En tiedä miten aloittaisin..
no eräänä kauniina syys päivänä (Ke 7.9.2005). Olo oli ihmeellisen rauhaton, koulussa ei mikään meinannut onnistua, Kun koulun jälkeen kokeilin soittaa isälleni, en saant yhteyttä koska puhelin oli kiinni... Kun pääsin kotiini oli rauhattomuuden tunne edelleen "päällä".
Illalla kun kävin saunassa mietin että voisin soittaa Isälleni, no menin yläkertään ja istahdin katsomaan televisiota yhtäkkiä puhelimeni soi, sieltä soitti iso-veljeni kertoi surullisen uutisen: Iskä oli poissa.. Suru oli suunaton.. en tiennyt miten kertoa kahdelle muulle pikku-veljelle, en tiennyt mitä sanoa tärisin. Onneksi äiti oli vieressä joka auttoi kertomaan pojille koska en saanut ääntä ulos.
Kokeilin soittaa Mummolleni joka oli isän äiti mutta siellä ei vastattu, soitin tädille joka oli isäni vanhempi sisko, ja hän vahvisti tiedon...
seuraavana päivänä menimme mummon luokse missä isäni oli kuollut..
kuulin että isällä oli ollut harhoja joita oli ennenkin ollut, hän kuuli outoja ääniä näki näkyjä ym. harhat johtuivan luultavasti pitkästä "ryyppy putkesta" joita isällä ruukasi olla..
Isä oli hakenut apua päivällä lääkäriltä joka antoi unilääkkeitä ja käännytti isän takaisin kotiin(jota ei olisi saanut tehdä, mies olisi pitänyt ottaa sisälle hoitoon)..
Isä meni kotiin nukkumaan, nukkui pari tuntia ja lähti yhtäkkiä ajelemaan autollaan, ajeli autolla jonkin aikaa ja juoksi metsään..
Jonkin ajan kuluttua serkkuni alkoi etsiä isääni metsästä ja löysi hänet kuolleena puuhun
hirtettynä, Harhat olivat saaneet vallan..
TÄTÄ EI OLISI EHKÄ SATTUNUT JOS LÄÄKÄRI OLISI OTTANUT MIEHEN SISÄÄN HOITOON..
nyt tänäkin päivänä, huomenna, yli huomenna ja muussa tulevaisuudessa tulen kaipaamaan isää.
hän on mielessä koko ajan varsinkin kun menen saunaan tulee mieleeni syksyinen keski viikko jolloin puhelimeen ei vastattu.. :(
no eräänä kauniina syys päivänä (Ke 7.9.2005). Olo oli ihmeellisen rauhaton, koulussa ei mikään meinannut onnistua, Kun koulun jälkeen kokeilin soittaa isälleni, en saant yhteyttä koska puhelin oli kiinni... Kun pääsin kotiini oli rauhattomuuden tunne edelleen "päällä".
Illalla kun kävin saunassa mietin että voisin soittaa Isälleni, no menin yläkertään ja istahdin katsomaan televisiota yhtäkkiä puhelimeni soi, sieltä soitti iso-veljeni kertoi surullisen uutisen: Iskä oli poissa.. Suru oli suunaton.. en tiennyt miten kertoa kahdelle muulle pikku-veljelle, en tiennyt mitä sanoa tärisin. Onneksi äiti oli vieressä joka auttoi kertomaan pojille koska en saanut ääntä ulos.
Kokeilin soittaa Mummolleni joka oli isän äiti mutta siellä ei vastattu, soitin tädille joka oli isäni vanhempi sisko, ja hän vahvisti tiedon...
seuraavana päivänä menimme mummon luokse missä isäni oli kuollut..
kuulin että isällä oli ollut harhoja joita oli ennenkin ollut, hän kuuli outoja ääniä näki näkyjä ym. harhat johtuivan luultavasti pitkästä "ryyppy putkesta" joita isällä ruukasi olla..
Isä oli hakenut apua päivällä lääkäriltä joka antoi unilääkkeitä ja käännytti isän takaisin kotiin(jota ei olisi saanut tehdä, mies olisi pitänyt ottaa sisälle hoitoon)..
Isä meni kotiin nukkumaan, nukkui pari tuntia ja lähti yhtäkkiä ajelemaan autollaan, ajeli autolla jonkin aikaa ja juoksi metsään..
Jonkin ajan kuluttua serkkuni alkoi etsiä isääni metsästä ja löysi hänet kuolleena puuhun
hirtettynä, Harhat olivat saaneet vallan..
TÄTÄ EI OLISI EHKÄ SATTUNUT JOS LÄÄKÄRI OLISI OTTANUT MIEHEN SISÄÄN HOITOON..
nyt tänäkin päivänä, huomenna, yli huomenna ja muussa tulevaisuudessa tulen kaipaamaan isää.
hän on mielessä koko ajan varsinkin kun menen saunaan tulee mieleeni syksyinen keski viikko jolloin puhelimeen ei vastattu.. :(
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mun isälle kävi lähes samalla tavalla. Paikallinen lääkäri ei ottanut hoitoon, ja isä otti itseltään hengen. Lääkärille en anna anteeksi koskaan. Jaksamisia sinulle, itse en ole asian yli vielä päässyt mutta ehkä joskus, ikävä on aivan valtava eikä ole päivää ettei asia mielessä olisi.
toivottavasti lääkärillä kaduttaa.. se pitäs viedä sinne haudalle ja kysyä että miltä nyt tuntuu...