Kertoisitko Teuvo minulle sen oikean uskonnon nimen. Ei kai se voi olla tämä lutterismi....?
Teuvo Suni kerro
Epätietoinen Lutterismistä
161047
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Se on se Uuden liiton ensimmäisen lahkon perustajan, Jeesus nasaretilaisen nimeä kantava lahko. Juuri se sama lahko jonka jäsenen, Paavalinkin, ylipapit ottivat kiinni temppelistä ja vangitsivat:
"Me olemme havainneet, että tämä mies on tuhoisa kuin rutto. Hän on nasaretilaisten lahkon johtaja, ja kaikkialla, joka puolella maailmaa hän on lietsomassa levottomuutta juutalaisten keskuudessa. Hän yritti saastuttaa temppelinkin, mutta siitä teosta me otimme hänet kiinni."
Kirjoita nyt tämän Suomi uskonto-keskustelu palstan hakuun nimeni, niin sieltä saat lisää tietoa siitä, mitä minäkin, tämän lahkon jäseneksi kutsuttuna olen näillä palstoilla saanut tästä lahkosta kertoa, sillä tuo sama rutto se on minuunkin tarttunut.
Näitä viimeisen ajan eksyttäjiä,joista Raamattu varoittaa,Pitäkää ihmiset varanne, hän on lampaita raateleva susi.
Syyskuussa eräs hurskas teki minusta maailman toiseksi suurimman Antikristuksen, heti Stalinin jälkeen. Siis Hitleriäkin ennen. Tällaisista tunnustuksista voin olla vain kiitollinen, koska:
"Tyytyköön opetuslapsi samaan kuin opettaja ja palvelija samaan kuin isäntä. Jos talon isäntää nimitetään Belseduliksi (Paholaisen päämieheksi), kuinka paljon helpommmin sen nimen saa talonväki."
Sinä, joka naamioit itsesi: on paremminkin, käy lukemassa uskonto-palstan hakukoneelta kaikki ne viestit, jotka siellä tallella on. Tule sitten takaisin, ja osoita minulle ja muillekin, mitkä niistä ovat totuuden vastaisia.
Sen voin kyllä sinulle jo nyt tunnustaa, että eri kirkkokuntien ja uskonlahkojen oppien vastaisia ne kyllä ovat.
Sinulle vain yksi neuvo sinä miellyttämisen evakeliumilla paadutettu. Lue raamattua ja katso ulos ikkunasta! Huomaatko mikä hetki yöstä on?
" valtakunnassa kaikki hyvin
vanha vartijaa huutaa silmin hämärtyvin
näkemättä, huomaamatta
mikä hetki yöstä on."
Ja Nyt on se hetki, jolloin Herra avaa joidenkin silmät näkrmään ja korvat kuulemaan! Rukoile, että olisit yksi heistä! Jos et ole, älä eksyttäjäksi totuutta hauku!
Kerroin yhdelle kaverille näistä sinun uskoontulokäänteistäni ja hän kyseli, onko ne kirjoitettu kirjaasi? Nuo piispan tapaamiset jne.
Minä itsehän kävin läpi joukon diakonissoja, pappeja hengellisten puhelimien päivystäjiä eivätkä osanneet uskoontulossa neuvoa, olivat aivan huulipyöreinä. Onneksi Jumala sitten johti yhden uskovan ihmisen luo ja sain ratkaisun tehtyä.
Kirjassa ovat kaikki ne kokemukset, näyt, ilmestykset ja tapahtumat mitä 20 vuoden aikana olen saanut kokea. Tai oikeastaan kaikki se, mitä koko tähän asti eletyn elämän aikana olen saanut kokea, kun siitä 40 vuotta koin eläväni vain jatkuvan Jumalan vihan alla.
Jospa nämä eksytetyt ihmiset oppisivat jo vihdoinkin näkemään ja uskomaan, etteivät Saatanan palkkapaimenet voi totuuutta millään tietää. Se itse kyllä sen tietää, mutta ei sitä tule koskaan palvelijoilleen paljastamaan, koska silloin eivät Raamatun lopun ajan ennustukset pitäisikään paikkaansa.
Kiitos tiedosta, kerron kaverille. Hänkin on muuten eronnut kirkosta.
kun joku oli niin ystävällinen, että avasi tähän minulle ihan ikioman palstan. Varsinkin, kun tuo kirjeeni kirkolliskokoukselle on näillä hetkillä siirtymässä takapihalle.
Kerron nyt ensitapaamisen piispa Olavi Rimpiläisen kanssa. Aluksi vähän taustaa sille, mikä tuohon tapaamiseen johdatti:
Kuten olen jo monessa viestissäni kertonut, näki Jumala antaa Poikansa ilmestyä elämääni ensimmäisen kerran 11. elokuuta 1985. Olin silloin käymässä Lappeenrannassa, nuoruuteni kaupungissa. Se päivä jäi historiaan mys Sanna-myrskyn päivänä.
Tuossa ensimmäisessä tapaamisessa hän paransi kaikki lapsuudesta saakka kannetut monenlaiset tuskat ja traumat, ja johdatti minut Raamatun ääreen, tekemällä täysin selväksi, että se on totta. Yli kaksi vuotta siinä meni, kun löysin itseni ahtaan portin edestä, valtava tuska sydämessäni, kun tuo sama Jumala, joka oli minut vammoistani parantanut, ottikin nyt minut kiinni omista synneistäni, ja luki kuolemantuomion. Tuo tuskan ja taistelun yö oli tammikuun viimeisen viikonvaihteen yö, vuonna 1988. Hätähuuto siinä tarvittiin, ennen kuin Jeesus tuli ja puhdisti sydämen ja antoi sinne sinetiksi Totuuden Henkensä.
Koska olin jo tuohon mennessä hyvin monta näkyä ja ilmestystä saanut, kun Pyhä Henki oli totuuttaan kirkastanut, mutta en vielä selvyyttä siitä, mitä Jumala minusta oikein tahtoo, niin aloin sitä ensiksi kysellä kirkkoherra Reijo Junttilalta. Hän vastasi: "Kyllä nuo varmaankin Jumalasta ovat, mutta minä en osaa niistä sinulle muuta kertoa."
Vaikka olin tuolloin jo yli viisikymppinen, niin silti olin niin lapsellinen, että uskoin ainakin piispojen Jumalasta vähän enemmän tietävän kuin mitä kirkkoherra tiesi, ja niin varasin ajan piispa Olavi Rimpiläisen vastaanotolle. Se oli helmikuun puoliväli kun siellä ensimmäisen kerran kävin.
Kerroin piispalle koko elämäni tarinan, kaikki Jumalan antamat ilmestykset ja näyt ja kysyin häneltä tuon saman kysymyksen kuin kirkkoherralta. Ja melkoisen järkytyksen koin, kun hän vastasi:
"Kuule, Teuvo, minä en voi sinua auttaa, sillä en ole hengenmies vaan hallintojohtaja."
Ja ainakin Jumala tietää, että puhun totta. Ja nuo Rimpiläisen sanat ovatkin sitten jääneet ainoaiksi totuuden sanoiksi, jotka häneltä olen saanut kuulla.
Kun piispanhuoneen oven suljin, koin tulleeni syvästi loukatuksi, ja syytin itsenä siitä, että olin tullut tänne vain itseni nolaamaan. Ja pitkän tovin autossani itkin, ennen kuin pystyin kotiini ajamaan.
Kyllä minä jo vuoden kuluttua sitten tajusin, kun Pyhä Henki minut seuraavan kerran hänen luokseen lähetti, että miksi piti tuo ensimmäinen kosketus häneen tehdä. Henki tahtoi jo silloin näyttää, mikä henki tuotakin piispaa ja koko kirkkoa johtaa. Mutta se onkin sitten jo toinen kertomus.
Otetaan tästä nyt ensiksi haukut vastaan.
Niin kuin olen aikaisemmin kertonut olen ollut elävässä uskossa vasta muutaman kuukauden enkä näin ollen voi olla niin pitkällä tutkiskelussani kuin sinä, mutta silti herra on jo vahvasti puhutellut nimen omaan näkemään totuuden ja sen missä saatana jyllää!
On ollut todella pyörryttävää nähdä miten laaja ja tehokkaasti organisoitu tämä valheenverkko on! On ollut pöyristyttävää havaita miten syvälle ja miten uskomattomimpiinkin paikkoihin ne lonkerot ylettyy!
Katson maailmaa täysin erillaisin silmin kuin vielä ennen uskoontuloani. Herra on johtanut näkemään, ymmärtämään ja muuttamaan mielipidettäni sellaisistakin asoista, joita EN OLE KOSKAAN tullut edes ajatelleeksi!
Mutta yhden asian olen havainnut; Ihmisten sokeus ON TODELLA vahvaa! Eksytys on niin syvällä ja perusteellista, että välillä minut valtaa toivottumuus kaikkien muiden sielujen puolesta!
Mitä piispohin tulee; olen kantani kertonut jo monessa muussakin kohtaa.
tätä samaa kauhistellut, enkä enää jaksa kauhistella enkä juurikaan kantaa huolta edes omien läheisteni puolesta, koska tämä eksytys on niin raju. Ja kielsihän Pyhä Henki jo 10 vuotta sitten minua rukoilemastakin tämän kansan uskomisten puolesta, kuten hän kielsi aikoinaan Jeremiaakin:
"Jeremia, älä rukoile tämän kansan puolesta. Älä astu eteeni anoen ja rukoillen näiden ihmisten puolesta, sillä minä en kuuntele heitä, kun he huutavat minua avukseen onnettomuutensa hetkellä."
Siitä huolimatta on puhuttava silloin, kun siihen tilaisuus tulee. Kaksikymmentä vuotta on pitänyt olla lähes äänettömänä, ja kirjoittaa vain muistiin kaikkea sitä, mitä Pyhä Henki on kulloinkin kirjoituttanut.
Sitä olen miettinyt, että miksi hän on kuitenkin nähnyt hyväksi lähettää tämänkin kansan keskelle, ja juuri tämän sukupolven keskelle, oman totuuden julistajansa, enkä siihen ole vielä muuta vastausta saanut, kuin hänen aikoinaan lausumansa sanat:
"Jos joku ei noudata minun sanojani, vaikka on ne kuullut, en minä häntä tuomitse. En ole tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan sen.
Jos joku torjuu minut eikä ota sanojani vastaan, hänellä on kyllä tuomarinsa: se sana, jonka olen puhunut, tuomitsee hänet viimeisenä."
Näin siis ihminen, joka on saanut totuuden kuulla, eikä millään tavoin edes halua lähteä sitä omaan elämäänsä etsimään, on jo sillä hetkellä itse itsensä kadotukseen tuominnut. Näin siis Jeesuksen tehtävä viimeisellä tuomiolla huomattavasti helpottuu, kun monet jo hänen nähdessään tietävät, miksi kadotukseen joutuvat.
Kerroit joskus käärmeestä jota et pelännyt vaikka se vieressä sähisi ja myös että Jumala ei suostunut sinua auttamaan. Miten se nyt menikään se juttu?
Kuitenkin ajatus siinä oli että Jumala ei auta ennenkuin ihminen tekee parannuksen.
Olen ymmärtänyt niin että rangaistuksen uhkaa ja kurjuutta pitää yllä synti eikä Jumala. Ja jos synnistä ei luovuta niin Jumalakaan ei voi auttaa.
Tämä viesti kommenttina siihen kun kielletään kansan puolesta rukoilemasta, jos koko kielto tuntuu jostakin julmalta tai epäoikeudenmukaiselta.
Oli vuosi 1983, olin helmikuun lopussa päässyt täysin palvelleena sotilaseläkkeelle. Olin silloin 46 vuotias, ja minulla oli tehty jo omat suunnitelmat siitä eteenpäin. Olin nuoruudesta saakka innostunut valokuvauksesta, ja siksi perustin tämän yrityksen heti eläkkeelle päästyäni. Sotilasurani palvelin ilmavoimien tutka-asemalla, joissa tänäkin päivänä valvotaan, yötäpäivää, tätä näkyvää taivasta.
Mutta koska jo taivasten taivaiden ylipäällikkö oli jo äitini kohdusta valinnut minut toisenlaisen ilmatilan valvojaksi, hän otti minut samana keväänä omiin kertausharjoituksiinsa. Erään perhepiirissä tapahtuneen kähnäyksen jälkeen harhailin yhden yön sulamisvesien täyttämällä suolla. Itsemurha-ajatusten vallassa, joissa olin kymmeniä kertoja elämäni aika ollut. Ny oli aikomukseni hukuttautua vettä tulvillaan olevaan suo-ojaan. Valtava katkeruus sisällä, ja ennen kaikkea Jumalaa kohtaan, joka jatkuvasti oli minulle, aviottomalle lapselle, vain kostanut vanhempieni pahoja tekoja.
Nytkään en saanut tuota tekoa tehdyksi, ja oli aamu jo melko pitkällä, siinä viiden maissa, kun hädissäni polvistuin suon vierellä, männikkökankaan reunassa yhden kiven ääreen. Hakkasin siinä päätäni kiveen, itkin ja suoraa huutoa huusin: "Jumala, jos olet olemassa, tule ja pelasta minut tästä tuskasta!"
Hiljaista oli, enkä mitään vastausta saanut. Nousen ylös ja samalla näen vasemman jalan vieressä kiepillä olevan kyyn, joka siinä sihisi ja lipoi kaksihaaraista kieltään. Ja se oli ensimmäinen kerta elämässäni kun käärmeen näkeminen ei säikäyttänyt. Itku loppui siihen paikkaan, kun käsitin, ettei Jumalaa todella ole olemassakaan. Kaikki puheet siitä ovat vain ihmisten pettämistä. Tulin kotiin ja sanoin vaimolle, jos ei anteeksi voida antaa, yritetään kuitenkin vielä yhdessä jatkaa.
Tähän kokemukseen loppuivat lapsena opitut iltarukouksetkin, päästäni oli kuin poispyyhitty kaikki höpötykset Jumalasta. Koin, että olin saanut uudet aivot, joilla ei enää tuollaisia jumalallisia valheita tarvitse ajatella.
Todellisuudessa tapahtui kuitenkin niin, jota en vielä silloin ymmärtänyt, että minulle alkoi 38 vuoden koettelemusten jakson päätteeksi vielä kahden vuoden täydellinen erämaakausi, ilman ainuttakaan ajatusta Jumalasta. Tämä päättyikin sitten, aivan yllättäen, siihen kun Jumala näki hyväksi antaa Poikansa ilmestyä minulle 11. elokuuta 1985.
Miksi hän ei jo tuolla suolla itseään ilmaissut, vaikka toimin juuri niin kuin Raamattu opettaa:
"Jokainen, joka hädässään huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu."
Vasta paljon myöhemmin tämäkin salaisuus minulle selvisi aivan samoin kuin se selvisi Jeesuksen parantamalle sokealle miehellekin:
"Kaikkihan me tiedämme, että Jumala ei kuuntele syntisiä, mutta sellaista hän kuulee, joka kunnioittaa häntä ja elää hänen tahtonsa mukaisesti."
Kunpa kaikki näille palstoille uskosta kirjoittavat edes tämän asian oppisivat ymmärtämään, kun kynsin ja hampain, saviset saappaat jalassakin, rypevät isiltä perityssä tyhjänpäiväisessä elämässä.
Mielenkiintoista ja opettavaista luettavaa.
Tuolla eizan miehen galluppiketjussa keskustelimme armon halpuudesta. Siihenkin yhteyteen liittyy tämä:"Kaikkihan me tiedämme, että Jumala ei kuuntele syntisiä, mutta sellaista hän kuulee, joka kunnioittaa häntä ja elää hänen tahtonsa mukaisesti."
sitä keskustelua, jossa Perheellinen Kiittää uusista kirkoista. Minulla kun ei ole vieläkään ollut aikaa opetella näitä linkityksiä.
Avaa kumpikin sivu: se jolta haluat kopioida ja se jolle kopioit ja aseta ne vaikka vierekkäin.
Mene sille sivulle jolta kopioit, mene sinne ylös osoitekenttään ja napauta sitä hiirellä jolloin se maalautuu tummansiniseksi.
Sitten painat ENSIN CTRL-näppäimen alas, pidät pohjassa samalla kun painat c-kirjainta. Sormet pois sitten päinvastaisessa järjestyksessä: ensin c-kirjaimelta ylös sitten ctrl-näppäimeltä.
Seuraavaksi menet toiselle sivulle siihen kohtaan johon haluat kopioimasi osoitteen liimata.
Paina ENSIN CTRL-näppäin alas ja samalla kun se vielä on alhaalla painat v-kirjainta.
kopioi ctrl c
liimaa ctrl v
Mutta kuka "tosiuskova" voi tätäkään ja keskustelujamme todesta ottaa, koska ei Jeesuksella sen paremmin kuin Paavalillakaan ollut mukana tietokonetta. Hänellä kun oli tarpeeksi työtä, kuten uudelleen kastajat väittävät, siinä, että raahasi mukanaan isoa kasteallasta, johon voisi kaikki kastettavansa upottaa. Olihan hänellä toki apurina Silas, kun heidät yhdessä vietiin Filippin vankilaan.
Mistähän he ennalta tiesivät, että sitä sielläkin tarvittiin, kun vanginvartijan perhe siellä keskellä yötä kastettiin. Samoin kuin heidän koko perhekuntansa. Merkillisiä olivat nuo sen ajan perheet, kun niissä ei uudelleen kastajien mukaan ollut lainkaan lapsia vaan ainoastaa nurkissa pyöriviä aikamiespoikia ja aikanaistyttöjä.
Mistähän he saivat tuolla vankilassa niin paljon vettä, että saivat tuon upotusrituaalin tehtyä?
No sitten vielä alkuperäiseen asiaan (silloin kun Henki lähtee laukkaamaan, niin silloin sen on annettava laukata), tietokonetta ja laajakaistaa ei heillä ollut, mutta paljon laajakaistaisempi taivasnetti kyllä. Se on Pyhän eli Totuuden Hengen netti, jota eivät Saatanan viirustajat pääse viirustamaan, eikä yhteyksiä katkomaan.