Jo klassikoksi muodostunut hieno, asioiden perusteisiin menevä melko perusteellinen väittely löytyy osoitteesta http://www.verkkotie.fi/vait1.htm mikäli jotakuta oikeasti kiinnostaa tosiasioihin perustuva, järkevä keskustelu laillistamisen hyödyistä ja haitoista.
Ja kyllä minusta tuo Larmela vetää argumentteineen pitemmän korren. Ihan objektiivisestikin arvioituna.
Ja kyllä minusta tuo Larmela vetää argumentteineen pitemmän korren. Ihan objektiivisestikin arvioituna.
Vastaukset 9
Vanhimmat
peltoniemi näkee asian kokonaisuutena
Molemmilla kyllä hyviä pointteja. Ehkä Peltoniemi on oikeassa, Suomi ei ole vielä kypsä kannabiksen laillistamiselle, mutta tulevaisuudessa esteitä laillistamiselle tuskin on. Sukupolvenvaihdos on jo kovasti käynnissä...
Larmela on ehkä hieman liian kiihkomielinen. Maltti on valttia monessakin asiassa. Mielestän päättäjien pitäisi antaa virkavallalle hiljainen määräys siitä, että kannabista selkeästi omaan käyttöön kasvattavia ei turhaan kohdeltaisi rikollisina. Laillistamisen aika tulee varmasti joskus, sillä kannabiksen kieltolaki on murenemassa maailmalla. Tänne peräkylään kaikki tulee muutamien vuosien viiveellä pakon edessä.
Peltoniemen perusväittämä on, ettei lakimuutos kannabiksen suhteen ole mahdollinen, koska "Suomi ei ole kypsä" sellaiseen. Peltoniemen mukaan "kannabis on pienryhmän asia" ja vaikka vapauttaminen helpottaisi tämän pienryhmän elämää, niin se "samalla huolestuttaisi ja loukkaisi valtaenemmistön näkemystä".
Vastakkain on siis vähemmistö (ne, jotka ovat kokeilleet/käyttävät kannabista) ja enemmistö (ne, jotka eivät ole kokeilleet/käytä kannabista). Tämän enemmistön Peltoniemi näkee ikäänkuin jonakin yhtenäisenä ja yhdenmukaisena massana, mikä on outoa, jos tiedetään edes jotakin suomalaisen yhteiskunnan kerrostuneisuudesta ja eri kerrostumien erilaisista kulttuureista ja kun otetaan huomioon nykyinen yhteiskunnan fragmentoituminen, jakautuminen yhä pienempiin osiin ja erillisiin kulttuureihin. Mutta Peltoniemi onkin valtiotieteilijä, ei sosiologi tai kulttuurin tutkija.
Ei kannabista käyttämättömällä enemmistöllä ole mitään, ainakaan pysyviä, yhteisiä tunteita, moraalisia näkökulmia ja perinteitä. Enemmistöhän seuraa aina johtajaa; se seuraa sitä, mikä 'enemmistönä' esitetään; ja siksi se on toisaalta altis propagandakampanjoille mutta toisaalta myös 'yleisenä hyvänä' esitetyille käytännöille. 'Enemmistö' on muokattavissa mihin tahansa, kunhan järjestelmä on riittävän määrätietoinen. Käsittääkseni lainsäädännön yksi tarkoitus on tämä ihmisten ohjailu. Säätämällä kannabiksen hallussapito, käyttö jne rikokseksi on haluttu ohjata ihmisiä pysymään kannabiksesta kaukana. Tätä ohjailua on tehostettu mm. massiivisella mediakampanjalla, jossa ainoa sallittu näkökulma on ollut kauhistelu, paheksunta ja kovien asenteiden lietsominen. Näin on saatu suomalaisten enemmistö muokattua juuri sellaisiksi kuin on haluttu (tai ainakin heille on tehty selväksi, kuinka tästä asiasta TÄYTYY puhua - tai muuten!)
Peltoniemi pitää kannabista pienryhmän asiana ja ilmeisesti tästä syystä vähäisenä ja mitättömänä. Hän ei piittaa tähän pienryhmään kohdistetusta 'epäasiallisesta kohtelusta', ei senkään jälkeen kun Larmela tuo esiin konkreettisia esimerkkejä toisensa perään. Peltoniemi voi tietenkin olla täysin tietämätön kannabiksen käyttäjiin kohdistetusta kyttäämisestä, jahtaamisesta ja suoranaisesta vainosta. Tietenkin tarvitaan myös empatiakykyä, jotta voi käsittää, miltä toisesta tuntuu.
Peltoniemi on valmis uhraamaan 'pienryhmän', jotta 'enemmistön' näkemystä ei loukattaisi. Ihmisoikeuksien näkökulmasta tämä on käsittämätöntä. Samoin käsittämätöntä kaiken edellä sanotun valossa on väite, että kannabiksen vapauttamisella "ei luultavasti edistettäisi kannabiksen käyttäjien asiallista kohtelua, vaan heistä tulisi yhä enemmän kummasteltava marginaaliryhmä ja eri asioiden syntipukki". Haloo, missä todellisuudessa arvon tutkija elää. Peltoniemi kertoo, ettei ole koskaan kokeillut kannabista, koska ei "ole sen hyviä ominaisuuksia kokenut kovin tärkeiksi". Ehkä olisi kannattanut kokeilla - ellei ajatusten avartamiseksi niin ihan tutkimusmielessä kuitenkin.
Kiitos! Erittäin hyvä.
seisoo jalat maassa ja näkökulma asiaan on yhteiskunnallisesti vähintään 180 astetta.
Larmela sortuu 15:ntoista asteen sektoriin ja sotkee keskusteluun mukaan emootioitaan.
Se on vähän sama juttu kuin, joka riitelyssä ei polta päreitään vie voiton kotiin. Ja kotona voi vaikka pössytellä, kun ei kerro kenellekkään.
Ps. Mulla on jälkeläisissä yks pössyttelijä: Vaimonsa ilmoitti jo 5 vuotta sitten, että ellei nuo puskat haviä terraariosta hän lähtee.
Niin se sitten lähti.
Silloin, kun kukka kasvaa hyvin ja tuo satoa poika on ihan jees.
Mutta jos viljely ei onnistu alkaa tulla perkeleitä jatkuvalla syötöllä.
Kumpi parempi?
En tiedä.
Minä lopetin pössyttelut ja kossuttelut ja hassuttelut hamaan huumehuurteisen menneisyyteen,niin ettei tahdo enää muistaa, mutta olen edelleen hengissä mutta en jengissä, ne on ollu kauan jo turpeessa. Nyt puhtaana ja raittiina olen oppinut piikittämään itseäni säännöllisesti.
Insuliinikynällä.
Haima meni aikanaan juomalla, muut emmeet vei työkyvyn ja ennenaikaiselle eläkkeelle.
Poika on nähnyt kaiken tämän ja loppurypistyksessä kuskasi minut mielisairaalaan, kun itte en päässyt, mutta se vaan haluu nappaa kaljaa ja pössytellä. Se on yli 3-kymppinen, joten se on täysin sen juttu.
Pojan isä oli kuolla viinaan ja huumeisiin isoisä kuoli viinaan sitkeän uurastuksen jälkeen.
Että pojassa polvi notkistuu.
sano
Totta on, että kannabikseenkin voi jäädä henkisesti hyvinkin pahasti koukkuun, mutta sanoisin, että nämä henkilöt ovat juurikin alttiita jäämään mihin tahansa nautintoaineeseen koukkuun. Poikasi kasvatusesimerkki on perinteinen näyttö siitä, että pinna on kireällä kun tätä arjen pakopaikkaa ei ole saatavilla ja stressi kasvaa kasvatusten mennessä pieleen.
En ole silti yhtäkään tapausta kuullut, jossa ainoastaan kannabiksen käyttäjä (viihdekäyttäjä, satunnainen, päivittäinen) olisi ryöstänyt, varastanut tai muutoin käyttäytynyt aggressiivisesti saadakseen kannabista. Ei se ganja hampaiden kiristystä suurempaa otetta ihmisestä ota.
Mielestäni se, että sinulla HÖRHÖR ei päihteet pysyneet hanskassa, ei ole mikään oikeutus sille, että minun tai kenenkään muunkaan yksilönvapauksia poljetaan. Et varmaan tätä tosin tarkoittanutkaan. Jokainen tekee omat valintansa.
Peltoniemi ei mielestäni näe sitä harmillista seikkaa tässä kannabiskieltolaissa, että aivan turhaan kunnon kansalaisiakin syrjäytyy siitä syystä, että tämän todella paheellisen harrastuksen paljastuessa alkaa uskomaton savustus tarkoituksenaan tuhota kyseisen ihmisen arki. Eihän alkoholistejakaan näin kohdella, joten kyllä jossain on menty pieleen.
Kuka voittaa tällaisessa tapauksessa? Suuri enemmistö, jolle on päihdevalistuksessa raakasti valehdeltu, saa nukkua yönsä rauhassa. Yhden työssäkäyvän ihmisen elämä on poljettu maan tasalle. Hänet on luultavasti savustettu ulos työpaikalta, häntä ja hänen perhettään uhkaillaan jne. Esimerkkejä aidosta elämästä täällä suuren enemmistön keskuudessa. Eikö olekin turvallinen paikka?
Mielestäni kannabiksenkäyttäjät riehuvat verbaalisti aivan aiheesta. Suuri enemmistö käyttäytyy kannabisasiassa kuin lauma känniläisiä yön nakkijonossa. Missä on se järki ja oma harkintakyky?
Ai niin voisihan sitä alkossakin käydä kun juomat on loppu->
"Ja kotona voi vaikka pössytellä, kun ei kerro kenellekkään."
Ei muuten voi, koska tästä laittomuudesta kiinnijääminen tapahtuu nimenomaan hajun perusteella. Skinikulttuurissa halaamisen tarkoituksena on paitsi vahvistaa homososiaalista yhteisyyttä myös päästä nuuskimalla toverin niskaa tarkastamaan, onko tämä käyttänyt inhottua huumausainetta hamppua. Ja voi sitä, joka haisee.
Hajun perusteella huumekoiratkin toimivat ja näin aina välillä jää kiinni sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät ole kannabista edes käyttäneet. Riittää, että haju on tarttunut vaatteisiin tai vaikkapa toiselta ihmiseltä lainattuun reppuun. Näin tästä kauheasta rikoksesta epäillyiksi joutuvat myös ne, jotka ovat vain olleet samassa tilassa pössyttelijän kanssa.
Samoin hajun perusteella naapurit "tietävät" missä pössytellään ja osaavat sen perusteella tuomita, pistää juorukoneiston liikkeelle ja sopivassa ympäristössä aikaansaada vaikka minkälaisen lynkkausmielialan pössyttelijää kohtaan. Koska tavallisista ihmisistä aniharva tunnistaa hampun hajun ja koska ihmisen hajuaisti muutoinkin on erehtyväinen, voidaan hampuksi tunnistaa melkein mitä tahansa hajuja: saunavihta, yrtti- tai piipputupakka, rakenteiden home jne.
Poliisihan on huumevalistuksen nimissä levitellyt erinäisiä listoja, joiden perusteella huumeidenkäyttäjän voi tunnistaa. Näihin aihetodisteisiin on kuulunut nuoren vaihtunut kaveripiiri, karkin syönti, joku tunnistamaton haju ym älytöntä, joiden perusteella hysteeriset ihmiset voivat tunnistaa huumeidenkäyttäjiä missä tahansa, täysin mielivaltaisesti. Hampun kotikasvatukseen viittaavia aihetodisteita ovat olleet oudon hajun lisäksi huonekasvit ja omituinen valo. Niinpä ihmisiä on kehotettu kyttäämään naapureiden ja varsinkin opiskelija-asuntojen ikkunoita: näkyykö ikkunalaudoilla kasveja (huonekasvit ovat todiste huumeidenkäytöstä), paistaako ikkunasta outo valo (erikoislamput ja poikkeava sisustus todisteita huumeidenkäytöstä) tai palaako valo kaiken aikaa (lasten yövalot todisteita huumeidenkäytöstä).
Näin tämä nykyinen lainsäädäntö ja sen tuottama/pönkittämä yleinen mieliala koskettaa vähän isompaa ihmisjoukkoa kuin pelkästään kannabiksen käyttäjistä koostuvaa 'pienryhmää'. Kutistuuko tämän 'pienryhmän' rikollisuuskin pelkkään hajuun; tuomitaanko tässä maassa ihmisiä siksi, että he haisevat? Otetaan nyt huomioon, että kannabiksen polttaja tai kasvattaja ei tyypillisesti toiminnallaan aiheuta kenellekään mitään haittaa tai vaaraa, ei syyllisty mihinkään muuhun rikokseen, osaa käyttäytyä hyvin ja kykenee täysin suoriutumaan normaaleista toiminnoista. Kuinka hän sitten toiminnallaan kuitenkin loukkaa 'enemmistön' oikeuksia tai moraalia? Missä oikeasti on vika, kun haju aikaansaa ihmisissä huolestusta ja närkästystä, ja tätä sitten pidetään riittävänä syynä näiden hajun tuottajien tuomitsemiseen niin juridisesti kuin sosiaalisesti.
Toinen rönsyilee kuin pilvipään mielenjuoksu, toinen lukossa ja tukossa kuin kotimainen huumepolitiikka.
Stereotypiaa parhaimmillaan. Milloinkahan etsitään vanha viisas mies? :)