Olen 18-vuotias tyttö, vielä vuosi sitten olin onnellinen,terve ja en stressannut pienistä asioista..en olisi koskaan uskonut että MINÄ voisin sairastua anoreksiaan,olin aina ollut suht tyytyväinen itseeni,enkä tarkkaillut syömisiäni ja muita lainkaan.(olin 165cm ja n,59kg nyt heikoimmillani 47kg :// )
Mutta sitten kävi jotain..nyt kun mietin asioita tuntuu että halusin hallita vaan jotain elämässäni,joka ei enää ollutkaan antoisaa poikaystävän kánssa oli ongelmia,ja perhesuhteet olivat aina olleet heikot..Tartuin niin tiukasti siihen mitä pystyin itse hallita,eli painooni.painoni tippui n.2kk melkein kymmenen kiloa,olin kokoajan väsynyt,äkäinen,kylmissäni, ja suutuin jos joku koitti sanoa minulle että tarvitsen apua. Lopulta silloinen poikaystäväni ei enää jaksanut käytöstäni,minuun ei saanut enää koskeakkaan,työnsin häntä pois,vaikka hän koitti vain auttaa..
sitten yksi päivä äitini vei minut lääkäriin ja aloin käydä terapiassa,painoni tippui vielä hetken kunnes jostain ihmesyystä jota en vieläkään tiedä,aloin syömään kunnolla ja nauttia elämästä,olin hetken jopa normaalipainoinen..,mutta sitten joku iski taas ja liikuin hulluna ja söin kuin lintu.Oloni oli sellainen että en pystynyt edes hetkeksi alas istumaan, olin ja olen kai vieläkin hyvin rauhaton,kokoajan vain tehtävä väkisinkin jotain vaikka olisin kuinka väsynyt.lisäksi nään peilistä että olen ruma,en halua olla näin ruipelo,mutta kun se tunne että hallitsen syömistäni..edes jotain..nyt olen sitten hommannut keskivaikean masennuksen,enkä tiedä miten nousta jaloilleni,nauttia taas edes hieman elämästä,ja ennenkaikkea rauhoittua???
kertokaa kokemuksianne...ja voimia kaikille,ollaan hyviä sellasina kun ollaan,kunhan uskalletaan olla OIKEASTI sitä mitä ollaan!!! :)
Mutta sitten kävi jotain..nyt kun mietin asioita tuntuu että halusin hallita vaan jotain elämässäni,joka ei enää ollutkaan antoisaa poikaystävän kánssa oli ongelmia,ja perhesuhteet olivat aina olleet heikot..Tartuin niin tiukasti siihen mitä pystyin itse hallita,eli painooni.painoni tippui n.2kk melkein kymmenen kiloa,olin kokoajan väsynyt,äkäinen,kylmissäni, ja suutuin jos joku koitti sanoa minulle että tarvitsen apua. Lopulta silloinen poikaystäväni ei enää jaksanut käytöstäni,minuun ei saanut enää koskeakkaan,työnsin häntä pois,vaikka hän koitti vain auttaa..
sitten yksi päivä äitini vei minut lääkäriin ja aloin käydä terapiassa,painoni tippui vielä hetken kunnes jostain ihmesyystä jota en vieläkään tiedä,aloin syömään kunnolla ja nauttia elämästä,olin hetken jopa normaalipainoinen..,mutta sitten joku iski taas ja liikuin hulluna ja söin kuin lintu.Oloni oli sellainen että en pystynyt edes hetkeksi alas istumaan, olin ja olen kai vieläkin hyvin rauhaton,kokoajan vain tehtävä väkisinkin jotain vaikka olisin kuinka väsynyt.lisäksi nään peilistä että olen ruma,en halua olla näin ruipelo,mutta kun se tunne että hallitsen syömistäni..edes jotain..nyt olen sitten hommannut keskivaikean masennuksen,enkä tiedä miten nousta jaloilleni,nauttia taas edes hieman elämästä,ja ennenkaikkea rauhoittua???
kertokaa kokemuksianne...ja voimia kaikille,ollaan hyviä sellasina kun ollaan,kunhan uskalletaan olla OIKEASTI sitä mitä ollaan!!! :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihan muuten vaan sanon, pikkulintu syö paivässä oman painonsa verran ;)
tsemppiä!!