus on muuttumassa kristillisestä arvopohjasta ateismiin. Kuitenkin, kun olen töissä kristillisessä työpaikassa, niin tulee remonttia paitsi aatteisiin niin myös työpaikan vaihdos. Kova juttu minulle - tämä tie oli vain käytävä - totuutta etsitään- kysymyksiä tehden.
Toisia ihmisiä usko auttaa eteenpäin, että siinä mielessä täytyy olla suvaitsevainen uskontoa ja henkilökohtaista uskoa kohtaan- mikä se sitten onkin. Kiitos myös muille ketjun vastaajille.
Niin, se on kumma juttu että uskosta luopumista tapahtuu. Koska kerran 'totuuden' nähtyään ei pitäisi enää haluta Jumalasta luopua. Näin väittävät monet uskovaiset. Elämä kuitenkin opettaa, joillekin usko on vain ontto kuori ja arvomaailman todelliset kiintopisteet löytyvätkin muualta.
Monelle elämän tutkiminen ja uskominen vapaaseen tietoon ja mieleen on todellisempaa kuin mikään uskonnollisen nimen voimaan vannominen. 'Rakkaus' ja 'armo' voi löytyä aivan muualta kuin sokean uskon parista. Ja moisen kuuleminen tietysti harmittaa vannoutuneita uskovia.
Onnea maailmakuvan vaihdoksesta. Ja suvaitsevaa jatkoa.
Ei ole "laivaa", eikä ole "meitä"...
Määrittele keitä ovat "me". Perhe Pakistanin vuorilla ei ole Raamattupiireistäsi kiinnostunut. Haluaisivatko he samaan "laivaan" kanssasi?
Kaikki ihmiset tässä maailmassa eivät elä sellaisen ympäristön ja samojen lainalaisuuksien alla kuin me.
"Laiva" tarvitsee ohjausta vain, jos sillä on päämäärä. Evoluutiolla ei ole päämäärää. Se on kuin puu, joka versoo oksiaan toiseen suuntaan, jos yksi oksa kuihtuu tai katkeaa.
Raamattu ei riitä selittämään edes meidän ihmisten elämää monimuotoisuudessaan. Kuinka se kykenisi selittämään koko maailmankaikkeutta?
Todella olen näitä asioita tutkinut. Ymmärsit "laiva ja me" vertauksen väärin. Raamatun valossakin asioita voi tutkia ja vetää niitä nykypäivään- oikeassaolemisen tarve on monissa Raamattupiireissäkin kova.
Kuten keskustelun kulusta voit nähdä, niin ateistinen maailmankuva on lähempänä minua tällähetkellä kuin Raamatullinen. Kysymykset "mistä olemme tulleet?" tai "minne olemme menossa" ovat mielestäni yleismaailmallisia ja uskonnosta riippumatta monia ihmisiä koskettavia - ellei meitä( me) kaikkia. Laivalla tarkoitan tätä maapalloa ja avaruuden merta jossa matkaamme. Kaikki olemme samassa laivassa. Laivan ohjaukseen voi myös pieni ihminen vaikuttaa omalta osaltaan.
Onko mielestäsi ohjauksen päämäärä vaikuttamaton evoluutio? Mielestäni se on teoria, joka ei ole faktaa. Monella tasolla evoluutioteoria on ontuva, kysymyskiä herättävä - eikä maailmankuvaani sellaisenaan mahdu. Keskustelu näistä asiosta on kuitenkin mielenkiintoista.