Miten meidän tulisi suhtautua siihen, että tunnemme ahdistusta?
Jos olemme vihkiytyneet Jehovalle, pitäisikö meidän oudoksua sellaisia tunteita, koska meillä on suurenmoinen toivo ja hengellisiä voimavaroja?
Ovatko sellaiset tunteet merkki siitä, että olemme hengellisesti sopimattomia Jumalan palvelukseen?
Jos olemme vihkiytyneet Jehovalle, pitäisikö meidän oudoksua sellaisia tunteita, koska meillä on suurenmoinen toivo ja hengellisiä voimavaroja?
Ovatko sellaiset tunteet merkki siitä, että olemme hengellisesti sopimattomia Jumalan palvelukseen?
Vastaukset 2
Vanhimmat
En tiedä tarkoitetaanko tässä nyt jonkin sortin masennuksen tunnetta vai jotain muuta. pieni pätkä kuitenkin masennuksesta.
"Joillakuilla meistä ei ehkä ole ollut koettelemusta, joka olisi vaikuttanut meihin siinä määrin, että olisimme masentuneet syvästi. Mutta voimia vievä sairaus, aviopuolison kuolema tai jokin muu erittäin koetteleva tilanne voisi aiheuttaa tunneperäistä ahdistusta. Jos näin käy, älkäämme päätelkö, että olemme varmasti hengellisesti sairaita.2 w-92
"On erittäin tärkeää tietää, milloin on etsittävä asiantuntijan apua – itse asiassa se saattaa pelastaa hengen! Toisinaan masentuneen kunto menee niin huonoksi, että masentuneelle pitää järjestää tarvittavaa lääkärinhoitoa. Älä luota siihen, että masentunut päättää. Usein se merkitsee tarpeellisen vastaanottoajan tilaamista hänelle. Sinä voit rauhoittaa häntä sanomalla: ’Olen varma, ettei sairautesi ole vakavaa, mutta se pitäisi tutkia, jotta vähennettäisiin kaikkien epäilyksiä. Vaikka rakastankin sinua hyvin paljon, en ole lääkäri.’ Ole ystävällinen mutta luja!"
1987 22/10 8/11 Herätkää.
ainakin ensin avata paidan nappi ja löysätä vyötä.
Mutta jos vaan edelleen ahdistaa niin pitää pyytää Pyhä Henki apuun ja sitä kautta saada kevennystä.
Kun sinäkin olet lupautunut herralle niin asia pitäisi olla kunnossa.
Kunhan et vain tuhansien muiden tavoin teeskentele salilla antautunutta. Silloin on vaarana että Pyhä Henki pysyys sinusta kaukana ja henkinen ahdistuksesi vain lisääntyy.