Ilmeisesti täällä on paljon Raamattuun uskovia ihmisiä, joten pelastumiskysymystäkään ei voine sivuuttaa. Eli siis: Uudestisyntyneet kristityt -> taivaaseen. Muut -> helvettiin. Ensinnäkin kysyn olenko ymmärtänyt Raamatun ilmoittaman pelastumisen jotenkin väärin?
Jos edellämainittu on hiukkaakaan totta niin eräs asia ihmetyttää. Otetaan seuraava ajatusleikki: Näet sokean ja kuuron ihmisen makaavan junaraitella poikittan. Mitä teet? Ilmeisesti menet hänet ohjaamaan turvaan heti koska ethän tiedä milloin juna tulee ja tämä sinulle täysin tuntematon ihminen on tuhon oma.
Entäs tämä:
Ystäväsi on hengellisesti täysin sokea ja kuuro. Tiedät Raamatun ilmoituksesta ettei hän pelastu nykyisellään. Mitä teet?
Haluan vain herättää ajatuksen että jos kerran uskotaan että vain Jeesuksen kautta voi pelastua niin eikö tällöin uskovien pitäisi tehdä kaikkensa jottei heidän uskomattomat ystävänsä, sukulaisensa, työtoverinsa joutuisi ikuiseen helvettiin. Pelätäänkö että menettää maineensa "hihhulina"? Vai onko kyse omasta epäuskosta?
Jos edellämainittu on hiukkaakaan totta niin eräs asia ihmetyttää. Otetaan seuraava ajatusleikki: Näet sokean ja kuuron ihmisen makaavan junaraitella poikittan. Mitä teet? Ilmeisesti menet hänet ohjaamaan turvaan heti koska ethän tiedä milloin juna tulee ja tämä sinulle täysin tuntematon ihminen on tuhon oma.
Entäs tämä:
Ystäväsi on hengellisesti täysin sokea ja kuuro. Tiedät Raamatun ilmoituksesta ettei hän pelastu nykyisellään. Mitä teet?
Haluan vain herättää ajatuksen että jos kerran uskotaan että vain Jeesuksen kautta voi pelastua niin eikö tällöin uskovien pitäisi tehdä kaikkensa jottei heidän uskomattomat ystävänsä, sukulaisensa, työtoverinsa joutuisi ikuiseen helvettiin. Pelätäänkö että menettää maineensa "hihhulina"? Vai onko kyse omasta epäuskosta?
Vastaukset 49
Vanhimmat
Tärkeintä heille on oma "pelastuminen", muista ei niin väliä.
He ovat innokkaita ottamaan kaiken itselleen; jos "pelastusta" on tarjolla sitä on saatava. Itsekkyys on aina yksi uskonnollisenajattelun peruskivi.
Valitettavasti alan itsekin olla asiasta kanssasi samaa mieltä. Jos ihminen voi kirkkain silmin sanoa Raamatun pelastuskysymyksien olevat totta, kuinka hän voi täällä maallisessa ajassa olla tekemisissä yhdenkään ihmisen kanssa, jonka tietää olevan nykytilassaan matkalla helvettiin, ilman että yrittää hänet kaikin keinoin saada uudestisyntyneeksi kristityksi. Kukaan muuhan hänelle EI asiaa VOI kertoa.
Tämä ei ole riidanhaastoa vaan täysin mieltäni askarruttava kysymys. Haluan uskovilta vastauksia. Onko kysessä itsekkyys kuten edellä luimme?
on ja tulisi olla Kristus.ja aivan varmaan jokainen elavasti uskossa oleva kantaa huolta uskomattomista sukulaisistaan ja ystavistaan.vie heita rukouksessa Isan luokse.
ei aina se 'tyrkyttamisen'tie ole se paras,vaan useinkin elamallaan osoittaen voi paasta parempiin tuloksiin.
eika kukaan tule uskoon,ellei Herra kutsu ihmista.
Kyllähän heille kertoisi Jeesuksesta, mutta he eivät halua kuunnella. Ilman muuta sitä haluaisi, että sukulaiset tulisivat uskoon ja kaikki ihmiset. Mutta niin harvoille evankeliumin sanoma kelpaa. Mitä pitäisi tehdä ?
Isäni kuoli Kyproksella. Kun sain tietää hänen kuolemastaan, ensimmäinen ajatukseni oli, isäni on helvetissä. Silloin sanoin Jumalalle, heitä minutkin helvettiin, koska isänikin on siellä. Suruni ja tuskani oli valtava. Itkin ja huusin Jumalan puoleen.
Jumala oli parantanut isäni syövästä, mutta hän ei kuitenkaan tahtonut tulla uskoon. Hän kävi kokouksissakin, mutta ratkaisu jäi tekemättä. Isä oliollut iloinen, kun minä tulin uskoon.
Isäni sai sydäninfarktin. Hän joutui sairaalaan, mutta menehtyi samana päivänä. Joitain kuukausia meni, kun näin monta unta, missä isä ja äiti olivat. Viimein kysyin Jumalalta, miksi minä aina näen äidistä ja isästä unta. Silloin sain vastauksen, että isä ja äiti ovat yhdessä. Äitini kuoli uskossa Jeesukseen, joten isäkin sai ottaa Jeesuksen vastaan ennen kuolemaansa.
Mieheni ei ollut uskossa. Välillä me juttelimme uskon asioista.Mutta mieheni ei tahtonut tulla uskoon. Kuukausi ennen kuolemaansa hän sanoi, ettei hän halua mennä taivaaseen. Hänen kuolinvuoteellaa kysyin, että haluaisiko hän ottaa Jeesuksen vastaan. Hän ei voinut puhua, mutta nyökkäsi.
Miten sitä puhuisi, että he eivät halua kuunnella. Ei voi kuin rukouksin viedä heitä Jumalalle, että Hän armossaan pelastaisi.
on itsekkin tullut monesti huomaamaan, että ei ole ollut niitä kuulevia korvia, joten sanomakaan ei mene perille. Valitettavasti emme voi toiselle, toisille uskon lahjaa antaa. Mutta pyytäkäämme saada olla lähellä Jeesusta, saakoon Hän asua meidän sydämissämme Herrana, niin että se valo mikä meissä on ei olisi pimeyttä, vaan Kristuksen valo saisi heijastua, niin että se valaisee koko "huoneen", että nekin jotka eivät usko uskoisivat. Näin olen ainakin omalla kohdalla kokenut, että se on "ajanut" Jeesuksen luo yhä enenevästi, kun on nähnyt, ettei omat todistelut auta. Mutta tämä ei tietenkään tarkoita, että jätetään siis "puheet" pois ollaan hiljaa, mutta Taivaan Isä antakoon meille voimaa, ja viisauden toimia oikein.
Olen yrittänyt sanoa kaikille, joiden kanssa olen tekemisissä, että olen uskossa. Joidenkin kanssa on syntynyt keskustelua.
En haluaisi yhdenkään ihmisen joutuvan helvettiin.
Yhdellä keskustelupalstalla eräs ihminen kirjoittaa pelastuksesta ja Jumalan tuomioista, hän saa vastaukseksi inhottavia kirjoituksia. Mutta toivottavasti jotkut ottaisivat niistä kirjoituksista vaarin, että alkaisivat ajatella omaa suhdettaan Jeesukseen.
ovat ihmisen mielikuvituksen tuotteita. Älä usko kaikkeen mitä sinulle pajunköytenä syötetään.
Minä uskon Jumalaan ja Jeesukseen. Minä en usko siksi, että minut olisi pakotettu uskomaan. Minä uskon sen takia, koska 33-vuotiaana sain antaa elämäni Jeesukselle. Sain uudestisyntyä ylhäältä. Nyt saan olla onnellinen Jumalan lapsi Jeesuksen ristin työn kautta. Jeesus sanoi, että Hän on tie, totuus ja elämä. Hän on tie Jumalan luo. Enkä haluaisi tämänhetkistä elämääni vaihtaa siihen elämään, mitä vietin ennen uskoontuloa.
Vaikka aloitin keskustelun ikäänkuin ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta olen ollut helluntaipiireissä monta vuotta. Nykyinen ihmetykseni tiivistyy siis tuohon aloittamaani asiaan.
Pelastuskysymystähän puidaan nykyisin kovin vähän ääneen. Silti ymmärtääkseni "mustavalkoista" ajattelumallia ei ole peruttu, eli kuoleman jälkeen joko taivaaseen vai helvettiin.
En ymmärrä, että uskovat ihmiset ylistävät Jumalaa ja ottavat näin itselleen kaiken mahdollisen hyvän fiiliksen uskostaan itselleen. Kuitenkin samaan aikaan kaupunki on täynnä helvettiin matkalla olevia ihmisiä. Onhan toki helpompaa olla oman seurakunnan kanssa laulamassa kuin kadulla evankelioimassa ihmisiä.
Koko henkilökohtaisen uskon päämäärähän on päästä taivaaseen, eikä joutua helvettiin.
Näin on,sitä pajunköyttä se saatana niin monille syöttää,ja niin hyvältä se näköjään monille maistuu.
saatana, oikein viimesen päälle. Täyedellinen kusipää, kun sun tekstejäs on lukenut.
siellä pullistelee.Taitaa sinun Herras taas riehua kun tietää että elävää vettä on tarjolla.Jeesus Kristus on Herra.Hän riisui aseet valloilta pimeyden.Se on mielenkiintoista seurata miten sielunvihollinen riehaantuu heti kun joku uudestisyntynyt elävä Kristitty kirjoittaa evankelioivia kirjoituksia.Selvästikin sille tulee hätä käteen,sillä jokainen pelastettu sielu tuo Jeesuksen takaisintulon päivää lähemmäksi.Tulinen järvi ei tietenkään miellytä,sillä siellä on kuumempi kuin suomalaisessa saunassa.Jeesus Kristus riisui aseet valloilta pimeyden .aamen.Ylistetty olkoon meidän Herramme ja vapahtajamme Jeesus Kristus.aamen.
Ammatin takia sopii tämä sanonta minulle.autuaita ovat puupäät,sillä he eivät huku...Tulkaa tyhmiksi,että te viisaiksi tulisitte. Tämän mailman viisaus on hullutusta Jumalan silmissä.
Ihminen on luontaisesti aina enemmän tai vähemmän itsekäs. Jos löydät rahamassin maasta
löytösi on juuri sinun. Niin on myös pelastuksen kanssa. Jumalan tahto ja ihmisen tahto eroavat,
koska kuljemme omassa lihan viisaudessamme.
Ilmeisesti tämä itsekkyys koskee uskovienkin osalta vain kuoleman jälkeistä pelastumista/helvettiin joutumista.
Ensimmäisen viestin ensimmäisessä esimerkissähän oli kyseessä maallinen pelastuminen. Näissä tapauksissahan uskovat auttavat varmasti siinä missä ei-uskovatkin.
Hengellisessä mielessä pelastumista siis ei itsekkyyden takia edes välttämättä tarjota kanssaihmisille jotta ei leimauduttaisi.
Kirjoituksesi on valitettavasti aika usein totta.
Itse olen ihmetellyt samaa, ja olen miettinyt asiaa Herran edessä. Tulin siihen tulokseen, että emme me voi sanoa, ketkä tekevät Jumalan työtä ja ketkä eivät. Minullakin oli sellainen mielikuva, että kaikkien pitäisi kulkea kaduilla julistamassa evankeliumia, tai tehdä jotain muuta näkyvää. Ymmärsin kuitenkin, että kaikki me elämme maailmassa arjen keskellä, ja jokainen on Jumalan todistaja. En voi tuomita ihmistä, joka näyttää päällisin puolin vain kirkon penkinkuluttajalta, sillä en tiedä vaikka Jumala käyttäisi häntä hyvinkin paljon omassa elinympäristössään. Sitä paitsi eivät kaikki ole tarkoitettuja julistamaan suoraa evankeliumia, vaan tiedän esimerkiksi monta vanhaa mummoa, jotka ovat erittäin väkeviä esirukoilijoita. Ei kukaan näe heidän työtään, mutta eivät he sitä haluakaan. Heille riittää se, että Jumala näkee. Niin minullekin.
Siunausta sinulle. On aina hyvä herätellä ihmisiä hengelliseen todellisuuteen, sillä on varmasti uinuvia uskovia, jotka eivät näe niitä hukkuvia sieluja lainkaan, ja ovat pelkästään kiitollisia siitä, että eivät ole kuin he... Rukoillaan ja uskotaan siihen, että Jumala alkaa herättelemään seurakuntiamme yhä enemmän.
Olen itsekin huomannut kuinka nykykeskusteluissa/saarnoissa käsitellään kyllä moninaisia asioita, mutta usein uskon olennainen ydin on jäänyt vähemmälle. Puhun siis juurikin tästä sielun kohtalosta. Edes helluntaipastorit eivät mainitse helvettiä saarnoissaan vaikka Raamattu siitä aivan selvästi puhuukin.
Mielestäni seurakunnissa täytyy sisäistää tämä opin peruskysymys että ulkopuolella on paljon hukkuvia sieluja jotka eivät pelastu ellei heille kerrota evankeliumia. Eikös Jeesuskin asettanut evankeliumin julistamisen seurakunnan AINOAKSI tehtäväksi.
Olen tässä vuosien varrella huomannut Kuinka ihmisiä ei kiinnosta kovinkaan hengelliset asiat. Kuinka vaikeata on kuulla sanomaa Jeesuksesta, uskovat he johonkin 'korkeimpaan' voimaa, tai sitten ei oikein mihinkään. Kerroin tässä yksi päivä sellaisen ihmeparantumisen kuin mieheni kuulon avautuminen. Kerroin tuota yhdelle naisystävälle. Hän sanoi ettei usko ja eikä sellaista voi tapahtua. Vastaus oli kovin tyly!
Sanoin hänelle että miksi Jeesus ei voisi sellaista tehdä, hän vain sanoi kovalla äänellä että ei sellaista ole eikä tapahdu.
Niin evankeliumia on julistettu, mutta ihmiset eivät halua kuulla.
Olen kertonut sisarilleni, vanhemmilleni, isä tuli tosin uksoon kuukautta ennen kuolemaansa, sain olla johdattamassa hänet taivastielle. :)
Äitini ei paljoa kommentoi.
Kyllä uskovat kertovat paljonkin ihmisille siitä pelastukseta. Omassa työssnikin yrittäjänä on mahdollista rukoilla ihmisten puolesta. Enenpi olen rukoillut uskovien kanssa, mutta vähempi sitten muiden kanssa. Nyt kuitenkin sain yhden ihmisen johdattaa taivastielle, ja mikä rauha laskeutui tuon ihmisen elämään! Olen paljon kyllä saanut jutella ihmisten kanssa uskon asioista, mutta monet vain kulkevat Jeesuksen ohi.
Merkille olen laittanut sellaisen asian, että kun jollakin menee huonosti, hengellisetkin asiat tulevat mieleen herkemmin, onhan se jo hyvä asia että huomaavat että ylöspäin rukoilevat elämänsä vaikeissa tilanteissa. Mutta usein käy niin kun se tilanne on mennyt ohi, unohdetaan niin helposti.
Ihmisillä on asiat suhteellisen hyvin, on katto pään päällä, ruokaa, lämpöä. Eivät he tarvitse pelastajaa.
Mitenkähän kävisi jos ajat olisivatkin toiset.
Luulisin että Jumalasuhde olisi paremmassa kunnossa, no mene ja tiedä.
Olen samaa mieltä siitä, että jos todella otetaan helvettioppi vakavasti, niin pitäisi tehdä kaikkensa jotta porukka pelastuisi. Mutta kun itsekin olen tämmöinen epäilijä, niin tiedän ettei ainakaan minunlaisiini ihmisiin ole mitään vaikutusta sellaisella "usko nyt Jeesukseen ettet joudu helvettiin" -tyrkyttämisellä. Ainakin minulle on asia voitava hyvin perusteltava, jotta siihen voisi uskoa. Jos lähdetään sille linjalle, että näin se on, usko ainoastaan äläkä vaadi perusteluja, niin mistään ei voi tietää ovatko vaikkapa mormonit tai muslimit oikeassa. Eli monien on saatava miettiä ja tutkia näitä asioita omassa rauhassa, ja uskon tyrkyttämisestä koituu pelkkää haittaa.
Semmoista olen myös miettinyt, että jos helvetti on totta, niin miten kukaan terve ihminen voi kestää ei-uskovan läheisensä kuoleman? Jos esim. joku minulle tärkeä ihminen kuolisi ilman pelastavaa uskoa, niin en voisi tuntea Jeesusta kohtaan mitään muuta kuin inhoa. Koska Isä on Raamatun mukaan antanut tuomiovallan Pojalle, niin tässähän on nyt kyse siitä, että pitäisi kertoa ihmisille Jeesuksen rakkaudesta samalla kun yrittäää pelastaa heitä saman muka rakastavan olennon kohtuuttomalta vihalta.
"Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen," (Matt.25)
"ja häntä pitää tulella ja tulikivellä vaivattaman pyhien enkelien edessä ja Karitsan edessä.
Ja heidän vaivansa savu on nouseva aina ja iankaikkisesti, eikä heillä ole lepoa päivällä eikä yöllä," (Ilm.14)
Jätin tarkoituksella pois avauksestani tuon rakastavan Jumalan paradoksin, johon viittasit. Se on tosiaan aihe jota ei myöskään turhaan mielestäni puida ja liittyy toki tähän keskusteluunkin.
Tarkoituksena oli saada vastauksia siihen, onko pelastuskäsitys yhä yhtä jyrkkä helluntailaisten (ja miksei muidenkin vapaiden suuntien) opissa kuin se on ennenkin ollut. Ja jos on, miksi siitä vaietaan? Suuri syy löytyy varmastikin tuosta sanomasta rakastavasta Jumalasta joka kuitenkin sallii (Raamatun pelastyskäsityksen mukaan) suurimman osan joutua helvettiin.
"Ja jos on, miksi siitä vaietaan?"
Veikkaan ettei kovin moni helvettiin uskova kestä edes ajatella asiaa. Aika tuskaahan se on helvettiin uskoa ja kuunnella kun joku saarnamies julistaa miten kansa palaa ja kituu ikuisesti jollei Jeesukseen usko. On kai sitten otettu se lähestymistapa, että Jumalan rakkautta korostetaan ja pidetään se helvettiasia sillä tavalla sopivasti taka-alalla. Sen kun voi kukin Raamatusta lukea mutta ylimääräinen asiasta muistuttaminen on ehkä nähty hyväksi minimoida koska se tuottaa monelle kohtuutonta henkistä kärsimystä tai suuttumusta Jumalaa kohtaan. Tämä tietysti riippuu saarnaajasta. Joskus satuin Radio Deistä kuulemaan jonkun kiihkoisen saarnamiehen julistusta homoja vastaan. Siinä ei kyllä helvetin lieskoja säästelty, voin sanoa. Totesi ukko jopa homojen joutumisesta tulijärveen, että "sinne ne joutaakin". Mietin silloin, että mitähän tuokin miesparka oikein kuvitteli vaahtoamisellaan saavuttavansa.
"On kai sitten otettu se lähestymistapa, että Jumalan rakkautta korostetaan ja pidetään se helvettiasia sillä tavalla sopivasti taka-alalla."
Onko tämä perinteiseen helvetti-oppiin uskovien mielestä moraalisesti oikea tapa esittää asia? Nykyihmisen mielestä elämästä selviää hyvin ilmankin Jumalaa ja hänen rakkauttaan, (joka näin materialismisessä mielessä on tottakin). Eikö olisi syytä heille kertoa myös se, mitä tulee käymään jos he EIVÄT ota Jeesusta vastaan pelastajanaan. Raamatunkohdat ikuisesta kärsimyksestä liekeissä kuullostavat mielestäni melko vakavalta sanomalta vaikka olisivatkin ihmisten kieleen muokattuja kielikuvia helvetin todellisuudesta.
"Onko tämä perinteiseen helvetti-oppiin uskovien mielestä moraalisesti oikea tapa esittää asia?"
Eihän se ole :/ Piäisihän se rehellisyyden nimissä musituttaa asiasta. Mutta vaikka uskoisin täysin varmasti Raamattuun ja olisin lisäksi vakuuttunut helvettiopista, niin en silti missään tapauksessa tahtoisi olla saarnaajan paikalla helvettiä julistamassa. Se oppi on liian kauhea, enkä herkänpuoleisena ihmisenä tahtoisi haavoittaa ihmisten sydämiä heidän ajatellessaan viimeiselä tuomiolla helvettiin meneviä läheisiään. Jos jonkun uskovan kantti kestää kertoa ihmisille miten esim. heidän kuolleet vanhempansa tuomitaan helvettiin ja hänelle käy samoin jollei usko, niin ainakin on toimittu uskon ja rehellisyyden mukaan. Kovin moni ei vaan taida semmoiseen pystyä. Jos miettii vaikka, että olisi kerrottava itsemurhan tehneen lapsen surevalle äidille lapsen kauheasta kohtalosta, ja varoitettava äitiäkin, niin ei ehkä ihan jokaiselta onnistu.
Niin kauan kuin Raamatun oppeja ei haluta kumota, on tämä asia ongelma joka ei varmasti koskaan ratkea puhumalla. Ainoa keino siis on vaieta asiasta, enkä tosissaan halua syyttää tästä ketään. Onhan helvettioppi niin kauhea että siitä puhuminen aiheuttaisi elämässä niin paljon tuskaa että kaikesta päätellen vaikeneminen on siinä mielessä täysin järkevä ratkaisu.
Niin. Kaikenlaisia ratkaisujahan tähän ongelmaan yritetään tarjota. Harmi, etten pysty pitämään esim. Jehovan todistajien tyhjiinhävitys-oppia tai universalistien kaikkienpelastumis-oppia raamatullisina. Ne olisivat totta maar houkuttelevia. Luonnollisesti tekee siksi mieli yrittää kumota koko UT:n opetus, mutta ei esim. ateistinen käsityskään kaiken tarkoituksettomuudesta ja väistämättömästä olemattomiin häviämisestä kovin houkutteleva ole. Ei voi todeta muuta kuin että elämä on. (Anteeksi kulunut fraasi :)
Erityisen inhottavaa helvetin saarnaaminen on, jos helvettiä ei olekaan. Lukemattomat ihmiset ovat siinä tapauksessa eläneet lyhyen elämänsä toisinaan suurenkin henkisen tuskan painamina.
että yksikään ihminen joutuisi kadotukseen.jokaisella on täällä ajassa mahdollisuus ottaa jumalan rakkaus vastaan.Joh.3:16 ilmoittaa meille että Jeesus Kristus Jumalan poika antoi hengensä koko ihmiskunnan edestä.Joh.3:16 Sillä niin on jumala mailmaa rakastanut että hän antoi ainosyntyisen poikansa,ettei yksikään joka häneen uskoo,joutuisi kadotukseen,vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.ei jumala lähettänyt poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa,vaan sitä varten että maailma hänen kauttansa pelastuisi.sitä joka uskoo häneen,ei tuomita,mutta joka ei usko on jo tuomittu,koska hän ei ole uskonut jumalan ainutsyntyisen pojan nimeen.ja tämä on tuomio,valo on tullut maailamaan,mutta ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valoa,sillä heidän tekonsa olivat pahoja.sillä jokainen joka tekee pahaa,vihaa valoa,eikä tule valoon etteivät hänen tekonsa paljastuisi.Mutta se joka toimii totuuden mukaan tulee valoon,jotta kävisi ilmi,että hänen tekonsa ovat jumalassa tehdyt.
Ei se ole jumalan vika että ihmiset rakastavat pimeyden töitä enemmän kuin valkeuden töitä.Meidän uskovien tehtävänä on pitää Jumalan sanaa tarjolla,jos joku ottaa sanan vastaan hän pelastuu,Mutta jos ei ota niin joutuu kadotukseen.Jos sinä varoitat jotain menamästä heikolle jäille,mutta hän tyhmyyttään kuitenkin menee sinne ja hukkuu niin eihän hänen tyhmyytensä ole sinun vika,eikä sinua siitä viedä tilille.Sama on Jumalan valtakunnan työssä me pidämme elämää esille suorastaan "tyrkytämme"niinkuin itse asian ilmaisit.Jos joku mielummin valitsee kuoleman"ero Jumalasta"niin se on hänen oma syynsä.Tää on vapaehtoinen valinta.
"jokaisella on täällä ajassa mahdollisuus ottaa jumalan rakkaus vastaan."
Mites kun esim. islamilaisissa maissa ennen internetiä ja kristillisiä TV-kanavia on kansa ollut satoja vuosia käytännössä täysin ilman mahdollisuutta uskoa evankeliumia? Sitä kun ei ensinnäkään ole ollut tarjolla ja se vähä mitä on ollut on leimattu tehokkaasti valheeksi, Allahin lakien rikkomiseksi ja kolmen jumalan palvonnaksi. Tämähän on tämmöinen ikuisuuskysymys, muttei mitenkään huono minun mielestäni.
"Ei se ole jumalan vika että ihmiset rakastavat pimeyden töitä enemmän kuin valkeuden töitä."
Niinhän se Johanneksen evankeliumi väittää, että evankeliumin hylkääminen johtuu muka aina pimeyden rakastamisesta. Mutta rakastavatko kaikki juutalaiset ja muslimit pimeyttä? Eivätkö monet ole uskossaan vilpittömiä ja hartaita? Jos minä olisin saanut juutalaisen kasvatuksen, niin tuskinpa kääntyisin kristityksi. Se tuntuu Vanhan Testamentin lain rikkomiselta, eikä Jeesuksen messiaanisuudelle ole mitään kovin vakuuttavia perusteluja Vanhan Testamentin puolella. Olisiko siis pimeyden rakastamista olla kääntymättä uuteen uskoon joka näyttää harhaopilta?
Itsekin ihan mielelläni pääsisin paratiisimaailmaan, ja ihan riippumatta uskoni määrästä tahdon olla hyvä lähimmäiselleni. Mutta jos ei uskoa oikein meinaa löytyä, niin minkä sille voi.
"jos joku ottaa sanan vastaan hän pelastuu,Mutta jos ei ota niin joutuu kadotukseen"
Nii-in. Saanko ottaa vastaan Jehovan todistajan sanan kun hän sitä minulle tyrkyttää? Saanko ottaa Mormonin kirjan uskossa vastaan? Jos otan, pelastunko? Useimman kristityn mielestä joutuisin kadotukseen. Millä perusteella minun siis pitäisi ottaa sinun sanasi vastaan? Tai miksen vaikkapa ottaisi vaaria Mooseksen laista ja eläisi sen mukaan? Mooseksen kirjoissa varoitetaan, että joka ei sitä täytä on kirottu. Ja mistään ei käy ilmi, että laki olisi tarkoitettu vain synnin paljastamiseen ja osa käskyistä jopa katoamaan. Mutta minun ei siis pidä ottaa tuosta Mooseksen lain varoituksesta vaaria, eihän? Minun pitäisi myös sivuuttaa kaikki VT:n muistutukset siitä, että Herra on yksi eikä muita ole hänen rinnallaan, ja pitäisi uskoa kolminaisuuteen jota en edes Uudesta Testamentista ainakaan Athanasioksen tunnustuksen mukaisena millään löydä. Eikö tässä tilanteessa "oikeaoppiseen" kristinuskoon kääntyminen nimenomaan olisi heikoille jäille menemistä?
"Jos joku mielummin valitsee kuoleman"ero Jumalasta"niin se on hänen oma syynsä.Tää on vapaehtoinen valinta."
Tämä ei ole mielestäni millään tavalla vapaaehtoinen valinta, vaikka itsekin joskus niin kuvittelin. Jos ihminen aivopestään johonkin ei-kristilliseen maailmankatsomukseen, niin mitä vapaata valintaa siinä on?
kyllä muslimeillakin on tieto sekä juutalaisten että Kristittyjen jumalasta.juutalaiset on muslimeille vihollinen numero yksi,se vihollisuus alkoi iisakin ja ismaelin ongelmasta.molemmat ovat Aabrahamin jälkeläisiä,ja heillä on tieto samasta jumalasta eli AAbrahamin,ja myös kristittyjen jumalasta,joka on myös aabrahamin jumala.mitä tulee taas uuden testamentin ja vanhantestamentin sanomaan niin ne täydentävät toisiaan.mooseksesta asti on profetoitu jeesuksesta,messiaasta.Tänä päivänä sekä muslimit että juutalaiset ottavat Kristuksen Messiaana vastaan.älä usko minua minä en voi ketään pelastaa.mutta sen mitä voin neuvoa on se että pyydä yksinkertaisesti jumalaa itseään todistamaan sanansa aitoutta.vaikka minä sinulle kirjoittaisin mitä niin sinä epäilisit.Järki ei ymmärrä jumalan tekoja,mutta usko ymmärtää jumalan valtasuuruuden.Tälläkin palstalla on varmaan paljon parempia raamatun tulkitsijoita jotka voisivat avata juutalaisuuden saloja meille. itsekin mielelläni ottaisin hyvän raamatun opetuksen vastaan ko.aiheesta
"kyllä muslimeillakin on tieto sekä juutalaisten että Kristittyjen jumalasta."
Ainakaan koraanista ei evankeliumi millään tavalla tule esille. Kristittyihin viitataan ihmisinä jotka ovat jättäneet osan heille annetuista käskyistä sikseen, ja heitä syytetään kolmen jumalan palvonnasta - ja Mariankin ottamisesta Jumalan rinnalle palvottavaksi. Ja jos Raamattua ei mielellään annettaisi edes lukea, niin miten ihmeessä sitä tietoa voisi olla - saati sitten oikeaa tulkintaa??????
"pyydä yksinkertaisesti jumalaa itseään todistamaan sanansa aitoutta"
Kuule päivittäin tulee näitä asioita mietittyä ja rukoiltua semmosia pieniä hiljasia rukouksia, että "jos Luoja oot olemassa ni auta mut uskoon ja elämään joka sulle kelpaa". Ei mulla mitään ehdottoman kielteistä kantaa evankeliumiin ole. Liian paljon vain on ongelmakohtia. Toki ongelmia on ateismissa ja kaikessa muussakin, ja niitä epäilen ihan samalla lailla.
"Järki ei ymmärrä jumalan tekoja"
Minulla ei ole mitään pakkomiellettä sovittaa kaikkea järkeeni, mutta jos jollekin asialle ei löydy perusteita ja se on täysin älyttömän oloinen, niin vaikeehan semmosta on niellä.
Kyllä minä juutalaisuuden juttuihinkin ja tulkintoihin jonkin verran olen tutustunut. Se vaan on tehnyt evankeliumin entistä epäluotettavammaksi.
www.nettienkeli.info/ABC.htm käväse katsomassa
oon kirjoilla helluntaiseurakunnassa
Se ei ole totta, etteikö uskovaiset yrittäisi kertoa ei-uskoville läheisille uskosta ja Jeesuksesta. Se kun vaan ei ole kovin helppoa. Kun käskee jotakin ei-uskovaa ihmistä herätyskokoukseen, saa vastaukseksi "minä en tuollaiseen humpuukiin lähde". Toiset eivät välttämättä ole noin kielteisiä, mutta heitä ei vain kiinnosta. Maailma vetää enemmän puoleensa.
Monesti se on vain niin, että tehokkain ja usein ainut keino on rukous. Et sinä Tero tiedä, kuinka paljon rukouskamppailua uskovaiset käyvät ei-uskovaisten lähimmäistensä puolesta. Ketään kun ei voi pakottaa uskoon eikä voi pakottaa hengelliseen tilaisuuteen.
Rukoilla voi sen ihmisen puolesta, että hän tulisi uskoon. Se on Jumalan mielenmukainen rukous, ja Jumala kyllä useimmiten vastaa ennemmin tai myöhemmin. Siihen voi ja täytyy luottaa. Silloinkin, kun ei-uskova läheinen ei osoita mitään kiinnostusta uskoa kohtaan vuosienkaan rukousten jälkeen.
Helvetillä pelottelu ei mielestäni ole tehokkain keino. Toki on hyvä kertoa, mihin ihminen joutuu ellei hän ole uskossa mutta pelottelu ei ole oikein. Tulee ennemmin kertoa Jeesuksen rakkaudesta ja että hän haluaa pelastaa juuri sinut, koska hän rakastaa sinua!
Usein on niin, että kun ihmisellä menee muutenkin hyvin, eivät uskon asiat tunnu tärkeiltä eikä tarvita pelastajaa. Monetkaan eivät osaa ajatella kauaskantoisemmin. Halutaan vain nauttia tästä elämästä ja "elää täysillä". Eipä siinä paljon uskonasiat ja Jeesus tule mieleen. Pitäisi osata ajatella omaa elämäänsä pitemmälle. Minne joutuu kuoleman jälkeen. Tämä maanpäällinen elämä kun vain on niin lyhyt verrattuna iankaikkisuuteen.
Meille on annettu tämä elämä aikaa, että ratkaisisimme suhteemme oikein Jeesukseen!
"Helvetillä pelottelu ei mielestäni ole tehokkain keino. Toki on hyvä kertoa, mihin ihminen joutuu ellei hän ole uskossa mutta pelottelu ei ole oikein."
Yrittää ketään pelotella ei varmaan kannata. Totuuden kertomista ei kuitenkaan voine pitää pelotteluna jos sen esittää asiallisesti. Eihän toki helvetistä kannata heti alkaa puhumaan mutta eikö viimesenä keinona tämäkin puoli asiasta olisi hyvä tuoda esille varsin selvästi. Ja varmasti osalle ihmisistä uskossa olemisen painavin syy on nimenomaan helvetin pelko.
toki pitää kertoa myös helvetistä. Mutta on parempi ettei ihmiset tiedä kaikkea, kuinka kauhea paikka helvetti on. Ei uskovaiset eikä uskomattomat ainakaan. Sillä jos tietäisivät se aiheuttaisi varmaan suurta paniikkia.
Helvettiä ei suunniteltu ihmistä varten. Sen suunnittelussa ei ole ajateltu ihmisen sietokyvyn resursseja. Siksi se on niin kammottava paikka. Sehän suunniteltiin alunperin langenneille enkeleille. Ei Jumala suunnitellut ihmistä helvettiin.
Ihminen vain omassa itsepäisyydessään lankesi syntiin ja seuraukset ovat sitten nämä. Onneksi Jeesus tuli, muuten olisimme kaikki tuhon omat.
Koska ilmeisesti olet melko hyvin perillä tästä pelastusopista niin valaisetko minua vielä hiukan. Eli jos uudestisyntyneet pääsevät taivaaseen ja muut eivät, niin mitä virkaa maanpäällisillä teoilla? Tarkoitan siis näitä ei-uskovia jotka kadotukseen ilman Jeesusta siis joka tapauksessa joutuvat. Eikö Raamatussa ole kohta että jokainen tuomitaan "tekojensa mukaan". Eikö tuo kohta voida tulkita niin että helvetin kärsimyksiä on olemassa eriasteisia, kuten palkkioita taivaassa.
En nyt vaadi että osaat vastata tähän. Mutta itse kun en kykene ymmärtämään niin jonkunlainen näkemys jos on asiasta niin voisit antaa.
"Eikö Raamatussa ole kohta että jokainen tuomitaan "tekojensa mukaan". Eikö tuo kohta voida tulkita niin että helvetin kärsimyksiä on olemassa eriasteisia, kuten palkkioita taivaassa."
Kyllä uskoisin näin ja olen kuullutkin, että helvetissä on myös erilaisia kärsimyksiä. Varmasti, luulisi ainakin että esim. Hitlerillä on suuremmat kärsimykset tekojensa tähden. Mitä pahemmat teot, sitä suuremmat kärsimykset.
Ihminen, joka on harrastanut kannibalismia, joutuu jatkuvasti syödä omaa lihaansa siellä. Ja tämä ei ole minun oma ajatus vaan olen sen jostain lukenut. On nimittäin sellaisia kirjoja, missä kerrotaan minkälaista helvetissä on. Joku mies on käynyt helvetissä mutta palannut elävien kirjoihin ja täten voinut kertoa kokemaansa. Ihan lainattavissa on ollut kirjastossa. En tiedä kirjan nimeä.
Mutta siis, jokainen ihminen on syntinen ja vaikka olisi kuinka hyviä tekoja, niin ei voi välttää kadotustuomiota ellei ole uskoa Jeesukseen. Suurin synti on epäusko, Jumalasta erossa eläminen joka on suurin synti.
Jokainen ihminen tuomitaan siis tekojensa mukaan, mitä kirjoihin on merkitty. Mutta uskovaiset ovat vapaat näistä tuomioista, koska heillä on Jeesuksen veren suoja. Vaikka on syntiä tehnytkin niin Jumala näkee tämän ihmisen puhtaana Jeesuksen tähden. Jeesuksen ansio luetaan meidän hyväksemme.
Voi siis sitä ihmistä, jolla ei ole Jeesusta omana suojanaan ja puolustajanaan viimeisellä tuomiolla.
Arvostan että sanot nämä asiat ääneen täällä. Eipä tämä kristinusko tosiaan tuossa valossa kovin lohdullinen asia useimmille ole, päinvastoin. Täytyy kyllä sanoa että hyvin on nykypäivän helluntailaiset ym muut karismaattiset seurakunnat toiminnallaan osannut peittää tämän kristinuskon "pimeän" puolen.
Ainakin kun katsoo näitä nuorille suunnattuja tilaisuuksia niin aina on niin superpositiivista "celebrationia" ym.. Tai ulkomailla esim. Hillsong churchin ylistysmusiikkitapahtumia. Ymmärrän toki että onhan positiivinen elämänasenne hyväksi on kyse hengellisestä asiasta tai ei.
"Ihminen vain omassa itsepäisyydessään lankesi syntiin ja seuraukset ovat sitten nämä. Onneksi Jeesus tuli, muuten olisimme kaikki tuhon omat."
Ei siitä Jeesuksen tulosta tainnut olla paljoakaan hyötyä kun 95 prosenttia porukasta on tuhon omia ja menee helvetin syövereihin joka tapauksessa. En ole ikinä ymmärtänyt mitä ihmettä uskovaiset oikein niin tohkeissaan riemuitsevat. Seurakunnissa pastorit hehkuttavat että "meillä on voitto", "Jeesus on voittanut kuoleman", "saatana on lyöty" jne...Mitä hurraamista siinä muka on kun saatana johtaa 9-0???
Ja mitä se oikeastaan kertoo Jumalan ja saatanan voimasuhteista? Väität tietenkin että tämä on ihmisten omaa vikaa, eikä Jumalan heikkoutta, kun ihmiset eivät itseppäisyydessään ota evankeliumia vastaan. Mutta mistä johtuu tämä itsepäisyys. Eikös kaikki paha ole lähtöisin saatanasta. Saatanahan ihmisen syntiin viekotteli. Jos näin on, saatana oli siis kuitenkin Jumalaa viekkaampi ja voimakkaampi.
Toinen vaihtoehto on että ihminen oli viallinen jo ennen syntiinlankeemusta? Ja kuka teki ihmisestä viallisen, jollei hänen luojansa. Jos näin on, ihminen oli siis luotu epäonnistumaan. Onko oikein odottaa ihmiseltä jotain johon häntä ei ole alunperin ole luotu?
Juuri nuo celebrationit ovat käsittämättömiä. Hehkutetaan että "meillä on täydellinen voitto, hallelujaa, Jeesus on voittanut kuoleman, saatana on lyöty! jne...Mitä hurraamista siinä muka on kun saatana johtaa 9-0 ja suurin osa maailmasta palaa helvetissä? Uskovaisten riemu on aina itsekästä.
Kun kerrotaan,että helareitakin on jo noin 630milj. plus muut Kristukseen uskovat,niin kerroppa millä laskumenetelmillä taivaspaikkoja jaat ja loppuja kadotukseen laskeskelet.
Sinullekin varmaan on selvinny,että usko Jeesukseen Kristukseen on tie taivaaseen,eikä helarit tai muut suunnat ja seurakunnat.
Onko sinulla muuten kateutta tai murhetta uskovien suhteen?
Lukaisin vain tuosta edeltä kirjoituksesi ja sain sellasen kuvan kirjoituksesi johdosta,kun itsekääksikin tuumit kristittyjä.
iloita ja riemuita Jeesuksen voitosta? Vaikka nyt vielä tällä hetkellä voi näyttää kun tätä maailmaa katsoo, että saatana olisi voittanut, mutta totisesti Jeesus on voittanut saatanan ja rikkipolkenut käärmeen pään. Minä ainakin haluan olla voittajan puolella. Jeesus antaa minulle elämän ja myös sinulle, jos vain sitä haluat.
Pitäisikö tilaisuuksissa olla haudanvakava meininki? Pakkohan sitä iloa on jossain saada näyttää kun sydän riemuitsee.
Ei se niin voi mennä, että ei saisi iloita, kun tuolla maailmassa kulkee vielä niin paljon kadotukseen menijöitä. Tottakai se on surullinen asia, mutta uskonratkaisu on aina jokaisen henkilökohtainen asia. Ei kukaan voi pakottaa toista uskoon.
Kyllä uskovaiset yrittää evankelioida ihmisiä parhaansa mukaan. Toki on paljon parannettavaa, sen myönnän.
"kerroppa millä laskumenetelmillä taivaspaikkoja jaat ja loppuja kadotukseen laskeskelet."
Kerrohan itse?
Luuletko että kaikki hellarit ja uskovaiset pääsevät taivaaseen? Aika liberaalia ja optimistista.
Noihin 630 miljoonaan lasketaan myös jenkkien kaikenlaiset sekopäiset fundamentalisti vähemistöt, sun muut jotka eivät oikeaoppisia hellureita ole. Uskoviksi lasketaan myös kaikenmaailman harhaoppisia suuntauksia ja susia lampaiden vaatteissa, joita kuitenkin kritisoidaan huuhaaksi heti kun ei tarvitse tällaisia voitosta todistelevia lukuja esitellä. Kyllä uskovaiseksi kelpaa kuka vaan, jos Jumalan toimintaa täytyy todistaa. Eilen täälä joku väitti Einsteiniakin uskovaiseksi. Noita Kristukseen uskovia löytyy paljon myös esim julkihomoista ja muista "synnin teillä elävistä". Ovatko hekin nyt yllättäen taivaaseen menossa? Kun pitää todistella "voitoista", alkaa yletön yleistäminen ja uskovaisten lukumäärä kasvatetaan mahtavaksi. Mutta kun harhaoppeja ja oikean hengen uskovaisia sun muita ruvetaan erottelemaan, optimistisesti laskettuna taivaassa voisi olla tuo 5 prosenttia. Muista mitä Paavalin kirjoitukset harvoista ja valituista.
Kun vielä lasketaan mukaan kaikki Jeesukseen uskomattomat Aadamista lähtien niin tulos on kolmannessa erässä ainakin 9-0 vihtahousulle ;)
Pyydän anteeksi että yleistin kaiken uskovaisten riemun olevan itsekästä. Tarkoitin sillä vain tuota "onneksi sentään minä olen taivaaseen menossa" meininkiä. Itse en koskaan pystynyt siitä ylettömästi riemuitsemaan.
Iloitse minun puolestani ihmeessä. En vain ymmärrä missä on se voitto josta noin melskaatte? Iloitkaa rehellisesti vain omasta puolestanne, siitä että ette joudu helvettiin. Miksi melskaatte jostain olemattomasta voitosta?
olematon voitto, jos Jeesus on voittanut maailman. Sen pitää olla iloinen asia. Ajattele, missä jamassa ihmiskunta olisi jos Jumala ei olisi lähettänyt Poikaansa. Kenelläkään ei olisi manhollisuutta pelastua ja saatana olisi voittanut. Eikö olisi kauheaa. Eikö sinun pitäisi myös itse huolehtia siitä, että kerran olet pelastettujen joukossa?
Hyvä on. Jeesus voitti vähäsen. Mutta jos arpajaisissa on pääpalkintona kaksi miljoonaa ja sinä voitat kahdeksankymppiä onko se täydellinen voitto?
"Eikö sinun pitäisi myös itse huolehtia siitä, että kerran olet pelastettujen joukossa?"
Eikö sinunkin pitäisi? Mistä tiedät että olet veikannut oikein? Ehkä jääräpäisyytesi vie sinut helvettiin;)
Helvetistä ja sinne joutuvista ihmisistä kun ei puhuta niin vähitellenhän ne unohtuvat. Tämä on ilmeisesti tarkoituksellista. Eihän toki uskovaisten hauskanpito celebrationeissa ole keneltäkään pois, mutta jos saarnoissa ja lehdissä pidettäisiin esillä tätä koko uskon peruskysymystä eli ihmisen henkilökohtaisen sielun iankaikkisuutta voisi myös uskovilla tulla mieleen että tämä ohikiitävä aika maanpäällä kannattaisi käyttää jotenkin muuten kuin oman hengellisen voiton juhlimiseen. Mutta tuskimpa nämä celebrationeihin yms. osallistuvat nuoret kovinkaan syvällistä vastausta oisaisikaan antaa jos heiltä kysyttäisi mitä he täällä juhlivat.
Eihän Jeesuksen juhlimisessa ja ylistyksessä sinänsä mitään vikaa ole. Jos vain itseä ajattelee Jumalan asemaan joka haluaa taivaaseen mahd. paljon ihmisiä niin mielelläni katsoisin mieluummin sielujaa voittavaa työtä kuin samojen laulujen toistoa viikosta toiseen jo nyt uskossa olevien kesken. Joku puolustautuu että kyllähän taivaassakin hoetaan samaa yötä päivää. Mutta siellähän ei enää ole lähetyskäskyä noudatettavana. Juhlitaan taivaassa sitten jos sinne asti joskus pääsemme.
tero, millä tavalla sinä evankelioisit ihmisiä? Ymmärrät varmaan ettei se todellakaan ole helppoa, kun ihminen ei ole siinä tilassa että uskon asiat kiinnostais.
Se on oikessti totta, että on kuin seinille puhuisi silloin jos ihmisellä ei ole etsikkoaikaa. Mutta sitten, kun Jumala alkaa vetämään ihmistä puoleensa niin silloin ihminen on paljon vastaanottavaisempi uskon asioiden suhteen ja haluaa itsekin kuulla lisää.
Jos yrittää ihmisille kertoa uskon asioista niin se on "tuputtamista" Toiset väittää, ettei edes ole olemassa taivasta eikä helvettiä. Kyllä seurakunnat järjestävät paljon kaikenlaisia tempauksia ja hyvän sanoman iltoja, joihin kaikki ovat tervetulleita. Mutta edelleenkään ketään ei voi pakottaa.
En voi mennä tuonne kadulle huutelemaan, että "hei, tiesittekö, että menette helvettiin ellette tee parannusta!" Hullunahan minua pidettäisiin ;)
Suomi on kristillinen maa ja jokaisella on ollut ja on mahdollisuus kuulla evankeliumia ja hyvää sanomaa Jeesuksesta. Ei ole Jumalan vika eikä kenenkään ihmisen, jos itsensä helvetistä lopulta löytää. Jokainen on itse vastuussa elämästään. Ratkaisevinta on ihmisen oma tahto kuitenkin. Kun ei kerran tämän maanpäällisen elämän aikana taivaaseen haluta ja uskon asioista viis veisataan niin sitten on kadotuksessa turha katua.
Tiedätkö, kadotuksen kuoro tuntee vain yhden lauseen ja se on: "oi, jospa olisin, jospa olisin". Niin jospa olisi ottanut vaarin kaikista niistä kehoituksista ja neuvoista ja jospa olisi ollut aikaa Jeesukselle. Ikävä vain, että silloin on liian myöhäistä havahtua tällaiseen asiaan.
En halua itse ruveta ketään opettamaan evankelioimista koska en katso olevani siihen sovelias. Ja tokihan ymmärrän että helppoa se ei ole ja usein myös toivottu tulos tuntuu mahdottomalta. Mielestäni kuitenkin jos ei pelkää kasvojensa menettämistä kannattaa kuitenkin lopuksi antaa selvä varoitus helvetistä. Mistä tietää vaikka se jäisi puhuttelemaan ihmistä? Tietääkseni moni on lähtenyt uskontielle sen tähden koska pelkää sielunsa puolesta.