Asiaan vihkiytymätön on lukenut, että lakia tarvitaan selventämään miten menetellään, kun suomalaisia sotilaita laitetaan tehtäviin muualla, kuin Suomessa. Kyseessä ei siis olisi perustuslain säätämisjärjestyksessä laadittavasta laista. Perustuslakivaliokunta lienee katsonut, että uusi laki on ristiriidassa perustuslain kanssa. Perustuslakivaliokunnan kannan ovat määritelleet erityisesti ne sen jäsenet, jotka ovat alusta alkaen vaatineet tasavallan presidentin valtaoikeuksien poistamista kokonaan. Valtioneuvoston käsitykseen ovat ilmeisesti yhtyneet aikaisemmin kaikki hallituspuolueet ja kokoomus. Valtioneuvosto on lain valmistelussa kuullut perustuslakiasiantuntijoita, jotka ovat todenneet ettei lakiuudistus loukkaa perustuslakia.
Perustuslakivaliokunta on suurelta osalta maallikoista koottu ja sen kantaa voisi arvioida tältä pohjalta. Päätöksessä saattaa esiintyä astian makua, kun on koettu vastoinkäymistä muissa yhteyksissä. Ellei oman hännän nostamista niin ainakin kostoa jostakin.
Perustuslakivaliokunnan jäsenet toteavat julkisuudessa, että heidän mielestään kriisihallintalailla muutetaan perustuslain määräyksiä. Kysymys mielikuvasta ei tietysti voi olla perusteltavissa oleva oikea kanta. Perustuslakivaliokunnassa on pohdittu ratkaisussa enemmänkin sitä, että tasavallan presidentin valtaoikeudet on poistettava. Erityisesti valiokunnan kokoomuslainen puheenjohtaja ja demari varapuheenjohtaja ovat olleet tällä kannalla. Tällöin ratkaisu on mitä ilmeisemmin virheellinen ja lähtökohdiltaa väärä.
Erityistä huolta näyttää syntyvän siitä tapahtuuko se Euroopan Unionin vai YKn mandaatilla. YK:n mandaatti on ulkopolitiikkaa ja joidenkin käsityksen mukaan EUn mandaatti on sisäpolitiikkaa. Kansalaisten kannalta molemmat ovat ulkopolitiikka, koska ei ole olemassa perustuslakiin perustuvaa valtiota nimeltä Euroopan Union ja, että Suomi olisi osavaltio unionissa.
Käsitys tähän saakka on ollut, että tasavallan presidentti johtaa maan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.
Ylipäällikkönä tasavallan presidentti voi yksiselitteisesti päättää viime kädessä määrätäänkö suomalaisia muualla syntyviin kriiseihin. Perustuslakivaliokunta lähtee siitä ettei puututa tasavallan presidentin ylipäällikkyyteen, mutta kylläkin kriisihallintaoperaatioiden johtamiseen. Kriisihallintajoukot olisivat siis erillinen sotilaallinen haara ja eivät sidoksissa puolustusvoimiin. Suomelle syntyisi siis kaksi armeijaa, joista toista, puolustusvoimia johtaa tasavallan presidentti ja toista kulloinenkin sisäpoliittisista kriisistä toiseen elävä
mahdollisesti kuukausia toimiva valtioneuvosto.
Perustuslakivaliokunta on katsonut, että se mielestä vuosituhannen taitteessa säädetty perustuslaki sulkee pois tasavallan presidentin kriisihallinnasta ja että valtioneuvosto, jonka elinikä saattaa olla kuukausia tai vuosia kuitenkin enintään neljä vuotta, päätää asiasta.
Valtioneuvosto elää sisäisestä kriisistä toisen kuten olemme todenneet ja erityisesti kun lähestytään vaaleja tai halutaan päästä eroon vaikeasta yhteistyökumppanista. Tällöin voisi olla erinomaista käyttää vaaliaseena kriisihallinta tilannetta toista vastaan.
Nykyinen järjestelmä, jossa tasavallan presidentti on yli vaalien oleva instituutio on takeena siitä ettei kriisihallinta ole kaikkien poliittisten tuulien vietävissä.
Kaikenkaikkiaan omituinen tilanne. Ainakin presidentin vaalien porvariehdokkaat ovat olleet sen kannalla, että heidän ehdokkuutensa ja valintansa on kiinni siitä, että nykyiset valtaoikeudet säilyvät. Ja lähtivät vaalikampanjaan tältä pohjalta. Sauli Niinistöstä, Matti Vanhasesta, Tarja Halosesta ja muista ehdokkaista on perustuslakivaliokunnan kannan mukaan tulossa vain seremoniamestareita. Siihen vaaliin ei pitäisi uhrata enää veroeuroja miljoonatolkulla. Tasavallan presidentin voisi ihan hyvin valita eduskunnassa.
Perustuslakivaliokunta on suurelta osalta maallikoista koottu ja sen kantaa voisi arvioida tältä pohjalta. Päätöksessä saattaa esiintyä astian makua, kun on koettu vastoinkäymistä muissa yhteyksissä. Ellei oman hännän nostamista niin ainakin kostoa jostakin.
Perustuslakivaliokunnan jäsenet toteavat julkisuudessa, että heidän mielestään kriisihallintalailla muutetaan perustuslain määräyksiä. Kysymys mielikuvasta ei tietysti voi olla perusteltavissa oleva oikea kanta. Perustuslakivaliokunnassa on pohdittu ratkaisussa enemmänkin sitä, että tasavallan presidentin valtaoikeudet on poistettava. Erityisesti valiokunnan kokoomuslainen puheenjohtaja ja demari varapuheenjohtaja ovat olleet tällä kannalla. Tällöin ratkaisu on mitä ilmeisemmin virheellinen ja lähtökohdiltaa väärä.
Erityistä huolta näyttää syntyvän siitä tapahtuuko se Euroopan Unionin vai YKn mandaatilla. YK:n mandaatti on ulkopolitiikkaa ja joidenkin käsityksen mukaan EUn mandaatti on sisäpolitiikkaa. Kansalaisten kannalta molemmat ovat ulkopolitiikka, koska ei ole olemassa perustuslakiin perustuvaa valtiota nimeltä Euroopan Union ja, että Suomi olisi osavaltio unionissa.
Käsitys tähän saakka on ollut, että tasavallan presidentti johtaa maan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.
Ylipäällikkönä tasavallan presidentti voi yksiselitteisesti päättää viime kädessä määrätäänkö suomalaisia muualla syntyviin kriiseihin. Perustuslakivaliokunta lähtee siitä ettei puututa tasavallan presidentin ylipäällikkyyteen, mutta kylläkin kriisihallintaoperaatioiden johtamiseen. Kriisihallintajoukot olisivat siis erillinen sotilaallinen haara ja eivät sidoksissa puolustusvoimiin. Suomelle syntyisi siis kaksi armeijaa, joista toista, puolustusvoimia johtaa tasavallan presidentti ja toista kulloinenkin sisäpoliittisista kriisistä toiseen elävä
mahdollisesti kuukausia toimiva valtioneuvosto.
Perustuslakivaliokunta on katsonut, että se mielestä vuosituhannen taitteessa säädetty perustuslaki sulkee pois tasavallan presidentin kriisihallinnasta ja että valtioneuvosto, jonka elinikä saattaa olla kuukausia tai vuosia kuitenkin enintään neljä vuotta, päätää asiasta.
Valtioneuvosto elää sisäisestä kriisistä toisen kuten olemme todenneet ja erityisesti kun lähestytään vaaleja tai halutaan päästä eroon vaikeasta yhteistyökumppanista. Tällöin voisi olla erinomaista käyttää vaaliaseena kriisihallinta tilannetta toista vastaan.
Nykyinen järjestelmä, jossa tasavallan presidentti on yli vaalien oleva instituutio on takeena siitä ettei kriisihallinta ole kaikkien poliittisten tuulien vietävissä.
Kaikenkaikkiaan omituinen tilanne. Ainakin presidentin vaalien porvariehdokkaat ovat olleet sen kannalla, että heidän ehdokkuutensa ja valintansa on kiinni siitä, että nykyiset valtaoikeudet säilyvät. Ja lähtivät vaalikampanjaan tältä pohjalta. Sauli Niinistöstä, Matti Vanhasesta, Tarja Halosesta ja muista ehdokkaista on perustuslakivaliokunnan kannan mukaan tulossa vain seremoniamestareita. Siihen vaaliin ei pitäisi uhrata enää veroeuroja miljoonatolkulla. Tasavallan presidentin voisi ihan hyvin valita eduskunnassa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
korjaus otsikkoon. Korostan etten ole asiantuntija ja olen ottanut kantaa vain sen verran kuin täältä olen voinut käsittää epäselvästä asiasta.
Perustuslakivaliokunta käyttää apunaan asiantuntijoita. Ei se suinkaan arvalla tai täysin omien mieltymystensä mukaan lähde perustuslakia tulkitsemaan.
ei tulkinnut lakia, vaan sen edustajat totesivat että luontevin johto kriisinhallinnassa kuuluu vain valtioneuvostolle. Perustuslaki sanoo selkeästi, että tasavallan presidentti yhteistoiminnassa johtaa ulkopolitiikka ja on puolustusvoimien ylipäällikkö. Kriisinhallinnassa on kyse ulkopolitiikasta jos suomalaisia lähetetään muualle kuin Euroopan unionin alueelle.
Suomelle on selkeää sotilallista kriisinhallintatoimintaa, kun suomalaisia sotilaita on ympäri maailmaa kriisikohteissa rauhanturvaamistoimissa. Eroa lienee tulisi olemaan vain se, että joukkoja voitaisiin nyt käyttää varsinaiseen sotilaalliseen toimintaan.
Koko perustettu joukkoosasto on ihan turhaa varoja
nielevä muuaalakin sitä rahan tarvetta olisi.
Ja sen keksijät joutaisivat olla etunenässä
vahvuudessa mukana.