Kuvitteellinen

Miun nimi on Anneli, tässä aloittelen taas uudelleen päiväkirjan pitämistä. Nuo aikaisemmat yritelmät on aina kariutuneet miun saamattomuuteen, mutta on kai sitä yritettävä kun haaveena on kuiteski kirjan kirjoittaminen joskus vanhoilla päivillä. Mie oon nyt 40 vuotias äippä ja me asustellaan miun lasten ja Erkin kanssa täällä Joutsenossa. Meillä on täällä tämmöinen pikkutila jonka Erkki peri ukkovainaaltaan, pikkupelto, kanala, muutama kärsäkäs ja mettää. Miulla on pari murkkuikäistä lasta, Eikka ja Siiri joista tuo poika on jo 18 ja Siiri 17. Näiden iskä, Hate läksi omille teilleen 15 vuotta sitten. Siinä kävi niin, että mie sain sen kiikkiin huumekasvien kasvattelusta, ja kun selvisi että oli se aiemminkin huumeita käytellyt niin miulle se oli se viimeinen tikki ja laitoin kovan kovaan vastaan. Joko huumeet tai perhe ja huumeethan se valitsi. Se sai sitten lähteä, ja sen koommin ei olla siitä kuultu. Miun mies Erkki ei oo onneksi tuommottisiin puuhiin sekaantunut koskaan, se kun on tuollainen hiljainen hissukka joka ei ole koskaan ollut edes kännisä, eikä muuten ole ollut kertaakaan meidän yhessäolonkaan aikana. Sanoo että raveja vahvempaa ei tarvita. Uskossahan se on, ja hyvä niin koska onhan se ollut hyvää miehen mallia nuille lapsille siinä sivussa. Erkki on miun elämäni rakkaus, se pelasti miut silloin 11 vuotta sitten ku tavattiin.

Myö oltiin aika heikoilla vesillä kun ei miulla ollut työtäkään ja kilju maistui. Oli siinä lääkkeitäkin, ja lapset hetken siskon tykönä. Tuli siinä silloin vastaan jos jonninlaista sulhasehdokasta mutta juoppojahan ne oli kaikki. Tuohon nykyiseen siippaan törmäsin kun menin katkolta kahtelemaan mitä siellä *******seurakunnassa oikein tapahtuu.

Ompi muuten kauhiaa tuo nykynuorten meininki. Oon tuolta Eikalta kuullu että se tietää useammankin kaverin joka huumeita käyttää. Ovat kuulemma vaan sen kannapiksen perään kun se on kuulemma niin vaaratonta. Eikä se kuulemma nuita poliisejakaan hirveemmin kiinnosta, mitä mie en kyllä usko. No miehän siihen sanomaan, että niin se siunkii isukkis vaan meni menojaan saman kaman perässä, eikä perkele peräänsä kahtonu. Että pittää siunkin tarkkaan kahtoa että mitä sinne suuhun tunkee. Oon kumpaakin kersaa vannottanu etteivät huumeisiin koske, luvanneet ovat. Siirin jutut kyllä välillä karmii miuta, nytkin tukka mustana ja juoksoo noiden muusikkorenttujen mukana. Laulaa kuulemma niitten orkesterissa.

Mutta pakko se on kyllä sanoa, että hulluksi on tämä maalima menny. Nyt ne sanoo telkkarissa ja verkossa että niistä huumeista ei enää rangaistaisi, vaan hoitoa tarjoavat, eikä hassisnarkkareille sitäkään. Siellä Hesassa eivät kuulemma enää puutu kuin siihen jos julkisesti niitä itteensä työntää. En tiä minkä mafian aikaansaannoksia on, mutta niin ne sanovat että ne huumeongelmat olisi vähenemään päin kun kannapista voi nykyään kotitarpeiksi kasvatella. Pitäisi tilille laittaa koko Humaanien puolue, yhtäkään tilallisten asiaa eivät ole ajaneet vaikka kovin olivat äänekkäitä vaalien alla kaikkine luomuteemoineen ja lähitiloineen.

Erkin kanssa sytytettiin kynttilä eilen illalla niiden kaikkien kokeilijoijen puolesta jotka jäävät koukkuun huumeisiin. Olkoon herra heille armollinen ja antakoon heille heidän syntinsä anteeksi. Mie oon ajatellu et mie voisin talviaikaan alakee sellaseks vapaaehtoseks auttajaks, ku miulla on kokemustaki nuista huumejutuista entisen siipan takia. Ehkä ne nuoret uskois miuta paremmin kuin nuita soppahuollon emäntiä jotka sitä tekevät vain työnä. Miullehan tarjottiin tuollasta työvoimapoliittisena viime talvena, mut en mie tohtinu silloin. Loppuisi ainaskii se narkkareiden hyysääminen niille sijoilleen.

Myö istuttiin muitten kylän emäntien kanssa viime pyhänä iltaa kahvitellen, ja silloin selvis että sen Aunen tyttö, Senja on toipuva narkkari. Oli siellä Lappeenrannassa tutustunut johonkii poikaan koulussa jonka kanssa oli sitten alkanut huumepuuhiin. Oli itkien kertonut Aunelle että edes viisi grammaa kanjaa ei ollut enää riittänyt päivässä, olivat sitten kasvatuspuuhiin alkaneet ja kierteeseen sitten sitä mukaa. Oli Aune hakenut tytön kotiin sieltä, kun ei enää viesteihinkään vastaillut. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Takkutukka päätyi kompostiin, ja jo ollaan palveluksissakin nähty!

Kappas kun tuo aika rientää, Erkki jo tuolta näkyy palailevan lietteenlevityspuuhista ja miun pitää laittaa karjalanpaisti tulille että saapi perhe murua rinnan alle! Illaksi ajattelin leipoa vanhan kunnon tiikerikakun, jos vain sokeria on jälellä tarpeeksi.