http://www.luterilainen.com/index.php?option=com_content&task=view&id=1&Itemid=72&lang=
Jumalan laki, on kansansa laki, että olisitte Isänne lapsia.
JUMALAN KYMMENEN KÄSKYÄ ELI JUMALAN LAKI
Uskonpuhdistaja tohtori Martti Lutherin
VÄHÄN KATEKISMUKSEN SELITYS eli
KRISTINOPPI
ENSIMMÄINEN LUKU
JUMALAN KYMMENEN KÄSKYÄ ELI JUMALAN LAKI
9.
Miksi meidän tulee oppia tuntemaan Jumalan sana?
Jumalan kymmenen käskyä on Jumalan pyhä tahto eli laki. Laissaan Jumala sanoo meille, mitä meidän tulee tehdä, mitä emme saa tehdä ja millaisia meidän tulee olla.
Miik. 6:8: Hän on ilmoittanut sinulle, ihminen, mikä hyvä on ja mitä muuta Herra sinulta vaatii kuin, että teet sitä, mikä on oikein, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä.
3 Moos. 19:2: Olkaa pyhät, sillä minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä.
10.
Milloin Jumala antoi lakinsa ihmiselle?
Jumala antoi lain ensi kerran jo luomisessa. Silloin hän kirjoitti sen ihmisen sydämeen eli sisimpää siten, että ihminen tunsi Jumalan tahdon täydellisesti ja eli sen mukaan.
Syntiinlankeemuksessa Jumalan lain tuntemus himmeni. Siitä jäi siis vielä jotain tietoa jäljelle, mutta se ei ole enää selkeätä eikä täydellistä, saati sitten, että ihminen kykenisi elämään Jumalan tahdon mukaan.
Lakin, jonka Jumala kirjoitti ihmisen sydämen luomisessa, vaikuttaa vielä himmentyneenä omassatunnossa.
Toisen kerran Jumala antoi lakinsa Mooseksen kautta Siinain vuorella.
1 Moos. 1:27: Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa.
Room. 2:14,15: Kun pakanat, joilla ei ole lakia, luonnostaan tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei ole lakia, ovat itse itsellensä laki ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötätodistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä.
Tehtävä: Lue 2 Moos. 19:16-20:20 ja 5 Moos. 10:1-5: lain antaminen Siinailla.
11.
Mitkä kolme lakia Jumala antoi Siinailla?
Jumala antoi Moosekselle Siinailla: 1. Luonnollisen lain, 2. seremonialain ja 3. valtiollisen lain.
1. Luonnollinen laki oli sama laki, jonka hän jo luomisessa kirjoitti ihmisen sydämeen. Nyt hän antoi sen kahteen kivitauluun kirjoitettuna kymmenessä käskyssä. Kaikki, mikä niissä on luonnollista lakia, koskee meitä ja kaikkia ihmisiä.
5 Moos. 4:13: Hän ilmoitti teille liittonsa, jonka hän käski teidän pitää, nimittäin ne kymmenen käskysanaa. Ja hän kirjoitti ne kahteen kivitauluun.
2. Seremonialaki oli laki jumalanpalvelusmenoista ja muista säännöistä, joita Israelin kansan tuli noudattaa. Ne ennustivat vertauskuvallisesti luvatusta Vapahtajasta, joka tuli ihmiseksi tämän kansan keskelle.
Näillä säädöksillä Jumala piti Israelin erillään pakanakansoista Vanhan liiton aikana ja opetti sitä odottamaan tulevaa Vapahtajaa.
Nyt kun Vapahtaja on jo tullut, seremonialaki ei ole enää voimassa. Omatuntomme on siis vapaa sen noudattamisesta.
Kol. 2:16-17: Älköön siis kukaan tuomitko teitä syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.
Kun joku lähestyy meitä rakennuksen takaa, saatamme ensiksi nähdä hänen varjonsa ja päätellä siitä, kuka sieltä on tulossa. Mutta kun hän tulee näkyviin, emme enää katsele varjoa, vaan itse ihmistä. Seremonialaki oli kuin varjokuva Jeesuksesta. Vanhan testamentin hurskaat katselivat siitä Jeesusta, koska hän itse ei ollut paikalla. Mutta nyt, kun hän on tullut, saamme uskoa häneen suoraan ilman seremonialain säädöksiä.
Hebr. 8:13: Sanoessaan "uuden" hän on julistanut ensimmäisen liiton vanhentuneeksi. Mutta se, mikä vanhenee ja käy iälliseksi, on lähellä häviämistään.
3. Valtiollinen laki sääti, kuinka Israelin kansaa oli valtiollisesti hallittava Vanhan liiton aikana. Sen hallitsijana oli Herra itse (teo0kratia, Jumalan valta), ja se oli esikuva Kristuksen hengellisestä valtakunnasta Uuden liiton aikana.
1 Sam. 12:12: Herra, teidän Jumalanne, on kuninkaanne.
1 Moos. 49:10: Ei siirry valtikka pois Juudalta eikä hallitsijan sauva hänen polviensa välistä, kunnes Hän tulee.
12.
Mihin kahteen ryhmään Katekismus jakaa kymmenen käskyä?
Katekismus jakaa kymmenen käskyä kahteen tauluun, koska Mooses sai lain kahdessa taulussa.
Ensimmäisen taulun sisältä on: "Rakasta Herraa, Sinun Jumalaasi kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi." Matt. 22:37.
Toisen taulun sisältö on: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Matt. 22:39.
Matt. 22:40: Näistä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat.
13.
Mikä on Jumalan lain sisältö?
Jumalan lain sisältö on oikea rakkaus. Kaikki Jumalan käskyt vaativat siis meiltä oikeata rakkautta.
1 Tim. 1:5: Käskyn päämäärä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta.
Room. 13:10: Rakkaus on lain täyttämys.
Jumalan laki, on kansansa laki, että olisitte Isänne lapsia.
JUMALAN KYMMENEN KÄSKYÄ ELI JUMALAN LAKI
Uskonpuhdistaja tohtori Martti Lutherin
VÄHÄN KATEKISMUKSEN SELITYS eli
KRISTINOPPI
ENSIMMÄINEN LUKU
JUMALAN KYMMENEN KÄSKYÄ ELI JUMALAN LAKI
9.
Miksi meidän tulee oppia tuntemaan Jumalan sana?
Jumalan kymmenen käskyä on Jumalan pyhä tahto eli laki. Laissaan Jumala sanoo meille, mitä meidän tulee tehdä, mitä emme saa tehdä ja millaisia meidän tulee olla.
Miik. 6:8: Hän on ilmoittanut sinulle, ihminen, mikä hyvä on ja mitä muuta Herra sinulta vaatii kuin, että teet sitä, mikä on oikein, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä.
3 Moos. 19:2: Olkaa pyhät, sillä minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä.
10.
Milloin Jumala antoi lakinsa ihmiselle?
Jumala antoi lain ensi kerran jo luomisessa. Silloin hän kirjoitti sen ihmisen sydämeen eli sisimpää siten, että ihminen tunsi Jumalan tahdon täydellisesti ja eli sen mukaan.
Syntiinlankeemuksessa Jumalan lain tuntemus himmeni. Siitä jäi siis vielä jotain tietoa jäljelle, mutta se ei ole enää selkeätä eikä täydellistä, saati sitten, että ihminen kykenisi elämään Jumalan tahdon mukaan.
Lakin, jonka Jumala kirjoitti ihmisen sydämen luomisessa, vaikuttaa vielä himmentyneenä omassatunnossa.
Toisen kerran Jumala antoi lakinsa Mooseksen kautta Siinain vuorella.
1 Moos. 1:27: Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa.
Room. 2:14,15: Kun pakanat, joilla ei ole lakia, luonnostaan tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei ole lakia, ovat itse itsellensä laki ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötätodistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä.
Tehtävä: Lue 2 Moos. 19:16-20:20 ja 5 Moos. 10:1-5: lain antaminen Siinailla.
11.
Mitkä kolme lakia Jumala antoi Siinailla?
Jumala antoi Moosekselle Siinailla: 1. Luonnollisen lain, 2. seremonialain ja 3. valtiollisen lain.
1. Luonnollinen laki oli sama laki, jonka hän jo luomisessa kirjoitti ihmisen sydämeen. Nyt hän antoi sen kahteen kivitauluun kirjoitettuna kymmenessä käskyssä. Kaikki, mikä niissä on luonnollista lakia, koskee meitä ja kaikkia ihmisiä.
5 Moos. 4:13: Hän ilmoitti teille liittonsa, jonka hän käski teidän pitää, nimittäin ne kymmenen käskysanaa. Ja hän kirjoitti ne kahteen kivitauluun.
2. Seremonialaki oli laki jumalanpalvelusmenoista ja muista säännöistä, joita Israelin kansan tuli noudattaa. Ne ennustivat vertauskuvallisesti luvatusta Vapahtajasta, joka tuli ihmiseksi tämän kansan keskelle.
Näillä säädöksillä Jumala piti Israelin erillään pakanakansoista Vanhan liiton aikana ja opetti sitä odottamaan tulevaa Vapahtajaa.
Nyt kun Vapahtaja on jo tullut, seremonialaki ei ole enää voimassa. Omatuntomme on siis vapaa sen noudattamisesta.
Kol. 2:16-17: Älköön siis kukaan tuomitko teitä syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.
Kun joku lähestyy meitä rakennuksen takaa, saatamme ensiksi nähdä hänen varjonsa ja päätellä siitä, kuka sieltä on tulossa. Mutta kun hän tulee näkyviin, emme enää katsele varjoa, vaan itse ihmistä. Seremonialaki oli kuin varjokuva Jeesuksesta. Vanhan testamentin hurskaat katselivat siitä Jeesusta, koska hän itse ei ollut paikalla. Mutta nyt, kun hän on tullut, saamme uskoa häneen suoraan ilman seremonialain säädöksiä.
Hebr. 8:13: Sanoessaan "uuden" hän on julistanut ensimmäisen liiton vanhentuneeksi. Mutta se, mikä vanhenee ja käy iälliseksi, on lähellä häviämistään.
3. Valtiollinen laki sääti, kuinka Israelin kansaa oli valtiollisesti hallittava Vanhan liiton aikana. Sen hallitsijana oli Herra itse (teo0kratia, Jumalan valta), ja se oli esikuva Kristuksen hengellisestä valtakunnasta Uuden liiton aikana.
1 Sam. 12:12: Herra, teidän Jumalanne, on kuninkaanne.
1 Moos. 49:10: Ei siirry valtikka pois Juudalta eikä hallitsijan sauva hänen polviensa välistä, kunnes Hän tulee.
12.
Mihin kahteen ryhmään Katekismus jakaa kymmenen käskyä?
Katekismus jakaa kymmenen käskyä kahteen tauluun, koska Mooses sai lain kahdessa taulussa.
Ensimmäisen taulun sisältä on: "Rakasta Herraa, Sinun Jumalaasi kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi." Matt. 22:37.
Toisen taulun sisältö on: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Matt. 22:39.
Matt. 22:40: Näistä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat.
13.
Mikä on Jumalan lain sisältö?
Jumalan lain sisältö on oikea rakkaus. Kaikki Jumalan käskyt vaativat siis meiltä oikeata rakkautta.
1 Tim. 1:5: Käskyn päämäärä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta.
Room. 13:10: Rakkaus on lain täyttämys.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Synti erottaa meidät Jumalasta. Synti on Jumalan lain rikkomus. Meillä on kaksi tietä taivaaseen, joko täydellinen lain noudattaminen, joka on ihmiselle mahdoton, ja toinen tie on Kristuksen kautta, uskomalla Häneen.
Kun uskomme Häneen, kun emme pysty noudattamaan Hänen tahtoaan, niin se ei tarkoita sitä, että tahallisesti sitten rikotaan Hänen tahtoaan vastaan. Tekisimmekö taas syntiä, kun olemme tulleet Hänet tuntemaan. EMME.
Siis, synti oli lain rikkomus.
Kaksi tietä taivaaseen, yrittäjät jotka pyrkivät täydellisyyteen, ei onnistu, kun laki kuitenkin rikotaan, ja armahdetut, joiden sydän on ympärileikattu, ja eivät ehdointahdoin halua rikkoa Jumalan käskyjä. Onko kolmas ryhmä, jotka kieltävät Jumalan lain. On heitä, oletko sinä se?
SYNNISTÄ
Uskonpuhdistaja tohtori Martti Lutherin
VÄHÄN KATEKISMUKSEN SELITYS eli
KRISTINOPPI
ENSIMMÄINEN LUKU
SYNNISTÄ
132.
Mikä on syntiä?
Kaikki poikkeaminen Jumalan käskyistä on syntiä.
1 Joh. 3:4: Synti on laittomuus.
Raamatussa sanotaan syntiä myös tottelemattomuudeksi (Room. 5:19), pahaksi teoksi ja rikokseksi (2 Moos. 34:7), rikkomukseksi (2 Kor. 5:19) ja vääryydeksi (Room. 6:13).
133.
Miten synti tuli maailmaan?
Synti tuli maailmaan perkeleen kautta, joka ensiksi lankesi pois Jumalan yhteydestä. Synti tuli sitten myös ihmisen kautta, joka perkeleen viettelemänä vapaaehtoisesti suostui syntiin.
Joh. 8:44: Perkele on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei ole totuutta. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valehtelija ja sen isä.
1 Joh. 3:8: Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti.
Room. 5:12: Yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema.
Tehtävä: Lue 1 Moos. 3:1-7: syntiinlankeemuskertomus.
134.
Mihin kahteen ryhmään voimme jakaa synnin?
Voimme jakaa synnin perisyntiin ja tekosynteihin, joista kummastakin on Raamatussa puhe.
135.
Mitä on perisynti?
Perisynti on ihmisluonnon täydellinen hengellinen turmelus, jonka olemme perineet Aadamilta vanhempiemme kautta. Perisynnin vaikutuksesta ihminen on menettänyt sen vanhurskauden, jonka Jumala antoi hänelle luomisessa. Perisynnin turmelema ihminen ei todellisuudessa pelkää eikä rakasta Jumalaa eikä turvaa yksin häneen, vaan on hengellisesti kuollut ja sokea, vihamielinen Jumalaa kohtaan ja täynnä kaikkea pahaa ja siihen halukas.
Joh. 3:6: Mikä lihasta on syntynyt, on liha.
Room. 7:18: Minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää.
Room. 8:7: Lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan.
Huomio: Sanalla "liha" Raamattu tarkoittaa tällaisissa yhteyksissä ihmistä sellaisena, jollaisena hän luonnostaan sikiää ja syntyy, joka siis on perisynnin turmelema ja vailla Pyhää Henkeä (vanha ihminen eli "vanha Aadam").
Ps. 51:7: Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.
1 Moos. 8:21: Ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka.
1 Moos. 6:5: Kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat.
1 Kor. 2:14: Luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus.
Ef. 2:1: Te olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne.
136.
Missä tilassa ihminen on luonnostaan perisynnin tähden?
Ihminen on luonnostaan perisynnin tähden Jumalan edessä kelvoton ja tuomion- ja kadotuksenalainen. Jotta hän voisi pelastua, hänen täytyy syntyä uudesti kasteen ja uskon kautta.
Ef. 2:3: Me olimme luonnostamme vihan lapsia niin kuin muutkin.
Joh. 3:5-6: Jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.
Luterilaiset tunnustuskirjat: "Kaikki ihmiset, jotka Aadamin lankeemuksen jälkeen luonnollisella tavalla syntyvät, sikiävät ja syntyvät synnissä. Toisin sanoen he ovat äidin kohdusta asti täynnä pahaa himoa ja viettymystä. Heillä ei voi luonnostaan olla mitään todellista jumalanpelkoa, mitään todellista uskoa Jumalaan. Tämä synnynnäinen tauti on todellista syntiä ja se myös kiroaa Jumalan iankaikkisen vihan alaisuuteen kaikki ne, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen kautta synny uudestaan ylhäältä." (Augsburgin tunnustus, 2).
137.
Mitä ovat tekosynnit?
Perisynnin turmelema ihminen rikkoo Jumalan käskyjä ajatuksin, sanoin ja teoin. Näitä syntejä sanotaan tekosynneiksi. Niihin kuuluvat myös laiminlyönnit eli teot, jotka jätetään tekemättä, vaikka Jumalan Sana käskee ne tehdä.
Matt. 7:17: Huono puu tekee pahoja hedelmiä.
Jaak. 4:17: Joka siis ymmärtää tehdä sitä, mikä hyvää on, eikä tee, hänelle se on synniksi.
Tekosynnit voidaan taas luokitella eri ryhmiin. Esimerkiksi: tietoisesti tehdyt synnit ja tietämättömyydestä tehdyt synnit, tahalliset synnit ja heikkoudesta tehdyt synnit, osallistuminen toisten synteihin (1 Tim. 5:22, 2 Joh. 11), törkeät julkisynnit ja vääryydet, jotka huutavat Jumalan rangaistusta taivaasta. Näitä ovat mm. julkijumalattomuus 1 Moos. 18:20, murha 1 Moos. 4:10, Ilm. 6:9-10 sekä muukalaisten, leskien, orpojen, köyhien ja yleensä turvattomien sortaminen 2 Moos. 3:7-9; 22:21-24; Mal. 3:5; Jaak. 5:4; myös vielä äidin kohdussa olevien tuhoaminen, Aam. 1:13.
138.
Mitä on synti Pyhää Henkeä vastaan?
Synti Pyhää Henkeä vastaan eroaa kaikista muista synneistä siinä, ettei sitä voi koskaan saada anteeksi.
Mark. 3:28-29: Kaikki synnit annetaan ihmisten lapsille anteeksi, pilkkaamisetkin, kuinka paljon pilkannevatkin. Mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä, se ei saa ikinä anteeksi, vaan on vikapää iankaikkiseen syntiin.
Tämä synti tapahtuu seuraavasti: Pyhä Henki valaisee ihmisen siten, että ihmisen täytyy sydämessään tunnustaa jumalallinen totuus jumalalliseksi, mutta silti ihminen tahallaan ja vastoin parempaa tietoaan kieltää sen, asettuu vastustamaan sitä sekä pilkkaa, rienaa ja häpäisee Pyhää Henkeä. Tällainen ihminen paatuu niin, ettei hän voi tulla parannukseen. Sen vuoksi meidän on tarkasti varottava, ettemme asetu vastustamaan ja pilkkaamaan totuutta, joka on kirkastunut meille Jumalan Sanasta. Synti Pyhää Henkeä vastaan ei kohdistu Pyhän Hengen persoonaan, vaan virkaan.
Luuk. 12:1: Jokaiselle, joka sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, annetaan anteeksi, mutta sille, joka Pyhää Henkeä pilkkaa, ei anneta anteeksi.
1 Joh. 5:16: On syntiä, joka on kuolemaksi. Siitä en sano, että olisi rukoiltava.
Hebr. 6:4-6: Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, ja sitten ovat luopuneet, taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät.
Tehtävä: Lue Matt. 12:22-32: Jeesuksen varoitus fariseuksille, jotka asettuivat ilmiselvää totuutta vastaan ja pilkkasivat.
139.
Mistä tiedämme, ettemme ole tehneet tätä erityistä syntiä Pyhää Henkeä vastaan?
Sellainen, joka on joutunut sielunhätään ja pelkää tehneensä synnin Pyhää Henkeä vastaan ja on huolissaan siitä, että hänet olisi suljettu pois Jumalan armosta Kristuksessa, ei ole tehnyt tätä nimenomaista syntiä Pyhää Henkeä vastaan.
Hänessä on nimittäin päin vastoin todettavissa Pyhän Hengen voimakas vaikutus, mikä ilmenee huolena ja murheena omasta sielun tilasta ja iankaikkisesta kohtalosta. Hän on uskossa, vaikkakin ahdistusten alla.
Hänen heikkoa uskoaan on vahvistettava Jumalan armosanalla, sillä Kristus on kuollut jokaisen ihmisen tähden ja tahtoo, että kaikki pelastuisivat.
Se taas, joka on tehnyt tämän erityisen synnin Pyhää Henkeä vastaan, ei ole murheellinen siitä. Hän ei ole myöskään huolissaan sielunsa kohtalosta, vaan vaeltaa ylpeydessä ja kapinassa sydän lopullisesti paatuneena ja alistumatta selvän Jumalan sanan alle.
140.
Miten pelastumme perisynnin alaisesta tilastamme ja kadotuksesta?
Meillä ei ole mitään mahdollisuutta pelastua lain kautta eli omilla teoillamme. Mutta Jumala on antanut meille toisen sanan, nimittäin evankeliumin, jossa hän on ilmoittanut meille sen pelastuksen, jonka Vapahtajamme Jeesus Kristus on meille hankkinut. Tämän pelastuksen saamme omistaa lahjana uskon kautta ja siten olla vapaat synnin kirouksesta, vanhurskaat ja autuaat. Tästä opimme lisää Katekismuksen toisessa pääkappaleessa.
Room. 1:16: Evankeliumi ... on Jumalan voima itsekullekin uskovalle pelastukseksi.
Room. 10:4: Kristus on lain loppu vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.
http://www.luterilainen.com/index.php?option=com_content&task=view&id=43&Itemid=86&lang=
LAIN JA EVANKELIUMIN VÄLISESTÄ EROSTA
Uskonpuhdistaja tohtori Martti Lutherin
VÄHÄN KATEKISMUKSEN SELITYS eli
KRISTINOPPI
TOINEN LUKU
LAIN JA EVANKELIUMIN VÄLISESTÄ EROSTA
143.
Mikä on lain ja evankeliumin välinen ero?
Jumalan sanassa on kaksi vastakkaista sanaa eli oppia, nimittäin laki ja evankeliumi. Meillä on suuri apu uskonelämäämme, jos osaamme oikein erottaa sydämessämme nämä kaksi oppia. Sen tähden meidän on tarpeen tuntea tarkasti niiden ero.
1.
Laki opettaa, mitä meidän tulee tehdä ja mitä jättää tekemättä.
Evankeliumi taas opettaa, mitä Jumala on tehnyt ja tekee meidän autuudeksemme.
2.
Laki paljastaa syntimme ja Jumalan vihan niiden tähden.
Evankeliumi osoittaa meille Jumalan suuren armon Kristuksessa, joka on vapahtanut meidät synneistämme.
3.
Laki vaatii, uhkaa ja tuomitsee.
Evankeliumi lupaa, antaa ja lahjoittaa meille syntien anteeksiantamuksen, elämän ja autuuden.
4.
Laki saa ihmisen tuntemaan syntinsä eläviksi, suuriksi ja painaviksi ja kuolettaa siten syntisen.
Room. 7:9-10: Minä elin ennen ilman lakia. Mutta kun käskysana tuli, synti virkosi, ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käskysana, jonka piti olla minulle elämäksi, olikin minulle kuolemaksi.
Evankeliumi pyyhkii pois kaikki synnit, synnyttää lohdutuksellaan uskon Jumalan armoon syntisen sydämessä ja tekee siten syntisen hengellisesti eläväksi.
2 Kor. 3:16: Kirjain (laki) kuolettaa, mutta Henki (evankeliumilla) tekee eläväksi.
5.
Lain saarna on kohdistettava synnintunnon herättämiseksi.
Evankeliumin saarna on kohdistettava synnintunnossa olevien lohduttamiseksi.
http://www.luterilainen.com/index.php?option=com_content&task=view&id=231&Itemid=89&lang=
http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli
Osasto: "Jumalan laki"
Siunausta
jari laurila
Sillä on tehtävää:
http://koti.mbnet.fi/hulk/perusta/legalismi.html
Legalismi ja antinomismi -
lain ja evankeliumin vääristymät
Raimo Mäkelä
--------------------------------------------------------------------------------
Laissa ja evankeliumissa kohdataan itse Jumala henkilökohtaisesti, Jumalan ehdoton tuomio kaikelle synnille ja Jumalan ehdoton rakkaus jokaista kohtaan. Siksi lain ja evankeliumin tulee olla aina rinnakkain ja saada vaikuttaa samanaikaisesti. Mutta niitä ei saa sekoittaa toisiinsa, niin että laista tulee evankeliumi ja evankeliumista laki, jolloin vaatimus ja käsky, joita ihminen ei voi täyttää, esitetään ilosanomana ja vapaasta, ilmaisesta lahjasta tulee velvollisuus ja kalliilla hinnalla maksettava "ostos". Kuitenkin lain ja evankeliumin rinnakkaisuus ja sekoittamattomuus ovat hyvin harvinaisia ja sen sijaan niiden sekoittaminen tai toisistaan irralleen repiminen hyvin tavallista. Edellinen eli Jumalan kohtaaminen onkin ihmiselle mahdotonta. Se on ihme, jonka vain Pyhä Henki voi vaikuttaa. Jälkimmäinen asuu jokaisen ihmisen sydämessä ja uhkaa siksi aina vääristää lain ja evankeliumin.
Tässä kirjoituksessa tarkastellaan hyvin yleisluontoisesti näitä perusvääristymiä, joihin kaikki muut vääristymät lopulta palautuvat. Toinen on legalismi (latinan sanasta lex = laki) eli lainomaisuus, lakihenkisyys, toinen on antinomismi (kreikan sanasta anti = vastaan, sijasta nómos = laki) eli lain kumoaminen.
1. Legalismi eli usko lain täyttämisen onnistumiseen
Legalismi eli "lainomaisuus" lähtee kyllä Jumalan laista. Siinä asetetaan Jumala ja hänen pyhä lakinsa kaiken keskipisteeksi ja ehdottomaksi haasteeksi ihmiselle. Ihmisen on täytettävä kaikki vaatimukset: rakastettava Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistään niin kuin itseään, tunnustettava syntinsä ja uskottava Jeesukseen pelastajanaan. Kaikessa tässä legalismi on täysin samanlaista kuin Jumalan laki, ja siksi legalismia usein erehdytäänkin pitämään lakina ja lakia vastaavasti legalismina.
Mutta ero tulee silloin, kun on kysymys siitä voiko ihminen täyttää lain vaatimukset. Jumala sanoo laissaan: "Sinun täytyy täyttää tämä - mutta sinä et voi, koska et tahdo." Legalismi sen sijaan sanoo: "Sinun tulee täyttää laki - ja sinä voit niin tehdä." Pitämisen velvoitus sisältää siis myös mahdollisuuden ja kyvyn kuten Immanuel Kantin legalistisessa etiikassa. Legalismi "avaa" näin ihmiselle mahdollisuudet päästä Jumalan yhteyteen omin edellytyksin ja voimin. Ihmisestä tulee toimiva tekijä, subjekti, Jumalasta ihmisen toiminnan kohde, objekti.
Legalismi lupaa ihmiselle elämän määrätyillä ehdoilla. Mutta kun ihminen todellisuudessa ei kykene niitä sittenkään täyttämään, on hänen saamansa elämä vain näennäistä, eikä tämä voi olla näkymättä sekä hänen Jumala-suhteessaan että myös muilla elämän alueilla. Kaikki rakentuu hänen itsensä varaan, hänen vastuuseensa, vapauteensa ja kykyynsä. Mitään ehdotonta lahjaa ei ole olemassa lopulta millään elämän alueella eikä varsinkaan Jumala-suhteessa, vaan kaikki on vain itse ansaittua palkkaa.
Legalismi ei tarjoa vain näennäistä elämää, vaan myös sen esittämä laki on näennäinen, kvasilaki. Jumalan laki on legalistille hänen elämänsä kaikki määräävä keskipiste, mutta vain näennäisesti. Se ei saa vaikuttaa oman olemuksensa mukaisesti, sillä tavoin kuin Jumala on tarkoittanut eli kaikki ihmisen omat mahdollisuudet ja ansioitumispyrkimykset Jumalan edessä murskaten. Legalisti itse asiassa muuttaa ja pienentää lain vaatimusten alaa ja syvyyttä ja näin turhentaa ja tuhoaa sen, Jeesus sanoi fariseuksille, kaikkien legalistien prototyypille: "Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä. Hyvin te kumoatte Jumalan noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne... Te teette Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissäännöllänne, jonka olette säätäneet" (Mark 7:8, 9, 13).
Toisaalta laki on tarpeeton, koska ihminen pystyy sen vaatimiin suorituksiin. Laki on vain ihmisen kyvykkyyden ja suurenmoisuuden osoittaja ja mittari, siis ihmisen väline ihmisen kirkastamiseksi ja kunnian saamiseksi ihmiselle, ei Jumalan pyhyyden osoittaja, joka riistää ihmiseltä kaiken kirkkauden ja kunnian, joita hänellä todellisuudessa ei olekaan. Toisaalta ihminen katsoo voivansa mestaroida lakia: katkaista sen kärjen. Näin hän asettuu Jumalan yläpuolelle.
Legalismi johtaa ihmisen lopulta kieltämään sekä teoreettisesti että käytännössä Jumalan, josta legalisti kuitenkin katsoo olevansa niin riippuvainen, että koko elämällään pyrkii täyttämään hänen lakinsa. Legalistisia ajatusrakennelmia ja legalistista elämänkäytäntöä on paljon kristinuskon ja uskontojen ulkopuolellakin. Mm. marxilaisuus on täysin legalistinen oppi: ihminen luo itse itsensä omien tekojensa (työnsä) avulla, ja tulevaisuuden vapautunut ja vapauttava yhteiskunta on sekin ihmisen oma aikaansaannos. Legalismi kieltää aina evankeliumin kaikissa muodoissaan, myös luomisen evankeliumin, sillä ihminen pitää itseään lopulta luojana (vaikkei läheskään aina tietoisesti). Myös herätyskristillisyyden piirissä legalismia esiintyy paljon, ja juuri legalismin kierteisiin joutuneet kristityt saattavat helposti ajautua katkerina ja pettyneinä kieltämään Jumalan, ellei heille jostakin loista evankeliumin kirkas valonsäde.
Legalismissa voidaan erottaa eri asteita karkeasta hienoon. Ensinnäkin ihminen voi ajatella, että Jumala hyväksyy hänet hänen erilaisten suoritustensa perusteella. Hän voi antaa Jumalalle rahaa, hyviä tekoja, hyvitystekoja, rukouksia, kieltäytymistä jostakin itsekkäästä jne. Tämä on legalismin karkein aste ja on hyvin tavallinen pakanallisissa uskonnoissa ja kristinuskon liepeillä eli kansanuskontona noudatetussa kristillisyydessä.
Enemmän kristillistä opetusta ja kokemusta saaneet eivät kuitenkaan ajattele enää näin karkeasti. He ovat tajunneet, että tämä tie on mahdoton niin teoriassa kuin käytännössä, koska heillä ei ole itsellään voimia lain täyttämiseen. Mutta he panevat toivonsa Jumalan apuun ja voimaan rukoillen ja uskoen, että he Jumalan avulla selviytyvät. Perustana on kuitenkin vahva usko siihen, että ihminen voi muuttua. Evankeliumissa olevan Jumalan armon tällainen legalisti voi omistaa vasta muututtuaan paremmaksi - eli pystyttyään täyttämään lain. Tällaisia legalisteja on suuri osa kristillisissä piireissä mukana olevista.
Hienoin ja vaarallisin legalismin aste menee vielä pitemmälle. Siinä ihminen ei enää asennoidu edes edellä kuvatulla tavalla, yhteistyöhön Jumalan kanssa turvaten, vaan yrittää pitäytyä yksin Jumalan työhön - mutta ei Jumalan objektiiviseen työhön hänen ulkopuolellaan ja hänen puolestaan Jeesuksessa Kristuksessa, vaan Jumalan työhön Pyhän Hengen välityksellä hänessä itsessään: uskoonsa, rakkauteensa, pyhitykseensä, synneistä ja kiusauksista saamiinsa voittoihin ja muuhun Hengen hedelmään. Näin legalisti etsii Jumalalle kelpaamisensa perusteeksi ei Jumalan objektiivista armoa, vaan ikään kuin "analyyttisesti" Jumalan armon subjektiivisia vaikutuksia itsestään. Tämä on legalismin salakavalin muoto, jota harvoin legalismiksi tunnistetaankaan.
Sanotaan usein, että joku on voimakkaasti "lain alla". Näin kuvattu tila ei kuitenkaan ole useinkaan vielä todella lain alaisuudessa olemista, sillä siellä ei voi olla kauan, vaan legalismin kourissa olemista. Legalismi on jonkinlainen lain esiaste, sillä lain tarkoitus ja vaikutus on, että ihminen vakuuttuu tilansa toivottomuudesta ja parantumattomuudesta Jumalan edessä ja luopuu sen paranteluyrityksistä, "kuolee", kuten Paavali sanoi (Room 7:10; Gal 2:19). Mutta tähän ei legalismi johda koskaan, sillä se ei halua kuolettaa, vaan antaa elämän.
2. Antinomismi eli usko lain kumoutumiseen
Kuten legalismi näyttää lailta, niin näyttää antinomismikin evankeliumilta. Evankeliumin ydinhän on lain täyttymys: Jeesus täytti Jumalan asettaman moraalilain täydellisellä elämällään ja Jumalan asettaman uhrilain sijaiskuolemallaan ihmisten puolesta heidän syntiensä rangaistukseksi. Antinomistien eli lain kumoajien peruslauseita on Room 10: 4: "Kristus on lain loppu." Tätä voidaan tulkita niin, ettei laki enää lainkaan koske ketään ihmistä missään muodossa, ei edes jumalatonta, kääntymätöntä ihmistä. Hänen nimittäin ajatellaan tuntevan lain jo luonnon perusteella, omasta kokemuksestaan: ahdistuksestaan, elämänsä epäonnistumisista ja tappioista, tarkoituksettomuudesta, tyydyttämättömyydestä yms:sta. Kristus ei tullut antamaan ihmisille. lakia, vaan vapauttamaan heidät kaikista ahdistavista ja sitovista lainalaisuuksista, sanotaan. Siksi vaaditaan myös, ettei ihmisille tarvitse eikä saa saarnata lakia.
Toiseksi mainittu Paavalin lause voidaan tulkita uskovaa kristittyä koskevaksi: häneen ei saa enää soveltaa lakia, sillä Kristus on sen poistanut, ja uskova on siitä täysin vapaa. Tämä asenne merkitsee kuitenkin todellisuudessa itse Jumalan kumoamista, sillä laki on Jumalan laki ja heijastaa hänen olemustaan. Laissa on Jumala itse läsnä pyhyydessään. Siksi lain kumoaja määrää itse Jumalasta ja myös hänen ilosanomansa sisällöstä. Näin tämä asenne tekee jälleen ihmisen subjektiksi ja Jumalan objektiksi kuten legalismikin.
Antinomistinen evankeliumi on siis vain näennäinen, ja näennäistä on myös se elämä, jonka se ihmiselle lupaa. Jumalan laki on elämän oma laki, mutta tämän turhentaessaan antinomismi elämän nimessä sallii elämän tuhoutua. Niinpä antinomistisen kristillisyyden piirissä onkin esiintynyt esim. uskovien kokoontumisten päättymistä tansseihin ja seksuaalisiin väärinkäytöksiin kristityn vapauden nimissä. Tästä on käytetty vanhahtavaa, mutta osuvaa nimitystä "lihan pyhyys". Omasta kirkkohistoriastamme sopii esimerkiksi evankelisen liikkeen harhautuma nimeltä strömborgilaisuus ja sen keskushenkilö Efraim Strömborg, joka aikanaan tuomittiin Tampereen raastuvanoikeudessa raipparangaistukseen (lampaan?) varastamisesta. Oikeudenkäynnissä Strömborg itsepintaisesti väitti olevansa syytön, vaikka näyttö hänen syyllisyydestään oli ilmeinen. Tuomari nuhteli häntä tästä hänen kristilliseen tunnustukseensa vedoten. Lopulta Strömborg sanoi: "Minä en ole sitä tehnyt, mutta jos tuo minun vanha ihmiseni on, niin siitä minä en tiedä mitään." Ennen tuomion julistamista Strömborg pyysi oikeutta ottamaan huomioon hänen uskonnollisen vakaumuksensa, joka oli sama kuin apostoli Paavalin: "Niin en siis enää elä minä, vaan Kristus minussa." Kun langettava tuomio sitten ilmoitettiin, Strömborg hätääntyneenä kysyi, eikö hänen uskonnollista vakaumustaan ollutkaan otettu huomioon. Siihen tuomari sanoi: "Kyllä on otettu: ne raipat ovatkin sille Teidän vanhalle ihmisellenne."! Antinomistinen "evankeliumi" kyllä antaa ilmaiseksi, mutta vain kulloisellekin subjektille, ei muille, koska se ei anna kenellekään hänen Jumalan takaamia oikeuksiaan, vaan kumoaa ne ja riistää ne itselleen.
3. Legalismin ja antinomismin yhtyminen
Legalismin ydin on intohimoinen pyrkimys saavuttaa (Jumalan, oman itsen ja toisten ihmisten) hyväksyminen täyttämällä lain vaatimukset. Antinomismin ydin on Jumalan lain vaatimusten poistaminen, koska Jumala on jo hyväksynyt ihmisen yhteyteensä. Legalismi ja antinomismi näyttävät siis toistensa täysiltä vastakohdilta. Samalla legalismi näyttää lailta ja antinomismi evankeliumilta. Mutta todellisuudessa kummankin ydin on sama, ja kumpikin eroaa sekä aidosta laista että evankeliumista.
Legalismi hakaa tehdä lain tarpeettomaksi osoittamalla pystyvänsä pitämään sen. Samalla se merkitsee itse Jumalan tekemistä tarpeettomaksi sellaisena kuin hän on itsensä ilmoittanut ehdottomuudessaan, pyhyydessään ja rakkaudessaan. Sijaissovituksella ei ole legalistille mitään todellista merkitystä eikä käyttöä.
Antinomisti tekee lain tarpeettomaksi Jumalan rakkauteen vedoten. Mutta turhentaessaan Jumalan pyhyyden antinomisti samalla tuhoaa Jumalan rakkauden, sillä sitä ei voi olla ilman pyhyyttä.
Legalismin ja antinomismin sisältö on niiden näennäisestä vastakkaisuudesta huolimatta lopulta sama: minä olen Jumala. Laki ja evankeliumi sen sijaan tunnustavat: Jumala on Jumala. Hän vaatii ehdottomasti, hän antaa ehdottomasti. Sekä hänen vaatimuksensa että lahjansa on Jeesus Kristus, Jumalan Poika ja ihmisen sijainen. Jokainen ihminen on sydämeltään sekä legalisti että antinomisti. Siksi hän hyväksyy legalismin ja antinomismin. Mutta laki ja evankeliumi ovat hänelle vieraita ja vastenmielisiä, ja siksi hän vastustaa niitä.
4. Lain ja evankeliumin yhtymispaikka
Laki ja evankeliumi ovat muodoltaan toistensa täydet vastakohdat: laki vaatii, evankeliumi lahjoittaa. Siksi niitä ei saa koskaan sekoittaa toisiinsa. Mutta niiden sisältö on sama: rakkaus ja Jeesus Kristus. Siksi niitä ei saa irrottaa toisistaan. Niiden tulee saada olla rinnakkain ja vaikuttaa aina samanaikaisesti. Laki kurittaa ihmistä hänen syntinsä tähden, evankeliumi välittää hänelle Jumalan anteeksiantamuksen Jeesuksessa.
Lain vaikutus on kuolema ja tuho, Mutta Jumala ei tarkoittanut lakia vain osoittamaan ihmisen syntiä. Hänen tarkoituksensa on, että lain sisältö todellistuisi myös ihmisten elämässä käytännössä, ei ainoastaan Jeesuksessa, joka täytti lain: "Mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa, että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen" (Room 8:3-4). Kun ihminen uskoo evankeliumin Jeesuksesta, niin evankeliumi hänessä uskon välityksellä täyttää Jumalan lakia, tuottaa lain vaatimia hyviä tekoja, vaikkakin vajavaisesti. Nämä teot eivät ole millään tavalla ihmisen Jumalalle kelpaamisen perusta. Ilman uskoa evankeliumiin Jumalan teot jäävät tekemättä, koska ihminen ei niihin itsestään kykene. Mutta uskossa, Jeesuksen suorittaman lain täydellisen täyttämisen pohjalta ja tähden uskova täyttää lakia vajavaisesti lähimmäisensä hyväksi ja Jumalan iloksi. Tässäkin Jumala on subjekti, sillä hän tekee uskovan hyvät teot evankeliumin välityksellä.
* * *
Päivitetty 6.9.2003
Tämä artikkeli on julkaistu Perusta-lehdessä 3/1974
Siunausta Jarlaulle ja lukijoille. Laki ja evankeliumi kuuluu yhteen. Toinen ei kumoa toista. Laki on Jumalan tahdon kokonaisuus, niinkuin evankeliumikin. Raamattu on kokonaisuutena täynnä evankeliumia, alusta loppuun. Se osoittaa synnin ja synnin kautta kuoleman, evankeliumi pelastuksen ja lahjana iankaikkisen elämän.
Kaikki mitä esititte, on vastoin Raamatun ilmoitusta ja harhaoppia.
Katekismuksen opetustus laista on Lutherin käsitys, joka ei ole Raamatun mukainen.
Se on myös jarlaun käsitys joka on "tytärkirkon " tunnustus samasta harhaopista.
>>>>>>Jumalan ehdoton rakkaus jokaista kohtaan.
Taidat tulkita hieman ominpäin Raamattuasi ja sanoisin myös vastoin Raamatun sanaa.
>>>>>Lain saarna on kohdistettava synnintunnon herättämiseksi.
Evankeliumin saarna on kohdistettava synnintunnossa olevien lohduttamiseksi. >>>>>>
1.Korinttolaiskirje:
9:21 ilman lakia oleville ikäänkuin olisin ilman lakia - vaikka en ole ilman Jumalan lakia, vaan olen Kristuksen laissa - voittaakseni ne, jotka ovat ilman lakia;
Room.3:21 Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia,
Laki oli annettu Israelia varten eikä sitä tullut Paavalin mukaan Evankeliumiin.
Mitä Paavali sanoi lain tehtävästä synnin osoittajana, sen hän puhui juutalaisena lain alaisuuteen syntyneenä.
Laista puhuvat eivät ymmärrä Mooseksen lain luonteesta yhtään mitään.
>>>Taidat tulkita hieman ominpäin Raamattuasi ja sanoisin myös vastoin Raamatun sanaa.
Paavali sanoi, että Jumalan esikuva olkoon yksi silmäin edessä oleva asia.
kerropa jotenka sitten ystävällisesti se, että kun ja jos lakia ei ole, ei ole syntiäkään, niin miksi sitten tarvii olla evankeliumi?
Katsos, ei tarvii rakastaa Jumalaa, eikä lähimmäistä, niihin käskyihin on laki tiivistetty, rakkaus on lain täyttymyt ja jos lakiakaan ei ole, niin pyöriäksi menneeee.
Katsos laki ei ole päämäärä, vaan pelkää väline ja työkalu jota käytetään. Lihan kurimukseksi ja rusikoimiseksi. Liha ja veri ei muutenkaan peri taivasten valtakuntaa, joten ei sillä mitään väliä. Joten lihalla ja lailla ei ole mitään tärkeää annettavaa koska katoavat kuolemassa.
Kristus on päämäärä.
Kristus on elävä ja todellinen. Vain Kristus voi kuoleman jälkeen antaa iankaikkisen uuden elämän.
On todistettu adventistien opin olevan väärin heidän vedotessaan lakiin,joka ei ole koskaan pakanoille kuulunutkaan.
Eihän se voi kuulua muidenkaan oppiin aivan samasta syystä.
Joten lakiin ei voida vedota Evankeliumin nimissä millään perusteella.
Lähetyskäskykään ei edellytä lain saarnaamista.
Matt.28:18. Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
19. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
20. ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."
Jeesus edellyttää opetettavaksi sen opin joka apostoleille oli opetettu pidettäväksi.
Sen opin opettamista ei näy tapahtuvan missään seurakuntien opetustilanteissa.
Joten herää kysymys, kenen lähettämiä nämä saarnamiehet sitten oikein ovat?
Apostolit opettivat todistettavasti eri oppia kuin herätyskokousten saarnamiehet!!
Näin joutuu väkisinkin toteamaan.
Miksi sitten sanotaan näinkin??
1.Korinttolaiskirje:
9:21 ilman lakia oleville ikäänkuin olisin ilman lakia - vaikka en ole ilman Jumalan lakia, vaan olen Kristuksen laissa - voittaakseni ne, jotka ovat ilman lakia;
Matt.21:31 Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon?" He sanoivat: "Ensimmäinen." Jeesus sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan.
21:32 Sillä Johannes tuli teidän tykönne vanhurskauden tietä, ja te ette uskoneet häntä, mutta publikaanit ja portot uskoivat häntä; ja vaikka te sen näitte, ette jäljestäpäinkään katuneet, niin että olisitte häntä uskoneet.
Eikö sitten mitenkään voi näyttää, mikä on väärin? Voi. Osoitinhan että olette väärän asian julistajia.
Paavalikin alinomaa näytti toteen sen vääryyden, mitä oli tulossa pimentämään Evankeliumin totuuden.
Mutta näin löytyykin vääryys aivan toisessa suunnassa kuin teidän julistuksessanne.
Todellisen parannuksen on alettava niiden sisimmässä, jotka tahtovat olla puhtaan Evankeliumin palveluksessa.
Syntikö tekemällä kysyy myös Paavali?
Eihän toki.Mutta väärin on pyrkiä puhdistamaan ulkokuorta.
Kun astia puhdistetaan sisäpuolelta, puhdistaa se myös ulkokuoren.
Todellinen synti on sydämen luopuminen Jeesuksen Evankeliumista ja se synti on julistajien puolella.
Miksi sitten sanotaan näinkin??
1.Korinttolaiskirje:
9:21 ilman lakia oleville ikäänkuin olisin ilman lakia - vaikka en ole ilman Jumalan lakia, vaan olen Kristuksen laissa - voittaakseni ne, jotka ovat ilman lakia;
Viitannet siihen, että laki ei Paavalia sitoisi,
Hänhän jatkaa jakeessa 22, Voittaakseni heikkoja, olen näille ollut heikko.
Ei kait tässä tarkoiteta sitä, että heikko lankeava, vaikkapa alkoholiin, olisimme kanssa matkassa kapakassa heikkona, että voittaisimme hänet!!
Evankeliumin vuoksi jae 23.
Kun jatkat lukua eteenpäin, 24-27 niin kyllä siinä on kilvoittelusta kyse, itsekuri, niin, että päämäärä olisi selvä.
Kun Jumalan tahto sydämessä saa puhdistaa, niin se näkyy koko olemuksessa.
Lukase kun olet kerran Kor. kirjeessä sen 1 Kor 7:19
Kirjoittelen sitten maanantaina. Hyvää yötä.
>>>>>>1. Luonnollinen laki oli sama laki, jonka hän jo luomisessa kirjoitti ihmisen sydämeen. Nyt hän antoi sen kahteen kivitauluun kirjoitettuna kymmenessä käskyssä. Kaikki, mikä niissä on luonnollista lakia, koskee meitä ja kaikkia ihmisiä.
5 Moos. 4:13: Hän ilmoitti teille liittonsa, jonka hän käski teidän pitää, nimittäin ne kymmenen käskysanaa. Ja hän kirjoitti ne kahteen kivitauluun.
2. Seremonialaki oli laki jumalanpalvelusmenoista ja muista säännöistä, joita Israelin kansan tuli noudattaa. Ne ennustivat vertauskuvallisesti luvatusta Vapahtajasta, joka tuli ihmiseksi tämän kansan keskelle.
Näillä säädöksillä Jumala piti Israelin erillään pakanakansoista Vanhan liiton aikana ja opetti sitä odottamaan tulevaa Vapahtajaa.
Nyt kun Vapahtaja on jo tullut, seremonialaki ei ole enää voimassa. Omatuntomme on siis vapaa sen noudattamisesta.
Kol. 2:16-17: Älköön siis kukaan tuomitko teitä syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen. >>>>>>>>
Ensimmäinen käsky, jota vastaan rikottiin, oli kielto syödä tietystä puusta ja sen seuraus oli säädetty siinä samassa yhteydessä.
Muita lakiasioita ei ole meille annettu. kuin mitä meillä on luettavana Raamatusta.
Mooseksen kautta annetusta laistakin Paavali sanoo että se annettiin rikkomusten jälkeen.
Näistä asioista on tällä palstalla ollut runsaasti keskustelua, joten turhauttavaa olisi niitä käydä kaikin osion uudelleen läpi.
Ne ovat kuitenkin samanvaikutteiset kaikille uskonsuuntauksille katolisista adventisteihin.
Niistä kuitenkin on johdettavissa väärä vaikka ne keskustelut onkin käyty adventistien kanssa.
On syytä muistaa että Kymmenen käskystä puhuttaessa sen virka on ohjaava ja meitä suojaava elämän ohjenuora, jonka mukaan tulisi elää, muttei ole tienä pelastukseen.
Muistaa tulee myös sekin että sapattikäskyn osalta pakanakristityille ei ole Mooseksen aikaista sitovuutta olemassa.
On erottettava sellainen seikka mitä laki on uskomattomalle ja mitä uskovalle.
Uskovan asema suhteessa kymmeneen käskyyn näkyy selvästi tässä --->
2. Kor 3:
3. Sillä ilmeistä on, että te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin.
6. joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.
7. Mutta jos jo kuoleman virka, joka oli kirjaimin kaiverrettu kiviin, ilmestyi kirkkaudessa, niin etteivät Israelin lapset kärsineet katsella Mooseksen kasvoja hänen kasvojensa kirkkauden tähden, joka kuitenkin oli katoavaista,
11. Jos sillä, mikä on katoavaista, oli kirkkaus, niin vielä paljoa enemmän on sillä, mikä on pysyväistä, oleva kirkkautta.
12. Koska meillä siis on tämmöinen toivo, niin me olemme aivan rohkeat
13. emmekä tee niinkuin Mooses, joka pani peitteen kasvoillensa, etteivät Israelin lapset näkisi sen loppua, mikä on katoavaista.
14. Mutta heidän mielensä paatuivat, sillä vielä tänäkin päivänä sama peite, vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy poisottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa.
15. Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä;
16. mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois.
17. Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus.
Meidän on helppoa puhua siitä, että sapatti on juutalaisille suunnattu lepopäivä.
Lepopäivä on ensinnäkin Jumalan erottama ja pyhittämä päivä ennen juutalaisia, se annettiin tottakai kansalle, joka julistaa LuojaJumalan olemassaoloa, niin miksei meille.
Kansamme ennen kunnioitti käskyä, vaikkakin ihmisnäköisenä lepopäivän määreenä, no tänään se hyljätään niinkuin on Jumalan tahdon kunnioituksen kohdalla kaikissa muissakin kohdin.
Moni ei saa enää meidänkään maassa tätä lepoa viettää niinkuin olisi hyvä, ja ehkä tämä loppuunpalaminen on siitäkin syystä olemassa, olemme myyneet siunauksemme markkinataloudelle.
On varmaan maailmassa paikkoja paljon, jossa ei tunneta Jumalaamme, orjana painetaan menemään, jos tässä hunajapesässämme tultaisiin tähän tilanteeseen, niin ehkä sitten huomattaisiin tämän arvon mitta, olemme Luojan käsialaa, ja Hän on luvannut jopa palvelijoille levon.
Arvot, mistä me pidämme kiini?
Luvutettuja alueita on, ja lisää tulee Jumalan kansan keskuuteen, ja tämä on yksi niistä.
Miksi? Arvomaailma, maailman kiilto ja kulta, siinäpä se. Saat kaiken tämän, kun kumarrat minua, tämän edessä kaikki olemme.
Sitä henkeä katsellessa voimme myös miettiä sen arvomaailman käsitettä ja määrettä jonka takana on Luoja Jumala. Markkinatalouden edessä kansa sanoisi rahajumalan edessä. "Meidän Jumalamme, Herramme, Hän on kaiken takana, ja jos kiellätte meiltä kumartamasta Jumalaamme, Jumalamme nimi on myös Sebaot". Mutta mitä kansa kumartaa, sellaista Jumalaa se kunnioittaa.
Ehkä pieni sokeus on tullut tähän asiaan, mene ja tiedä.
Siunattua lepopäivää.
....
Kiitos Isä, että olet luomisessa antanut lepopäivänkin, päivän, jolloin saamme laskea auranvarresta kätemme ken voimme. Sinä olet luvannut päivälle, että voimme tehdä hyvää, ja sitä haluamme tehdä. Siunaa niitä jotka tänään joutuvat tekemään työtä, niinkuin papit, että elämä jatkuu, terveyden ja elämän puolesta.
Anna myös armosi heille, jotka eivät aivan näe lepopäivän suuruutta, minkä olet tarkoittanut ihmiselle siunukseksi, ja päiväksi, että voisimme kokoontua yhteen sanan ja rukouksen hengessä.
Myös anna päivällemme se siunaus, että yhdessä olo perheineen olisi siunattu. Ole kaikkien meidän kanssamme. Jeesuksen Kristuksen Vapahtajamme ja Sapatin Herran nimessä, jonka kautta ja jonka nimissä on kaikki luotu, myös lunastus on Hänen tekemänsä. Kiitos että kaikki on valmista, ja tätä lepoa myös tämä päivä julistaa. Amen.
Paavin siunaus Sunnutaille. Vai Jumalan siunaus
Sapatti Lauvantaille. Maailman enemmistö luottaa
lujasti Paaviin Jumalan pojan viran sijaisena,
mutta nämä Kerettiläiset ovat panneet uskonsa tähän Jumalan asetukseen Lauvantai Sapattiin. Nyt vain on jokaisen saatava selville kumman sana on pätevä.
Eihän viikko lepopäivää ole sidottu vietettäväksi tietylle päivälle. Pääasia että yhden päivä lepää. Suodaan vapaus tässä asiassa-
Kysymyshän on levon päivästä, eikä mistään rasitteesta.
Miksi Paavali vietti sapattia vielä pakanakristittyjenkin kanssa, jos hän oli oivaltanut, että lepopäivä olikin sunnuntai, Jeesuksen ylösnousemuksen muistopäivä? En löydä yhtäkään viitettä tähän asiaan Raamatusta, koska niitä ei varmaan löydy. Parempi pysyä totuudessa, eikä väittää olemattomia.
Jumala antoi kymmenen käskyn lain eikä Mooses, sekoitatko muut Israelin kansalle annetut asetukset, joita Mooses antoi, Jumalan antamaan lakiin? Ne olivat asetukset, jotka olivat ihmistä vastaan, ja jotka sovitettiin ristillä. Jumalan laki on ja pysyy ja osoittaa synnin, vanhurskauden ja tuomion.
Paavali oli uuden hengen tilassa, siis Jeesuksen ylösnousemus jälkeisessä tilassa. Hän oli kaikille kaikkea voittaakseen edes yhden Kristukselle. Tässä huomaa että lain noudattaminen ei ole päämäärä. Vaan se on kaiken päämäärä että pelastettaan tästä luomakunnasta jokaisen sielun taivaan kotiin. Jeesus tuli että meillä elämä olisi.
Mikä on "uusi henki", josta kirjoitat? Mikä on "ylösnousemuksen jälkeinen tila (henki)"? Luomisesta asti Jumalan Henki on liikkunut maailmassa ja liikkuu yhä edelleen. Ei ylösnousemuksen jälkeen uutta henkeä annettu, vaan Jeesus antoi oman (ja Isänsä,ja kolmannen persoonan), Pyhän Hengen opetuslapsilleen voimaksi työhön, jonka he saivat tehdäkseen. Henki on aina ollut sama, Jumalan Pyhä Henki, joka on kaikkina aikoina työskennellyt maailmassa ihmisten hyväksi.
Lain noudattaminen ei ole meille kenellekään mahdollista, vaikka kuinka haluaisimmekin sen tehdä. Meidän Vapahtajamme tuli ja kuoli, koska lakia ei voitu muuttaa. Se vaati uhrin, koska Jumala oli sanonut: Jos te siitä syötte, teidän pitää kuolemalla kuoleman. Jos Jumala olisi katsonut ihmisparin rikosta läpi sormiensa, laki olisi vesittynyt, menettänyt arvonsa. Kun Jeesus kuoli, hän pelasti jokaisen, joka uskoi ja tulee uskomaan hänen uhriinsa kohdallaan. Jeesuksessa Jumala sovitti maailman (ihmiset) itsensä kanssa. Muuten pelastus ei ole mahdollinen.