Jeesus

ei aina kannata ottaa todesta.

Kyse voisi olla vaikkapa raamatun jakeista Jer. 31:29-30, jotka tosin löytyvät Vanhan testamentin puolelta. Tässäkin tapauksessa kannattaa raamatusta lukea koko luku, niin ymmärtää paremmin, mistä noissa parissakin jakeessa oikeastaan puhutaan.

Jer. 31:29   Niinä päivinä ei enää sanota: 'Isät söivät raakoja rypäleitä, lasten hampaat heltyivät';
Jer. 31:30   vaan jokaisen on kuoltava oman syntivelkansa tähden. Jokaiselta ihmiseltä, joka syö raakoja rypäleitä, heltyvät hänen omat hampaansa.
Jer. 31:31   Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton;
Jer. 31:32   en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra.
Jer. 31:33   Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.
Jer. 31:34   Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: 'Tuntekaa Herra.' Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä.

Niinä päivinä tarkoittaa tässä uuden liiton aikaa, eli aikaa Vapahtajan uskossa. Joku ehkä voi yrittää tuota raamatunkohtaa käyttää perusteluna ajattelulle, ettei ns. perisyntiä olisi olemassa. Kuitenkin perisynnillä ainakin luterilaisuudessa käsitykseni mukaan tarkoitetaan ihmisessä ILMAN Kristusta olevaa taipumusta pahaan, ja se ominaisuus on jokaisessa Aadamin jälkeläisessä. Siis ilman Kristusta! Onhan aina se, mikä lihasta on syntynyt, liha, raamatun mukaan ainakin. Ilman Vapahtajaa jokaisella ihmiskunnan jäsenellä on vain lihasta syntyminen, ei Hengestä syntymistä.

Raamatussa, ja erityisen paljon Vanhassa testamentissa on paljon hengellistä vertauskuvallisuutta. Esimerkiksi israelilaisuus tarkoittaa Jumalan kansaa, MUTTA ei aina välttämättä luonnollista Israelin kansaa (vrt. esim. Joh. 8:39 ja Fil.3:3 ja etenkin Room. 9:6-8 ). Israelilaisten pako Egyptistä tarkoittaa pakoa ihmistekojen orjuudesta Jumalan lasten vapauteen Kristuksessa. Tekojen orjuus tarkoittaa sitä, että yritetään omin voimin tehdä hyvää pelastuakseen, kun kuitenkin pelastukseen tarvitaan Vapahtajan teko edestämme, ja sen Jumala kokonaisena ilmaisena lahjana tahtoo lahjoittaa jokaiselle, jolle tällainen lahja kelpaa.

”Egypti on ihminen eikä Jumala, ja heidän hevosensa ovat lihaa eivätkä henkeä. Kun Herra ojentaa kätensä, suistuu auttaja, ja autettava kaatuu, ja yhdessä he kumpikin hukkuvat.” (Jes. 31:3)